Nähdäkseni teesisi on siis se, että yhteiskunta on miesten yhteisö, johon nainen ulkopuolisena pyrkii esiintymällä miehenä. Millä vuosisadalla oikein elät?
Se, että opiskelet filosofiaa, historiaa ynnä muuta, ei mitä ilmeisimmin ole edistänyt ymmärrystäsi siitä, miten ihminen rakentaa identiteettinsä ja minäkuvansa. Käsittääkseni ihan tutkitusti erot sukupuolten sisällä ovat suuremmat kuin sukupuolten välillä yleismaailmallisesti.
Lisäksi näytät ajattelevan, että ihmisen identiteetin pitäisi liittyä hänen sukupuoleensa ja sitä kautta yksilön tulisi mukautua tai kehittyä oman sukupuolensä edustajaksi. Kuitenkin nimenomaa yhteiskunta, kulttuuri, historia sekä biologia ohjaavat jokaisen yksilön kehitystä ja juuri siksi tai siitä huolimatta meillä on eri tavoilla omaa, erityistä identiteettiään ilmentäviä yksilöitä. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä. Ei ole mitään erillistä Yhteiskuntaa ilman sen muodostavia ihmisiä niin miehiä kuin naisiakin. Yhteiskunta ei ole miesten muodostama ilmiö.
Miehen rinnalla toimiminen on tärkeämpää kuin miehen edustaman yhteiskuntamallin kritisointi.
Totta hitossa se on tärkeämpää! Samoin kuin miehille on tärkeämpää naisten rinnalla toimiminen. Kritisointi ja analysointi voivat tuottaa uusia oivalluksia ja paljastaa huonoja toimintatapoja, mutta rinnakkain samaan suuntaan toimiminen on edellytys yhteistyölle ja hyvinvoinnille.
Ihminen, erityisesti nainen, on muutakin kuin yhteiskunnan osa. Ihmisen, ja mielestäni etenkin naisen, on ollut inhimillisesti hyvä ja tärkeä tuntea, unelmoida, kokea, runoilla, hoitaa, "olla heikko". Mutta, jos ihmisestä tulee pelkkä yhteiskunnan osa, tällaiset ominaisuudet ovat hyödyttömiä, jopa tehtävää ja kyvykkyyttä heikentäviä ja siksi turhia. Viktoriaanisen ajan, jolloin siis nainen oli kotona ja mies yhteiskunnan toimijana, etuna oli se, että naisten rooliin kuului miestä enemmän tällaisia sekä miehelle että naiselle tärkeitä, mutta yhteiskunnallisesti hyödyttömiä ja jopa haitallisia elämänalueita. Ihmisen olemassaolo on siis muutakin kuin yhteiskunta-asema.
Miksi naisen pitäisi erottautua miesten yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta passivoitumalla koteihin? Miksi määrittelet naiseuden heikkoudeksi? Jos yhteiskunnallisesti aktiivisena ei voi toimia kuin yksi sukupuoli kerrallaan, miksi toimijoiden pitäisi olla juuri miehiä?
Toisin sanoen tasa-arvon yhteiskunnassa ei saisi tarkoittaa, että yksilön olemista määrittää tasa-arvo yhteiskunnassa. Vaikka yhteiskunnallinen tasa-arvo on tärkeä ja hieno asia, sen ei saisi ulottaa lonkeroitaan ihmisyksilön olemassaoloon tai häneen kokonaisena ihmisenä.
En ymmärrä, miksi näet tasa-arvon hirviönä, joka tasapäistää, samanlaistaa ja ankeuttaa koskettamansa. Minulle ainakin tasa-arvo tarkoittaa yhdenvertaisuutta ja samanarvoisuutta jokaiselle yksilölle. Tottakai tasa-arvon täytyy olla yhteiskunnallisella ja yksilöllisellä tasolla läpitunkevaa, eihän se muuten olisi todellista, vaan ainoastaan maalia epätasa-arvon pinnalla. Jos tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus eivät toteudu perheissä, työyhteisöissä ja kouluissa, ei se voi toteutua yhteiskunnallisellakaan tasolla. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että jokainen olisi toisensa kaltainen, vaan että jokaisella on samat mahdollisuudet (menemättä nyt positiivisen diskriminaation suohon).
Toivot, että naiset uskaltaisivat olla pehmeämpiä ja miehestä erillisiä. Miksi sinun miehenä pitää voida sanella näille sinusta erillisille yksilöille, millaisia heidän tulee olla? Koko kirjoituksesi lähtökohta on jotenkin vinksahtanut. Perustat teesisi ja pohdintasi naisen asemasta siihen, että jotkut(useat?) yksilöt eivät ole miellyttäneet sinua käytöksellään ja herättäneet lemmekkäitä halujasi. Oletuksesi, että naisten tulisi muuttaa käytöstään ja olemustaan sinun mielihalujesi mukaan on pelottavan egoistinen.
