Onko teistä outoa? (lapsi hoidossa alle kk:n ikäisenä)

Mulla oli vaikea vauva ja sain omaa aikaa 2-3 kertaa viikossa. Eli nukuin tuolloin pari tuntia makkarissa ja vauva oli hoitajan kanssa olkkarissa tai vaunuilemassa. Oliko ihan kauheaa? :snotty:

 

Pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi noin pienenä? Ihmettelen kyllä mihin on kiire? Mitä useammin pullosta tisumaitoa, sen enempi taas tottuu pulloon ja alkaa hylkiin rintaa. Ja kyllä se nyt tarvitsee äidin tuoksua, ihoa, maitoa, rintaa ja huolenpintoa enempi. Kyllä te kerkiätte hummaamaan myöhemminkin.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

Rintaa 2-4 kertaa tunnissa? Sus siunakkoon. Vaikka ap kertoi että ipana on unessa?

Eipä tainnu meiän tenavat 4 kertaa tunnisa rinnalla olla missään ikävaiheessa. Huh.

No, se on tätä nykyaikaa. Minullakin on ollut niin runsas maidontuotanto, etteivät vauvat ole voineet olla ihan niin paljon rinnalla. Vähintään kerran tunnissa kuitenkin olivat.

Ja vauvat syövät mielellään myös nukkuessaan varsinkin vastasyntyneinä. Silloin elimistö ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt selviämään ilman ravintoa pitkiä aikoja. Tai vaikka selviäisikin, niin verensokerin heittelyt mitä siitä seuraa eivät ole tuon ikäiselle hyväksi. Siksi vauvan ollessa äitinsä sylissä hänen imurefleksesinsä aktivoituu muutaman kerran tunnissa.

justiinsa tuossa luin koliikista ja sen mahdollisista syistä ja yksi mahdollinen syy oli se, että imetetään liian vähän aikaa yhdestä tissistä jolloin vauva ei saa takamaitoa kunnolla ja josta seuraa se, että joutuu vauva syö "liian usein".
Toki vauvat on yksilöitä. Jotkut vauvat tarvitsevat rintaa oikeasti todella usein mutta jotkut vain kerran kolmessa-neljässä tunnissa.

http://www.lapsiperhe.net/imetystukilista/faq/koliikki.php

 

Mun henkinen napanuorani ei olisi kestänyt vauvasta erossaoloa paria tuntia. Eikä mun vauvat oo kyllä millään lailla mun kävelylenkkejäni tai ruokakauppakäyntejäni häirinneetkään.

Julmasti kuitenkin jätin nukkuvan vauvan kotiin ja soitin äitini/isäni siksi aikaa meille (asuimme samassa kerrostalossa tuolloin) käydessäni lähikaupassa, ja lykkäsin vaavin isovanhemmille siksi aikaa kun kävin saunassa. Tai mennessäni hammaslääkäriin. Sellaista pientä.

Tuskin tuosta haittaa on.

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

Se, että lapsi on kohdun ulkopuolella ei tee hänestä äidistä riippumatonta olentoa.

Katos, mistäs kolosta tämä seinähullu ryömis esiin?

Ja ap, tän on pakko olla provo tän ylläkirjoittajan.

Et ole huono äiti, mikäli lapsi on mummon hoteissa kauppareissunne ajan tmv, typerä ajatuskin

 

On se siinä mielessä MINUSTA outoa että jo alle kuukauden ikäisen kanssa kaipaa rauhaa vauvasta.

Ei varmaan kaipaa rauhaa vauvasta, vaan haluaa elää omaakin elämää. Yhteensovittaa asioita.
Ja ei se hetken ero vähennä rakkautta!
.

No sitähän minä tarkoitin. Minusta on outoa että alle kuukauden ikäisen kanssa alkaa jo kaivata omaa elämää mikä siis ilmeisesti on aikaa ilman vauvaa.
Eikä rakkaudesta tai äitiyden laadusta ole kyse ollut missään vaiheessa.

 

¤kaivaa popcornikulhon esiin¤

TÄSTÄ TULEE PIIIIIIITKÄ KETJU.

 

Mulla lapsen hoitoon jättäminen ei ole ikinä tuntunut pahalle ja mielestäni se johtuu vaan siitä että luotan äitiini joka lasta hoitaa ei siitä että olisin jotenkin äidinvaistovammainen.

Kiitos, näin olen itsekin asian itselleni selittänyt, että miksi uskallan joskus nauttia ajasta ilman vauvaakin. Pari kertaa on vaan tullut mieleen, että olenkohan jotenkin tunnevammainen tai jotain, mutta ehkä en sitten kuitenkaan.

 

justiinsa tuossa luin koliikista ja sen mahdollisista syistä ja yksi mahdollinen syy oli se, että imetetään liian vähän aikaa yhdestä tissistä jolloin vauva ei saa takamaitoa kunnolla ja josta seuraa se, että joutuu vauva syö "liian usein".
Toki vauvat on yksilöitä. Jotkut vauvat tarvitsevat rintaa oikeasti todella usein mutta jotkut vain kerran kolmessa-neljässä tunnissa.

http://www.lapsiperhe.net/imetystukilista/faq/koliikki.php

Nykyään meillä on niin korkeakalorinen ruokavalio, että lähes kaikilla naisilla on maidon ylituotantoa. Siksi vauvojen ruoansulatus menee sekaisin eivätkä he voi olla rinnalla niin usein kuin haluaisivat.

Rintaa ei tarvitse vaihtaa syöttöjen välissä. Minä vaikutin tuotantooni syöttämällä yhdestä rinnasta lähes puoli päivää kerralla.

 

[Et ole tainnut olla kovinkaan läheisissä tekemisissä lapsesi kanssa? Kerroit imettäväsi. Jo sen pitäisi tuottaa jonkun verran oksitosiinia. Tosin oksitosiini on aika nopeasti pilkkoutuvaa ja sen takia sitä tarvitaan usein jotta kunnon kiintymys pääsisi alkuun. Vietätkö paljon aikaa ihokontaktissa lapsesi kanssa? Kannatko häntä? Jaatteko unta? Synnytitkö normaalisti, alateitse ja ilman lääkkeitä?

Tässä on vaarana se, ettei lapsikaan kiinny kunnolla äitiin. Jos sinun kiintymyksesi on noin heikko, niin miten on lapsen kanta?

Nyt kannattaa lopetta heti tuo...

KAIKKI ÄITIT EI OLE SAMANLAISIA! Jollekin ne äidinvaistot tulee hieman myöhemmin, mutta se ei tarkoita sitä että lapsi ei kiinny äitiin normaalisti (ja äiti lapseen). Ja "normaali" alatiesynnytys ilman kipulääkkeitä EI ole mikään automaatti, joka kiinnittää lapsen äitiin. Ei se synnytys määrä sitä, miten kiintymys äidin ja lapsen välille syntyy.

 

¤kaivaa popcornikulhon esiin¤

TÄSTÄ TULEE PIIIIIIITKÄ KETJU.

niin tulee kun ainoat vaihtoehdot on viedä lapsi "synnäriltä hoitoon" tai "suihkussakin käydä vauva sylissä" .
ihana palsta :heart:

 

Kyllä minä muistan että oli ihana päästä ihan rauhassa käymään kaupassa, kun pienen vauvan kanssa siinä oli sitä kantamista, ja meidän vauvan kantokoppa oli aina kärryssä joten isojen ostosten teko ei onnistunut kun eihän kaikki ostokset mahtuneet kärryyn.
Tällä välin sitten isovanhemmat saivat hoitaa vauvaa.
Meillä oli myös tapana lapsen ollessa pieni, mennä appiukkoni luokse saunomaan. Saatoimme saunoa neljäkin tuntia alakerrassa siten, että välissä kävin imettämässä ja vaihtamassa vaippaa. Muuten vauva pötkötteli ukin sylissä tai rinnan päällä sohvalla. Nuo saunareissut oli korvaamatonta parisuhteelle ja omalle jaksamiselle ja muistelen niitä edelleen lämmöllä.

Nytpä nuo saunareissut ovat jääneet koska ukin luona on paljon ns. "vaaran paikkoja" ja ukilla huonot jalat joten ei pysty tytön perässä kulkemaan.

 

En lähde kivittämään mutta itse en kyllä noin pientä jättäisi muutakun ihan pakosta, eli jos itse pitäisi mennä lääkäriin tai jotain muuta. Meillä esikoisen kanssa imetys lähti niin kankeasti liikkelle että ekat kaks kuukautta olin vauvan kanssa ja imetin niin paljon kuin mahdollista.

Huvin vuoksi meillä ei vieläkään lasta hoitoon laiteta vaikka on jo 2.5v. Vain silloin kun mulla on oikeasti jotain menoa johon lasta en voi ottaa mukaan. Mutta on siis kyllä nykyään hoidossa aina joskus jos joudun menemään kouluun jo ennen kuin mies tulee kotiin töistä.

 

Mulla lapsen hoitoon jättäminen ei ole ikinä tuntunut pahalle ja mielestäni se johtuu vaan siitä että luotan äitiini joka lasta hoitaa ei siitä että olisin jotenkin äidinvaistovammainen.

Kiitos, näin olen itsekin asian itselleni selittänyt, että miksi uskallan joskus nauttia ajasta ilman vauvaakin. Pari kertaa on vaan tullut mieleen, että olenkohan jotenkin tunnevammainen tai jotain, mutta ehkä en sitten kuitenkaan.

Minun rehellinen mielipide on, että kyllä sinulta on jäänyt puuttumaan jotain oleellista. Tuo ei ole normaalia.

Ei siksi, että äitisi olisi huono hoitaja. Vaan siksi, että luonto on aikojen alussa järjestänyt asian niin, ettei sinun tulisi kyetä olemaan poissa lapsesi luota saatikka erikseen haluamaan sitä! Sillä vain äiti on pystynyt takaamaan lapsen hyvinvoinnin.

Miksi lapsi on sinulle niin suuri taakka? Mikset halua olla hänen lähellänsä? Eikö hän herätä sinussa minkäänlaista suojeluvaistoa?

 

Kyllä, tuo on outoa ja sairasta. Miten juuri synnyttänyt nainen voi jättää pienen lapsensa? Missä äidinvaisto? Eikö sylisi huuda tyhjyyttä jos ei lapsi ole siinä?

Mä en ymmärrä. Kyse ei nyt ole siitä, että lapsi menisi rikki tai traumatisoituisi siitä, että olet poissa jonkun aikaa. Kyse on siitä, että miten ihmeessä sulta puuttuu kaikki ne vaistot ja tarve olla lapsesi kanssa? Mihin on hävinnyt äidin tarve olla lapsensa lähellä?

Niin, tätä olen itsekin miettinyt, että ilmeisesti mulla ei sitä ns. normaalia äidinvaistoa ole, koska musta ei ole tuo hoitoonjättäminen tuntunut edes pahalta, vaikka ihan alusta (noin viikon ikäisestä) asti olemme sitä tehneet.

Et ole tainnut olla kovinkaan läheisissä tekemisissä lapsesi kanssa? Kerroit imettäväsi. Jo sen pitäisi tuottaa jonkun verran oksitosiinia. Tosin oksitosiini on aika nopeasti pilkkoutuvaa ja sen takia sitä tarvitaan usein jotta kunnon kiintymys pääsisi alkuun. Vietätkö paljon aikaa ihokontaktissa lapsesi kanssa? Kannatko häntä? Jaatteko unta? Synnytitkö normaalisti, alateitse ja ilman lääkkeitä?

Tässä on vaarana se, ettei lapsikaan kiinny kunnolla äitiin. Jos sinun kiintymyksesi on noin heikko, niin miten on lapsen kanta?

Lapsi ei siis kiinny tarpeeksi äitiin jos hän esim.päiväunien aikaan poistuu näköpiiristä? Voi luoja mitä PASKAA! Kyllä vauvat yleensä nukkuvat unensa sängyssä tai vaunuissa, ei äidin sylissä.

 

Kyllä minä muistan että oli ihana päästä ihan rauhassa käymään kaupassa, kun pienen vauvan kanssa siinä oli sitä kantamista, ja meidän vauvan kantokoppa oli aina kärryssä joten isojen ostosten teko ei onnistunut kun eihän kaikki ostokset mahtuneet kärryyn.
Tällä välin sitten isovanhemmat saivat hoitaa vauvaa.
Meillä oli myös tapana lapsen ollessa pieni, mennä appiukkoni luokse saunomaan. Saatoimme saunoa neljäkin tuntia alakerrassa siten, että välissä kävin imettämässä ja vaihtamassa vaippaa. Muuten vauva pötkötteli ukin sylissä tai rinnan päällä sohvalla. Nuo saunareissut oli korvaamatonta parisuhteelle ja omalle jaksamiselle ja muistelen niitä edelleen lämmöllä.

Nytpä nuo saunareissut ovat jääneet koska ukin luona on paljon ns. "vaaran paikkoja" ja ukilla huonot jalat joten ei pysty tytön perässä kulkemaan.

Tyttäresi on traumatisoitunut. Kyllä palsta tietää.

 

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kun oli kk:n ikäinen. Hätäisesti saatoin kaupassa juosta mutta muuten "oli pakko" pysytellä vauvan lähellä. Eli vastaus kysymykseesi - en ymmärrä.

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

 

Minun rehellinen mielipide on, että kyllä sinulta on jäänyt puuttumaan jotain oleellista. Tuo ei ole normaalia.

Ei siksi, että äitisi olisi huono hoitaja. Vaan siksi, että luonto on aikojen alussa järjestänyt asian niin, ettei sinun tulisi kyetä olemaan poissa lapsesi luota saatikka erikseen haluamaan sitä! Sillä vain äiti on pystynyt takaamaan lapsen hyvinvoinnin.

Miksi lapsi on sinulle niin suuri taakka? Mikset halua olla hänen lähellänsä? Eikö hän herätä sinussa minkäänlaista suojeluvaistoa?

Jopa elukat ovat lastensa luota pois pyrähdyksiä ruokaa etsiessään .

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

liinassa voi vauva nukkua vaikka äiti tekiskin kotihommia tms

 

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

No se kantoliina.

 

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kun oli kk:n ikäinen. Hätäisesti saatoin kaupassa juosta mutta muuten "oli pakko" pysytellä vauvan lähellä. Eli vastaus kysymykseesi - en ymmärrä.

Eli, koska sinä olet riippuvainen lapsestasi, pitää KAIKKIEN muidenkin olla

Monella lapsella on kotona myös täysipäinen isä ja ne erittäin läheiset ja rakkaat isovanhemmat ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä.
Ikävää, jollei teillä ole :hug:

 

Musta TÄÄ on ihan järkyttävän outoa kun arvostellaan toisten tapaa hoitaa mukuloitaan ja niiden hoidon tarvetta. Voi meillä oli alle vuoden esikoinen kun joutui viikoksi mummulaan. Kylläpä on kamalaa, nyt se on 3.5 ja ei se mitään traumoja saanut.

ÄLYTÖNTÄ määritellä mikä on kenenkin lapselle parasta. Äiti tietä kyllä itse, ja hyi, että äidinvaistot puuttuu, voi taivas mitä provoo siinäkin!

 

no jokainen tavallaan, mie oon varmaan liiankin kiinni neidissä (nyt 7 kk) kun on tosi vaikeaa jättää hoitoon häntä, edes ihanille isovanhemmille, toisallta sitten kun tekee sen kauppareissun rauhassa niin kotiin tullessa on hyvä mieli jo niinkin pienestä erossa olosta ja "omasta ajasta"