Onko samoja tilanteita?

no eipä siinä sitten muutakuin onnea valitsemalles tielle.Oletko varma ettei miehesi nyt käy siellä ns. ex.llä?? Ei pahalla.Ymmärrrän kyllä ex.n katkeruuden kuten varmaan säkin jollain tasolla.Saanko kysyä sulta vielä minkä ikäinen olet? En ihan oikeasti halua olla töykeä tmv. mutta on vähän vastaavanlainen tapaus tiedossa. :flower:

 

Niin no mistäänhän ei voi olla varma...
Ikää mulla 32v.

 

Niin ja siis ymmärrän täysin exän katkeruuden ja vihan mua ja miestä kohtaan. En oo sitä koskaan kieltänytkään. En vaan ymmärrä miksi se täytyy kostaa lapsillekin..

 

yks asia mua vaan mietityttää... Siis ne miehen ex:än lapsethan on myös sen miehen lapsia. Mikä yksin-velvollisuus sillä miehen ex:ällä on sitä arkea jaksaa? Mun mielestä, jos lapsella on esim. paha uhma tms. niin voi olla ihan tarpeellistakin sen ex:än soitella montakin kertaa päivässä ihan niistä lasten asioista jos oma jaksaminen on lujilla. Miksi sen miehen ja nyxän pitäisi päästä vaan nauttimaan niistä juhlahetkistä eikä kestää sitä arkea ollenkaan? Jos on jonkun kanssa lapsen tehnyt, niin onhan siitä velvollinen myös huolehtimaan ja olemaan isänä vaikkei liitto kestäkkään!!! Nimim. Exä joka ei voi ymmärtää ettei miestä kiinnosta lasten arki pätkääkään!!!

 

\

yks asia mua vaan mietityttää... Siis ne miehen ex:än lapsethan on myös sen miehen lapsia. Mikä yksin-velvollisuus sillä miehen ex:ällä on sitä arkea jaksaa? Mun mielestä, jos lapsella on esim. paha uhma tms. niin voi olla ihan tarpeellistakin sen ex:än soitella montakin kertaa päivässä ihan niistä lasten asioista jos oma jaksaminen on lujilla. Miksi sen miehen ja nyxän pitäisi päästä vaan nauttimaan niistä juhlahetkistä eikä kestää sitä arkea ollenkaan? Jos on jonkun kanssa lapsen tehnyt, niin onhan siitä velvollinen myös huolehtimaan ja olemaan isänä vaikkei liitto kestäkkään!!! Nimim. Exä joka ei voi ymmärtää ettei miestä kiinnosta lasten arki pätkääkään!!!

Siis mitä?!?!?
Eli koska miehen exällä on niin rankkaa omien lasten kanssa, on vähintäänkin tarpeellista soitella monta kertaa päivässä miehelle? Joo, miehellä on velvollisuus huolehtia ja olla isänä - lapsilleen. Ei suinkaan olla ex-vaimon p.askakaivo saati velvollinen huolehtimaan tämän mielenterveydestä.

 

olen samasta aiheesta kirjotellut alemmalla jutulla "puhelinsoitot"
Soitteletteko joka päivä ex puolisoillenne ja lapsillenne jos he ovat toisen luona? Minä ajattelen ainakin jos toinen soittelisi koko aika joka ikinen päivä että on edelleen jotenkin riippuvainen!!!! ja ei luottaisi minuun ja siihen että pärjään lapsen kanssa! joo ko olis nyt pelkkä puhelinoitto ollut mutta ei.. piti ängetä kesken tapaamisen ja siittäkö riemu repes... on se nyt kumma ko ei osata pysyä poissa sillon ko lapsi on toisella vanhemmalla.. ei siinä ajatella lasta ollenkaan.. itseä vain... kun itsellä on ikävä...lapsellista ja edesvastuutonta toimintaa...oli kiva kuunnella sitten lapsen itkua ko meni ihan sekasin että miks kesken päivän touhujen hänet halutaan viedä muualle... :kieh:

 

\

\

yks asia mua vaan mietityttää... Siis ne miehen ex:än lapsethan on myös sen miehen lapsia. Mikä yksin-velvollisuus sillä miehen ex:ällä on sitä arkea jaksaa? Mun mielestä, jos lapsella on esim. paha uhma tms. niin voi olla ihan tarpeellistakin sen ex:än soitella montakin kertaa päivässä ihan niistä lasten asioista jos oma jaksaminen on lujilla. Miksi sen miehen ja nyxän pitäisi päästä vaan nauttimaan niistä juhlahetkistä eikä kestää sitä arkea ollenkaan? Jos on jonkun kanssa lapsen tehnyt, niin onhan siitä velvollinen myös huolehtimaan ja olemaan isänä vaikkei liitto kestäkkään!!! Nimim. Exä joka ei voi ymmärtää ettei miestä kiinnosta lasten arki pätkääkään!!!

Siis mitä?!?!?
Eli koska miehen exällä on niin rankkaa omien lasten kanssa, on vähintäänkin tarpeellista soitella monta kertaa päivässä miehelle? Joo, miehellä on velvollisuus huolehtia ja olla isänä - lapsilleen. Ei suinkaan olla ex-vaimon p.askakaivo saati velvollinen huolehtimaan tämän mielenterveydestä.

Eli siis, miehellä on velvollisuus huolehtia niistä lapsista. Mutta ei arjessa, jos esim. lapsen kohdalla on vaikeuksia koulussa tms. niin exällä ei ole oikeutta keskustella niistä asioista vaikka sitten päivittäin jos niin usein ongelmia on. En tietystikkään tarkoita, että tikusta tekisi asiaa, mutta tosiasiahan on että lähivanhempi elää sitä arkea sen yhteisen lapsen kanssa. Etävanhempaa ei ainakaan tässä tapauksessa kiinnosta kuin se, että lapset näkee sovittuna aikana. Mitään kompromisseja ei ole valmis tekemään. Eli exänä minä olen se #&%?$!*, johon lasten kaikki ongelmat yms. kipataan. Ja minunhan on jaksettava, viis kaikesta muusta, kuten siitä että lapsilla kuitenkin on kaksi vanhempaa, mutta kun toista ei yksinkertaisesti kiinnosta!!! Eikä sen exän nykyinen jaksa, että lapset enempää heidän elämäänsä sotkevat. Ja mun mielestä se ei ole kovin kummoista läsnäoloa lapsen elämässä, jos jokatoinen viikonloppu lapsensa näkee, ja muuna aikana haistattaa lasten ongelmille ja ikävälle p.askat, kun ei nyt ole hänen aikansa asioista huolehtia.

 

\

Eli siis, miehellä on velvollisuus huolehtia niistä lapsista. Mutta ei arjessa, jos esim. lapsen kohdalla on vaikeuksia koulussa tms. niin exällä ei ole oikeutta keskustella niistä asioista vaikka sitten päivittäin jos niin usein ongelmia on. En tietystikkään tarkoita, että tikusta tekisi asiaa, mutta tosiasiahan on että lähivanhempi elää sitä arkea sen yhteisen lapsen kanssa. Etävanhempaa ei ainakaan tässä tapauksessa kiinnosta kuin se, että lapset näkee sovittuna aikana. Mitään kompromisseja ei ole valmis tekemään. Eli exänä minä olen se #&%?$!*, johon lasten kaikki ongelmat yms. kipataan. Ja minunhan on jaksettava, viis kaikesta muusta, kuten siitä että lapsilla kuitenkin on kaksi vanhempaa, mutta kun toista ei yksinkertaisesti kiinnosta!!! Eikä sen exän nykyinen jaksa, että lapset enempää heidän elämäänsä sotkevat. Ja mun mielestä se ei ole kovin kummoista läsnäoloa lapsen elämässä, jos jokatoinen viikonloppu lapsensa näkee, ja muuna aikana haistattaa lasten ongelmille ja ikävälle p.askat, kun ei nyt ole hänen aikansa asioista huolehtia.

Mulla taas ei mene mitenkään jakeluun se, että erotessa ex-vaimot tekevät kaikkensa, että saisivat lapset itselleen, ja sitten vähän ajan päästä heittäydytään marttyyriksi kun huomataan, että yh elämä onkin raskasta. En oikeen jaksa uskoa, etteikö kaikissa tuhansissa eronneissa pareissa olisi suuri osa isiä, jotka pystyisivät huolehtimaan lapsista siinä missä äiditkin. Silti olen niin monen naisen kuullut sanovan,että ei voisi itse alkaa etävanhemmaksi eikä edes vuoroviikoiksi, kun olisi niin ikävä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun äiti on tapaamissopimusta tehtäessä haukkunut ja todistellut isän täysin kelvottomaksi, en yhtään ihmettele, että isää ei myöhemmin juuri kiinnosta jutella äidin kanssa puhelimessa.
Ja niinkuin ap kirjoituksessa, toisinaan asiaa alkaa ilmaantua kummasti, kun toinen löytää uuden?!
Joopa joo, onneksi meillä miehen lapset on vuoroviikoin. Siinä on molemmilla yhtä paljon arkea ja viikonloppua.
Ja lasten asiat, ongelmat ja muut jutut hoitavat muutamalla sanalla vaihtohetkellä ja tekstiviestillä silloin tällöin.

 

\

\

Eli siis, miehellä on velvollisuus huolehtia niistä lapsista. Mutta ei arjessa, jos esim. lapsen kohdalla on vaikeuksia koulussa tms. niin exällä ei ole oikeutta keskustella niistä asioista vaikka sitten päivittäin jos niin usein ongelmia on. En tietystikkään tarkoita, että tikusta tekisi asiaa, mutta tosiasiahan on että lähivanhempi elää sitä arkea sen yhteisen lapsen kanssa. Etävanhempaa ei ainakaan tässä tapauksessa kiinnosta kuin se, että lapset näkee sovittuna aikana. Mitään kompromisseja ei ole valmis tekemään. Eli exänä minä olen se #&%?$!*, johon lasten kaikki ongelmat yms. kipataan. Ja minunhan on jaksettava, viis kaikesta muusta, kuten siitä että lapsilla kuitenkin on kaksi vanhempaa, mutta kun toista ei yksinkertaisesti kiinnosta!!! Eikä sen exän nykyinen jaksa, että lapset enempää heidän elämäänsä sotkevat. Ja mun mielestä se ei ole kovin kummoista läsnäoloa lapsen elämässä, jos jokatoinen viikonloppu lapsensa näkee, ja muuna aikana haistattaa lasten ongelmille ja ikävälle p.askat, kun ei nyt ole hänen aikansa asioista huolehtia.

Mulla taas ei mene mitenkään jakeluun se, että erotessa ex-vaimot tekevät kaikkensa, että saisivat lapset itselleen, ja sitten vähän ajan päästä heittäydytään marttyyriksi kun huomataan, että yh elämä onkin raskasta. En oikeen jaksa uskoa, etteikö kaikissa tuhansissa eronneissa pareissa olisi suuri osa isiä, jotka pystyisivät huolehtimaan lapsista siinä missä äiditkin. Silti olen niin monen naisen kuullut sanovan,että ei voisi itse alkaa etävanhemmaksi eikä edes vuoroviikoiksi, kun olisi niin ikävä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun äiti on tapaamissopimusta tehtäessä haukkunut ja todistellut isän täysin kelvottomaksi, en yhtään ihmettele, että isää ei myöhemmin juuri kiinnosta jutella äidin kanssa puhelimessa.
Ja niinkuin ap kirjoituksessa, toisinaan asiaa alkaa ilmaantua kummasti, kun toinen löytää uuden?!
Joopa joo, onneksi meillä miehen lapset on vuoroviikoin. Siinä on molemmilla yhtä paljon arkea ja viikonloppua.
Ja lasten asiat, ongelmat ja muut jutut hoitavat muutamalla sanalla vaihtohetkellä ja tekstiviestillä silloin tällöin.

HEI HALOO!!! Tottakai lasten kanssa voi olla vaikeaa ja äiti voi väsyä, vaikka ei haluakaan heitä isälle antaa. Lakkaako isä mielestäsi olemasta lastensa isä, kun eroaa lasten äidistä??!! Mielestäni on lasten etu, että heidän lähivanhempansa voi hyvin. Siis jos isä lapsistaan välittää, hän myös välittää siitä, miten heidän äitinsä voi! Mutta eihän sitä voi ymmärtää ihminen, joka haluaa omistaa miehen kokonaan.
Minunkin miehelläni on lapsia ex-puolisonsa kanssa ja ymmärrän, että äidin hyvinvointi on suoraan verrannollinen lasten hvinvointiin!

 

\

\

\

Eli siis, miehellä on velvollisuus huolehtia niistä lapsista. Mutta ei arjessa, jos esim. lapsen kohdalla on vaikeuksia koulussa tms. niin exällä ei ole oikeutta keskustella niistä asioista vaikka sitten päivittäin jos niin usein ongelmia on. En tietystikkään tarkoita, että tikusta tekisi asiaa, mutta tosiasiahan on että lähivanhempi elää sitä arkea sen yhteisen lapsen kanssa. Etävanhempaa ei ainakaan tässä tapauksessa kiinnosta kuin se, että lapset näkee sovittuna aikana. Mitään kompromisseja ei ole valmis tekemään. Eli exänä minä olen se #&%?$!*, johon lasten kaikki ongelmat yms. kipataan. Ja minunhan on jaksettava, viis kaikesta muusta, kuten siitä että lapsilla kuitenkin on kaksi vanhempaa, mutta kun toista ei yksinkertaisesti kiinnosta!!! Eikä sen exän nykyinen jaksa, että lapset enempää heidän elämäänsä sotkevat. Ja mun mielestä se ei ole kovin kummoista läsnäoloa lapsen elämässä, jos jokatoinen viikonloppu lapsensa näkee, ja muuna aikana haistattaa lasten ongelmille ja ikävälle p.askat, kun ei nyt ole hänen aikansa asioista huolehtia.

Mulla taas ei mene mitenkään jakeluun se, että erotessa ex-vaimot tekevät kaikkensa, että saisivat lapset itselleen, ja sitten vähän ajan päästä heittäydytään marttyyriksi kun huomataan, että yh elämä onkin raskasta. En oikeen jaksa uskoa, etteikö kaikissa tuhansissa eronneissa pareissa olisi suuri osa isiä, jotka pystyisivät huolehtimaan lapsista siinä missä äiditkin. Silti olen niin monen naisen kuullut sanovan,että ei voisi itse alkaa etävanhemmaksi eikä edes vuoroviikoiksi, kun olisi niin ikävä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun äiti on tapaamissopimusta tehtäessä haukkunut ja todistellut isän täysin kelvottomaksi, en yhtään ihmettele, että isää ei myöhemmin juuri kiinnosta jutella äidin kanssa puhelimessa.
Ja niinkuin ap kirjoituksessa, toisinaan asiaa alkaa ilmaantua kummasti, kun toinen löytää uuden?!
Joopa joo, onneksi meillä miehen lapset on vuoroviikoin. Siinä on molemmilla yhtä paljon arkea ja viikonloppua.
Ja lasten asiat, ongelmat ja muut jutut hoitavat muutamalla sanalla vaihtohetkellä ja tekstiviestillä silloin tällöin.

HEI HALOO!!! Tottakai lasten kanssa voi olla vaikeaa ja äiti voi väsyä, vaikka ei haluakaan heitä isälle antaa. Lakkaako isä mielestäsi olemasta lastensa isä, kun eroaa lasten äidistä??!! Mielestäni on lasten etu, että heidän lähivanhempansa voi hyvin. Siis jos isä lapsistaan välittää, hän myös välittää siitä, miten heidän äitinsä voi! Mutta eihän sitä voi ymmärtää ihminen, joka haluaa omistaa miehen kokonaan.
Minunkin miehelläni on lapsia ex-puolisonsa kanssa ja ymmärrän, että äidin hyvinvointi on suoraan verrannollinen lasten hvinvointiin!

HEI HALOO ITSELLESI! Mistä ihmeen kohdasta tekstiäni sait käsityksen, että minun mielestäni isä lakkaisi olemasta lapsilleen isä eron jälkeen???
Se nyt vaan on taivaan tosi asia, että mies ei ole velvollinen huolehtimaan ex-vaimon hyvinvoinnista eron jälkeen. Monella kun nuo erot on vielä riitaisia ja yhtä sun toista sanottua puolin ja toisin. Ihme, jos ei tukiverkostoa muualta löydy kun ex-miehestä, siitä, josta on erottu. Ystäviä? Sukulaisia? Että ihan tässä soitellaan kolmatta kertaa tänään (ja kerrotaan miehelle mitä unia tästä on nähty, niinkuin ap:n tapauksessa) kun onhan minulla siihen oikeus, kun olen niin väsynyt lastenhoitoon...koomista.
Ja kukaan muuhan ei voi väsyä, vai?
Minuako tarkoitit ihmisellä, joka haluaa omistaa miehen kokonaan?!! Vai yleisesti? Luulenpa, että jos haluaisin omistaa miehen kokonaan, ei oltaisi tässä neljättä vuotta uusperheenä miehen lapset vuoroviikoin eikä myöskään olisi sitä omaa. Luulenpa, että siinä on yhdelle uusperheelle ihan tarpeeksi, että yritetään saada homma toimimaan, lapset pidettyä suht järjissään ja parisuhdettakin kai jossain vaiheessa pitäisi hoitaa. Kyllä ne ex-vaimon mielenterveysongelmat on ihan vihonviimeinen asia tässä listassa.

 

Nyt ekaks myönnän että en lukenut koko ketjua - muutamat viimeiset vain, joten suokaa anteeksi jos vähän sivuuun menee.

Meidän perheessä ollut myös tilanne, että lasten lähiäiti väsyi, sairastui ja joutui sairaalaan. Etäisä ja meidän perheemme joutui ja sai silloin ottaa lapsista vastuun. Kuljetettiin, huolehdittiin, vaatetettiin, ruokittiin, tuettiin, surtiin, ja järjestettiin koko elämämme niin että lapset saatiin hoidettua. Siinä sivussa sitten kummatkin yritti hoitaa omat työnsä ja yhteisen elämänsä, aika uudehkon parisuhteemme. Äidille ei tietenkään saanut esittää mitään vaatimuksia. Jos hän pääsi kotiin. oli saatava lapset luokseen ja jos hän ei yhtäkkiä jaksanutkaan oli lapset haettava meille. Lapsiressut - aika sekasta oloa heille. Ja tietenkin elatusmaksut ja lapsilisät noiden useamman kuukauden osalta oli äidin saatava - asiasta kun yritettiin neuvotella, niin tuli vain kauhea tappelu.

Myöhemmin tilanne rauhoittui, lapset palasivat asumaan pääosin lähilleen. Vaan ikuisesti tuntuu jatkuvan se äidin mahdollisuus pallotella lasten tapaamisia - aina voi vedota siihen että ei jaksa - vaikka virallisesti jo terve onkin. Näyttää tässäkin pätevän se että ei kukaan muu kun se niin kaltoin kohdeltu ja yksi lasten kanssa taisteleva äiti on vain ja ainoastaan se joka saa väsyä. Jälkeenpäin, useamman vuoden perspektiivillä, ainoa oikea ratkaisu olisi ollut lasten meille muutto ja äidin tapaaminen silloin kun hänen vointinsa sen kestää. Pitkään lapset ovat saaneet ja saavat parannella sitä turvattomuutta, joka syntyi yhtäkkisistä jaksamattomuuksista ja pallottelusta. Liian paljon hoitivat lapset itse kotia ja äitiään. Mutta minkäs teet - äiti on aina oikeassa ja lastensuojeluakin voi manipuloimistaitoinen ihminen pyörittää. Isä ei mitenkään tietenkään olisi ollut kykenevä lasten lähivanhemmaksi..

Yhä edelleenkin jos äidillä menee huonosti - jos on mieshuolia tai muuta niin sehän on ex-mies, lasten isä, jolle soitetaan ja itketään. Onneksi mies sentään ei ihan kaikkeen lähde mukaan - jämäkästi sitä on pidettävä rajat - jos on erottu niin on. Läheskään aina ei edes hyvällä tahdolla voi sanoa soittelun ja yhteydenoton takana olevan lasten asioiden. Enkä minäkään näe mitään syytä exän olla se sylkykuppi, jolle kaikki pieleen menevä kaadetaan. Meidän tilanteessa tuntuu aina ex olevan syypää kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan on sitten ollut läsnä tai ei...

Sekavaa sepustusta, mutta tosiaan on se myös uusperheessä huolehdittava jaksamisesta ja voimista. Ja se ei tosiaan ole lapsilta pois, vaan myös lasten hyväksi. Ainoa väsyvä ja voimiensa äärirajoilla joskus käyvä ihminen ei voi olla se lähivanhempi. Ja tosiaan kyllä mun mielestä se lähivanhemmuus on myös valinta - toiset sen ovat joutuneet tekemään pakon edessä, mutta toiset ovat sen valinneet. Valittaahan aina saa ja pitääkin, jotta vähän helpottaa. Mutta mitään oikeutta ei lasten varjolla ole etän elämää säädellä.

Enkä yritä sanoa, että lapset olisi pidettävä pois etien elämästä. Ei suinkaan, vaan lasten on voitava olla kummankin vanhempansa luona. Mutta vanhempien elämä on omaa kummallakin!

 

Meillä tilanne on se, että isä ei koskaan soita lapsilleen (3 ja 5 vuotta) tapaamisten välillä, hänelle ei saa niistä ongelmista puhua, kun ei ne hänelle enää kuulu. Itse olen yrittänyt joustaa aina kun mahdollista että lapset saisivat isäänsä tavata aina kun isälle suinkin sattuu sopimaan. Mutta kun miestä ei kiinnosta, että lapset ikävöivät aina niiden kahden viikon taukojen aikana isäänsä, joka on kuitenkin ollut vasta muutamia kuukausia poissa. Hänelle lapset saavat soittaa jos ikävä on, mutta lapset kyselee, että miksei isillä ole koskaan heitä ikävä. Yritin myös kysyä, että josko exä ottaisi muksut kesälomalla useammaksikin päiväksi itselleen, että saisivat olla isänkin kanssa siinä arjessa. Mutta ei kuulemma onnistu, kun hänellä on tämän nyxän kanssa jo lomat sovittuna. Eikä exä ole vielä edes nyxänsä kanssa keskustellut meidän lapsista vaikka yhdessä asuvat. Exä siis tapaa lapsiaan vain omilla vanhemmillaan. Eli minulle ei lepotaukoa suoda, vaikken olisi koko eroa halunnut. Mies jätti minut ja lapset ja nyt lapsetkaan ei sitten enää yhtään kiinnosta.

 

\[quote="07.05.2006 klo 21:25 eräs kirjoitti
[/quote]

HEI HALOO ITSELLESI! Mistä ihmeen kohdasta tekstiäni sait käsityksen, että minun mielestäni isä lakkaisi olemasta lapsilleen isä eron jälkeen???
Se nyt vaan on taivaan tosi asia, että mies ei ole velvollinen huolehtimaan ex-vaimon hyvinvoinnista eron jälkeen. Monella kun nuo erot on vielä riitaisia ja yhtä sun toista sanottua puolin ja toisin. Ihme, jos ei tukiverkostoa muualta löydy kun ex-miehestä, siitä, josta on erottu. Ystäviä? Sukulaisia? Että ihan tässä soitellaan kolmatta kertaa tänään (ja kerrotaan miehelle mitä unia tästä on nähty, niinkuin ap:n tapauksessa) kun onhan minulla siihen oikeus, kun olen niin väsynyt lastenhoitoon...koomista.
Ja kukaan muuhan ei voi väsyä, vai?
Minuako tarkoitit ihmisellä, joka haluaa omistaa miehen kokonaan?!! Vai yleisesti? Luulenpa, että jos haluaisin omistaa miehen kokonaan, ei oltaisi tässä neljättä vuotta uusperheenä miehen lapset vuoroviikoin eikä myöskään olisi sitä omaa. Luulenpa, että siinä on yhdelle uusperheelle ihan tarpeeksi, että yritetään saada homma toimimaan, lapset pidettyä suht järjissään ja parisuhdettakin kai jossain vaiheessa pitäisi hoitaa. Kyllä ne ex-vaimon mielenterveysongelmat on ihan vihonviimeinen asia tässä listassa.

[/quote]

Häiritseekö ex-vaimon yhteydenotot miestäsi? Eiköhän se ole hänen asiansa sanoa ex:lle jos ei halua tämän kanssa jutella? Ja toisaalta, kaikkeen ei ole aina velvollisuutta, mutta joskus varmaan olisi hyvä miettiä asioita inhimilliseltä kannalta - kyllähän se äidin hyvinvointi toisiaan koituu lasten parhaaksi.

 

\

\[quote="07.05.2006 klo 21:25 eräs kirjoitti

HEI HALOO ITSELLESI! Mistä ihmeen kohdasta tekstiäni sait käsityksen, että minun mielestäni isä lakkaisi olemasta lapsilleen isä eron jälkeen???
Se nyt vaan on taivaan tosi asia, että mies ei ole velvollinen huolehtimaan ex-vaimon hyvinvoinnista eron jälkeen. Monella kun nuo erot on vielä riitaisia ja yhtä sun toista sanottua puolin ja toisin. Ihme, jos ei tukiverkostoa muualta löydy kun ex-miehestä, siitä, josta on erottu. Ystäviä? Sukulaisia? Että ihan tässä soitellaan kolmatta kertaa tänään (ja kerrotaan miehelle mitä unia tästä on nähty, niinkuin ap:n tapauksessa) kun onhan minulla siihen oikeus, kun olen niin väsynyt lastenhoitoon...koomista.
Ja kukaan muuhan ei voi väsyä, vai?
Minuako tarkoitit ihmisellä, joka haluaa omistaa miehen kokonaan?!! Vai yleisesti? Luulenpa, että jos haluaisin omistaa miehen kokonaan, ei oltaisi tässä neljättä vuotta uusperheenä miehen lapset vuoroviikoin eikä myöskään olisi sitä omaa. Luulenpa, että siinä on yhdelle uusperheelle ihan tarpeeksi, että yritetään saada homma toimimaan, lapset pidettyä suht järjissään ja parisuhdettakin kai jossain vaiheessa pitäisi hoitaa. Kyllä ne ex-vaimon mielenterveysongelmat on ihan vihonviimeinen asia tässä listassa.

[/quote]

Häiritseekö ex-vaimon yhteydenotot miestäsi? Eiköhän se ole hänen asiansa sanoa ex:lle jos ei halua tämän kanssa jutella? Ja toisaalta, kaikkeen ei ole aina velvollisuutta, mutta joskus varmaan olisi hyvä miettiä asioita inhimilliseltä kannalta - kyllähän se äidin hyvinvointi toisiaan koituu lasten parhaaksi.

[/quote]

Minun miestäni ei häiritse ex-vaimon yhteydenotot. Eikä minuakaan. Viitsisitkö lukea koko ketjun huolella ennenkuin lainailet tekstejäni, ok?
Ja lasten parhaaksi koituu molempien vanhempien hyvinvointi, ei ainoastaan äidin.

 

\

\

\[quote="07.05.2006 klo 21:25 eräs kirjoitti

HEI HALOO ITSELLESI! Mistä ihmeen kohdasta tekstiäni sait käsityksen, että minun mielestäni isä lakkaisi olemasta lapsilleen isä eron jälkeen???
Se nyt vaan on taivaan tosi asia, että mies ei ole velvollinen huolehtimaan ex-vaimon hyvinvoinnista eron jälkeen. Monella kun nuo erot on vielä riitaisia ja yhtä sun toista sanottua puolin ja toisin. Ihme, jos ei tukiverkostoa muualta löydy kun ex-miehestä, siitä, josta on erottu. Ystäviä? Sukulaisia? Että ihan tässä soitellaan kolmatta kertaa tänään (ja kerrotaan miehelle mitä unia tästä on nähty, niinkuin ap:n tapauksessa) kun onhan minulla siihen oikeus, kun olen niin väsynyt lastenhoitoon...koomista.
Ja kukaan muuhan ei voi väsyä, vai?
Minuako tarkoitit ihmisellä, joka haluaa omistaa miehen kokonaan?!! Vai yleisesti? Luulenpa, että jos haluaisin omistaa miehen kokonaan, ei oltaisi tässä neljättä vuotta uusperheenä miehen lapset vuoroviikoin eikä myöskään olisi sitä omaa. Luulenpa, että siinä on yhdelle uusperheelle ihan tarpeeksi, että yritetään saada homma toimimaan, lapset pidettyä suht järjissään ja parisuhdettakin kai jossain vaiheessa pitäisi hoitaa. Kyllä ne ex-vaimon mielenterveysongelmat on ihan vihonviimeinen asia tässä listassa.

Häiritseekö ex-vaimon yhteydenotot miestäsi? Eiköhän se ole hänen asiansa sanoa ex:lle jos ei halua tämän kanssa jutella? Ja toisaalta, kaikkeen ei ole aina velvollisuutta, mutta joskus varmaan olisi hyvä miettiä asioita inhimilliseltä kannalta - kyllähän se äidin hyvinvointi toisiaan koituu lasten parhaaksi.


[/quote]

Minun miestäni ei häiritse ex-vaimon yhteydenotot. Eikä minuakaan. Viitsisitkö lukea koko ketjun huolella ennenkuin lainailet tekstejäni, ok?
Ja lasten parhaaksi koituu molempien vanhempien hyvinvointi, ei ainoastaan äidin.

[/quote]

Eikö nämä tekstit ole täällä ihan vapaasti lainattavissa??

 

\

Eikö nämä tekstit ole täällä ihan vapaasti lainattavissa??

Kuule, kaikin mokomin.
Sitä vaan voi saada ahaa-elämyksiä jos viitsii käyttää aivojaan.

 

Luin eka kertaa näitä palstoja ja totesin, että ei täältä mitään vertaistukea saa. Täällä suurimmaksi osaksi vain riidellään ja lapsen tasolle alentuen solvataan muita. Enpä taida toista kertaa tänne eksyä!

 

No mun mielestä jos kerran erottu on, lapset asuvat ihan kumman vanhempansa kanssa ja uusi elämä uuden ihmisen kanssa aloitettu, ei silloin exien kuulu kaiken aikaa toisilleen soitella ja niitänäitä jutella!
Kyllähän sitä lasten asioista pitää pystyä puhumaan kun tarvetta on ja ystävinäkin on kiva pysyä. Mutta siinä vaiheessa, kun toinen tai molemmat aloittavat uuden elämän uuden ihmisen kanssa, on tämän exänkin ihan viisasta, ihan jo tätä nykyistä kohtaan, siirtyä taka-alalle henk.koht. huoliensa kanssa ja kertoilla niitä muille ihmisille! Eri asia on, jos kyseessä on sellaiset asiat, jotka koskevat myös etä-vanhempaa. Lastenhan takia exät joutuvat olemaan toisiinsa sidoksissa, mutta vain lasten takia ja lasten asioista puhuttaessa. Mutta jos soittelu on jatkuvaa "mäenjaksaoonloppukuuntelemuakuootkertamunexä"-kamaa, ei sitä tarvitse kenenkään uuden puolison hyväksyä! Ei kukaan ole velvollinen tai vastuussa ex-puolisonsa mieleterveydestä. Varsinkaan enää siinä vaiheessa kun uusi suhde on kunnolla alkanut.
On osattava päästää irti ennenkuin tekee itsestään täyden pellen. Itse en ainakaan edes kehtaisi, kiinnostamisesta puhumattakaan, soitella ex-miehelleni omien jaksamisasioitteni takia, vaikka yhteiset lapsemme kanssani asuvatkin eikä elämä aina ole ruusunpunaista täälläkään.
Itsekunnioitusta! :attn:

 

ASIAA!!!!

 

En jaksanut lukea koko ketjua.

Mutta minä olen tällainen hankala ex. Kerronpa miksi.

Isä ei tapaa lasta muuta kuin hetken mielijohteesta.
Kukaan ei tiedä missä hän asuu. Minä olen psykopaatti kun uskalsin kysyä häneltä asuinpaikkaa.

Maksaa elatuksen kynsin ja hampain, tappelun kera.
Ja MINÄ kiristän ja lypsän häneltä vain rahaa. Ehkä niin koska oli tiukka kuukausi ja uskalsin kysyä 10-20e lapselle ruokarahaa, vaikka lainaksi. Mies oli saanut juuri tilin. Mutta tietenkään ei tippunut.

Lasta hän ei hoida muutoin kuin tasan silloin kun sattuu huvittamaan. Ehkä tunnin kerrallaan.

Ei tule syntymäpäiville yms. Ei kysy lapsen voinnista, jos on kovasti sairas jne. jne.

Hänellä on peliongelma, väkivaltaisuutta ym.

MUTTA SILTI: Minä olen hankala ex, joka ei anna tavata, minä vainoan, minä seuraan, minä kiristän, olen psykopaatti hullu, olen kaikkea, mitä täällä niistä existä puhutaan.
Kyllä minä itseni tunnistan täältä...

Uskokaa vain montako kertaa olen kylältä kuullut kun exäni naisystävä on minusta näin puhunut. Täysin sokeana tosiseikoille. Exän säestäessä.

Ex uhkailee että haastaa minut oikeuteen. Jostain syystä ei ole sitä kuitenkaan tehnyt. Ehkä ymmärtää sittenkin itse, että mitään ei sieltä saa.

Tulipahan vain kerrottua että tämmöisiäkin exiä on ja ihania isäressukoita. Vaikka ei ehkä aiheeseen kuulunut.

Mutta parempaa kevättä kaikille!

 

joo meidän tulisi muistaa aina että emme saa lukea täällä sen kolmannen osapuolen mielipidettä.... :attn:

 

\

joo meidän tulisi muistaa aina että emme saa lukea täällä sen kolmannen osapuolen mielipidettä.... :attn:

Totta, mutta ei tämän kai mikään oikeudenjakamispaikka, kaikkitietävä raati tarvitse ollakkaan, enemmänkin höyryjen päästöpaikka jossa kenenkään ei pitäsi ottaa asioita liian henkilökohtaisesti.
Koska meitähän on moneen junaan ja jokaisella omat tarinamme.

 

Todella, todella raivostuttavaa! Elämme uusperheenä, mun ja miehen lapset kaikki samassa kodissa vakituisesti. Miehen lapsi tapaa äitiään useasti kuukauden aikana, mun lapset isäänsä joka toinen viikonloppu. Aiemmin mieheni ja tämän ex ei paljoa jutelleet, pakolliset lapseen liittyvät asian ainoastaan. Nyt, jostain syystä, tämä nainen on alkanut soittelemaan joka päivä, eikä edes puhuakseen lapsensa kanssa, vaan mieheni juttelee hänen kanssaan puhelimessa ja yleensä menee vielä toiseen huoneeseen puhumaan! KUn jälkeenpäin kysyn, mitä asia tällä kertaa koski, kuulemma yhteistä lasta. Joo, voin uskoa, mutta että joka päivä? Nyt yhtäkkiä, vaikka mitään kummempaa ei ole edes tapahtunut lapsen asioissa? Aiemmin ei soiteltu kuin pakon edessä ja tapaamisaikoja sovittaessa. Rasittaaaaa! :headwall: :headwall:

 

kuulostaa tutulta ja TODELLA ÄRSYTTÄVÄLTÄ. sano ukolles että haluatko palata ex:n kaa yhteen jos noin paljon asiaa.

 

Avioiduimme mieheni kanssa vuosi sitten. Ilmeisesti exä, joka itse oli pettänyt ja lähtenyt toisen miehen matkaan muutamia vuosia aiemmin ei ollutkaan asian kanssa ihan selvillä vesillä henkisesti... Lapsi jäi heidän erossa miehelleni. Ja tosiaan kun me menimme naimisiin, niin alkoi puhelinsoitot jonnin joutavista häneen omaan elämään liittyvistä asioista sekä ihme vaatimuksia lapsen suhteen jne jne. Kaikilla oli paha mieli milloin mistäkin syystä ja aikani (4kk) koitin olla sivussa, kunnes yksi kaunis kerta meni totaalisesti hermot ja soitin tälle exälle. Rauhallisesti mutta tiukasti tein MEIDÄN perheen pelisäännöt selväksi ja pyysin jättämään mieheni jo rauhaan. Pyysin tätä exää myös keskittymään omaan parisuhteeseen ja elämään. Lisäsin vielä, että taitaa olla mustasukkainen, kun mies nousikin suosta, löysi uuden vaimon ja meni naimisiin ja on vieläpä onnellinen. Sehän on liikaa joillekkin ex-puolisoille??!! Exä tuli melkein lankoja pitkin, mutta siihen loppui "häiriköinti" ja taisi mennä perille, että kynnet se on sitten tälläkin naarastiikerillä. Raapaisin siis reviirimerkit niin selkeesti exän nahkaan, että hiljeni