Järkyttävää.
Tuntuu todella pahalta, että tunnet noin.
En ole mikään tuputtaja. Haluan vain kertoa tuttavani tarinan pähkinänkuoressa.
En tiedä miksi, mutta hän yllättäen avautui minulle tällä viikolla. Hän on yksinäinen 40 v mies ja hällä on ollut mielenterveydellisiä ongelmia vuosia. Rankka lapsuus jätti pahat arvet. Hän kävi vuosia terapiassa, mutta hän ei löytänyt sieltä mielenrauhaa eikä balanssia, vaikka hän saikin sieltä tarvittavat työkalut. Yksinäisenä ihmisenä hän kaipasi jutteluseuraa ja alkoi sattumalta käymään paikallisessa seurakunnassa. Melko nopeasti hän alkoi tuntea rauhaa ja hän sai laitettua levällään olevat asiansa järjestykseen. Hänellä oli paljon taloushuolia ja itsetunto-ongelmia jne.
Yhtäkkiä hän sisäisti monta asiaa mitä hän oli käynyt vuosia läpi terapiassa ja pystyi laittamaan nämä käytäntöön.
Hän kertoi lopuksi iloisena, että hänellä on nykyään sydämessä rauha ja hänellä on hyvä olla. Hän tuntee itsensä tarpeelliseksi ja on joissain asioissa itsestään jopa ylpeä.
Mitäs jos sinäkin kävisit juttelemassa jossain seurakunnassa?
Kun tuntuu siltä, että ei ole enää mitään menetettävää niin nosta kädet ylös ja anna muiden auttaa.
Toivotan sinulle paljon voimia ja rohkeutta hakea apua. Sinä olet arvokas!