Onko teistä outoa? (lapsi hoidossa alle kk:n ikäisenä)

MIKSI IHMEESSÄ SE PIENI IHMINEN, JOLLE EI OLE EDES KUNNOLLISTA VASTUSTSUKYKYÄ VIELÄ KEHITTYNYT PITÄÄ LAAHATA JOKA HELVETIN HYPERMARKETTIIN MUKANA AIVASTELEVIEN JA PÄRSKIVIEN IHMISTEN KESKELLE, JOS SE VAIHTOEHTOISESTI VOISI SENKIN AJAN NUKKUA OMASSA KODISSAAN ????

Jaa juu, pitäähän kaikille näyttää, miten suloinen piltti meillä on .

 

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

No se kantoliina.

No just, ja kantoliinaa pidetään ihan koko ajan ihan joka paikassa. Tuskin. Missäs välissä ne isommat lapset saavat äidin syliä sitten? Provohan tuo harmaa on, selvä se, ei kukaan täysjärkinen kirjoittele kuten hän.

 

Vietätkö paljon aikaa ihokontaktissa lapsesi kanssa? Kannatko häntä? Jaatteko unta? Synnytitkö normaalisti, alateitse ja ilman lääkkeitä?

Tässä on vaarana se, ettei lapsikaan kiinny kunnolla äitiin. Jos sinun kiintymyksesi on noin heikko, niin miten on lapsen kanta?

No, nyt kunnon diagnoosia kehiin sitten!

Ihokontakia ei mielestäni ihan hirmuisesti ole, mitä nyt vaipanvaihdon jälkeen pidän lasta hetken olalla poski poskea vasten ja sitten imetyshetket, varsinkin yöllä jolloin itse olen ilman paitaa. Itse olen ihokontaktimme määrää pitänyt kuitenkin täysin normaalina.

En kanna lasta liinassa tms., ainakaan vielä.

Jammeko unta? No, yöllä nukumme viekukkain, mutta en minä päivisin lapsen seurassa nuku.

En synnyttänyt normaalisti vaan sectiolla. Tämä ei kuitenkaan ollut oma valintani vaan lääkärin - päätöstä olisi ilmeisesti pitänyt kuitenkin vastustaa viimeiseen asti, viis äidin ja lapsen terveydestä?

No niin, eli onko minulta äitiys hukassa?

 

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kun oli kk:n ikäinen. Hätäisesti saatoin kaupassa juosta mutta muuten "oli pakko" pysytellä vauvan lähellä. Eli vastaus kysymykseesi - en ymmärrä.

Eli, koska sinä olet riippuvainen lapsestasi, pitää KAIKKIEN muidenkin olla

Monella lapsella on kotona myös täysipäinen isä ja ne erittäin läheiset ja rakkaat isovanhemmat ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä.
Ikävää, jollei teillä ole :hug:

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

 

Mulla lapsen hoitoon jättäminen ei ole ikinä tuntunut pahalle ja mielestäni se johtuu vaan siitä että luotan äitiini joka lasta hoitaa ei siitä että olisin jotenkin äidinvaistovammainen.

Kiitos, näin olen itsekin asian itselleni selittänyt, että miksi uskallan joskus nauttia ajasta ilman vauvaakin. Pari kertaa on vaan tullut mieleen, että olenkohan jotenkin tunnevammainen tai jotain, mutta ehkä en sitten kuitenkaan.

Minun rehellinen mielipide on, että kyllä sinulta on jäänyt puuttumaan jotain oleellista. Tuo ei ole normaalia.

Ei siksi, että äitisi olisi huono hoitaja. Vaan siksi, että luonto on aikojen alussa järjestänyt asian niin, ettei sinun tulisi kyetä olemaan poissa lapsesi luota saatikka erikseen haluamaan sitä! Sillä vain äiti on pystynyt takaamaan lapsen hyvinvoinnin.

Miksi lapsi on sinulle niin suuri taakka? Mikset halua olla hänen lähellänsä? Eikö hän herätä sinussa minkäänlaista suojeluvaistoa?

Mites sitten kun tää 24/7 vauvan kanssa on aika uusi ilmiö. Ei torpparien muijat todellakaan ollu vauvan kanssa kokoaikaa kun taksvärkit oli tehtävä. Tai kartanon rouvat huiteli maailmalla ja lapset oli hoitajalla. Mä kyllä takaan mun lapseni hyvinvoinnin ja myös itseni hyvinvoinnin. Se on enemmän luonnollista kun aivoton fanatismi asiassa kun asiassa. Mun lapseni ei ole ollu alle kuukauden ikäisenä hoidossa,mutta ymmärrän ap;ta täysin. Se mikä tuntuu luonnolliselle on luultavasti enemmän sitä luontoa kun se että pakottaa itsensä tekemään jotain mikä ei tunnu luontevalle. Se miten sinä määrittelet äitiyden ei välttämättä ole se oikea tapa. Äitiys kun on aika laaja-alainen juttu...

 

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kun oli kk:n ikäinen. Hätäisesti saatoin kaupassa juosta mutta muuten "oli pakko" pysytellä vauvan lähellä. Eli vastaus kysymykseesi - en ymmärrä.

Eli, koska sinä olet riippuvainen lapsestasi, pitää KAIKKIEN muidenkin olla

Monella lapsella on kotona myös täysipäinen isä ja ne erittäin läheiset ja rakkaat isovanhemmat ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä.
Ikävää, jollei teillä ole :hug:

mä en ole ainakaan ketään arvostellut huonoksi äidiksi, jos vie lapsensa hoitoon vaikka viikon ikäisenä, vaikka se minusta onkin outoa ja en itse sellaiseen pystyisi.
enkä hyväksy, että minua ja muita miun tavalla toimivia arvosteltais, että meidän miehet ei ois täyspäisiä tai ei ois rakastavia isovanhempia.kun ei se asia ole niin.
en myöskään koe, että olisin riippuvainen lapsestani jos en vie häntä hoitoon alle kuukauden ikäisenä... muutoinkin haluan ajatella asian, niin että minusta se vastasyntynyt on riippuvainen äidistään - ei toisinpäin.
enkä kuitenkaan ole mikään ninamikkonen mielestäni. :xmas:

 

No just, ja kantoliinaa pidetään ihan koko ajan ihan joka paikassa. Tuskin. Missäs välissä ne isommat lapset saavat äidin syliä sitten? Provohan tuo harmaa on, selvä se, ei kukaan täysjärkinen kirjoittele kuten hän.

Kantoliinaa voi kyllä käyttää ihan joka paikassa . Joillain on suihkussakäyntiä vartenkin oma kantoliina...mulla ei kyllä todellakaan ollut . Mutta siivous, ruoanlaitto, imetys jne onnistui mainiosti siten, että vauva oli liinassa. Samoin se, että esikoinen oli polvella tai kainalossa, ja vauva rinnalla.

Silti julmasti laskin vauvan välillä sitteriin, lattialle, rattaisiin yms.

 

[Et ole tainnut olla kovinkaan läheisissä tekemisissä lapsesi kanssa? Kerroit imettäväsi. Jo sen pitäisi tuottaa jonkun verran oksitosiinia. Tosin oksitosiini on aika nopeasti pilkkoutuvaa ja sen takia sitä tarvitaan usein jotta kunnon kiintymys pääsisi alkuun. Vietätkö paljon aikaa ihokontaktissa lapsesi kanssa? Kannatko häntä? Jaatteko unta? Synnytitkö normaalisti, alateitse ja ilman lääkkeitä?

Tässä on vaarana se, ettei lapsikaan kiinny kunnolla äitiin. Jos sinun kiintymyksesi on noin heikko, niin miten on lapsen kanta?

Nyt kannattaa lopetta heti tuo...

KAIKKI ÄITIT EI OLE SAMANLAISIA! Jollekin ne äidinvaistot tulee hieman myöhemmin, mutta se ei tarkoita sitä että lapsi ei kiinny äitiin normaalisti (ja äiti lapseen). Ja "normaali" alatiesynnytys ilman kipulääkkeitä EI ole mikään automaatti, joka kiinnittää lapsen äitiin. Ei se synnytys määrä sitä, miten kiintymys äidin ja lapsen välille syntyy.

Ei pelkkä normaali synnytys ole tae lapsen ja äidin kiintymyksestä, mutta siitä se useimmiten alkaa. Lapsi kokee turvallisen syntymän ja siirtyy äidin rinnalle. Äidin keho on valmistautunut lapsen synnytykseen ja olettaa saavansa lapsen rinnalle.

Jos sen sijaan lapsi ja äiti ovat joutuneet olemaan erossa toisistansa syntymän jälkeisinä tärkeinä tunteina, vaaditaan hieman ylimääräistä työtä jotta voi ottaa kiinni sen menetetyn ajan.

Huolestuttavaa, ettei ap edes vaikuta olevan kovinkaan kiinnostunut näistä äidinvaistoista ja niiden saamisesta. Hänelle on ilmeisesti aika sama kuka vauvaa hoitaa kunhan joku automaatti vaihtaa häneltä vaipat ja tuikkaa maitoa suuhun.

Minulle ja perheelleni lapsen emotionaalinen kehitys on ollut tärkeää. Sen lisäksi olen jo raskausaikana tuntenut kiintymystä lapseeni. Halusin lapsia; siksi "teimme" niitä mieheni kanssa. Lapsen synnyttyä olen halunnut olla hänen kanssaan. Vasta kun lapseni ovat olleet emotionaalisesti tarpeeksi kehittyneitä (tämä seuraa usein fyysistä kehitystä jos vauvan tarpeisiin vastataan) olen koennut tarvetta olla joskus ilman heitä. Vanhin on jo seitsenvuotias ja menee oikein mielellään mummeille, vaareille, kummitädeille ja kavereille kylään ilman minua. Hän selkästi nauttii siitä, että ympärillämme on paljon luotettavia ja turvallisia aikuisia joilta hän voi oppia elämää. Sen sijaan nuorimmaiseni on melkeinpä vauva vielä. Hän ei nauti ajasta erossa minusta. Mieheni kanssa hän on ollut jo pitempiäkin aikoja, muutamia tunteja, mutta muutoin hän on aina minun kanssani.

Jos kiintymyksen muodostamisessa on jotain viivästymistä ja häiriötä, niin suosittelisin, että panostat suhteen muodostamiseen. Älä ole vauvan luota poissa ollenkaan. Ole häneen jatkuvassa fyysisessä kontaktissa. Vasta sitten kun tunnet kiintymyksen voit tehdä järkeviä päätöksiä mitä hoitoonjättämisen kannalta tulee.

 

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kun oli kk:n ikäinen. Hätäisesti saatoin kaupassa juosta mutta muuten "oli pakko" pysytellä vauvan lähellä. Eli vastaus kysymykseesi - en ymmärrä.

Eli, koska sinä olet riippuvainen lapsestasi, pitää KAIKKIEN muidenkin olla

Monella lapsella on kotona myös täysipäinen isä ja ne erittäin läheiset ja rakkaat isovanhemmat ovat lapsen kanssa paljon tekemisissä.
Ikävää, jollei teillä ole :hug:

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

 

Ei hemmetti, pitääks mun ny antaa noi pennut pois ku ne on saanu raumoja ku en mä IKINÄ imettäny niitä 2-4 kertaa tunnissa. Oikein nautin kun ne alko nukkumaan monta tuntia putkeen jo muutaman viikon ikäisenä.

Noi on kyl jo 10 ja 11v mut kai ne sit on silloin vauvana pilattu?

Nyt on kolmas tulossa, täytyy sitten väkisin sitä valvottaa, että kerkeää syömään 2-4 kertaa tunnissa ja saa tarpeeksi ihokontaktia.

 

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

HOITOON????!! MIHIN helvetin HOITOON se lapsi jää, jos se on ISÄNSÄ kanssa? Voi herranjumala mitä pipipäitä tälläkin telluksella majailee :headwall:

Ei MIKÄÄN ihme, että surullisen monelta nykyisältä on isyys hukassa kun kotona on tuollainen sotanorsu elämänkumppanina :/.

 

Mä en ymmärrä miten joku voi tarvita omaa aikaa/aikaa parisuhteelle kun vauva on viikon ikänen?!? Kuukauden ikänen vauva muutaman kerran viikossa pari tuntia hoidossa..?

En ymmärrä.. Kuukauden ikänen on niiin pieni, kyllä parisuhteen pitäisi olla sellasella pohjalla, että kestää kuukauden(tai vaikka kaksikin) ilman, että sitä tarvitsee hoitamalla hoitaa ilman lapsia. Kun se lapsi on ollut osa parisuhdetta vasta viikon tai sitten kuukauden!

Enkä tarkoita, etteikö lasta koskaan saisi viedä hoitoon.. Kultainen keskitie, tässäkin asiassa

 

MIKSI IHMEESSÄ SE PIENI IHMINEN, JOLLE EI OLE EDES KUNNOLLISTA VASTUSTSUKYKYÄ VIELÄ KEHITTYNYT PITÄÄ LAAHATA JOKA HELVETIN HYPERMARKETTIIN MUKANA AIVASTELEVIEN JA PÄRSKIVIEN IHMISTEN KESKELLE, JOS SE VAIHTOEHTOISESTI VOISI SENKIN AJAN NUKKUA OMASSA KODISSAAN ????

Jaa juu, pitäähän kaikille näyttää, miten suloinen piltti meillä on .

No vaikka sen takia että se suloinen pilttikin kasvattaisi sen vastustuskykynsä pienestä pitäen ja siksi ettei ole tervettä vietää pitkiä aikoja 4 seinän sisällä varsinkaan jos vauvaa ei tän ketjun mukaan saa edes hoitoon jättää ja vielä jos oot yh ni ei oo edes sitä isää sitä vauvaa hoitamassa ja sitä jumaltenjuomaa ( äidinmaitoa) ei erity ellei äiti syö ravitsevaa ruokaa jota saa sieltä hypermarketista jossa on niitä aivasteleiva ja pärskiviä ihmisiä =) :flower:

 

Mites sitten kun tää 24/7 vauvan kanssa on aika uusi ilmiö. Ei torpparien muijat todellakaan ollu vauvan kanssa kokoaikaa kun taksvärkit oli tehtävä. Tai kartanon rouvat huiteli maailmalla ja lapset oli hoitajalla. Mä kyllä takaan mun lapseni hyvinvoinnin ja myös itseni hyvinvoinnin. Se on enemmän luonnollista kun aivoton fanatismi asiassa kun asiassa. Mun lapseni ei ole ollu alle kuukauden ikäisenä hoidossa,mutta ymmärrän ap;ta täysin. Se mikä tuntuu luonnolliselle on luultavasti enemmän sitä luontoa kun se että pakottaa itsensä tekemään jotain mikä ei tunnu luontevalle. Se miten sinä määrittelet äitiyden ei välttämättä ole se oikea tapa. Äitiys kun on aika laaja-alainen juttu...

Ei se ole mikään uusi ilmiö. Mistä sinä nyt tuonkin keksit. Maanviljely on uusi ilmiö. Vauvansa hoitaminen ei ole.

Äidit ovat kautta aikojen kantaneet vauvaansa päivittäisten askareitten ohella. Vauvan hoitaminen ei ole mitään tekemistä; ei siihen kuluteta aikaa. Vauva kulkee luontevasti äitinsä mukana äidin tehdessä hommiaan.

 

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

HOITOON????!! MIHIN helvetin HOITOON se lapsi jää, jos se on ISÄNSÄ kanssa? Voi herranjumala mitä pipipäitä tälläkin telluksella majailee :headwall:

Ei MIKÄÄN ihme, että surullisen monelta nykyisältä on isyys hukassa kun kotona on tuollainen sotanorsu elämänkumppanina :/.

niin tässä varmaan tarkoitettiin, että kun ap puhui hoitoon jättämisestä, niin sillloin ei tosiaan puhuta siitä että lapsi jäis isälleen vaan tosiaan vietäs johonkin ihan muille.
kyllä mullakin on ollu muksut isänsä kanssa pienestä asti, mutta siitähän tässä ei ollu kyse, vaan nimenomaan HOITOON jättämisestä.

 

Mä en ymmärrä miten joku voi tarvita omaa aikaa/aikaa parisuhteelle kun vauva on viikon ikänen?!? Kuukauden ikänen vauva muutaman kerran viikossa pari tuntia hoidossa..?

En ymmärrä.. Kuukauden ikänen on niiin pieni, kyllä parisuhteen pitäisi olla sellasella pohjalla, että kestää kuukauden(tai vaikka kaksikin) ilman, että sitä tarvitsee hoitamalla hoitaa ilman lapsia. Kun se lapsi on ollut osa parisuhdetta vasta viikon tai sitten kuukauden!

Enkä tarkoita, etteikö lasta koskaan saisi viedä hoitoon.. Kultainen keskitie, tässäkin asiassa

JOS SE LAPSI NUKKUU SIKEÄSTI, SE EI TODELLAKAAN TIEDÄ TUON TAIVAALLISTA, NUKKUUKO SE REETTAMUMMON PARVEKKEELLA VAI ÄITIMAMMULIN PARVEKKEELLA!

Kokoa järkesi.

 

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

 

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

HOITOON????!! MIHIN helvetin HOITOON se lapsi jää, jos se on ISÄNSÄ kanssa? Voi herranjumala mitä pipipäitä tälläkin telluksella majailee :headwall:

Ei MIKÄÄN ihme, että surullisen monelta nykyisältä on isyys hukassa kun kotona on tuollainen sotanorsu elämänkumppanina :/.

niin tässä varmaan tarkoitettiin, että kun ap puhui hoitoon jättämisestä, niin sillloin ei tosiaan puhuta siitä että lapsi jäis isälleen vaan tosiaan vietäs johonkin ihan muille.
kyllä mullakin on ollu muksut isänsä kanssa pienestä asti, mutta siitähän tässä ei ollu kyse, vaan nimenomaan HOITOON jättämisestä.

Juu, erotin kyllä, että ap puhui mummusta ja tämä yksi seinähullu lapsen isästä.

 

Mä en ymmärrä miten joku voi tarvita omaa aikaa/aikaa parisuhteelle kun vauva on viikon ikänen?!? Kuukauden ikänen vauva muutaman kerran viikossa pari tuntia hoidossa..?

En ymmärrä.. Kuukauden ikänen on niiin pieni, kyllä parisuhteen pitäisi olla sellasella pohjalla, että kestää kuukauden(tai vaikka kaksikin) ilman, että sitä tarvitsee hoitamalla hoitaa ilman lapsia. Kun se lapsi on ollut osa parisuhdetta vasta viikon tai sitten kuukauden!

Enkä tarkoita, etteikö lasta koskaan saisi viedä hoitoon.. Kultainen keskitie, tässäkin asiassa

JOS SE LAPSI NUKKUU SIKEÄSTI, SE EI TODELLAKAAN TIEDÄ TUON TAIVAALLISTA, NUKKUUKO SE REETTAMUMMON PARVEKKEELLA VAI ÄITIMAMMULIN PARVEKKEELLA!

Kokoa järkesi.

mutta moni TUORE äiti ei siltikään pysty taas jättämään sitä pientä vastasyntynyttä sinne reettamummon partsille, eikä sekään tee hänestä yhtään sen tyhmempää tai huonompaa vanhempaa kuin siitä joka pystyy.

 

Mites sitten kun tää 24/7 vauvan kanssa on aika uusi ilmiö. Ei torpparien muijat todellakaan ollu vauvan kanssa kokoaikaa kun taksvärkit oli tehtävä. Tai kartanon rouvat huiteli maailmalla ja lapset oli hoitajalla. Mä kyllä takaan mun lapseni hyvinvoinnin ja myös itseni hyvinvoinnin. Se on enemmän luonnollista kun aivoton fanatismi asiassa kun asiassa. Mun lapseni ei ole ollu alle kuukauden ikäisenä hoidossa,mutta ymmärrän ap;ta täysin. Se mikä tuntuu luonnolliselle on luultavasti enemmän sitä luontoa kun se että pakottaa itsensä tekemään jotain mikä ei tunnu luontevalle. Se miten sinä määrittelet äitiyden ei välttämättä ole se oikea tapa. Äitiys kun on aika laaja-alainen juttu...

Ei se ole mikään uusi ilmiö. Mistä sinä nyt tuonkin keksit. Maanviljely on uusi ilmiö. Vauvansa hoitaminen ei ole.

Äidit ovat kautta aikojen kantaneet vauvaansa päivittäisten askareitten ohella. Vauvan hoitaminen ei ole mitään tekemistä; ei siihen kuluteta aikaa. Vauva kulkee luontevasti äitinsä mukana äidin tehdessä hommiaan.

Muutama vuosisata sitten oli yleistä että köyhien perheiden äidit lähti imettäjiksi rikkaiden lapsille ja omat lapset jätettiin syömään lehmänsarvesta. Elämme kuitenkin vuotta 2006 ja asiast ovat muuttuneet. Mä en valitettavasti voi pitää töissä lasta mukana,pitäisin jos voisin mutta kun en voi. Ajat muuttuu,muutu sinäkin.

 

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

Mitä siinä lapsessa on 50 % ??? = KYLLÄ, sen paheksutun ISÄN lihaa ja verta. Äiti kantaa ja synnyttää, mutta kun lapsi on pihalla, voi isä ottaa enemmän ja enemmän hoitovastuuta-Äiti ei ole millään muotoa isää tärkeämpi, vaikka moni mamma hysteerisesti sen myytin alle kietoutuukin, että olisi olemassa EDES joku, minkä hän saa IHAN KOKONAAN itselleen omia.

Voi näiden ämmien miesraukkoja! Sitten ihmetellään miksei mies ole koskaan kotona, kun ei anneta sille mitään aijaa perheessä

 

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

Vauvan syntymän jälkeen ei ole mitään muuta mitä mies ei voi tehdä kuin imetys! Tajua se! Et voi omia koko lasta vain siksi että sinä hänet kannoit ja synnytit, ilman miestäsi et olisi siinä onnistunut.
Kuinka niin jää isälleen hoitoon? Onko lapsi sinullakin hoidossa? Selitä noiden kahden ero?!

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

Mulla nukkui kuopus ekat 2kk päiväajat liinassa, tosi harvoin sai laskettua mihinkään muualle nukkumaan.

 

mutta moni TUORE äiti ei siltikään pysty taas jättämään sitä pientä vastasyntynyttä sinne reettamummon partsille, eikä sekään tee hänestä yhtään sen tyhmempää tai huonompaa vanhempaa kuin siitä joka pystyy.

Todella moni TUORE äiti on onneksi sen verran terveellä järjellä varustettu, että tajuaa tämän, eikä omi lasta .

 

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.