Onko ok että mies käy ravintolalounailla naispuolisen työkaverin kanssa?

[astrolabe]

On. Ihan normaalia työlounas kollegan kanssa. Itse niitä välttelen, koska en ole kovin seurallinen ihminen.

Mies kerran kommentoi katsoessamme erästä elokuvaa yhdessä, että pitää pettämisenä jo sitä, jos lähtisin minkä tahansa kaverin kanssa kahvilaan/lounaalle samalla innolla kuin treffeille. Leffassa naimisissa oleva nainen meni syömään kaverinsa ja yhden pariskunnan kanssa. Nainen ajoi säärensä, laittoi itseään kauan, valkkasi vaatteitaan tarkemmin kuin miehensä kanssa juhliessaan yms. Miehelläni on monia sääntöjä, jotka pitävät muuten kutinsa, mutta eivät kohdallani. Eli hälle ihan ok, vaikka muut pariskunnat tekisivät mitä tahansa, mutta minun tullessa kyseeseen, mies ei halua kuulla moisesta puhuttavankaan.

 

["isipappa"]

Emmää tuntenu sitä, ekaa kertaa nähtiin

Noni. Nyt puhuit itsesi pahasti pussiin. Vai oli kyseessä vielä tuntematon nainen.

Katumusharjoituksia sinun tulee suorittaman. Tuo vaatii kolme siideriä, sekä peilin ääressä lausutut sanat: En tule enää koskaan villiintymään näin pahasti.

 

["vieras"]

Kiitos jumppis vinkistä! Nyt Hobby Hallista tilausta tekemään. Kyllä mies nyt ilahtuu, kun yllätän hänet sermillä.

 

[bad ass ämmä]

Joo siitä se alkaa noista yhteisistä lounaista. Sitten se menee siihen, että mies on lähes joka päivä "Minnan" kanssa lounaalla. Kotona joka asiassa sana Minna vilisee... Minna sitä, Minna tätä... Jokaisiin firman bileisiin on pakko mennä mukaan. Ei kuulemma voi jättää väliin, kun yhteishenki on niin tärkeää. Sitten tulee yli yön kestäviä työreissuja. Minnasta ei puhuta mitään, mutta kysyttäessä "no joo, kyllähän sekin muistaakseni tais sinne tulla". Ulkonäköön aletaan kiinnittämään hirvästi huomiota. Ostetaan uusia työvaatteita ja parfyymeja. Paino tippuu ja joku urheiluharrastus löytyy.

Kohta pitää vapaa-ajallakin olla aina jossain "kavereiden kanssa"... milloin käydään keilaamassa tai biljardia pelaamassa. Kysyttäessä onko Minna mukana "no joo, kyllähän sekin tais lähteä".

Sitten esiliinat jää pois ja käydään Minnan kanssa kahdestaan illallisella/leffassa/panemassa... "Eiku Maken kanssa me vaan käytiin se leffa katsomassa"... Sitten kun soitat Makelle, niin sen äänestä jo kuulee että se valehtelee. Miehet suojelevat nimittäin toisia miehiä, jos ette ole sattuneet huomaamaan.

Sitten eräänä sunnuntai aamuna mies sanookin, että "mä olen kuule miettinyt tätä meidän juttua...". Menee viikko erosta ja jo se on Minnan kanssa yhdessä.

 

[alkuperäinen kirjoittaja]

Joo siitä se alkaa noista yhteisistä lounaista. Sitten se menee siihen, että mies on lähes joka päivä "Minnan" kanssa lounaalla. Kotona joka asiassa sana Minna vilisee... Minna sitä, Minna tätä... Jokaisiin firman bileisiin on pakko mennä mukaan. Ei kuulemma voi jättää väliin, kun yhteishenki on niin tärkeää. Sitten tulee yli yön kestäviä työreissuja. Minnasta ei puhuta mitään, mutta kysyttäessä "no joo, kyllähän sekin muistaakseni tais sinne tulla". Ulkonäköön aletaan kiinnittämään hirvästi huomiota. Ostetaan uusia työvaatteita ja parfyymeja. Paino tippuu ja joku urheiluharrastus löytyy.

Kohta pitää vapaa-ajallakin olla aina jossain "kavereiden kanssa"... milloin käydään keilaamassa tai biljardia pelaamassa. Kysyttäessä onko Minna mukana "no joo, kyllähän sekin tais lähteä".

Sitten esiliinat jää pois ja käydään Minnan kanssa kahdestaan illallisella/leffassa/panemassa....

Joo, näinhän tässä taisi nyt käydä. Eli miehen kanssa eilen selviteltiin asiaa, ja ei tässä ihan harmittomasta lounastamisesta nyt ole ollut kyse.

En siis todellakaan vahdi miehen jokaista tapaamista ja keskustelua naispuolisten työkavereiden kanssa. Jostain syystä aavistin että tässä tapauksessa ei ole kyse normaalista työkaveruudesta.

Oli varmaan tyhmää kysyä asiaa täältä palstalta ilman enempiä taustatietoja.

Mutta nyt täällä siis koitetaan päästä asian kanssa eteenpäin ja katsotaan mitä tehdään.

 

[mamacita_]

Joo, näinhän tässä taisi nyt käydä. Eli miehen kanssa eilen selviteltiin asiaa, ja ei tässä ihan harmittomasta lounastamisesta nyt ole ollut kyse.

En siis todellakaan vahdi miehen jokaista tapaamista ja keskustelua naispuolisten työkavereiden kanssa. Jostain syystä aavistin että tässä tapauksessa ei ole kyse normaalista työkaveruudesta.

Oli varmaan tyhmää kysyä asiaa täältä palstalta ilman enempiä taustatietoja.

Mutta nyt täällä siis koitetaan päästä asian kanssa eteenpäin ja katsotaan mitä tehdään.

No olisit heti sanonu että sulla oli joku aavistus asiasta! Omaan vaistoon kannattaa luottaa

 

[.....]

Joo siitä se alkaa noista yhteisistä lounaista. Sitten se menee siihen, että mies on lähes joka päivä "Minnan" kanssa lounaalla. Kotona joka asiassa sana Minna vilisee... Minna sitä, Minna tätä... Jokaisiin firman bileisiin on pakko mennä mukaan. Ei kuulemma voi jättää väliin, kun yhteishenki on niin tärkeää. Sitten tulee yli yön kestäviä työreissuja.

Tähän asti kuulostaa ihan minulta.
Käyn miespuolisten työkavereiden kanssa lounaalla, 4/5 kerroista on yhden tietyn henkilön kanssa.
Sen lisäksi menen aina mukaan saunailtoihin ja risteilyille ym. Ja on yön yli kestäviä työreissuja.

Voi apua, ei ihme että mies vähän on pahana noista saunailloista ja reissuista. Voi ressukkaa, kuvittelee kaikkia kauheita juttuja

Ja joo, ei todellakaan ole mielessä mikään pettäminen tai muukaan, on vain mukava käydä syömässä jossain työpaikan ulkopuolella, ja saunailloista pidän noin muuten vain.

 

["nope"]

Voi olla ihan normaalia tai sitten ei.

Meillä käydään aina porukalla työpaikan ruokalassa, eli jos jotkut käyvät kovin usein kahdestaan, oletan, että siihen on joku erityinen syy. Syy voi olla ihan asiallinen, vaikkapa mentorointisuhde, jolloin tavataan säännöllisesti juuri noin. Sitten joitain työasioitakin voi palaveerata noin, vaikka yleensä vain suljettujen ovien takana.

Harvoin täysin eri elämäntilanteissa olevista työkavereista kovin läheisiä ystäviä tulee.

 

["Doris"]

Meillä on töissä yksi mies joka ei voi lähteä edes porukassa syömään jos minä olen mukana (olen ainoa nainen tällä osastolla), se keksii aina jotain "menoa" jos ollaan menossa kaikki syömään, jos porukka hajaantuu eli pari menee paikkaan A ja pari paikkaan B niin se menee siihen porukkaan missä mä en ole. Tekisi mieli joskus "vaihtaa" että "ei kun haluankin kiinalaista" ihan vaan nähdäkseni että miten se reagoi, mutta toisaalta tiedän että sen vaimo ei ole ihan terve. Olen nimittäin aina ensimmäisenä täällä konttorilla ja niin oli se mieskin ajoissa ennen, kerran se vaimo tuli sisältä sen kanssa hakemaan jotain ja kun tajusi että ollaan jopa puoli tuntia kahdestaan täällä, niin johan alkoi työpäivän aloitus liukua myöhemmäksi.