En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin silti.
En tuomitse ketään äitiä, joka toimii omalla tavallaan ja hyvääkin voi olla niin monenlaista. Hiukan kuitenkin ihmettelen, miten kiire/tarve monilla vanhemmilla on omiin menoihin ja omaan aikaan lapsen ollessa vielä hyvin pieni. Toki elämässä on tilanteita, jolloin on pakko laittaa hyvinkin pieni lapsi hoitoon / olla erossa, mutta että ihan tarkoituksella...
Itse yritin käydä kaupungilla vaateostoksilla, kun vauvani oli reilun 3 viikkoa. Vauva oli kotona isän kanssa ja pumppasin varuilta myös maitoa. Tarkoituksena oli olla vain tunti, mutta tulin itkun kanssa kotiin jo alle puolen tunnin päästä. Tuolloin ymmärsin, että luontoni on järjestänyt tämän näin. Että on psyykkisesti mahdotonta olla erossa poikasestaan silloin kun toinen on vielä pieni.
Meidän neuvolan täti kertoi äidistä, joka oli ollut ihan "kypsänä", kun ei ollut päässyt bilettämään kahteen kuukauteen!!!!!!!! Oli sanonut, että nyt on pakko päästä, kun on ollut ja kaksi, lue 2!!!!! kuukautta lapsen kanssa. Silloin kyllä ajattelin, että voi voi.
Jokaisen on hyvä saada omaa aikaa, mutta jotenkin lapsen ollessa vielä hyvin pieni, ajattelen, että symbioosi äidin ja lapsen välillä on hyvä tarkoituksenmukainen.