Onko naurettavampaa kuin valehdella pornosta 10 vuotta???

Minä loukkaannuin pornon katsomisesta, koska olisin itse halunnut enemmän seksiä ja huomiota mutta mies ennemmin odotti kun menin nukkumaan ja katsoi pornoa. Ehkä pornon katselu on yksityisasia, mutta minusta se ei saisi vaikuttaa niin paljon suhteeseen. Meillä mies katsoi ehkä n. 4 kertaa viikossa pornoa. Seksiä oli kyllä, mutta "vain" kerran viikossa mikä on minusta tosi vähän. Ilmeisesti ellien mielestä ei olisi pitänyt puuttua miehen yksityisasiaan, mutta kyllä minä puutuin. Nyt seksi luistaa ja pornoa katsotaan yhdessä piristykseksi. Porno ei kyllä edelleenkään ole kiellettyä mieheltä yksinkään, mutta en hyväksy sitä että itse olen puutteessa ja mies vemputtaa pornomisuille.

Ihan oikein sinä toimit. Ei minunkaan mielestä pornonkatselu saa olla pois puolisolta. Toimit kyllä aivan esimerkillisesti.

Sivuhuomautuksena sanon, että minä en pornoa katsele, ymmärrän kyllä, jos joku jää siihen koukkuun. Heh, minä juttelen ellien kanssa tällä palstalla ja on sekin tuomittu sataan kertaan teidän toimesta, minun pornosivut)

 

Olen jo eläkeiässä ja nainen, mieheni ei enää jaksa kovin usein seksiä, joten olen kuin miehesi...hui kauheaa. Mieheni ei kyllä nostaisi tuollaista porua siitä, on vain tyytyväinen etten mene vieraisiin.

Mitä kauheaa siinä pornossa on, eiväthän ihmiset ole kuin ruudulla, eivät tule sieltä mihinkään!

Olet ilmeisesti kauhea kotityranni, jonka pillin mukaan kaikkien pitää mennä, auta armias jos ei joku tee niinkuin sinä haluat, silloin tulee tupenrapinat.

Ymmärrän miestäsi, miksi se sinulle kuuluu mitä hän itselleen tekee? Ole tyytyväinen ettei mene vieraisiin.

Jos jäisit kokonaan ilman seksiä, silloin ymmärtäisin sinua. Ehdotankin että opettelet sinäkin katsomaan pornoa, aloita jostain vähän kiltimmästä sivustosta, ei siihen kuole!

 

En tiedä onko Teidän ongelmat samat kuin meillä joskus aikoinaan, mutta tässä minun tarinani vähän vastaavan tyyppisestä tilanteesta.
Seksi on parisuhteessa ihmeellinen asia. Joskus sitä on liikaa, joskus liian vähän tai toinen osapuoli ei halua silloin kun sinä haluaisit jne..
Me ollaan oltu yhdessä kohta 40v mieheni kanssa, minä olin 17 ja hän 23v kun muutimme yhteen. Mies on tosi kiltti, kunnollinen ja halunnut aina seksiä usein.
Minulla oli aika huono itsetunto lasten saannin jälkeen.. liikakiloja jne.. eikä seksi maittanut kun ei ollut sinut oman kroppansa kanssa. Seksikertoja oli aina vähemmän ja vähemmän vuosien kuluessa.Mies ei koskaan moittinut kroppaani, kehui aina tissejä jne.. seksin aikana.
Kerran mies toi kotiin pornoleffoja (VHS-kasetilla . Leffat olivat sellaista normaalia panopornoa, ei siis mitään perverssijuttuja. Hän halusi katsoa niitä yhdessä minun kanssani.. ja sehän tuntu tosi pahalta ja vähensi seksikertoja entisestään.
Mutta onneksi tajusin muutaman viikon jälkeen, että eihän se ollutkaan tämän jutun juju, että hän haluaa paremman näköisiä naisia tai kaikkea sitä mitä niissä leffoissa tehdään. Vaikka mulla ei ollutkaan sellasia tissejä kuin niillä naisilla, ei miehelläkään ole sellaista kalua kuin leffojen kundeilla.
Leffat toimivat hänellä korvikkeena, kun meidän välistä seksiä ei ollut riittävästi. Ja se vähäkin mitä oli, oli aina samalla tapaa tapahtuvaa. Mies vain ei uskaltanut sanoa, että haluaisi joskus vähän muussakin asennossa ja minä olin niin lapsellinen etten sitä ymmärtänyt. Katsottiin niitä leffoja yhdessä ja minä katsoin niitä aivan toiselta kantilta, enkä verrannut itseäni niihin naisiin. Ne toimivat mulle vähän niin kuin opetuselokuvina .
Se toi meidän seksielämäämme selvästi parannusta, mies oli entistä hellempi ja minä opin nauttimaan seksistä aivan toisella tavalla.
Leffojen katselu jäi melkein heti, kun keskityimme toisiimme aivan toisella tavalla kuin ennen. Seksielämämme jatkuu yhä aktiivisena. Jos en olisi siinä vaiheessa osannut huomioida myös toisen tarpeita tällä alueella, tuskin me enää yhdessä oltaisiin, enkä minä olisi koskaan oppinut nauttimaan yhdynnöistä.

 

Ymmärrän aloittajaa, luottamus on herkkä asia, valehtelu ja kertomatta jättäminen ei ole reilua. Porno ei ole ihmisen perustarve, siitä on tehty sellainen ja sille keksitään vaikka mitä oikeutuksia. Jos molemmat osapuolet hyväksyvät pornon niin sitten se on ok, muussa tapauksessa on pienempi paha luopua pornosta kuin pahoittaa toisen mieli.

Jos porno on niin luonnollinen asia, miten suhtautuisit siihen että oma äitisi, lapsesi, siskosi tai tyttöystäväsi loisi siitä uran itselleen? Harva hyväksyisi, nekään jotka leimaavat aloittajan tiukkikseksi. Vaikka porno on vain harmitonta huvia eikä aitoa, kuten monet sanovat.

 

tuota edellistä vastausta. Olen täydellisesti sen sanoman takana. Elämänkokemusta on pitkälti ja parisuhteesta nelisenkymmentä vuotta.

Tuohon väliin oli tullut muita kirjoitelmia, joten minä olen samoilla linjoilla no:n kanssa.."12345678910:"
12345678910:

 

Ymmärrän aloittajaa, luottamus on herkkä asia, valehtelu ja kertomatta jättäminen ei ole reilua. Porno ei ole ihmisen perustarve, siitä on tehty sellainen ja sille keksitään vaikka mitä oikeutuksia. Jos molemmat osapuolet hyväksyvät pornon niin sitten se on ok, muussa tapauksessa on pienempi paha luopua pornosta kuin pahoittaa toisen mieli. Jos porno on niin luonnollinen asia, miten suhtautuisit siihen että oma äitisi, lapsesi, siskosi tai tyttöystäväsi loisi siitä uran itselleen? Harva hyväksyisi, nekään jotka leimaavat aloittajan tiukkikseksi. Vaikka porno on vain harmitonta huvia eikä aitoa, kuten monet sanovat.

Todella hyvin sanottu. Porno ei ole ihmisen perustarve, se on selvä. Muutoin en ole kuitenkaan samaa mieltä.

Ap:n tarinassa huomion kiinnittää se, että toinen osapuoli yksin sanelee (vaikkakin on luullut asiaa yhdessä sovituksi), kuinka seksuaalisuutta toteutetaan. Olisiko ap. (tai muut pornonkieltäjät) hyväksynyt sen, että mies masturboi joka tapauksessa mutta ainoastaan fantasioi vaikkapa lähikaupan kassasta? Vai onko koko masturbointi kiellettyä? Entä jos mies ei ole kovin taitava fantasioimaan vaan tarvitsee siihen kuva-apua?

Tutkitustihan naiset syttyvät helpommin mm. kirjallisista tarinoista - vai miksi muuten Regina olisi täynnä seksinovelleja ja miksi lääkäriromaaneja ja Kaari Utrion kirjoja julkaistaisiin? Tulisiko miesten loukkaantua vastaavasti, jos nainen lukee esim. Cosmoa, jossa on todella suorasukaisia seksijuttuja välillä? Se, että pornomisut ovat mahdollisesti paremman näköisiä kuin ap. tai muutkaan meistä, ei ole peruste. Tuskin kukaan nainenkaan fantasioi rumiluksista... Ja jos taas nainen ei fantasioi ollenkaan, se ei silti ole oikeutus tai peruste kieltää fantasiointia myös mieheltä.

Eli onko ongelmana porno vai masturbointi ylipäätään?

 

Kiitos kaikille kirjavista vastauksista!

Hieman ihmetyttää se, miksi kaikki lyttäävät minut kasaan tuntematta minua yhtään sen enempää? Purin tänne tuntojani, enkä olettanutkaan että kaikki ovat samaa mieltä kanssani, mutta ei tuo haukkuminen tyranniksi yms. ainakaan oloani helpota. Enkä todellakaan ole sellainen, vaan avoin ja rehellinen ihminen, mitä myös puolisoni on. Ja siitähän tässä nyt olikin kyse...siitä miten petyin toiseen...

Kaikki tarttuvat tuohon PORNOON nyt aivan liiaksi. Samalla tavalla olisin tänne ihmetellyt tilannetta, jos hän olisi jäänyt kiinni jostain muusta valehtelusta, joka olisi jatkunut noin kauan. Elkää siis pornon tumputtajat siellä turhaan tästä asiasta hermostuko. "Porno on normaalia" -mitä kaikki täällä toitottavat ja ENHÄN MINÄ ole mitään muuta väittänytkään. Olen vain sanonut ettei se ollut minulle ok asia 10 vuotta sitten, enkä ymmärrä valehtelua MISSÄÄN asiassa.

Palaan vielä tähän seksiin.... Seksi on vähentynyt näinä vuosina aina vaan enemmän ja luulen sen johtuvan osittain myös tästä hänen pornostaan... Mistä en siis tiedä tarkkoja määriä, eikä se minua kiinnostakkaan... -Kun moni on minulle sanonut täällä: "muutamasta kerrasta turhaan napiset". Itsetyydytystä en ole koskaan häneltä kieltänyt, paremminkin kannustanut siihen.

Tiivistyksenä vielä niille jotka eivät vieläkään ymmärtäneet ongelmaa: olen eniten harmistunut valehtelusta, oli kyse mistä tahansa asiasta. Ja kai minulla on siihen oikeus????

Pyytäisin myös teitä miettimään, miltä tuntuisi jos oma puoliso valehtelisi teille jostain asiasta 10 vuotta? Ei taitaisikaan enää mennä ihan olan kohautuksella oli.

 

olen eniten harmistunut valehtelusta

Lähes kaikissa parisuhteissa valehdellaan. Se on parisuhteen toimimisen edellytys ja sitä kutsutaan toisella nimellä hienotunteisuudeksi ja kumppanin huomioonottamiseksi. Jos elää kuvitelmassa, että parisuhde voisi perustua umpirehellisyyteen, on elämästä vielä paljon opittavaa.

Relaa vähän ja suhteuta asiat järkevästi, niin miehesikään ei tarvitse pelätä sinua. Kyllä minäkin sinunlaisellesi valehtelisin. Eihän tuollaisia kukaan tervejärkinen jaksa.

 

olen eniten harmistunut valehtelusta

Lähes kaikissa parisuhteissa valehdellaan. Se on parisuhteen toimimisen edellytys ja sitä kutsutaan toisella nimellä hienotunteisuudeksi ja kumppanin huomioonottamiseksi. Jos elää kuvitelmassa, että parisuhde voisi perustua umpirehellisyyteen, on elämästä vielä paljon opittavaa.

Relaa vähän ja suhteuta asiat järkevästi, niin miehesikään ei tarvitse pelätä sinua. Kyllä minäkin sinunlaisellesi valehtelisin. Eihän tuollaisia kukaan tervejärkinen jaksa.

Hyvissä parisuhteissa ei valehdella, vaan kunnioitetaan toista ja siihen kuuluu myös rehellisyys. Parisuhteen toimimisen edellytys on rehellisyys ja avoimuus, joten jos sinä elät parisuhteessa,käy kumppaniasi todella sääliksi! Olen nuori ja opin koko ajan...
terveisin: tervejärkinen rehellinen ihminen

 

olen eniten harmistunut valehtelusta

Lähes kaikissa parisuhteissa valehdellaan. Se on parisuhteen toimimisen edellytys ja sitä kutsutaan toisella nimellä hienotunteisuudeksi ja kumppanin huomioonottamiseksi. Jos elää kuvitelmassa, että parisuhde voisi perustua umpirehellisyyteen, on elämästä vielä paljon opittavaa.

Relaa vähän ja suhteuta asiat järkevästi, niin miehesikään ei tarvitse pelätä sinua. Kyllä minäkin sinunlaisellesi valehtelisin. Eihän tuollaisia kukaan tervejärkinen jaksa.

Hyvissä parisuhteissa ei valehdella, vaan kunnioitetaan toista ja siihen kuuluu myös rehellisyys. Parisuhteen toimimisen edellytys on rehellisyys ja avoimuus, joten jos sinä elät parisuhteessa,käy kumppaniasi todella sääliksi! Olen nuori ja opin koko ajan...
terveisin: tervejärkinen rehellinen ihminen

Sen unohdin vielä sanoa, että hyvään parisuhteeseen kuuluu myös anteeksianto. Sen minä kyllä osaan,mutta kai sitä saa silti harmistunut olla. Tunteet kun minulla myös sattuu olemaan.

 

Hyvissä parisuhteissa ei valehdella, vaan kunnioitetaan toista

Kunnioitus vaatii valehtelua. Esimerkiksi minä valehtelen puolisolleni pitäväni eräästä hänen vartalonsa piirteestään, vaikka se on minusta ruma. Teen näin siksi, että puolisoni mielestä hän on piirteensä vuoksi viehättävä ja seksikäs, enkä tahdo pilata hänen kuvitelmaansa kertomalla totuutta. Asia kun on minulle loppujen lopuksi varsin yhdentekevä. Miksi siis loukkaisin kertomalla totuuden, kun voin valehdellakin?

 

Hyvissä parisuhteissa ei valehdella, vaan kunnioitetaan toista

Kunnioitus vaatii valehtelua. Esimerkiksi minä valehtelen puolisolleni pitäväni eräästä hänen vartalonsa piirteestään, vaikka se on minusta ruma. Teen näin siksi, että puolisoni mielestä hän on piirteensä vuoksi viehättävä ja seksikäs, enkä tahdo pilata hänen kuvitelmaansa kertomalla totuutta. Asia kun on minulle loppujen lopuksi varsin yhdentekevä. Miksi siis loukkaisin kertomalla totuuden, kun voin valehdellakin?

No miksi käyttäydyt niin tyhmästi? En minä ainakaan kehu ketään vaan mielistelläkseni. Kehun jos on kehumista. Miksi et kehu niitä osia puolisossasi, joista oikeasti tykkäät? ..Todella outoa käytöstä... Kirjoituksesi oli oikeastaan niin älytön, että siihen ei pitäisi edes vastata...mutta tulipa jo...

 

Johon on suuret ongelmat ketjun aloittajalla, huhhuh. Pakko olla uskovainen, ei millään pahalla, mutta onko pornon katsominen muka suuri asia. Minusta aivan luonnollista eikä minua kiinnosta pätkääkään katsooko puolisoni pornoa. Yhdentekevää minusta eikä tuollainen luokkaa minua yhtään naisena.

 

Johon on suuret ongelmat ketjun aloittajalla, huhhuh. Pakko olla uskovainen, ei millään pahalla, mutta onko pornon katsominen muka suuri asia. Minusta aivan luonnollista eikä minua kiinnosta pätkääkään katsooko puolisoni pornoa. Yhdentekevää minusta eikä tuollainen luokkaa minua yhtään naisena.

Opettele lukemaan ja tule sitten kommentoimaan,jookos?
ps. En ole uskovainen.

 

Hyvissä parisuhteissa ei valehdella, vaan kunnioitetaan toista

Kunnioitus vaatii valehtelua. Esimerkiksi minä valehtelen puolisolleni pitäväni eräästä hänen vartalonsa piirteestään, vaikka se on minusta ruma. Teen näin siksi, että puolisoni mielestä hän on piirteensä vuoksi viehättävä ja seksikäs, enkä tahdo pilata hänen kuvitelmaansa kertomalla totuutta. Asia kun on minulle loppujen lopuksi varsin yhdentekevä. Miksi siis loukkaisin kertomalla totuuden, kun voin valehdellakin?

No miksi käyttäydyt niin tyhmästi? En minä ainakaan kehu ketään vaan mielistelläkseni.

Ei se ole mielistelyä vaan tervejärkistä kumppanin kunnioitusta. Haluan kumppanilleni hyvää, enkä tahdo ryhtyä ilonpilaajaksi. En myöskään tahdo hänen ajattelevan rakastellessamme, etten pidä hänen vartalostaan.

Kunhan vanhenet ja viisastut, niin ymmärrät, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa. Kaikkea ei kannata julki papattaa, koska puhumalla asiat usein vain mutkistuvat. Joistain asioista on toki osattava sanoa suoraankin, mutta niiden on oltava riittävän suuria. Joku pornon katselu on niin vähäpätöinen juttu, että siitä sopii valehdella mennen tullen.

Miten ajattelit jatkaa? Sinun tehtäväsi on nyt luoda sellaista ilmapiiriä, että miehesi uskaltaa olla rehellinen. Hyväksythän hänet rehellisenä etkä rankaise häntä hänen rehellisyydestään. Jos miehesi esimerkiksi kertoo pitävänsä opiskelutoveriaan seksikkäämpänä kuin sinua, niin älä kimmastu vaan ole tyytyväinen ja kannustava, koska miehesi on uskaltanut kertoa sisimmästään.

 

Tiivistyksenä vielä niille jotka eivät vieläkään ymmärtäneet ongelmaa: olen eniten harmistunut valehtelusta, oli kyse mistä tahansa asiasta. Ja kai minulla on siihen oikeus???? Pyytäisin myös teitä miettimään, miltä tuntuisi jos oma puoliso valehtelisi teille jostain asiasta 10 vuotta? Ei taitaisikaan enää mennä ihan olan kohautuksella oli.

Täällä ei siksi ymmärretä sinua ap. eikä myöskään ole puututtu tuohon valehteluun, koska ihmisiä ensisijaisesti kiinnostaa, mikä oli valehtelun syy ja oliko asia niin iso, että tämä epärehellisyys oikeasti haittaa tai vahingoittaa parisuhdettanne. Kommenttien johtopäätös on, ettei valehtelu ole riittävän isoa vaarantaakseen mitään. Toki kaikki ymmärrämme, että parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin pitää olla rehellinen. Kuitenkin, mies ei ole omasta mielestään voinut olla tässä asiassa rehellinen, ja silloin on syytä katsoa myös peiliin eikä raivota vain miehelle. KUKAAN täällä ei tarkoita, että kaikkea pitää sietää. Mutta, aseta asia oikeisiin mittasuhteisiin sen sijaan, että jumitut periaatejankutukseen "ei saa ikinä valehdella". Onko kertomatta jättäminen valehtelua, jos tietää kertomisen loukkaavan? Ja ennenkaikkea: onko kertomatta jättäminen AINA, POIKKEUKSETTA väärin? Voitko itsekään elää niin?

Onko pyyntösi ollut mielestäsi kohtuullinen (ettei mies saa katsoa pornoa)? Mitä olet oikeasti halunnut tuota pyytäessäsi? Ilmeisesti olet ollut loukattu ja mustasukkainen, ja jotenkin pelännyt, että mies päätyy pettämään, koska sinä et riitä > koska hän kerran haluaa katsoa muita naisia. Mies todennäköisesti on tajunnut tämän pelkosi EIKÄ ole itse ajatellut noin, onpahan vain tykännyt fantasioida ruudun äärellä. Johtopäätös: mies ei ole halunnut loukata sinua, koska on tajunnut, mitä oikeasti tunnet pornonkatselua kohtaan. Hän ei ole kuitenkaan halunnut katselua lopettaa, koska ei ole pitänyt sitä isona, vaarallisena tai haitallisena tekona parisuhdettanne kohtaan.

Eli miten on? Onko mies tosiaan tehnyt jotain niin hirveää, ettet pääse siitä yli? Ymmärrätkö ollenkaan miehen näkökantaa?

 

Tiivistyksenä vielä niille jotka eivät vieläkään ymmärtäneet ongelmaa: olen eniten harmistunut valehtelusta, oli kyse mistä tahansa asiasta. Ja kai minulla on siihen oikeus???? Pyytäisin myös teitä miettimään, miltä tuntuisi jos oma puoliso valehtelisi teille jostain asiasta 10 vuotta? Ei taitaisikaan enää mennä ihan olan kohautuksella oli.

Täällä ei siksi ymmärretä sinua ap. eikä myöskään ole puututtu tuohon valehteluun, koska ihmisiä ensisijaisesti kiinnostaa, mikä oli valehtelun syy ja oliko asia niin iso, että tämä epärehellisyys oikeasti haittaa tai vahingoittaa parisuhdettanne. Kommenttien johtopäätös on, ettei valehtelu ole riittävän isoa vaarantaakseen mitään. Toki kaikki ymmärrämme, että parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin pitää olla rehellinen. Kuitenkin, mies ei ole omasta mielestään voinut olla tässä asiassa rehellinen, ja silloin on syytä katsoa myös peiliin eikä raivota vain miehelle. KUKAAN täällä ei tarkoita, että kaikkea pitää sietää. Mutta, aseta asia oikeisiin mittasuhteisiin sen sijaan, että jumitut periaatejankutukseen "ei saa ikinä valehdella". Onko kertomatta jättäminen valehtelua, jos tietää kertomisen loukkaavan? Ja ennenkaikkea: onko kertomatta jättäminen AINA, POIKKEUKSETTA väärin? Voitko itsekään elää niin?

Onko pyyntösi ollut mielestäsi kohtuullinen (ettei mies saa katsoa pornoa)? Mitä olet oikeasti halunnut tuota pyytäessäsi? Ilmeisesti olet ollut loukattu ja mustasukkainen, ja jotenkin pelännyt, että mies päätyy pettämään, koska sinä et riitä > koska hän kerran haluaa katsoa muita naisia. Mies todennäköisesti on tajunnut tämän pelkosi EIKÄ ole itse ajatellut noin, onpahan vain tykännyt fantasioida ruudun äärellä. Johtopäätös: mies ei ole halunnut loukata sinua, koska on tajunnut, mitä oikeasti tunnet pornonkatselua kohtaan. Hän ei ole kuitenkaan halunnut katselua lopettaa, koska ei ole pitänyt sitä isona, vaarallisena tai haitallisena tekona parisuhdettanne kohtaan.

Eli miten on? Onko mies tosiaan tehnyt jotain niin hirveää, ettet pääse siitä yli? Ymmärrätkö ollenkaan miehen näkökantaa?

Mikä tahansa asia mistä ollaan epärehellisiä=valehdellaan puolisolle noin pitkän aikaa(mikä aika tahansa) vahingoittaa suhdetta jollain tavalla. Siksi minusta onkin huvittava lukea monien kirjotuksia täällä. Ihmiset täällä hyväksyvät valehtelun, onhan se pornon nimissä tehty ja vieläpä "jokaisen henkilökohtainen asia". Täytyy vaan ihmetellä millasta rehellisyyttä opetatte lapsillenne. Valehtelu on valehtelua eikä siitä saa hyväksyttävää asiaa mitenkään. Tahallaan asioista kertomatta jättäminen on mielestäni aivan sama kuin valehtelu. Olen avoin ja rehellinen ihminen ja odotan samaa myös muilta. Siksi ehkä tulenkin pettymään elämässä vielä monta kertaa jos maailma on täynnä tuollaisia ajattelun omaavia kuten sinä.

Silloin noin kymmenen vuotta sitten tekemämme yhteinen päätös oli todellakin yhteinen, minä sitä silloin ehdotin, mutta hän vakuutti olevan yhtä halukas siihen. Myös itsensä takia, ei pitänyt pornoa tärkeänä itselleen.

"Ilmeisesti olet ollut loukattu ja mustasukkainen, ja jotenkin pelännyt, että mies päätyy pettämään, koska sinä et riitä > koska hän kerran haluaa katsoa muita naisia." -En ole ikinä pelännyt hänen pettävän minua muiden kanssa,eikä asia ole muuttunut vieläkään. Mikä se sellainen parisuhde olisi jos noin tuntisi?

"Toki kaikki ymmärrämme, että parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin pitää olla rehellinen. Kuitenkin, mies ei ole omasta mielestään voinut olla tässä asiassa rehellinen, ja silloin on syytä katsoa myös peiliin eikä raivota vain miehelle." Olen katsonut peiliin tässä asiassa ja jutellut puolisoni kanssa paljon asiasta. Ja tässä kohtaa minun ajatteluni eroaa varmasti monien ajattelusta täällä: Minun mielestäni jos tehdän tuollainen yhteinen päätös ja jos toinen tulee toisiin ajatuksiin myöhemmin ja haluaisikin katsoa pornoa tulisi hänen puhua puolisolle siitä, eikä valehdella!! Hän ei avautunut minulle asiasta kunnolla kymmenen vuoden aikana ja siitä olen harmistunut. Ja nyt joku näsäviisas käy taas vääntämään siitä miten minulle kauhealle akalle on varmasti vaikea puhua. No voi kuulkaa, minulle puhuminen ei ole ollenkaan vaikeaa! Senkun vaan avaa suunsa!

Minulla ei ole ollut ongelmana tässä asiasta ylipääseminen,vaan se yllätti minut etten edes itse tuntenut häntä kohtaa vihaa(mitä luulisi jo tuntevan jos toinen tekee noin paskat temput,että valehtelee), vaikka hän oli valehdellut minulle pitkän ajan. Eli kyllä, ymmärrän häntä, mutta pointti oli että hän teki väärin,en minä!

 

Normaali suomalainen mies runkkaa aina, jos ei saa pillua päivittäin. Tämä on toiuus, jonka kanssa pitää vain elää. Ja on aivan taivahan tosi, ettei mies kuvittele Sinun Ihanaista Vartaloasi laakinsa määränpääksi. Sen asian kanssa on vain elettävä ja asia on hyväksyttävä!

 

Voi luoja, ap, että olet yksioikoisen mustavalkoinen ihminen. Vieläpä liian yksinkertainen nähdäksesi sen.

Sinulla ei ole minkäänlaista kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Totta, jokin asia on vahingoittanut parisuhdettanne, mutta se ei ole miehesi valehtelu, vaan jokin muu. Todellakin, sinun kannattaisi keskittyä siihen, miksi mies ei uskaltanut kertoa sinulle totuutta.

Karrikoitu esimerkki:
Mies hakkaa vaimoaan aina, jos vaimo tekee miehen mielestä jotain väärin. Mies kysyy, onko vaimo jutellut naapurin kanssa. Vaimo on tervehtinyt naapuria, mutta tietää miehen raivostuvan, jos hän tunnustaa kommunikoineensa edes sen vähän naapurin kanssa. Välttääksen raivokohtauksen ja mahdollisen hakkaamisen vaimo valehtelee.

Sinun logiikkasi mukaan vaimo teki väärin, koska hän kehtasi valehdella. Onko näin? Ellei ole, ei sinun miehesikään ole tehnyt väärin.

 

Minäkin näen asian niin, että ongelma on ihan toisaalla, kuin siinä, että mies on "valehdellut" 10 vuotta. AP yrittää raivokkaasti väittää, että se miehen valehtelu on tässä se kaiken pahan alku, sillä hän ei ole tehnyt mitään väärää vaan se mies! Jospa AP vähän rauhoittuisi ja pystyisi laittamaan kaikki palikat pöydälle, eikä keskittyisi omaan, lähes pyhimysmäiseen, itseensä. Täällä on jo moneen kertaan puhuttu siitä, kuinka "rehellisyys" ei ole aina se paras asioiden esittämistapa, se mikä toisesta on rehellisyyttä on toiselle verinen loukkaus. Minä en ainakaan moista kaipaa, hienotunteisuus ja empatia saa minun puolestani siloittaa "rehellisyyttä", sekä itseni suhteessa muihin, kuin toiste päin.
Vielä tähän AP:n ongelmaan palatakseni, minusta hänen miehensä kokee tuon pornon katselun ongelmaksi, kun hän kerrana asian otti puheeksi ja minusta hän osoitti rohkeutta tässä suhteessa ( sillä varmaan tietää tämän vaimonsa tiukan rehellisyys-normin ), tosin jäi hämäräksi, missä tilanteessa hän palajastuksensa teki. Jossain AP:n puheen vuorossa hän muistaakseni mainitsi, että seksi heidän välillään on koko ajan vähentynyt, olisiko siinä ns. villakoiran ydin?
Mielestäni tässä ketjussa on harvinaisen fiksuja kommentteja, joten AP, vastaukset eivät ehkä ole mieleisiäsi, mutta josko niistä voisi jotain ottaa onkeensa?

 

Ei voi muuta kuin olla samaa mieltä edellisten kanssa. Ap ei nyt yhtään ymmärrä miehensä näkökantaa. Minullekin tulee mieleen, että ap:lla on jokin syy, miksi suhteesta/miehestä pitää väen väkisin tehdä huono.

 

Ap oletteko kysynyt asiasta sopimuksenteon jälkeen?

Esimerkiksi oletko katsellut pornoa. Mies vastannut, en. Silloin hän valehteli.

Mutta jos asiaa ette ole kysynyt, niin silloin mies on vaan salannut jotakin teiltä, kun jostainsyystä ei ole katsonut sitä tarpeelliseksi kertoa. Silloin hän ei ole valehdellut vaan ainoastaan salannut jotakin.

 

Edelleen ymmärrän sinua ap ja mietteitäsi. Olen itsekin aloittanut vakituisen parisuhteen hyvin aikaisin (16 v.) ja olemme edelleen näin 15 vuoden yhteisen vuoden jälkeen yhdessä mieheni kanssa. Joten olen käynyt nuo samat tunteet läpi, mutta myös päässyt niistä osittain eroonkin.

Voi olla, että koet asiat noin voimakkaasti sen takia, koska olet aloittanut suhteen nuorena. Nuorena olin itsekin aika ehdoton parisuhteen asioista ja elimme suurin piirtein symbioosissa ja todellakin teimme noita "yhteisiä" sopimuksia. Myös minun mieheni on kiltti ja huomaavainen ja minä ehkä meistä se voimakkaampi persoona, joka määrää kaapin paikan.

Olikin vaikea paikka hyväksyä sitä, että olemme erilliset ihmiset, erilaisine mielipiteineen ja käyttäytymisineen. Mieheni oli myös vaikea aluksi tuoda omaa mielipidettään julki, koska halusi miellyttää, ei-loukata ja säilyttää rauhan maassa. Jossain määrin niin on edelleen.

Mutta joka tapauksessa, vuosien saatossa olemme alkaneet hyvällä tavalla erkaantua, rakentaa myös sitä omaa elämää. Koska tosiaan, kun 16-vuotiaina aletaan seurustella vakavasti, niin se oman (ihan yksityisen) elämän rakentaminen voi jäädä kesken. Jotta suhde kestäisi, niin on hyväksyttävä se, että kummallakin on oma elämänsä, sen yhteisen elämän lisäksi tietysti.

Jotenkin tuntuu, että teillä on vielä tämä kasvuprosessi kesken. Voin toki olla väärässäkin, enhän teitä tunne. Kirjoituksesi vain tuntui niin kovin tutulta ja olen itsekin paininut näiden asioiden kanssa paljonkin aikoinani. Ja painin edelleenkin osittain.

Valehtelusta sanoisin sen verran, että mielestäni voi olla hyvää valehtelua ja pahaa valehtelua. Jos minä kysyn mieheltäni, että näytänkö tässä mekossa paksulta, en oikeasti toivo saavani rehellistä vastausta. Ja tämän suurin osa miehistä tietääkin ja "valehtelee". Jos kysyn mieheltäni jostain tv:ssä esiintyvästä naisesta, että onko hän hänen mielestään kaunis, mies yleensä kääntää puheen minun ihanuuteeni. Tottakai tiedän, että mieheni katselee muita naisia ja tiedän, että hän on nähnyt minun vatsamakkarani. Mutta hän on sen verran kiltti ja huomaavainen mies, ettei sitä minulle ääneen sano. Miksi sanoisikaan? Liiallisella rehellisyydellä on maailmassa syttynyt kokonaisia sotia. Miksi ehdoin tahdoin niitä haluttaisiin synnyttää.

Vaikutat hieman idealistilta, mikä on hieno piirre. Olen itsekin idealisti ja sen takia useasti loukkaantunut muiden ihmisten käytöksestä. Helpompaa olisi oppia pois liiallisesta idealistisuudesta ja mustavalkoisesta ajattelutavasta pois, koska siinä vain satuttaa itseään ja ennen kaikkea odottaa toisilta mahdottomia. Eläminen idealistin kanssa voi olla rankkaa puuhaa. Kysy vaikka mieheltäni.


Ehdotan edelleen itsetutkiskelua sekä miehellesi, että sinulle. Voi olla, että sinä olet (huomaamattasi) se vahvempi persoona ja miehesi taas kiltimpi. Tämä vaatii ekstra-työtä varsinkin suhteen nuorena aloittaneilta, ettei noudateta tätä ikävää kaavaa elämän loppuun saakka. Kummankin pitää saada tehdä omia päätöksiään, pystyä puhumaan tunteista pelkäämättä toisen reaktiota (nähtävästi miehesi ei ole uskaltanut kertoa sinulle eriävää mielipidettä) ja elämään sitä ihan omaa elämää yhdessä toisen kanssa tietysti.

Ei tässä teidän "kriisissä" ole varmaankin pelkästään valehtelusta tai pornosta kyse. Kyse on valtasuhteista, yksityisyyden rajoista parisuhteessa ja ihan vaan kasvamisesta aikuisuuteen. Toivotan teille kummallekin avoimuutta itsenne tutkimisessa. Sinulle sanoisin, että katso asioita enemmän miehesi näkökulmasta ja miehellesi toivotan rohkeutta ilmaista omia mielipiteitään ja tunteitaan. Ja muista olla lempeämpi sekä itseäsi, että miestäsi kohtaan. Älä ota elämää niin vakavasti (tätä toivotan myös itselleni

 

jopa on ap tosi tosi hattuuntunut miehensä valehtelusta.
Jos teidän parisuhteessanne ei todellakaan muita ongelmia ole, eikä miehesi ole valehdellut muista asioista, miettisin ap:nä tarkemmin tätä lähtötilannetta.

Sanojesi mukaan mies on kertonut katsoneensa pornoa muutaman kerran.
Eli ei siis ole mikään "suurkuluttaja" ja viikottain tuntikausia sivuilla roikkuva tumputtaja. Eikä hän siis käynyt myöskään vieraissa panolla.
Miehesi on sanonut Sinulle, ettei hän halua katsoa pornoa, mutta on siitä huolimatta hairahtunut välillä. Tunnusti Sinulle kun pää ei enää kestä, eli viittaa kunnon kaveriin joka ei haluaisi valehdella vaimolleen. Mun mielestä on hyvä, että kertoi, koska ainakin hän yrittää korjata sellaista asiaa, joka häntä teidän parisuhteessanne vaivaa ja aiheuttaa hänelle syyllisyydentunteita.
Mun mielestä tää kertominen viittaa myös siihen, että hän pyytää Sinulta lisää hellyyttä ja siinä sivussa seksiä, ettei pornosivuille tarvitsisi enää mennä.
Hän siis haluaisi Sinua enemmän kuin ketään muuta ja paljon useammin kuin viime vuosina on saanut. Olisit ylpeä tästä!

Muistaakseni noin 30 vuotiailla, seksikertoja normitutkimusten mukaan on 2-4 kertaa viikossa. Jokainen parisuhde on tietysti yksilöllinen ja kausivaihteluita on kaikilla, mutta tästä on hyvä lähteä, mikä on ns. normaalia

Sinä suutut miehellesi mielestäni siksi, ettei Sinun tarvitse ottaa lusikkaa kauniseen käteen ja miettiä mikä Sinussa on vialla, kun et halua enää antaa hänelle hellyyttä, lämpöä ja hyväksyntää. Kai joskus kuitenkin olet tuntenut rakkautta ja seksuaalista halua häntä kohtaan? Jos aikuisten oikeasti et, etsisin itsestäni syitä vielä syvemmältä.

Miksi roikkuisit sellaisessa parisuhteessa seuraavat 20-40 vuotta, jos et miestäsi halua, etkä anna hänen olla parisuhteessa oma itsensä, niin hyvine kuin huonoine puolineen.
Vai haluatko pitää miehesi ruodussa kiristämällä seksillä ja antamalla miehesi tuntea syyllisyyttä normaaleista hellyyden ja seksin tuottaman hyvänolon tarpeistaan?

Jos Sinä et osaa osaa anteeksiantaa, rakastaa, hyväksyä, luottaa ja tuottaa parisuhteen toiselle osapuolelle turvallista oloa ja mielihyvää, toivottavasti hän osaa suhteenne päättää ja etsiä häntä oikeasti rakastavan ihmisen rinnalleen.

 

Jotta ap on jumittunut "minä olen oikeassa" asenteeseensa ja lukinnut sen. Sääli miestä, joka joutuu elämään noin ehdottoman ja aina oikeassa olevan "rehellisen" ihmisen kanssa.

Tämä tuskin on ainut asia, jolle hän elämässä ottaa rehellisyyden kilvekseen. Sieltä passaa sitten räkyttää ja tuomita toista ja toisia.