Onko teistä ok että elokuussa 5v täyttävä lapsi on vain kotona äidin kanssa eikä käy missään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onko

Vieras
Eli päivät menee pääosin kotosalla äidin ja 2v pikkuveljen kanssa. Naapureissa ei oo kavereita eikä äiti käy missään lasten kanssa lukuunottamatta lähikauppaa jossa käy pari kertaa viikossa, satunnaisesti käyvät jossain kylässä mutta harvemmin.

Meille äiti soittaa harva se päivä ja pyytää kylään kun lapsi on niin seurankipeä. KUn mennään sinne niin lähinnä kiusaa mun lapsia, mäiskii ja tekee kaikkia ihmeellisyyksiä. Mun mielestä suuria puutteita sosiaalisissa taidoissa. Oon sanonut useampaan kertaan että mun mieletsä kannattais laittaa lapsi vaikka seurakunnan kerhoon tai mihin tahansa missä sais sosiaalisia kontakteja, mutta kun siitä on liian paljon vaivaa äidille. Avoin päiväkoti on puolen kilsan päässä mutta sinne hän ei saa lähdettyä kun pitäis jo aamusta mennä ja hän pääsee liikenteeseen (jos pääsee) vasta puolen päivän jälkeen.

Mä itse oon vaan miettiny että onko tuo nyt ihan ok?
 
Ei ole ok. 5-vuotias todellakin kaipaa seuraa ja ohjattua toimintaa, on sitten millainen 5v tahansa.
Ikävää lapselle, mutta vaikea kritisoida tilannetta sen enempää kun ei tiedä taustoja.
 
Ei ole ok. Ehdottomasti lapsi tarvisi jo kavereita ja mahdollisuuden opetella sosiaalista toimintaa muiden lasten seurassa.

Ja juu, ei ne heräämiset ole aina niin kivoja mutta silti en ymmärrä tuota ettei pääse liikkelle ennen puolta päivää...
 
Voin samaistua ihan täysin tuohon äitiin.
En vain saa aikaiseksi, pääse liikkeelle.Ahdistaa.

Mutta tämänpä vuoksi sain vihdoin vinkattua asioistani neuvolassa, ja hetken näytti jo paremmalta.
Sain vanhemmalle lapselle suositusken virikehoitoon ja itselleni lääkäriajan, mut tähän se taas tyssäs.
Josko se hyvä päivä jo kohta tulisi ja saisin puhelimen kauniiseen käteen..

Huoh..
 
Meillä tyttö on liki 3v ja seurakunnan perhekahvila on kerran viikossa 20km päässä, avoin päiväkoti myös kerran viikossa 30km päässä. Ja niihin olis kesän jälkeen tarkoitus tytön kanssa lähteä. Ukoisin että parikin päivää viikossa riittää. Meillä kyllä tyttö on seurallinen lapsia kohtaan, tietää ettei tönitä, lyödä, viedä kädestä jne.

Jos nuo kerhot olis lähempänä niin mehän oltais jo juostu niihin monet kerrat. ei tää kotona istuminen mistään oo kotosin - mä en ymmärrä miksei sit palveluita lähellä asuvat saa aikaan mennä...
 
Onko näissä aloituksissa taas tarkoitus nostaa itseään jalustalle äitinä??

Antakaa ihmisten kasvattaa lapsensa niin kuin parhaaksi näkevät! Eri asia, jos lapsi todella voi huonosti. Ei saa ruokaa ja on muutenkin heitteellä. Muuten kyllä 5-vuotias voi olla vaikka äidin helmoissa. Jos äiti ei saa asetettua rajoja lja kaverisuhteita lapselleen, niin kyllä koulu ne viimeistään asettaa ja antaa.

Kivahan se olisi, jos lapsi saisi muitakin kaverikontakteja, mutten lähtisi toisten elämää määräilemään, jos äiti on toista mieltä. Onhan tuo lappi täynnä perheitä, joissa elellään perheen kesken, koska koulut ja kaverit asuu kaukana. Ja hyvin pärjäävät ja normaaleja ihmisiä heitäkin tulee!

Puuttukaa asioihin, joihin todella tarvitaan ulkopuolisen puuttumisia. Kasvatustyylejä on monia. Tiedä sitten mikä niistä on paras...
 
Meillä on 5v ja vauva, ja kotona enimmäkseen ollaan. Minäkään en saa itseäni liikkeelle aikaisin aamusta, meillä vauva tykkää nukkua aamuisin jopa 10-11 ja täällä kaikki (siis kaikki) kerhot ja perhekahvilat alkaa 9-9.30.
Ehkä olisi pitänyt hakea virikehoitopaikka sittenkin, niin olisi saanut leikkiä ikäistensä kanssa enemmän, enimmäkseen noissa perhekahviloissa/kerhoissa käy vauvoja.
 
Meillä meinaa samanikäisen kanssa kaatua seinät päälle jo pelkillä vapaapäivillä ja lomilla :) Vanhempien ja vauvaveljen seura ei oikeen riitä vilkkaalle pojalle... Meillä siis tämä isompi tällaisella parjatulla virikepaikalla (ns.puolikkaana) ryhmiksessä, vaikka olen 9kk vauvan kanssa kotona.

Hoidin pojan 3-vuotiaaksi kotona, 2-vuotiaana kerhossa kävi kerran viikossa mut muuten äiti oli oikeestaan ainoaa seuraa. Harvakseltaan pääsi samanikäisten kanssa leikkimään.

Meillä tuli aika isoksi ongelmaksi se, että pojalla ei ollut pienestä asti samanikästä seuraa. Sitten kun jossain puistossa tms oltiin, niin selkeesti ne sosiaaliset taidot oli ihan hukassa (vielä 3-vuotiaanakin). Nauraen tunki kaikkien lasten leikkeihin sotkemaan (omasta mielestään siis leikkimään) eikä tajunnut yhtään miks muut hätkähtää ja torjuu tällasta "iholle tunkijaa".

Sit 3-vuotiaana hoitoon mennessä alku oli tosi takkusta... arvioinnissakin todettiin sosiaalisten taitojen olevan ikäryhmää jäljessä. Nyt 2 vuotta ollut hoidossa ja on kuin eri mies. On pysyviä kaverisuhteita, osaa olla empaattinen, oikeudenmukainen ym.

Tätä ei nyt saisi tietenkään ääneen sanoa mutta:
Kannan aika huonoa omaatuntoa siitä, etten PÄÄSTÄNYT lastani aiemmin hoitoon. Olisi jäänyt varmasti monet raivot raivoamatta niin lapselta kuin äidiltäkin... jälkikäteen ajateltuna oltiin molemmat aika kypsiä välillä vaan toistemme seuraan :) joitain ei vaan oo luotu pitkäaikaisiksi kotiäideiksi, voi kun olisin sen aiemmin itse tajunnut!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no niinpä.;23841949:
Meillä on 5v ja vauva, ja kotona enimmäkseen ollaan. Minäkään en saa itseäni liikkeelle aikaisin aamusta, meillä vauva tykkää nukkua aamuisin jopa 10-11 ja täällä kaikki (siis kaikki) kerhot ja perhekahvilat alkaa 9-9.30.
Ehkä olisi pitänyt hakea virikehoitopaikka sittenkin, niin olisi saanut leikkiä ikäistensä kanssa enemmän, enimmäkseen noissa perhekahviloissa/kerhoissa käy vauvoja.

Miten olisi, jos vain muuttaisitte päivärytmiä? Ei maailman tarvitse sopeutua teihin, vaan teidän tänne. Lapset ja äiti nukkumaan ajoissa. Vauvankin rytmiä voi korjata ja sitä paitsi vauvahan voi jatkaa uniaan, vaikka olisitte missä menossa. Ei tarkoita loukata, mutta ajattelemisen aihetta. Päivähoito on sitä oikeasti tarvitseville.
 
En nyt aio loukkaantua, mutta kerron nyt sen verran, että vauva käy yöunille noin 21-22 ja saattaa tosiaan nukkua yli 12 tuntia (syö tietysti välillä monta kertaa). Kun en oikeasti haluaisi mennä sotkemaan noin hyviä yöunia :/
Yksi ratkaisu olisi tietysti isovanhemmat tai muut tukiverkot. Että joku muu voisi viedä sen isomman vaikka seurakunnan kerhoon.
 
Olen vaan ihmetelly miten sitä ennen pärjättiin ilman kerhoja eikä eskareitakaan vielä ollut. Kotona nökötettiin ja se yksikin sisarus riitti kaveriksi. Ja hyvin koulu alkoi ja sujui vaikka suoraan uuninpankolta ekalle luokalle mentiin. En ymmärrä tätä nykypäivänvouhotusta.
 
Nykyaikana korostetaan hirveästi tuota "sosiaalistamista". Ja nimenomaan sitä, että lapsia pitäisi olla vauvasta saakka kuskaamassa milloin mihinkin rientoihin.
Ainakin minun lapsuudessani äidille oli kunnia-asia hoitaa meidät kotona kouluikään saakka, ja ihan normaaleja meistä tuli. Varmaankin :D
Nykyään se on häpeällistä ja sitä täytyy selitellä milloin kenellekin.
 
Nykyään ymmärretään tuo"sosiaalinen" sana ihan väärin. Yleensä se porukan puheliain on se vähiten sosiaalisin. Jos ihminen on sosiaalinen niin hän osaa ottaa toiset huomioon ja osaa asettua toisen asemaan.
 
Ei se nyt varmaan niin kuoleman vakavaa ole. Mutta meidän tyttö on vähän arka, pelkää uusia tilanteita.Mä koen siksi hyväksi, että käy kerhossa, käydään perhekerhossa ja naapurissa on lapsia, kenen kanssa leikkiä. Oppis jo pienestä pitäen tottua uusiin tilanteisiin. Mä olen ollut itse niin arka koulussa, että se on haitannu mun elämää. En missään tapauksessa tahdo samaa meidän tytölle.
 
Kerhot ja virikehoidot on niiin yliarvostettuja. Varmasti tekee joillekin hyvää, mutta kun ne jotka hoitaa kotona tuntee itsensä ihan epänormaaliksi ja aivan suotta.
 

Yhteistyössä