Onko täällä muita uusperheellisiä jossa miehellä ei ole entuudestaan omia lapsia

[Vanha palstailija]

Minulla on kolme lasta ja olen ollut vasta vähän aikaa naimisissa miehen kanssa jolla ei ole lapsia eikä edes muita vakavampia suhteita takana. Täytyy myöntää että omat haasteensa asetelma tuo eteen, mutta yhdessä olemme luvanneet kaiken kestää!

Lapset ovat ottaneet puolisoni hyvin vastaan, mutta monissa tilanteissa on miehelläni ollut sopeutumista elämiseen lasten ehdoilla. Ollaan puhuttu paljon ja suoraan asioista. Onhan se päivänselvää että kokematon mies joka hyppää yhtäkkiä tietyn ikäisten lasten keskelle, on avuton ja hukassa omien tunteiden kanssa. Ei voi odottaa edes että löytyisi väkisin samanlaista suhdetta lapseen kuin oman lapsen kanssa muodostuisi.

Ollaan puhuttu yhteisestäkin lapsesta, mutta neljäs olisi äkkiseltään liikaa koska vielä tässä vaiheessa on pakko ehtiä hoitamaan parisuhdettakin. Aikaa on kokonaisuudessaan ollut todella vähän.

Olis helpottavaa löytää muitakin samanlaisessa tilanteessa olevia perheitä joissa on ns. "sosiaalinen isähahmo". Miten suhde lapsiin on muodostunut? Onko sitä löytynyt?

 

[vanha palstailija]

Varmasti mieskin haluaisi löytää vertaisryhmiä joissa voisi jakaa ajatuksia muiden kaltaistensa kanssa. Tuntuvat muodostuvan yleensä uusperheet siten että molemmilla on jo entuudestaan lapsia. Ollaanko kummajaisia?

 

["vieras"]

Tota noin... kyselet tällaisia, vaikka olette jo naimisiin asti ehtineet... eikös tuommoset asiat käydä jo ihan seurustelun alkuvaiheessa (tai ennen kun aletaan seurustella)

Eikö sun lapset ole välillä isällään?

 

[vanha palstailija]

Kyselen vaan koska olis kiva vaan vaihtaa kokemuksia muiden samanlaisten uusperheellisten kanssa. Ollaan kyl puitu asiat ja ei nyt mitään semmosta ongelmaa olekaan mistä ei yli pääsis. Tuntuu vaan etten ole löytänyt muita uusperheitä joissa olis lapseton mies kuvioissa. Siks täällä huhuilen. Ei sen ihmeempää.

 

[Jarnuska]

No miten sen nyt ottaa... Alettiin miehen kanssa tapailemaan 3 vuotta sitten, poika oli silloin juuri täyttänyt 1v. Nyt asuttu yhdessä 2 vuotta, toki opettelu lapsen kanssa elämiseen vei aikansa, mutta äkkiä tilanteesta tuli ns. arkipäivää, nykyään on täysin asettunut isän rooliin. (bioisää meillä ei siis kuvioissa ole koskaan ollutkaan.)
Varmasti tilanne olisi ollut erilainen jos lapsia olisi ollut useampi, toisaalta taas on ollut hienoa seurata sivusta miten mies rakastuu lapseen päivä päivältä enemmän.

 

["xxx"]

noh, voiko vastata lapsen näkökulmasta.

Meitä olisi siis minä ja siskoni sekä äitini. Kunnes hän tapasi uuden lapsettoman miehen.

Alussa se oli lähinnä jännää. Välillä taas hyvin raivostuttavaa, olin siis jo teini tässä vaiheessa. Välillä isäpuolen rooli oli täysin hukassa eikä hän täysin ymmärtänyt että sellaiset +10 veetkin tarvitsevat vielä huolehtimista. Mutta olihan äitimme siinä kokoajan.

Pikkuhiljaa se perhe siitä oppi toimitaan. Sain kaksi sisarusta lisää ja kaikenkaikkiaan on oikein hyvät muistot.

Ja läheisissä väleissä ollaan edelleen.

 

["xxx"]

lisää vielä että toki se oma bio isä on aina se isä.

Mutta myös äidinmiesystävään tuli läheiset välit, hän nyt yhden lapsistamme kummi.
Ja alussa oli toki opettelemista meillä kaikilla kun mies muutti taloon, mutta pikkuhiljaa se arki siitä lähti luistamaan.