Onko teistä outoa? (lapsi hoidossa alle kk:n ikäisenä)

Lapsen kuuluu olla tuonikäisenä 24/7 äitinsä kanssa fyysisessä kontaktissa ja saada rintaa 2-4 kertaa tunnissa. Mutta ilmeisesti nykynaiset ovat päättäneet unohtaa mistä olemme peräisin ja jättää lapsen selviytymään yksin heti alusta asti.

.

Voi luoja, että minä vihaan näitä kommentteja...
Äidillä ei ole mitään muuta virkaa kuin vuorokauden läpeensä imettää. 2-4 kertaa tunnissa...? Kai tarkoitat kuitenkin että 2-4 tunnin välein?

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

Ja tämä kuitenkin monen mielestä täysin hyväksyttävää, koska on HYVÄ syy. Mutta jos ihan huvin vuoksi vauvan jättää hoitoon, on sitten tunnevammainen ja suojeluvaistoton. Vauvahan ei sitä kuitenkaa voi ymmärtää miksi äiti on jättänyt hoitoon.

Ja siis elä käsitä väärin, minustakin tämä on syy siinä missä muutkin

voisiko ajatella niin, että jotkut ajattelee näin : että vaikka se vastasyntynyt ei tajua nukkuuko kotona vai mummilassa viikon vanhana, niin voi ajatella kuiteskin, että se äiti kun sen kuitenkin tajuaa ja jos lähtee vaikka baariin yhdelle oluella kun vauva on hoidossa muutaman tunnin, niin että se äitiys ois jollain tavalla pienesti hukassa tuolloin ehkäpä. ei tietenkään aina,mutta joskus kuitenkin.
helvetin sekavasti elitetty, mutta toivottavasti joku nappas langasta kiinni :ashamed:

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

Ja tämä kuitenkin monen mielestä täysin hyväksyttävää, koska on HYVÄ syy. Mutta jos ihan huvin vuoksi vauvan jättää hoitoon, on sitten tunnevammainen ja suojeluvaistoton. Vauvahan ei sitä kuitenkaa voi ymmärtää miksi äiti on jättänyt hoitoon.

Ja siis elä käsitä väärin, minustakin tämä on syy siinä missä muutkin

itse jännitän tässä sitä että kerkeänkö synnyttää,olenko laitoksella silloin ja saavat esikon tuoda sinne,kun lääkäri on samassa paikassa.perua ei haluta,kun seuraavan ajan saa ensi vuodelle ja esikoisella on sairaus jonka vuoksi lääkäriin mennään.iäkkäitä mummeja ja pappoja en halua laittaa lääkäriin kun haluan itse olla tietoinen missä mennään nyt lapsen sairaudessa.

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

Ja tämä kuitenkin monen mielestä täysin hyväksyttävää, koska on HYVÄ syy. Mutta jos ihan huvin vuoksi vauvan jättää hoitoon, on sitten tunnevammainen ja suojeluvaistoton. Vauvahan ei sitä kuitenkaa voi ymmärtää miksi äiti on jättänyt hoitoon.

Ja siis elä käsitä väärin, minustakin tämä on syy siinä missä muutkin

Ei riitä että haukutaan yöksi hoitoon jättäjiä, nyt jo niitäkin jotka jättävät vauvan pariksi tunniksi kaupassa käynnin ajaksi hoitoon

Musta tuntuu että mä vaihdan palstaa, täällä on ihan omituisia ihmisiä.

 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin silti.

En tuomitse ketään äitiä, joka toimii omalla tavallaan ja hyvääkin voi olla niin monenlaista. Hiukan kuitenkin ihmettelen, miten kiire/tarve monilla vanhemmilla on omiin menoihin ja omaan aikaan lapsen ollessa vielä hyvin pieni. Toki elämässä on tilanteita, jolloin on pakko laittaa hyvinkin pieni lapsi hoitoon / olla erossa, mutta että ihan tarkoituksella...

Itse yritin käydä kaupungilla vaateostoksilla, kun vauvani oli reilun 3 viikkoa. Vauva oli kotona isän kanssa ja pumppasin varuilta myös maitoa. Tarkoituksena oli olla vain tunti, mutta tulin itkun kanssa kotiin jo alle puolen tunnin päästä. Tuolloin ymmärsin, että luontoni on järjestänyt tämän näin. Että on psyykkisesti mahdotonta olla erossa poikasestaan silloin kun toinen on vielä pieni.

Meidän neuvolan täti kertoi äidistä, joka oli ollut ihan "kypsänä", kun ei ollut päässyt bilettämään kahteen kuukauteen!!!!!!!! Oli sanonut, että nyt on pakko päästä, kun on ollut ja kaksi, lue 2!!!!! kuukautta lapsen kanssa. Silloin kyllä ajattelin, että voi voi.

Jokaisen on hyvä saada omaa aikaa, mutta jotenkin lapsen ollessa vielä hyvin pieni, ajattelen, että symbioosi äidin ja lapsen välillä on hyvä tarkoituksenmukainen.

 

Joskus vaan on hetkiä, jolloin lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle. Valitettavasti! Jos alle kuukauden ikäinen on kahdesti viikossa hoidossa, se ei todellakaan tee hyvää lapsen perusturvallisuudelle. Vauva tarvitsee äitiä jatkuvasti, luulee olevansa sama henkilö äidin kanssa. Varhaisen perusturvallisuuden järkkyminen haittaa myöhemmässä elämässä.

Ette silti ole outoja nykyaikaan nähden, tätä tekee jokainen.. laittaa oman etunsa lapsen edun edelle. Ja sitten ihmetellään, kun lapset voivat huonosti ja on mielenterveysongelmia.

 

Niin, edelleen muistutan miten ennen vanhaan ei äidit tosiaankaan jatkuvasti vauvan vieressä päivystäneet ja silti ei niitä mielenterveyspotilaita sen enempää tullut... Hyvänen aika! Ettekö te tajua että kyse on parista tunnista esim. vauvan nukkuessa!

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

Ja tämä kuitenkin monen mielestä täysin hyväksyttävää, koska on HYVÄ syy. Mutta jos ihan huvin vuoksi vauvan jättää hoitoon, on sitten tunnevammainen ja suojeluvaistoton. Vauvahan ei sitä kuitenkaa voi ymmärtää miksi äiti on jättänyt hoitoon.

Ja siis elä käsitä väärin, minustakin tämä on syy siinä missä muutkin

itse jännitän tässä sitä että kerkeänkö synnyttää,olenko laitoksella silloin ja saavat esikon tuoda sinne,kun lääkäri on samassa paikassa.perua ei haluta,kun seuraavan ajan saa ensi vuodelle ja esikoisella on sairaus jonka vuoksi lääkäriin mennään.iäkkäitä mummeja ja pappoja en halua laittaa lääkäriin kun haluan itse olla tietoinen missä mennään nyt lapsen sairaudessa.

Mulla on tää ongelma erottaa oma mielipiteeni ja kärjistetty yleinen mielipide. Tämän keskustelun yleisen mielipiteen perusteella : Meinasin siis, että HYVÄ syy on ihan ok jättää lapsi hoitoon, mutta parin tunnin kävelylenkki muutamana päivänä viikossa on pahasta.

Minä en täällä ketään yritä mollata äitiydestä, ihmettelen vaan jyrkkiä mielipiteitä. "Emma":kin taisi ymmärtää väärin Pahoittelen.

 

Joskus vaan on hetkiä, jolloin lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle. Valitettavasti! Jos alle kuukauden ikäinen on kahdesti viikossa hoidossa, se ei todellakaan tee hyvää lapsen perusturvallisuudelle. Vauva tarvitsee äitiä jatkuvasti, luulee olevansa sama henkilö äidin kanssa. Varhaisen perusturvallisuuden järkkyminen haittaa myöhemmässä elämässä.

Ette silti ole outoja nykyaikaan nähden, tätä tekee jokainen.. laittaa oman etunsa lapsen edun edelle. Ja sitten ihmetellään, kun lapset voivat huonosti ja on mielenterveysongelmia.

Täysi peesi!

Tämä on niin surullista, mutta totta. Minä näen jatkuvasti lähelläni tälläisen perheen, jossa 3-vuotiasta lasta riepotellaan hoitoon milloin minnekin. Kyseessä eroperhe. Ei lapsen edusta tietoakaan. Ja harmillista, vanhemmat tulkitsevat ettei tällä sekavalla elämällä ole ollut vaikutusta lapseen. Ei niin, ei vielä... muuta kuin se, että lapsi koko ajan jankkaa, miten rakastaa äitiään. Yrittää varmasti raukka sitoa itseään äitiin, joka pistää lapsen edelle omat tarpeensa, biletyksen ja kaikenmaailman miehet.

Nykyihmisten itsekkyys saa voimaan pahoin!

 

Niin, edelleen muistutan miten ennen vanhaan ei äidit tosiaankaan jatkuvasti vauvan vieressä päivystäneet ja silti ei niitä mielenterveyspotilaita sen enempää tullut... Hyvänen aika! Ettekö te tajua että kyse on parista tunnista esim. vauvan nukkuessa!

Ei ehkä mielenterveyspotilaita, mutta kyllä ns. suuret ikäluokat ovat niitä huonoiten voivia. On paljon mielenterveysongelmia, joiden vuoksi jäädään ennenaikaiselle eläkkeelle, alkoholisoidutaan yms.

Monet tuon ikäluokan ihmiset kertovat eläneensä tunneköyhyydessä ja sillä on ollut vaikutuksensa. Välit omiin vanhempiin saattavat olla pinnalliset/etäiset. En toki väitä, että erossa olo äidistä olisi näiden murheiden taustalla, mutta jotenkin näen, ettei oman lapsen kanssa voi viettää liikaa aikaa. Eikä se, että on pienen vauvan kanssa symbioosissa ole rikos tai lapsen kaltoinkohtelua. Kuin ei myöskään se, että joskus JOUTUU laittamaan hyvinkin pienen lapsen hoitoon. Mutta että jos viikon ikäisen vauvan äiti tarvitsee "omaa aikaa", siten että joutuu laittamaan lapsensa hoitoon, on siinä jo jotain surullista, minusta.

 

en todellakaan jaksa lukea koko ketjua mutta alle kuukauden ikäinen vauva kyllä kulkee helposti mukana esim. kaupassa tai lenkillä? ja eikö se mies voi jäädä vauvan kans kotiin kun sinä lähdet lenkille jos vauvan kans on niin vaikeaa kulkea missään? vauvakin tarvii ulkoilua :xmas:

 

En kyllä näe mitään pahaa siinä jos vastasyntyneen unta tulee mummo vartioimaan että äiti pääsee lenkille tai kauppaan. Olisin itsekin pienet mummon hoitoon luottanut jos olisi ollut mahdollista ja mummo asunut lähellä. Meillä tosin isä "hoiti" lapsiaan ensipäivistä alkaen pääasiassa kauppareissujen ajan. Olisin voinut huoletta olla ensimmäisinä kuukausina tuntejakin poissa tarvittaessa koska syöttövälit on meillä ollut reilua neljää tuntia alusta alkaen. Varsinkin esikoisen kohdalla olisi varmasti seinät kaatuneet päälle koska vauvaa ei saanut viedä kuuteen ensimmäiseen viikkoon ulos ollenkaan. Ihan raitis ilmakin teki välillä hyvää kun pääsi hetkeksi pois sisätiloista.

En sitten tiedä äidinvaistostani mutta en ole koskaan kokenut että vauvan pitäisi olla äitinsä ihossa kiinni 24/7. Meillä lapset ovat nukkuneet ensimmäiset kuukaudet omissa sängyissään aika tarkalleen aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ihokontaktissa ovat olleet siis vaan imetettäessä muutaman kerran päivässä. Itseasiassa nyt kun lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat niin he ovat lähelläni paljon enemmän kuin vauvoina, katsomme iltaisin yhdessä kasassa sohvalla piirretyt, lapset saattavat tulla yöllä viereen nukkumaan, aamut aloitetaan aina meidän vanhempien sängyssä makailemalla ja muutenkin halaillaan ja pussaillaan paljon.

Mutta tuskimpa tähän mitää yhtä oikeaa vastausta ole joka meihin kaikkiin sopisi. Kysymykseesi sen verran että ei todellakaan ole mielestäni outoa. Hyvä kun sinulla on joku jolle pystyt lapsesi jättämään hetkeksi. Tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu.

 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin silti.

En tuomitse ketään äitiä, joka toimii omalla tavallaan ja hyvääkin voi olla niin monenlaista. Hiukan kuitenkin ihmettelen, miten kiire/tarve monilla vanhemmilla on omiin menoihin ja omaan aikaan lapsen ollessa vielä hyvin pieni. Toki elämässä on tilanteita, jolloin on pakko laittaa hyvinkin pieni lapsi hoitoon / olla erossa, mutta että ihan tarkoituksella...

Itse yritin käydä kaupungilla vaateostoksilla, kun vauvani oli reilun 3 viikkoa. Vauva oli kotona isän kanssa ja pumppasin varuilta myös maitoa. Tarkoituksena oli olla vain tunti, mutta tulin itkun kanssa kotiin jo alle puolen tunnin päästä. Tuolloin ymmärsin, että luontoni on järjestänyt tämän näin. Että on psyykkisesti mahdotonta olla erossa poikasestaan silloin kun toinen on vielä pieni.

Meidän neuvolan täti kertoi äidistä, joka oli ollut ihan "kypsänä", kun ei ollut päässyt bilettämään kahteen kuukauteen!!!!!!!! Oli sanonut, että nyt on pakko päästä, kun on ollut ja kaksi, lue 2!!!!! kuukautta lapsen kanssa. Silloin kyllä ajattelin, että voi voi.

Jokaisen on hyvä saada omaa aikaa, mutta jotenkin lapsen ollessa vielä hyvin pieni, ajattelen, että symbioosi äidin ja lapsen välillä on hyvä tarkoituksenmukainen.

Täysin samaa mieltä kanssasi! Itse olen kokenut tuon saman itkun kans kotiintulon kauppareissulta ja kuullut myös joidenkin suusta tuon, että pakko päästä viihteelle kun "jo" 2kk ollut vauvan kanssa.
Kyllä vauva tarvii äitiään. Luontoäiti on sen suunnitellut, ei eläimetkään jätä poikasiaan vaan yhdessä ovat.

 

Minä jätin myös lapseni vanhemmilleni hoitoon parin viikon ikäisenä pari kertaa. Kummallakin kerralla tyttö vain nukkui (n.3h). Lisäksi on ollut hoidossa siten, että minä ja mieheni ollaan saunottu samassa rakennuksessa, missä vauva on ollut isovanhempien kanssa. Isänsä kanssa hän on alusta asti viettänyt pitempiäkin aikoja (4-6h) ja syönyt pullosta.

Meille on aina kelvannut niin tissi kuin pullokin!!! Tissiä ei ole alkanut hyljeksiä pullon takia.

Mietin silloin alussa noita samoja juttuja kuin sinäkin - missä äidinvaistoni ovat?

Ne ovat voimistuneet tässä ajanmittaa! Enää en veisi tyttöä hoitoon ns. "huvin vuoksi". Tyttäremme kulkee meidän kanssamme joka paikkaan,myös sinne kauppaan, tai jää kotiin jommankumman meidän kanssa.

Nykyään, kun näemme vanhempiamme, saatamme jättää tytön heille hetkeksi ja käydä kävelyllä. En enää tunne tästä huonoa omatuntoa. Isänsä on alusta alkaen ollut yhtälailla "hoitajana" kuin minäkin.

Ehkä sinullekin syntyy side lapseesi ajan kanssa. Minulle auttoi se,kun lapsi alkoi ottaa enemmän itsekin kontaktia. Siitä hymystä ei voi kauaa olla erossa, mutta itseni kannalta on tärkeää löytää välillä myös omaa, aikuisten aikaa.

Mun mielestä on loistavaa, että joku uskaltaa rehellisesti myöntää ettei silloin alussa niitä äidinvaistoja juuri ollut :flower:

Kiitos! Minusta vanhemmuus on siihen kasvamista- joskus tekee "virheitä". Näistä virheistä kun oppii ja niitä ei toista, ei suurta vahinkoa voi saada aikaan. Vanhemmuus on iso asia, enkä usko kenenkään olevan siinä täydellinen. Jos joku sanoo olevansa, on se minusta pelottavaa. Pelottavampaa kuin se, että uskaltaa myöntää olevansa erehtyväinen ja sitä kautta kasvaa vanhemmuudessa.

Itselläni kasvuprosessi on edennyt siihen,että olen päättänyt jäädä hoitovapaalle. Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia ja sitä, kuinka vanhemmuus muuttuu ja kehittyy!

Sen verran vielä, että varhainen vuorovaikutus on mielestäni kaiken perusta. Se ei kuitenkaan mene pilalle vaikka lapsen tarpeisiin vastaisikin joskus isä tai silloin tällöin joku muu TURVALLINEN aikuinen!

AP:lle vielä: sinussa ei ole vikaa, koska mietit noita asioita! Jos et miettisi, voisi joku ehkä sanoa, että sinulta puuttuu äidinvaistot / kiintyminen. Mielestäni se, että mietit,osoittaa jotain muuta. Nyt voisit tutkiskella isteäsi:"tuleeko minulle minkälainen olo siitä, että joudun asiaa miettimään?" "Olenko ok päätösteni kanssa vai haluanko toimia jotenkin muuten?" Toimi sitten tunteittesi mukaan.

 

Alkas tässä nyt vaan vähän mietityttään kuinka häiriintyneitä meidän lapsista on kasvaneet kun ovat reppanat joutuneet oleen viikkoja kerralla hoidossa monen sadan kilometrin päässä vanhemmistaan mun sairauden vuoksi alle vuoden ikäisestä alkaen. Lisäksi melkein 3kk ajan ilman mitään ihmeempiä sylittelyjä äidin kanssa koska olin huonossa kunnossa.

No toki nyt kun ne on 3 ja 4 ne menee mielellään mummulaan 4 päivää että mennän iskän kanssa hääpäivän viettoon. Ei olis pitänyt lukee tätä ketjua..

 

On se siinä mielessä MINUSTA outoa että jo alle kuukauden ikäisen kanssa kaipaa rauhaa vauvasta.

Ei varmaan kaipaa rauhaa vauvasta, vaan haluaa elää omaakin elämää. Yhteensovittaa asioita.
Ja ei se hetken ero vähennä rakkautta!

Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Eikö se vauvan kanssa ole sitten omaa elämää vai kenen elämää se on?