Onko naurettavampaa kuin valehdella pornosta 10 vuotta???

Hei kaikki, tässä vähän pohjatietoja vuodatukseni edelle:

Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, olemme nuoria, sitoutuneita toisiimme ja olemme onnellisia, vaikka vuosien varrella on jotain pientä ollut, niinkuin kaikilla pitkässa parisuhteessa. Vihdymme hyvin yhdessä, meillä on samanlaiset arvot elämässä, pystymme puhumaan kaikesta(tai ainakin minä olen puhunut ja puolisokin on sanonut pystyneensä puhumaan), edellytämme molemmat rehellisyyttä, haluame parin vuoden päästä naimisiin ja toivomme tulevaisuudelta lapsia.

Ongelmana on porno. Alkaessamme seurustelemaan 10 vuotta sitten olimme molemmat aika pentuja(minä 16 ja puoliso 20), kysyessäni pornosta hän sanoi ettei moista katso. Oletin asian myös olevan niin, kunnes hän jäi kiinni "rysän päältä". Kenties nuoresta iästäni johtuen ja sinisilmäisyydestä petyin häneen tavattomasti ja luottamus meni pitkäksi aikaa. Näkökantani rakastavasta poikaystävästä muuttui irstaaksi tumputtajaksi. No vuodet vierivät ja yhteisellä päätöksellä sovimme ettei hän enää katsonut pornoa, koska koin sen loukkaavaksi ja hän sanoi ettei tarvitse sitä... Myöhemmin hän jäi pornosta kumminkin kiinni vielä muutaman kerran ja samalla meni taas kaikki luottamus häneen mitä oli vaivalla rakennettu. Hän pyyteli anteeksi... Minusta oli tullut jo vainoharhainen, muutenkin heikko omatunto laskenut jo polviin moisen valehtelun ja käytöksen takia. No nyt, viisi vuotta kaikesta aiemmasta tapahtuneesta myöhemmin olin jo oppinut luottamaan häneen, kaikki on mennyt hyvin, seksiä on tosin aika vähän, mutta se ei ole kumpaakaan hirveästi haitannut. Ainakaan niin paljoa,että sille olisi käyty tekemään mitään... Olemme olleet onnellisia vähästä seksistä huolimatta, koska se ei kumminkan ole kummallekkaan tärkein asia parisuhteessa.

Nyt mies tunnusti 10 vuoden jälkeen käyttäneensä pornoa tämän kaiken ajan. Ei mitenkään säännöllisesti, saattanut olla kuulemma vuoden taukokin siinä,eli hän ei siis mikään addikti ole. Onko naurettavampaa touhua?! 10 vuotta yhdessä, menettää luottamus monia kertoja noin naurettavan asian takia kuin porno, loukata toista sydänjuuria myöten ja valehdella tuollaisen asian takia??? Hän halusi kuulemma näyttää silmissäni täydelliseltä, ettei hänessä olisi tuollaisia puolia mitä en itse arvosta.

Ensimmäisten kertojen jälkeen hänen jäädessään kiinni sovimme yhdessä, että hän kertoisi jos hänen tekisi mieli sitä...että keskustelisimme siitä... Ensimmäisten kertojen jälkeen olin niin pettynyt siihen valehteluun, että olin jättämässä häntä... Nyt hänen kertoi tämän kaiken huonon omatuntonsa takia, ei kuulemma enää pää vaan kestänyt. Koko juttu tuntuu nyt jotenkin niin naurettavalta etten tiedä enää mitään ajatella. Itkuhan siinä ensin tuli,tunsin itseni todella petetyksi, huijatuksi hölmöksi... MUTTA en tunne enää sellaistaa ahistusta kuin ennen... Luottamus on toki hieman kärsinyt, mutta ei pahasti,uskon häntä edelleen, en tiedä miksi. Tällä kertaa en ole häntä mihinkään jättämässä, onhan meillä jo pieni elämän mitta yhdessä takana ja rakastetaan toisiamme ja hän katuu,tällä kertaa ilmeisesti aidosti ja aikoo kuulemma mennä juttelemaantästä jonnekkin...juttelemaan siitä, että miksi tämä on aina ollut hänelle niin vaikea ja ainut asia mitä ei ole voinut minulle rehellisesti kertoa.

Sanokaa nyt joku, mitä ajatuksia teille tämä herättää? Minussa kun tämä ei enää oikein liikauta mitään... Onko sekään normaalia? Mies aneli anteeksi itku kurkussa ja haluaa itselleen ammattiapua. Anteeksi olen jo parissa päivässä antanut, on jopa ikävä häntä koska joudun olemaan eri paikkakunnalla pari viikkoa.

??

 

porno on normaalia

 

porno on normaalia

Ai sekin, että siitä valehtelee 10 vuotta,onko sekin normaalia?? Kaikille porno ei sovi, minä koin niin aiemmin ja yhdessä sovittiin ettei se kuulu meidän elämään. Parisuhteessa kun pitää olla pelisäännöt mitkä yhteisesti sovitaan.

 

Toista ei voi omistaa. Kaikenlaista voi sopia, mutta kyllä pornon katselu silloin tällöin, kun se ei häiritse normaalia elämää, ei minusta ole juttu eikä mikään. Monet naiset kokevat pornon kamalana asiana. Minusta miehelläsi saa olla omia yksityisiä juttuja, on kai sinullakin jotain. Olet ainakin saanut miehellesi huonon omantunnon asiasta ja sekin on jo paljon ;D .

Ymmärrän tunteesi, mutta minusta teet kärpäsestä härkäsen. Kun olette vielä 10 v. yhdessä tulet huomaamaan, että toista voi rakastaa ja silti ihan kaikki ei ole yhteistä.

 

Toista ei voi omistaa. Kaikenlaista voi sopia, mutta kyllä pornon katselu silloin tällöin, kun se ei häiritse normaalia elämää, ei minusta ole juttu eikä mikään. Monet naiset kokevat pornon kamalana asiana. Minusta miehelläsi saa olla omia yksityisiä juttuja, on kai sinullakin jotain. Olet ainakin saanut miehellesi huonon omantunnon asiasta ja sekin on jo paljon ;D .

Ymmärrän tunteesi, mutta minusta teet kärpäsestä härkäsen. Kun olette vielä 10 v. yhdessä tulet huomaamaan, että toista voi rakastaa ja silti ihan kaikki ei ole yhteistä.

Mutta eikö kenenkään mielestä valehtelu 10 vuoden ajan ole mitään, kaikki se valehtelu?? Hänessä ei ole mitään vikaa??
Olenkin ymmälläni miksi en ole hänelle niin suuttunut, kaipa olen jo tottunut tähän valehteluun...se vaan pistää miettimään, että jos valehtelee noin naurettavasti(hänelle vaikeasta) asiasta noin kauan, valehteleeko hän nyt/myöhemmin myös muista asioista? Tässä kun ei ole ollutkaan sen ensimmäisen viiden vuoden jälkeen kyse enää pornosta, vaan rehellisyydestä.

 

...ei ymmärrä että mitä siinä nyt on niin ihmeellisteä jos mies joskus kattoo pornoa? Siis jos 10v oltu yhdessä ja ihan kivaa on ollut muuten. Eiks nyt olis aika jo unohtaa koko juttu? Anna äijälle ihan suoraan lupa että kato jokus pokee, jos se ei sua nappaa sekin on ihan "normaalia". Miksi häpeillä jotain tämmöistä juttua ja tehdä siitä maailmaa suurempi asia. Veikkaan kyllä että sen addiktion puolelle menemisen kyllä huomaat. Toisaalta voi myös olla että jos annat luvan, lähtee osa "kielletyn" viehätyksestä pois.

 

Jos se epärehellisyys ei oo tän isommissa asioissa tullut vastaa, niin voinet pitää itseäsi onnellisena. Näihin seksi asioihin vieläkin liittyy helposti kummalisia häpeän tunteita ja sitä rataa joten se ehkä vähän selitää. PS. kukaa ei ole täydellinen ihminen.

 

Kävin ex-mieheni kanssa aikoinaan parisuhdeterapiassa. Tämä terapeutti (myös seksuaaliterapeutiksi lukenut) kertoi mm. sen, että jokaisen ihmisen itsetyydytys on hänen oma asiansa eikä puolisolla ole oikeutta puuttua siihen. Ongelmaksi tilanne muodostuu vasta siinä vaiheessa, jos liiallinen masturbointi aiheuttaa sen, että se masturboimaton osapuoli on seksin puutteessa.

Vaikka olen nainen, niin en ymmärrä, miksi naiset pitävän masturbointia niin pahana asiana. Jos miehenne haluaa enemmän seksiä kuin sinä itse, niin sehän on hyvä asia, että mies osaa ihan itse purkaa paineitaan. Vaimo ei voi määritellä, että mikä on sopiva määrä seksiä parisuhteessa. Jos vaimo haluaa seksiä kerran viikossa, niin vaimo ei voi pakottaa, että miehellekin pitää riittää yksi orgasmi viikossa.

Minä itse naisena masturboin myös. Kyse ei ole välttämättä edes puutteesta, vaan siitä, että haluan joskus pitää itseäni hyvänä ja haluan tehdä itsekkäästi sitä, mitä haluan. Silloin ei tarvitse ottaa toista huomioon. Se ei ole parisuhteelta pois, vaan päinvastoin piristää seksielämää. Uskoisin, että jos mieheni kieltäisi minua masturboimasta, niin saattaisin jopa harkita pettämistä. Nyt masturboimalla saan lennättää ajatukset ihan muihin fantasioihin kuin mieheni kanssa.

Uskoisin, että sinun kohdallasi tämä ongelma johtuu pitkälti siitä, että ajatusmaailmasi on pitkään ollut se 16-vuotiaan ajatusmaailma, jolloin aloitte seurustella. Tuollaisen teini-ikäisen näkökulmasta seksi on usein hyvin herkkää ja iso osa asioista on likaisen ja törkyisen oloista. Olet siis itsekin ollut pitkään sitä mieltä, että masturboiva ihminen on automaattisesti joku pervertikko itsensäpaljastelija.

Mielestäni jokaisen ihmisen tulee hoitaa asiat tahdikkaasti ja pitää huolen siitä, että puoliso ei joudu todistamaan masturbointihetkiä.

 

Gbety sanoikin jo liki kaiken tarvittavan. Miehesi ei ole kertonut sinulle totuutta tumputuksestaan, koska on pelännyt reaktiotasi. Täysin ymmärrettävää. Hän mahdollisesti vieläpä välittää sinusta enemmän kuin sinä hänestä, sillä parisuhteessa valta on aina sillä, joka välittää vähemmän. Häntä, jolla on valta, nöyristellään - jopa näennäisesti täysin tasa-arvoisessa suhteessa. Miehesi ei ehkä halua kohdata konflikteja.

 

porno on normaalia

Ai sekin, että siitä valehtelee 10 vuotta,onko sekin normaalia?? Kaikille porno ei sovi, minä koin niin aiemmin ja yhdessä sovittiin ettei se kuulu meidän elämään. Parisuhteessa kun pitää olla pelisäännöt mitkä yhteisesti sovitaan.

Poikaystäväsi ei ole uskaltanut olla sinulle rehellinen, koska on tiennyt, että et hyväksy pornoa. Se, että olette sopineet, että pornoa ei katsota tarkoittaa tapauksessanne sitä, että sinä olet sen yksipuolisesti häneltä kieltänyt. Ei se ole yhteinen sopimus silloin. Porno on täysin normaalia.

 

Ymmärrän, että itsetyydytys on jokaisen oma asia,mutta jos YHDESSÄ jotain ollaan sovittu niin pitäisi olla ainakin MUNAA sanoa, että on ollutkin erimieltä. Minä en sitä siis yksinäni päättänyt, vaan hän sanoi minulle ettei halua sitä katsoa.

Ymmärrän tavallaan senkin,ett'ä hän ei ole uskaltanut kertoa minulle(pelkuri kun on tässä asiassa), mutta miten ihmeess'ä siihen meni 10 vuotta?? Kyse ei ole siis pelkästään pornosta, vaan nyt lähinnä siitä, että minkälaiset välit meillä nyt on/on edes ikinä ollut, jos ei uskalla minulle moista asiaa sanoa 10 vuoteen?
Miten kukaan voi valehdella MISTÄÄN asiasta niin kauan? Se on minusta aivan naurettavaa.
16-vuotiaana en varmasti ole ollut valmis tälle koko asialle, mutta ONGELMA siitä tuli vasta sen jälkeen kun hän valehteli siitä.

Ihmettelenkin nyt siis tätä valehtelua(Asiasta kuin asiasta)...Minä en voisi ikinä valehdella hänelle!

 

Ymmärrän, että itsetyydytys on jokaisen oma asia,mutta jos YHDESSÄ jotain ollaan sovittu niin pitäisi olla ainakin MUNAA sanoa, että on ollutkin erimieltä. Minä en sitä siis yksinäni päättänyt, vaan hän sanoi minulle ettei halua sitä katsoa.

Ymmärrän tavallaan senkin,ett'ä hän ei ole uskaltanut kertoa minulle(pelkuri kun on tässä asiassa), mutta miten ihmeess'ä siihen meni 10 vuotta?? Kyse ei ole siis pelkästään pornosta, vaan nyt lähinnä siitä, että minkälaiset välit meillä nyt on/on edes ikinä ollut, jos ei uskalla minulle moista asiaa sanoa 10 vuoteen?
Miten kukaan voi valehdella MISTÄÄN asiasta niin kauan? Se on minusta aivan naurettavaa.
16-vuotiaana en varmasti ole ollut valmis tälle koko asialle, mutta ONGELMA siitä tuli vasta sen jälkeen kun hän valehteli siitä.

Ihmettelenkin nyt siis tätä valehtelua(Asiasta kuin asiasta)...Minä en voisi ikinä valehdella hänelle!

 

Moni tuntuu olevan sitä mieltä että porno on jokaisen (miehen) yksityisasia. Täytyy kyllä sanoa että minä en seurustelisi miehen kanssa jolla on tarve tumputtaa ja katsella yksinään jotain vieraita perseitä ja pilluja, varsinkin niin kauan kuin meidän seksielämämme on toimivaa.
Mielestäni yleensäkin kaikenlainen fanaattisuus ja addiktoituneisuus asiassa kuin asiassa on huono juttu.

 

Niin ja unohdin sanoa että kaikista pahinhan tässäkin asiassa on valehtelu. Se että toiseen ja toisen sanaan ei voi luottaa on aikamoinen isku suhteelle, vaikkei kyse olekaan varsinaisesta pettämisestä.
Jos pitää valehdella niin sitten on jotain mätää...

 

Ihmettelen naisten (tämän ap:n) tarvetta tietää kaikki mitä mies tekee omissa oloissa, yksin.
Selvästikkään aloittajan mies ei ole pitänyt tätä niin ihmeellisenä asiana että pitäisi raportoida "pirttihirmulle". Jos asia noin kovasti häiritsee 10v yhdessäolon jälkeen (jossa ei sitten ilmeisesti ole kohdattu mitään vakavampaa) niin eroa sitten peliin vaan. Homma on sillä hoidettu. Täysin turhasta taas tehty hemmetin iso haloo.

 

ap: entäs jos miehesi jostain syystä vihaisi, sanotaanko vaikka, naistenlehtiä. Hän loukkaantuisi suunnattomasti, kun luet sellaista roskaa, ja olisi aikoinaan itku silmässä vaatinut, ettet saa niitä lukea. Koska asia ei sinulle ole tärkeä etkä halunnut pahoittaa miehen mieltä, olisit mennyt lupaamaan ettet koskaan enää lue naistenlehtiä.

Kuitenkin aina välillä, vaikka työpaikan kahviossa, pitkällä junamatkalla tai lääkärin odotushuoneessa olet mennyt lehtiä lukemaan - ei siksi, että haluaisit valehdella miehellesi tai siksi että lehtien lukeminen olisi sinulle hirveän tärkeää. Vaan siksi, että sinusta niissä ei ole mitään pahaa, ja miehesi on hieman hupsu kieltäessään ne sinulta. melkein kaikki naisethan niitä lehtiä lukee! Et kuitenkaan kerro miehellesi näistä satunnaisista lehden luvuistä, sillä niinkuin sanottu, asia ei ole sinulle kovin tärkeä etkä halua turhaan pahoittaa miehesi mieltä.

Oletko sinä siis täysi sika ja valehtelija, kun et sitten kuitenkaan kunnioittanut "yhteistä päätöstänne" olla lukematta lehtiä?

 

Ymmärrän sinua ap, että asia tuntuu ikävältä. Miehesi on jäänyt kiinni valehtelusta ja olet luottanut häneen sanaansa.

Mutta... Luulen, että miehesi on kiltti. Hän haluaa olla loukkaamatta sinua. Kun puhuitte pornon katselusta, niin miehesi ei varmaankaan vaan halunnut loukata sinua sanomalla, että katsoo pornoa pari kertaa vuodessa. Saattoi jopa ajatella, ettei aioakaan katsoa. Mutta sitten iski tylsä hetki yksin kotona ja netti auki siinä vieressä ja se oli sitten siinä.

Olisiko aikuisen miehen pitänyt tulla tämän hairahduksen jälkeen kertomaan sinulle, että nyt tuli retkahdettua? Jotenkin se tuntuu ihan kummalliselta. Se on miehesi yksityiselämää. Ok, olitte sopineet, ettei pornoa katsota. Mutta oliko tuossa sopimuksessa mitään järkeä? Kyllähän nyt jokaiken tietää, että on aika suuri todennäköisyys, että oma mies/vaimo silloin tällöin ei-addiktoituneena kuitenkaan, katselee pornoa. Siis silloin tällöin. Se ei ole vaarallista.

Väität, että suurin ongelma jutussa on miehesi valehtelu. Anteeksi nyt vain, mutta minun mielestäni näin ulkopuolisena teidän suhteen pahin ongelma on sinun kontrolloivuus ja epävarmuutesi. Ei toista ihmistä voi määräillä noin paljon. Eri asia olisi, jos tuo pornon katselemin vaikuttaisi teidän seksielämään ja miehesi kuluttaisi rahaa ja aikaa aivan tuhottomasti tuohon. Mutta jos kyse on joistain kerroista vuodessa, niin...

Ymmärrän kyllä sinua. Mutta nyt pyytäisin sinua laskemaan kymmeneen ja ajattelemaan asiaa miehesi kannalta. Ja muistamaan, että hänellä on oma elämänsä ja sinä et voi tehdä mitään yhteisiä sopimuksia häneen elämäänsä koskien, jos ne eivät koske sinua.

 

Jos miehesi on katsonut pornoa yhteisestä sopimuksestanne huolimatta ja vielä VALEHDELLUT, sinulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pikaisesti hakea avioeroa.

Sitten voit liittyä vaikka Iranin uskonnollisiin siveyspoliisivoimiin.

 

Ei ole sinun asiasi vetää herneitä nenään, jos mies haluaa seksiä sinua enemmän tai pitää pornosta. Et omista toista ihmistä, vaikka olisit kuinka suhteessa hänen kanssaan. Pornon katsomisesta on ihan turha moralisoida. Se on _normaalia_. Epänormaalimpaa on sellaisen kauhistelu ja tekopyhyys.

"hän jäi kiinni "rysän päältä". Kenties nuoresta iästäni johtuen ja sinisilmäisyydestä petyin häneen tavattomasti ja luottamus meni pitkäksi aikaa."

Täysin naurettavaa. Laita hakemus nunnaluostariin, jossa voit olla Kristuksen morsian.

 

tuota edellistä vastausta. Olen täydellisesti sen sanoman takana. Elämänkokemusta on pitkälti ja parisuhteesta nelisenkymmentä vuotta.

Emme me naiset todellakaan saa ja voi määrätä miehen elämästä noin pilkulleen, ei hänen kaikessa pidä meitä totella, varsinkaan, kun kontrolli ulottuu noin yksityiseen ja harvoin tapahtuvaan asiaan. Kiltti mies ei ole halunnut joutua tilitettäväksesi asiasta, joka sinulle on ongelma. Sinä olet tehnyt hänelle ongelman ahdasmielisellä ajattelullasi ja sanoisin itsekkäällä ja ylikontrolloivalla asenteellasi parisuhteeseen.

Hyvässä parisuhteessa luotetaan toiseen, ei sitä muutama pornon katselukerta voi horjuttaa. Jos se onkin sinulle ylipääsemätöntä katseltavaa, toinen voi tarvita sen, jotta seksuaalielämänne pysyy virkeänä. Uskon, että syyllistämällä häntä tästä teet karhunpalveluksen suhteellenne ja seksielämällenne.

Sinä teistä tässä tapauksessa epäterveesti suhtaudut.

 

Aivan uskomattoman helpolla olet parisuhteessasi päässyt, jos joudut tuollaisesta pikkuasiasta kiukuttelemaan. Olisiko kiukkusi syy nyt kuitenkin jossain ihan muualla? Ehkäpä olet tavannut jonkun kivemman tyypin, ja haluaisit keksiä väkisin jonkin syyn, jonka avulla "luottamus on ikuisesti mennyt"?
Mietippä nyt ihan oikeasti, useat naiset joutuvat kokemaan raiskauksia ja muuta väkivaltaa, pettämistä, jatkuvia riitoja... Ja sinä valitat miehesi satunnaisesta pornon katselusta.

 

Menehän nyt miehesi luokse pyytämään anteeksi moralisointiasi. Olet saanut hänet tuntemaan normaalista asiasta huonoa omaatuntoa vuosia. Se on aika suuri rikos sinulta.

Ostat hyvityksenä hänelle kirjahyllyllinen pornoa dvd:llä ja annat luvan tumputtaa aina, kun siltä tuntuu. Vaikka sinun vieressäsi, kun luet MeNaiset lehteä ja laitat paplareita päähän.

 

Ymmärrän sinua ap, että asia tuntuu ikävältä. Miehesi on jäänyt kiinni valehtelusta ja olet luottanut häneen sanaansa.

Mutta... Luulen, että miehesi on kiltti. Hän haluaa olla loukkaamatta sinua. Kun puhuitte pornon katselusta, niin miehesi ei varmaankaan vaan halunnut loukata sinua sanomalla, että katsoo pornoa pari kertaa vuodessa. Saattoi jopa ajatella, ettei aioakaan katsoa. Mutta sitten iski tylsä hetki yksin kotona ja netti auki siinä vieressä ja se oli sitten siinä.

Olisiko aikuisen miehen pitänyt tulla tämän hairahduksen jälkeen kertomaan sinulle, että nyt tuli retkahdettua? Jotenkin se tuntuu ihan kummalliselta. Se on miehesi yksityiselämää. Ok, olitte sopineet, ettei pornoa katsota. Mutta oliko tuossa sopimuksessa mitään järkeä? Kyllähän nyt jokaiken tietää, että on aika suuri todennäköisyys, että oma mies/vaimo silloin tällöin ei-addiktoituneena kuitenkaan, katselee pornoa. Siis silloin tällöin. Se ei ole vaarallista.

Väität, että suurin ongelma jutussa on miehesi valehtelu. Anteeksi nyt vain, mutta minun mielestäni näin ulkopuolisena teidän suhteen pahin ongelma on sinun kontrolloivuus ja epävarmuutesi. Ei toista ihmistä voi määräillä noin paljon. Eri asia olisi, jos tuo pornon katselemin vaikuttaisi teidän seksielämään ja miehesi kuluttaisi rahaa ja aikaa aivan tuhottomasti tuohon. Mutta jos kyse on joistain kerroista vuodessa, niin...

Ymmärrän kyllä sinua. Mutta nyt pyytäisin sinua laskemaan kymmeneen ja ajattelemaan asiaa miehesi kannalta. Ja muistamaan, että hänellä on oma elämänsä ja sinä et voi tehdä mitään yhteisiä sopimuksia häneen elämäänsä koskien, jos ne eivät koske sinua.

Niinpä, sait hyviä vastauksia, tässä yksi niistä.

Minustakin on erittäin outoa, että mies pyytää anteeksi jotakin yksityisyyteen liittyvää asiaa. Miehellä on ollut tajua tilanteesta, sinulla ei ap ole lainkaan tajua parisuhteesta ja mikä on parisuhde. teidän elämästänne puuttuu tärkeä jakso, jolloin itsenäistytään. Nyt olette kehittäneet kahden ihmisen kloonin, jonka pitäisi ajatella, toimia ja varmaan piereskelläkin samassa tahdissa; toivottavasti viihdytte solussanne, vaikka ei se ole lainkaan varmaa.

 

Minä loukkaannuin pornon katsomisesta, koska olisin itse halunnut enemmän seksiä ja huomiota mutta mies ennemmin odotti kun menin nukkumaan ja katsoi pornoa. Ehkä pornon katselu on yksityisasia, mutta minusta se ei saisi vaikuttaa niin paljon suhteeseen. Meillä mies katsoi ehkä n. 4 kertaa viikossa pornoa. Seksiä oli kyllä, mutta "vain" kerran viikossa mikä on minusta tosi vähän. Ilmeisesti ellien mielestä ei olisi pitänyt puuttua miehen yksityisasiaan, mutta kyllä minä puutuin. Nyt seksi luistaa ja pornoa katsotaan yhdessä piristykseksi. Porno ei kyllä edelleenkään ole kiellettyä mieheltä yksinkään, mutta en hyväksy sitä että itse olen puutteessa ja mies vemputtaa pornomisuille.

 

Neljä kertaa viikossa on eri asia, kuin muutama kerta vuodessa (jopa vuoden tauko), kuten ap:n tilanteessa.

Kyllä minäkin olisin puuttunut tilanteeseen erinin tilanteessa. Ja löysittekin nähtävästi ihan hyvän ratkaisunkin. Onnittelut!