onko outoa jos 23-vuotias asuu vielä vanhempien nurkissa?

Mä olen kiitollinen siitä, että kun aikoinaan 18-vuotiaana syksyisenä perjantai-iltana täysin rahattomana ja vain yksi kassillinen tavaroita mukanani kotoani lähdin, silloisen poikaystäväni vanhemmat ottivat mut luoksensa asumaan. Sain ilmaisen ruuan, sain käyttää pyykkikonetta ja asua ilmaiseksi. Sain rauhassa etsiä itselleni töitä ja 6 kk myöhemmin muutettiinkin jo pieneen yksiöön.

No se huvikseen siinä oli se oleellinen sana. En edelleenkään lasta tyhjän päälle laittaisi ja on minunkin äitini saanut esim. exääni aika paljon elätellä kun olimme molemmat opiskelijoita ja tämän äidiltä ei irronnut mitään muuta kuin haukkuja. Toki äitin nurkissa ei asuttu. Väliaikainen tilanne on muutenkin aina väliaikainen, ja saisivat aikuiset ihmiset kyllä itse edes pyykätä .

 

No se huvikseen siinä oli se oleellinen sana. En edelleenkään lasta tyhjän päälle laittaisi ja on minunkin äitini saanut esim. exääni aika paljon elätellä kun olimme molemmat opiskelijoita ja tämän äidiltä ei irronnut mitään muuta kuin haukkuja. Toki äitin nurkissa ei asuttu. Väliaikainen tilanne on muutenkin aina väliaikainen, ja saisivat aikuiset ihmiset kyllä itse edes pyykätä .

Mulla on omatkin lapset pyykänneet 14-vuotiaista lähtien itse, joten tuskin seurustelumppanienkaan pyykit mun niskoille jäisi. Mä ajattelen tuota omilleen muuttamista niinpäin, että silloin muutetaan, kun sille omalle huushollille tulee jokin tarve. Esikoiselle se tarve tuli pärikymppisenä, kuopukselle varmaan tulee muutamaa vuotta myöhemmin.

*muoks* ja tuli vielä mieleeni, että meidän kohdalla ei ole ollenkaan sanottua, että se on juuri tuo kuopus, joka tästä muuttaa pois. Voin se olla minäkin. Olisi oikeastaan ihan kivaa asua vaikka vuosi pari ulkomailla ilman, että pitää alkaa asuntoa myymään. Kuopus voisi hyvin asua tässä edelleen.

 

Mulla on omatkin lapset pyykänneet 14-vuotiaista lähtien itse, joten tuskin seurustelumppanienkaan pyykit mun niskoille jäisi. Mä ajattelen tuota omilleen muuttamista niinpäin, että silloin muutetaan, kun sille omalle huushollille tulee jokin tarve. Esikoiselle se tarve tuli pärikymppisenä, kuopukselle varmaan tulee muutamaa vuotta myöhemmin.

*muoks* ja tuli vielä mieleeni, että meidän kohdalla ei ole ollenkaan sanottua, että se on juuri tuo kuopus, joka tästä muuttaa pois. Voin se olla minäkin. Olisi oikeastaan ihan kivaa asua vaikka vuosi pari ulkomailla ilman, että pitää alkaa asuntoa myymään. Kuopus voisi hyvin asua tässä edelleen.

Minä ehkä ajattelen sitten taas niinpäin, että ollaan kotona niin kauan kuin on tarve . Itse muutin pois 17-vuotiaana vaikka välit äitiin oli hyvät eikä mitään ongelmia asumisjärjestelyissä. Ja nautin rauhassa olosta, uskoisin olevani tyytyväinen kun lapset muuttaa pois, vaikka se varmaan jotakin haikeuttakin aiheuttaa.

Mutta en toki mitenkään "ajaisi" toista pois nurkista. Saa suorittaa ne opinnot rauhassa loppuun ja vaikka välillä jotain töitäkin tekisi niin ei sen takia tarvi omaa kämppää hommata. En kuitenkaan oikein ymmärtäisi miksi joku vielä vakipalkalla äitinsä helmoissa asuisi.

 

Hyvin mahtuvat meillä lapset asumaan kotonaan 23-vuotiaaksi asti. Jos ovat töissä, niin voivat samalla säästää omaan asuntoonsa. Mutta jos tyttöystävän kansssa hakuavat asua, niin sitten voivat muuttaa omilleen. En pidä kotona asumista mitenkään ihmeellisenä vaan pikemminkin normaalina.

 

Minä ehkä ajattelen sitten taas niinpäin, että ollaan kotona niin kauan kuin on tarve . Itse muutin pois 17-vuotiaana vaikka välit äitiin oli hyvät eikä mitään ongelmia asumisjärjestelyissä. Ja nautin rauhassa olosta, uskoisin olevani tyytyväinen kun lapset muuttaa pois, vaikka se varmaan jotakin haikeuttakin aiheuttaa.

Mutta en toki mitenkään "ajaisi" toista pois nurkista. Saa suorittaa ne opinnot rauhassa loppuun ja vaikka välillä jotain töitäkin tekisi niin ei sen takia tarvi omaa kämppää hommata. En kuitenkaan oikein ymmärtäisi miksi joku vielä vakipalkalla äitinsä helmoissa asuisi.

Jos kuopus vielä 25-vuotiaanakaan ei osoita elettäkään omilleen muutossa eikä mulla ole silloin aikomusta muuttaa joksikin aikaa muualle, niin sitten ajattelin ruveta vähitellen tuuppimaan tuota omilleen. Koska mulle saattaa syntyä halu myydä tämä asunto pois.

 

Meillä on vanhin kovasti suunnitellut, että kun täyttää 18, niin muuttaa meidän yläkertaan. Siellä on huone ja keittiö ja pieni wc. Suihkussa käy meidän "puolella". Ja maksaa kuulemma sitten vähän vuokraakin.

 

Onko lussukka esim, jos on sairastanut vakavsti kouluaikanaan tai ollut pariin otteeseen vaihto-oppilaana?

Hassuja teorioita sinulla.

+ syntynyt alkuvuodesta (täyttänyt 18 v. jo lukion tokaluokalla)
+ käynyt intin

 

Mä tunnen 50 vuotiaan, joka asuu vielä vanhempiensa luona Sillä tosin on töitä, en kyllä yhtään tiedä mitä se siellä vielä tekee...

Tuohon kokemukseen verrattuna 23 vuotias ei ole niin paha, se riippuu ihan siitä elämäntilanteesta, että onko se outoa. Kyseisellä ihmisellä voi esim. olla opiskelut kesken tms. Voi olla siis ihan normaalia

 

Riippuu tilanteesta...töissä vaiko opiskelee, missä päin asuu (vuokrat kun vaihtelee paljon sen mukaan missä asuu) ja tietysti jos käy töissä niin kai sit maksaisi vanhemmille? Ei mun mielestä tuon ikäistä kuulu elättää ellei sitten ole just opiskelija ja tosi rahaton..

Itse muutin vähän ennen kuin täytin 18...

 

Mä tunnen 50 vuotiaan, joka asuu vielä vanhempiensa luona Sillä tosin on töitä, en kyllä yhtään tiedä mitä se siellä vielä tekee...

Tuohon kokemukseen verrattuna 23 vuotias ei ole niin paha, se riippuu ihan siitä elämäntilanteesta, että onko se outoa. Kyseisellä ihmisellä voi esim. olla opiskelut kesken tms. Voi olla siis ihan normaalia

Ja eikös sen pitäisi olla pelkästään hyvä juttu, jos 23 v opiskelijan asumiskustannuksiin ei tarvitse yhteiskunnan osallistua?