Onko normaalia käytöstä parisuhteessa?

Kyllä se kavereitaan kai välillä yrittää nähdä mutta pyytää niitä varmaan aina kylään meille eikä ne jaksa enään tulla.
Ja ollut vuosia liian passiivinen niin ehkä ne on sitten kyllästyneet tai jotain..

On meillä yksi lapseton pariskunta keiden kanssa tapaamme ja vietämme aikaa vähintään kerran kuukaudessa tai joskus useammin riippuen avokin vloppuvapaista joita on harvoin.

Mutta itse kaipaan muitakin ystäviäni joilla on perhettä mutta heitä käyn sitten yksin tapaamassa kun puoliso ei pidä heidän lapsistaan eikä kai muutenkaan koko ihmisistä....

Lomilla haluaisin käydä kaukaisilla sukulaisilla ja kavereilla kylässä puolison kanssa mutta hän ei ole niiden luo lähtenyt kertaakaan 4 vuoden aikana kun ei halua tuhlata lomaansa Joten joskus lähden yksin kun en viitsi jäädä kotiinkaan tuhlaamaan lomaani kun edes kylpyläloma ei kelpaa puolisolleni :/

 

Kyllä se kavereitaan kai välillä yrittää nähdä mutta pyytää niitä varmaan aina kylään meille eikä ne jaksa enään tulla.
Ja ollut vuosia liian passiivinen niin ehkä ne on sitten kyllästyneet tai jotain..

On meillä yksi lapseton pariskunta keiden kanssa tapaamme ja vietämme aikaa vähintään kerran kuukaudessa tai joskus useammin riippuen avokin vloppuvapaista joita on harvoin.

Mutta itse kaipaan muitakin ystäviäni joilla on perhettä mutta heitä käyn sitten yksin tapaamassa kun puoliso ei pidä heidän lapsistaan eikä kai muutenkaan koko ihmisistä....

Lomilla haluaisin käydä kaukaisilla sukulaisilla ja kavereilla kylässä puolison kanssa mutta hän ei ole niiden luo lähtenyt kertaakaan 4 vuoden aikana kun ei halua tuhlata lomaansa Joten joskus lähden yksin kun en viitsi jäädä kotiinkaan tuhlaamaan lomaani kun edes kylpyläloma ei kelpaa puolisolleni :/

Taas tätä samaa minäminäminä-jankkaamista. Anna puolisosi olla sellainen kuin on, äläkä ole koko ajan vaatimassa jotain mitä itse haluaisit. Hänellä on selvästikin erilaiset tarpeet kuin sinulla. Kunnioita niitä, äläkä yritä määritellä, mikä hänelle olisi sinun mielestäsi parasta tai mieleistä. Anna hänen itsensä päättää.

Kuulostaa kammottavalta, jos harvinaiset viikonloppuvapaat pitäisi uhrata jossakin kaveritapaamisissa, kun tekee mieli vain ladata akkuja kotona kaikessa rauhassa. Luojan kiitos meillä mies ei ole tuollainen toisen elämään hanakasti puuttuva päällepäsmäri.

 

Kyllä se kavereitaan kai välillä yrittää nähdä mutta pyytää niitä varmaan aina kylään meille eikä ne jaksa enään tulla.
Ja ollut vuosia liian passiivinen niin ehkä ne on sitten kyllästyneet tai jotain..

On meillä yksi lapseton pariskunta keiden kanssa tapaamme ja vietämme aikaa vähintään kerran kuukaudessa tai joskus useammin riippuen avokin vloppuvapaista joita on harvoin.

Mutta itse kaipaan muitakin ystäviäni joilla on perhettä mutta heitä käyn sitten yksin tapaamassa kun puoliso ei pidä heidän lapsistaan eikä kai muutenkaan koko ihmisistä....

Lomilla haluaisin käydä kaukaisilla sukulaisilla ja kavereilla kylässä puolison kanssa mutta hän ei ole niiden luo lähtenyt kertaakaan 4 vuoden aikana kun ei halua tuhlata lomaansa Joten joskus lähden yksin kun en viitsi jäädä kotiinkaan tuhlaamaan lomaani kun edes kylpyläloma ei kelpaa puolisolleni :/

En koko ketjua jaksa lukea, mutta tähän on pakko kommentoida. En näe tämän viestin asiassa yhtään minkäänlaista ongelmaa. Sinä haluat tavata ystäviä ja sukulaisia ja saat heitä myös tavata. Vaimosi ei heitä jaksa tavata, joten hän ei tapaa. Molemmat viettävät vapaa-aikaansa niin kuin haluavat. Miksi tuo on sinulle ongelma?

 

"Ääh, tää ketju on nyt aloittajan yhtä ja samaa jankkausta koko ajan. Selvästikkään sun hemmottelu/huomioimis yritykset ei ole sellaisia joita puolisosi kaipaa, joten vaihda levyä ja koita jotain ihan muuta? Sun kirjotukset pyörii kokoajan jotenkin sen ympärillä, että miten sun mielestä ihmisen pitäis elää ja mistä saada se onnellisuus? Ehkä sunpuoliso ei halua nähdä siskoaan ja kavereitaan alvarinsa? Tai niinkuin itse sanoit, puolison työ on äärimmäisen kuormittavaa, eikä hän taida saada edes kotona kunnolla rentoutua, kun pitää jo lupailla ennakkoon seksin harrastamiselle aikoja? Itsekkin kuormittavaa työtä tekevänä, en ihmettele väsymystä.
Töiden jälkeen on saatava todellakin laskeutua rauhassa, koottava päänsisällä työpäivän tapahtumat, järjestettävä ja käsiteltävä ne ja sen jälkeen vielä nollattava ajatukset, ei tapahdu puolessa tunnissa, varsinkaan jos joku on vähän väliä tuppaamassa toimiaan ja keskeyttämässä"


Onko alvariinsa näkemistä esim enemmän kun 2krt vuodessa ?

Kyllä se on välillä yrittänyt sopia näkemistä jonku kaverin kans mutta useampi kaverinsa onkin alkanut tekemään ohareita ja avokki raivoo niistä mulle ja lopettanut yhteydenpidot kokonaan lähes.
Että on se outoo että kaverit alkaa noin käyttäytymään eikä pidä enään tärkeänä kaverina enään avokkiani..

Miksi mies olisi velvollinen keksimään naiselle kokoajan jotain uutta ja korjaamaan yksin suhdetta ?

Opetteleppas lukemaan.
Olenko sinusta tuppaamassa toimiani jos puoliso tulee kotia töistä valmiiseen ruoka/kahvipöytään ja rentoutuu kanssani töllöä katsoen ja käy nukkumaan jolloin minä lähden lenkille tai teen muita omia juttujani tai lähden vaikka kaverille ?
Joskus nukun päikkärit hänen kanssaan...

Ihan olen antanut hänelle vapaat kädet tehdä mitä haluaa ja ottanut itselleni omaa aikaa enemmän touhuten omia juttuja..

 

"En koko ketjua jaksa lukea, mutta tähän on pakko kommentoida. En näe tämän viestin asiassa yhtään minkäänlaista ongelmaa. Sinä haluat tavata ystäviä ja sukulaisia ja saat heitä myös tavata. Vaimosi ei heitä jaksa tavata, joten hän ei tapaa. Molemmat viettävät vapaa-aikaansa niin kuin haluavat. Miksi tuo on sinulle ongelma?"



Olenko minä epänormaali jos haluaisin saada arkeen vaihtelua ja lähteä joskus lomalla puolison kanssa lappiin sukulaisia katsomaan ja esittelemään omaa puolisoa rakkaimmille sukulaisille ja omia synnyinseutuja näyttämään ym kun puoliso ei ole lapissa ennen käynyt..

Kivempaahan se matkustelukin on pariskuntana ja on paljon ihmisiä ketkä ei ole puolisoani nähnyt ikinä.

Taidan olla todella epänormaali ?

En minäkään aina jaksaisi lähteä etelän lomalle puolison kanssa vaan välillä ihan kotimaassakin löytyy paljonkin paikkoja missä käydä.

Eikö parisuhteessa kuulu joustaa molemmin puolin ?

Ei kai anoppilatkaan ole mieluisia paikkoja ja silti niihin lähdetään pariskuntana...

Minulla on myös kaveripariskuntia monen sadan kilometrin päässä jonne kutsuttu viikonloppukylään puolison kanssa ja sekin olisi isoa vaihtelua arkeen mutta ei kuulemma kiinnosta.

 

Oletko päättänyt tehdä mitään tai muuttaa mitään tämän ketjun perusteella, vai onko tämä lopulta vain hyödytöntä jankkaamista ja mikään ei muutu ja kituutat samalla tavalla hamaan loppuun?

 

"Taas tätä samaa minäminäminä-jankkaamista. Anna puolisosi olla sellainen kuin on, äläkä ole koko ajan vaatimassa jotain mitä itse haluaisit. Hänellä on selvästikin erilaiset tarpeet kuin sinulla. Kunnioita niitä, äläkä yritä määritellä, mikä hänelle olisi sinun mielestäsi parasta tai mieleistä. Anna hänen itsensä päättää.

Kuulostaa kammottavalta, jos harvinaiset viikonloppuvapaat pitäisi uhrata jossakin kaveritapaamisissa, kun tekee mieli vain ladata akkuja kotona kaikessa rauhassa. Luojan kiitos meillä mies ei ole tuollainen toisen elämään hanakasti puuttuva päällepäsmäri."



Itsehän annan hänen päättää vai etkö osaa lukea ?

Olen matkustellut yksin juuri siksi että toinen saa tehdä mitä haluaa.

Ei se silti ole oikein että minä teen aina mitä hän haluaa ja lähden hänen ehdottamille reissuille mutta hän ei lähde minun ehdottamille reissuille vaan saan mennä yksin...

En minä päätä todellakaan mitä hän tekee viikonloppusin.
Hän on itse ehdottanut että tavataan aina samaa kaveripariskuntaa mutta itse olen kyllästynyt samoihin ihmisiin mutta käyn yksin sitten muiden kavereiden luona.

Olenko minä todellakin hirviö jos ehdotan nätisti että haluaako puoliso lähteä ulos kavereidensa kanssa joskus tai nähdä muuten vaan ettei tarvitse aina minun naamaa kattella ?

Se ei ole tietääkseni pakottamista vaan ehdotus että saattaisi tehdä hänellekkin hyvää, sillä itselläni ainakin hajoasi pää jos jatkuvasti kotona kaikki vapaa-aika eikä nää juuri ketään koskaan...
mutta kukin tyylillään jos siitä sitten nauttii...
En vain tunne ketään yhtä passiivista ihmistä ja olenhan huomannut kuin hän suree kavereita ketkä hylänneet hänet pikkuhiljaa hänen passiivisuuden vuoksi ja tätä olisin ehdotuksillani yrittänyt estää mutta olenkin hirviö sen vuoksi..

 

On kun persreikiä. Jokaisella omansa!

 

Mä varmaan tykkäisin sub tyylisestä miehestä, mutta hieman tuli kyllä tunne että
- kaikella tekemiselläsi on tarkoitus saada seksiä
- "viikon tauko" seksissä, käsitteenä; jos meillä on aamulla ja illallla, niin onko meillä siinä välissä puolen vuorokauden tauko?
- jos siisti koti ja valmis ruoka eivät ole tyttöystäväsi listalla korkealla, tai ylipäätään millään sijalla, niin niitten tekemisellä ei ole hänen onnellisuutensa suhteen mitään väliä; meinaan että tollanen toimii vain, jos hänen "olisi pakko" laittaa paikat siistiksi, tulipa hän kotiin kuinka väsyneenä vaan. Voi olla, että hän jopa tuntee epämääräistä syyllisyyttä laiskuudestaan, jota tavallaan alleviivaat

vastaan tällä viisiin, koska hän ei ole ketjussa puhumassa omasta puolestaan; kiinnostaa miettiä, miksi hän ei sen useammin syty. Vai onko muutenkin kaavamainen ihminen?

Mut muuten mulle kyllä kelpais ap:n kaltainen mies, vaikkakin oma laiskuuteni kotihommiin saisi tuntemaan syyllisyyttä.

 

"Oletko päättänyt tehdä mitään tai muuttaa mitään tämän ketjun perusteella, vai onko tämä lopulta vain hyödytöntä jankkaamista ja mikään ei muutu ja kituutat samalla tavalla hamaan loppuun?"


Olen päättänyt pakata laukut...

 

Ai, nyt se puoliso kuitenkin käy ennen puoltayötä nukkumaan, vai lenkkeiletkö ja vierailet kavereilla öisin? Ja reissaamaankin puoliso on kuitenkin pyytänyt vaikkei kotoa haluakkaan mihinkään mennä? Ja tuolla tuppaamisella tarkoitin juuri sitä ruuan, kahvin, sohvalla löhöilyn järjestämistä omaa seuraa kylkiäisenä tarjoten. Jos on kuormittava työ, niin voisi ajatella, että haluaa tulla kotiin, rojahtaa sohvalle ja hengittää hetken. Syödä rauhassa ja sitten asettua järjestämään ne ajatuksensa ilman että pitäisi keskittyä puolisoon ja läheisyyden antamiseen. Se työpäivän kasaan kurominen vain pitkittyy myöhään iltaan saakka, jos ajatustyö on keskeytettävä ja aloitettava aina alusta.

 

Ei kai anoppilatkaan ole mieluisia paikkoja ja silti niihin lähdetään pariskuntana...

Minulla on myös kaveripariskuntia monen sadan kilometrin päässä jonne kutsuttu viikonloppukylään puolison kanssa ja sekin olisi isoa vaihtelua arkeen mutta ei kuulemma kiinnosta.

En yhtään ihmettele, ettei kiinnosta, jos toinen on väsynyt töistä ja pitäisi uhrata joku harvoista vapaaviikonlopuista vielä reissaamiseen ja puolituntemattomien pariskuntien kanssa seurustelemiseen. Sellaiset eivät ole rentouttavia reissuja.

Ei meillä ainakaan anoppiloissa käydä pariskuntana, joten nämä ovat taas jotain sinun omia sääntöjäsi.

 

Jälleen mammat vauhissa tekemässä miehestä syyllistä ongelmiin keinolla millä hyvänsä

 

Vibralla selviää ongelmista.
Tuosta niitä löytyy melki tuhat.
http://sextoy.rocks/

 

Miten helvetissä tämäkin käännetään miehen syyksi? :O No, jos tilanne olisi toisinpäin ja ap olisi nainen, kyllä silloinkin syytettäisiin taas miestä... haukuttaisi miestä ties miten ja kehuttaisiin ap... Nyt vaan tehdään ap:sta syntipukki ja ap:n vaimo on niiin kaltoinkohdeltu raukka. :'( Kun mies kehtaa haluta seksiä. Voi voi. Ap:n vaimo on sairaan itsekäs. Ap joutuu elämään puutteessa, todellakin silloin ajatukset - niin naisella kuin miehelläkin pyörii sen ympärillä että saisi seksiä. Mutta eihän kylmät naiset sitä ymmärrä. Onneksi itse olen normaali nainen enkä tee mieheni elämästä helvettiä. Suosittelen ap:lle vaimon vaihtoa parempaan.

 

Ei se silti ole oikein että minä teen aina mitä hän haluaa ja lähden hänen ehdottamille reissuille mutta hän ei lähde minun ehdottamille reissuille vaan saan mennä yksin...

En minä päätä todellakaan mitä hän tekee viikonloppusin.
Hän on itse ehdottanut että tavataan aina samaa kaveripariskuntaa mutta itse olen kyllästynyt samoihin ihmisiin mutta käyn yksin sitten muiden kavereiden luona.

Olenko minä todellakin hirviö jos ehdotan nätisti että haluaako puoliso lähteä ulos kavereidensa kanssa joskus tai nähdä muuten vaan ettei tarvitse aina minun naamaa kattella ?

Se ei ole tietääkseni pakottamista vaan ehdotus että saattaisi tehdä hänellekkin hyvää, sillä itselläni ainakin hajoasi pää jos jatkuvasti kotona kaikki vapaa-aika eikä nää juuri ketään koskaan...
mutta kukin tyylillään jos siitä sitten nauttii..

Oletko koskaan miettinyt että voit vaikka kieltäytyä niistä hänen ehdottamista reissuista? Ei sinun ole pakko suostua kaikkeen, niin kuin ei naisenkaan ole pakko suostua kaikkeen.

Itse en jaksa työn ja koulun jälkeen jaksa tavata oikeastaan ketään. On todella iso askel käyttää vapaa-aikaa siihen että käyn siskolla tai äidillä kahvilla, teen sitä max sen 1-2 kertaa kuussa, koska en vain jaksa. Se on henkisesti raskasta. Ja minua ahdistaisi kyllä todella paljon jos mies olisi koko ajan "ehdottamassa" että voisitko nyt mennä sinne kavereille (eli pois kotoa), miksi ihmeessä koet tarvetta painostaa häntä lähtemään kotoa? Ei siinäkään ole mitään positiivista.
Ja jos hän ei tykkää joistain sinun kavereista, esimerkiksi niiden lasten takia (jotka osaavat kyllä olla todella uuvuttavaa seuraa jos on jo valmiiksi väsynyt ja kireällä tuulella), niin onko tosiaan ihme ettei hän niille sinun kavereille halua kylään? Minulle olisi jo todella iso juttu käyttää yksi vapaapäivä kuukaudessa miehen kavereiden tapaamiseen, ja tähänhän naisesi kuitenkin on suostunut, tekee ehkä jopa vapaaehtoisesti?
Toiset nyt vain tykkää olla kotona, ei siinäKÄÄN ole mitään epänormaalia, ja on ikävää jos puoliso tekee siitä ongelman. Joka kerta kun koitat "vähän" vihjaamalla ("olen vain ehdottanut..." no just joo) muuttaa häntä, niin oletettavasti työnnät häntä vain pois. Oletko kokeillut vain antaa hänen olla se ihminen joka hän on?

Onko teillä koskaan lomaa, siis kunnon 4 viikon kesälomaa? Makaako nainen silloinkin vain sohvalla koko ajan, vai aktivoituuko hän jossain vaiheessa ja lähtee liikkeelle?

 

Sinulle käsittämätöntä. Ei tässä varsinaisesti ole miestä syytetty, vaan tarjottu vaihtoehtoja syylle sekä ratkaisulle. Aloittaja vain plokkaa ne omaan erinomaisuuteensa. Itseäni ihmetyttää eniten ristiriitaisuudet ja ne saa olon, jotta aloittaja lisäilee omiaan juttuun ja kaunistelee omaa toimintaa runsaalla kädellä. Ja mitä tulee sinun parisuhteen onnellisuuteen seksielämän kannalta, niin ole onnellinen että sinulla ja puolisollasi libidot kohtaa ja molemmat on tyytyväisiä samaan määrään, kaikilla ei vain niin aina ole.

 

Olenko minä epänormaali jos haluaisin saada arkeen vaihtelua ja lähteä joskus lomalla puolison kanssa lappiin sukulaisia katsomaan ja esittelemään omaa puolisoa rakkaimmille sukulaisille ja omia synnyinseutuja näyttämään ym kun puoliso ei ole lapissa ennen käynyt..

Kivempaahan se matkustelukin on pariskuntana ja on paljon ihmisiä ketkä ei ole puolisoani nähnyt ikinä.

Taidan olla todella epänormaali ?

En minäkään aina jaksaisi lähteä etelän lomalle puolison kanssa vaan välillä ihan kotimaassakin löytyy paljonkin paikkoja missä käydä.

Eikö parisuhteessa kuulu joustaa molemmin puolin ?

Ei kai anoppilatkaan ole mieluisia paikkoja ja silti niihin lähdetään pariskuntana...

Minulla on myös kaveripariskuntia monen sadan kilometrin päässä jonne kutsuttu viikonloppukylään puolison kanssa ja sekin olisi isoa vaihtelua arkeen mutta ei kuulemma kiinnosta.

Joo, on ihan normaalia, mutta myös vaimosi käytös tuossa suhteessa on mielestäni normaalia.

 

"Oletko päättänyt tehdä mitään tai muuttaa mitään tämän ketjun perusteella, vai onko tämä lopulta vain hyödytöntä jankkaamista ja mikään ei muutu ja kituutat samalla tavalla hamaan loppuun?"


Olen päättänyt pakata laukut...

Mä luulen, että se on parempi. Sä et selkeästikkään tykkää avovaimostasi sellaisena kun hän on, vaan haluat hänet jotenkin toisenlaiseksi. Etsi sellainen nainen, joka on sitä, mitä sinä haluat hänen olevan, eikä sitä, mitä sinä oletat hänen olevan.

Ihan rehellisesti, vaikka sä et sitä itse itsellesi myönnä, niin sä olet todella paha "MINÄMINÄMINÄ" tyyppi. Sen tunnistaa jo siitä, kun asenne on se, että "Mä niin paljon muitten eteen teen ja mä niin olen hyvä ja ihastuttava, ja mitään mä en koskaan saa takasinpäin."

 

Jutut senkun paranee..

Mitenhän naiset reagois kun nainen kirjottais että järjestin miehelle tuoksukynttiöitä ja musiikkia ja hierontaa mutta mies sanoi että eipä kiinnosta kuule ja lähtis kälppimään

Kommentit olis varmaan että voi helvetti ku sä oot tyhmä akka kun meet tommosia järjestämään äijälles saatanan idiootti

Ja kuin moni äijä tääl edes kieltäytyis jos nainen tulis seksikkäissä alusvaatteissa hieromaan ja rakastelemaan jota varten olisi luonut tunnelmaa kynttilöillä..

Ja niinkun aikasemmin sanoin niin oma nainen järjesti mulle tämän vastaavan tilanteen ja se oli mahtavaa!
Mutta minä idiootti menin järjestämään saman takaisin niin voi helvetti ku oon tyhmä mies

1. Mun mielestä jokaisella on oikeus tulla kotiin ja saada olla hetki rauhassa duunipäivän jälkeen, ennekuin toinen alkaa levitellä niitä tuoksukynttilöitä ja hierontaöljyä. Olishan se muutenkin ihan hyvä ensin vähän haistella, millä mielellä se toinen ihminen on duunipäivänsä jälkeen, ennen, kuin alkaa tekemään näitä jymy- ylläreitä ja päättä jo valmiiksi, että se toinen on paska, jos se ei tästä nyt syty. Mulla kun ei ole hajuakaan millanen päivä sillä toisella on ollut, kun se saapuu töistä himaan. Eli, vois olla ihan fiksua ensin kuulostella sen toisen fiiliksiä.
2. Kaikki ihmiset ei tykkää ylläreistä, ja eritoten sellaisista, joissa niiltä kuitenkin odotetaan jotain.
3. Mun mies ei ole ollut koskaan kiinnostunut alusvaatteista. Yleensä se on ollut kiinnostunut saamaan ne pois.

 

Ei kaikilla. Ihme yleistämistä. Tai sitten meillä on alkuhuumaa vielä parinkymmenen vuoden jälkeen.

Tosi hienoa. Meillä ei olisi enää aikaa siihen neljä- kertaa päivässä touhuamiseen.

 

Itseäni myös häiritsee se, että aloittajan jutut muuttuvat sitä mukaa, kun saa vastauksia ja omaa erinomaisuutta kehutaan koko ajan marttyyri-tyyliin: "minö se raadan niska limassa suhteen eteen ja järjestän sitä ja tätä ja tuota, mutta mitään (pillua) en saa palkaksi.".
Veikkaan että jos kuulisimme sen passiivisen vaimon tarinan, niin juttu kuulostaisi aika erilaiselta.

Enivei, aloittajan kannattaa todella pakata laukkunsa ja suunnata eri osoitteeseen. Vaikutatte niin erilaisilta vaimosi kanssa, että ehkä turha yrittää.

 

[QUOTE="...";30710314]Itseäni myös häiritsee se, että aloittajan jutut muuttuvat sitä mukaa, kun saa vastauksia ja omaa erinomaisuutta kehutaan koko ajan marttyyri-tyyliin: "minö se raadan niska limassa suhteen eteen ja järjestän sitä ja tätä ja tuota, mutta mitään (pillua) en saa palkaksi.".
Veikkaan että jos kuulisimme sen passiivisen vaimon tarinan, niin juttu kuulostaisi aika erilaiselta.

Enivei, aloittajan kannattaa todella pakata laukkunsa ja suunnata eri osoitteeseen. Vaikutatte niin erilaisilta vaimosi kanssa, että ehkä turha yrittää.[/QUOTE]

Ja jos nainen valittaisi täällä, että hoitaa kodin ja siltikään mies ei lämpene panemaan vaikka annan suuhoitoa, ei tee aloitteita koskaan niin vastine olisi että tuskinpa vaan teet kotona mitään ja olet kumminkin miehellesi ilkeä?

 

Ja kuin moni äijä tääl edes kieltäytyis jos nainen tulis seksikkäissä alusvaatteissa hieromaan ja rakastelemaan jota varten olisi luonut tunnelmaa kynttilöillä..

Makunsa kullakin ja myös oikealla ajoituksella on ratkaiseva merkitys. Tuli mieleeni yksi kerta, kun yritin kerran innostaa väsynyttä miestäni seksiin kanssani. Sain kalun seisomaan ja otin suihin, mutta silti mies ei jaksanut innostua asiasta yhtään, joten homma jätettiin kesken. Se oli miehelle vain väkinäistä pakkopullaa juuri sillä hetkellä.

Täysin mahdollista siis on, että mieskin kieltäytyy seksistä, jos ajoitus ei ole oikea. Kukaan ei ole kone.

 

Ihan asian vierestä, mutta minua naurattaa nuo jatkuvat kahvinjuomis-sessiot...
Siis se, että lähes joka viestissä mikko kertoo, kuinka he sitten juovat kahvia.
Onhan teillä yhteinen harrastus ja jotain yhteistä, kun kahvi selkeästi on tärkeä tekijä teidän suhteessa.