Alkuperäinen kirjoittaja Anne:
En tiedä saavutanko koskaan onnellisuutta tässä suhteessa. Sen jälkeen kun armeijasta tulit on meidän suhde muuttunut.
Tiedätkö kuinka monta kertaa olen saanut sanoa sinulle näistä asioista ja puhumattakaan siitä, että olisit enemmän kotona ja pitäisit kodista huolen.
Olen tullut siihen tulokseen, että olet mikä olet ja sinua ei voi muuttaa.
Meillä on oma koti ja auto yhdessä, joka on saanut minut pitkittämään tätä juttua silloin, kun tuntuu etten enää aio antaa sinulle uutta tilaisuutta.
En ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Minun elämässä ei ole sisältöä.
Haluan oppia tuntemaan sinut ja nauttimaan yhteisistä hetkistä. Haluan kulkea käsikädessä, haluan käydä kävelyllä yhdessä, haluan pussailla ilman syytä, haluan kuulla että rakastat minua, haluan olla onnellinen.
En tiedä, tämä kirje tulee sydämestäsi, mutta siinä on jotain sellaista, en pysty selittämään mitä, mutta sellaista jonka takia toivon syvästi ettet näytä tätä miehellesi.
Lukiessani sain sen tunteen sisälleni, että miehesi on ottanut etäisyyttä sinuun, mutta vauvan odotuksen kaipuu ei ole tähän syynä vaan hän on ottamassa teidän suhteeseenne etäisyyttä ja jos tähän tilanteeseen tuot vauvan teidän suhteenne kaatuu kuin korttitalo.
Vauva ei ole suhteen laastari. Vauva vie niin mielettömästi voimia vanhemmilta, että hänen tultua perheeseen ei ole yhteistä aikaa vanhemmilla ja silloin ainut mikä kantaa suhteen vauva-ajan ylitse on suhteen valmis luja pohja, keskinäinen kunnioitus ja rakkaus, jotka on rakennettu ja vahvistettu ennen vauvan tuloa.
Kirjoitat: Kirjoitat: "Elämässäsi ei ole sisältöä.
Haluat yhteisiä hetkiä, pussailuja, kävelyretkiä yhteistä aikaa. "
Miten näihin toiveisiin liittyy vauva? Se ei tuo teille yhteisiä kävelyretkiä ja pussailuja, yhteisiä hetkiä.
Viisain teko sinulta on puhuminen miehellesi. Puhuminen suhteestanne ja sen selvittäminen kuntoon ei se rakasteletteko ovulaation aikana vai ette.
Tiedän, vauvan odotus ja kaipuu on suurta ja tuntuu ylitsepääsemättömältä. Itselläni on reilun vuoden vanha tyttö, mutta hän oli toiveissani ja unelmissani kolme vuotta ennen kuin sain hänet syliini.
Ensin mieheni ei ollut valmis vuvan tuloon ja odotin hänen vauvakuumettaan kauan tuntien suurta kaipuuta omaa vauvaa kohtaan. Kun hän viimein oli valmis isäksi raskautuminen ei käynytkään noin vain.
Tämän odotusajan ja vauva ajan selvisimme vakaalla pohjalla olevan suhteen avulla.
Jos suhteemme olisi voinut huonosti en tiedä olisimmeko enää perhe.
Odota kärsivällisesti. Olet vielä niin nuori. Sinulla on vielä vuosia vuosien perään aikaa saada lapsi, mutta jos tämä mies on se jota rakastat niin tee kaikkesi jotta saat hänen sydämensä takaisin itsellesi. Ei vauvalle ja sinulle, vaan itsellesi, sillä sen jälkeen kun se on sinun, pystyt jakamaan sen vauvan kanssa.[/quote]
ihanasti kirjotettu!!! nyt kyllä mietin kahdesti näytänkö kirjeen miehelle vai en :/
