Onko olemassa kirjoittamaton sääntö, että omalle miehelle/bestikselle saa kertoa kaiken? k

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
salaisuus on salaisuus eikä miehelle tai bestikselle kerrota. Jos on kysymys jostakin asiasta ja henkilöstä mitä mies ei tunne eikä tiedä, voi antaa epämääräisen tapausselostuksen ilman henkilötietoja yms tarkempia tunnistetietoja ja purkaa mieltäni niin, mutta todellakin niin että ei tiedä kenestä on kysymys.
 
Riippuu paljon asiasta ja kenelle lupaa olla kertomatta. Mutta Kyllä mulla mies tietää aika paljon asioita. Tiedän ettei eteenpäin niitä kerro. Mutta jos bestis pyytää olemaan kertomatta en riko lupaustani.
 
Jos on luvannut jollekin olla kertomatta toisen asioita, tai vakkei olisikaan ja toinen kertoo henkilökohtaisia asioitaan, niin ilman tämän kertojan lupaa en kerro kenellekään. Ei ole mielestäni tuollaista sääntöä, eikä kuulu ollakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Riippuu paljon asiasta ja kenelle lupaa olla kertomatta. Mutta Kyllä mulla mies tietää aika paljon asioita. Tiedän ettei eteenpäin niitä kerro. Mutta jos bestis pyytää olemaan kertomatta en riko lupaustani.

Samansuuntaiset mietteet mulla. Joskus tuttavat saattaa pyytää, ettet sit muille kuin miehelles mielellään kerro. Yleensä aikuisiällä osaa pyytämättäkin pitää tietyt asiat ominaan tai korkeintaan perhepiirissä.

Joskus jos jokin kaverin asia painaa mieltä, saatan mieheltä kysyä mitä se asiasta tykkää. Jos kerron miehelle luottamuksellista tietoa kaverista, jota mies ei tunne haittaako se jotain? Mies on luotettava eikä edes tunne sellaisia ihmisiä joita asiasta kertominen liikuttaisi.
 
Ettekö te kerro edes silloin, kun kertomisesta saattaisi olla apua kaverille?

Otetaas pari esimerkkiä.

1. Sanotaan et mun kaveri Maija kertoo mulle aikovansa karata vihille miehen kanssa jonka on tuntenut kuukauden. Mun mielestä idea on huono. Enkö saa kysyä oman miehen mielipidettä ja tarkistaa onko se samaa mieltä? Eikö Maijalla ole paremmat mahikset tulla järkinsä, jos kaksi ihmistä pitää ajatusta epärealistisena?

2. Samainen Maija kertoo harkinneensa vakavasti päättää päivänsä, mutta kieltää kertomasta kellekään. Eikö olisi parempi kertoa asiasta vaikka Maijan vanhemmille tai sisarelle ja hakea yhdessä apua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ettekö te kerro edes silloin, kun kertomisesta saattaisi olla apua kaverille?

Otetaas pari esimerkkiä.

1. Sanotaan et mun kaveri Maija kertoo mulle aikovansa karata vihille miehen kanssa jonka on tuntenut kuukauden. Mun mielestä idea on huono. Enkö saa kysyä oman miehen mielipidettä ja tarkistaa onko se samaa mieltä? Eikö Maijalla ole paremmat mahikset tulla järkinsä, jos kaksi ihmistä pitää ajatusta epärealistisena?

2. Samainen Maija kertoo harkinneensa vakavasti päättää päivänsä, mutta kieltää kertomasta kellekään. Eikö olisi parempi kertoa asiasta vaikka Maijan vanhemmille tai sisarelle ja hakea yhdessä apua?

Maija painukoon vihille jos se siltä tuntuu. Itsarivertaus on säälittävä. Ei se tähän liity millään tavalla. On eri tyyppinen onkelma sitten jo.
 
Miehelle jos en halua kerrottavan, sanon siitä erikseen. 'Bestiksiä' ei minusta aikuisilla ihmisillä ole, enkä todella oleta kaverieni kertovan juttujani toisille kavereille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pientenäiti:
Miehelle jos en halua kerrottavan, sanon siitä erikseen. 'Bestiksiä' ei minusta aikuisilla ihmisillä ole, enkä todella oleta kaverieni kertovan juttujani toisille kavereille.

Kyllä mulla ainakin on paras kaveri... =) no mä en ehkä ookkaan aikuinen... :saint:

Mutta en kerro kenellekään jos näin olen luvannut.... ainakin pyrin siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Mä oon semmonen, että kun kerron itsestäni asioita, en oikeastaan edes oleta niiden pysyvän salassa. Minä kun en ole niin kovin salainen

Mulla on muutama ystävä, jotka ei juorua. Ja sitte semmosia, jotka ehkäpä juoruilee... Valikoiden kerron omia asioitani siis.
 

Yhteistyössä