Onko nainen naisena vain osa miesten yhteiskuntaa?

[Data]

[QUOTE="aloittaja";25345865]No esim. tunteista kertominen tai niiden näyttäminen, ovien avaaminen, kauniit sanat, elekieli ja kasvojen hymyily ym. Jota täälläkin paheksuttiin 50-lukulaiseksi maalaisromantiikaksi jos muistat [/QUOTE]

Jos jätät ylitsevuotavan tunteista kertomisen pois ja jätät muun, niin varmasti pärjäät hyvin. Et voi heti sanoa rakastavasi toista, koska vaikka sinusta tuntuisi siltä niin se on vain ihastusta. Olen minäkin jättänyt joskus sanomatta että rakastan jotakin henkilöä, vaikka juuri sillä hetkellä se on tuntunut siltä. Ihmiset täällä Suomessa kaipaavat pysyvyyttä. Se on ikävä asia jos tunteesi ovat voimakkaat mutta ailahtelevat.

Tuohon toiseen mainitsemaasi juttuun. Minusta on hyvä että saat naispuolisia ystäviä, ne rikastuttavat maailmaasi. Minulla on kaksi naispuolista ystävää joille kerron hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja he kertovat minulle. Seurusteluasioissa heiltä voi kysyä vihjeitä ja neuvoja ja neuvot ovat parempia kuin täältä saatavat, koska he tuntevat millainen minä olen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";25345989]Jos ystävällisyys ja tunteiden ilmaisu on lipevyyttä, olkoon niin. En aio alkaa esittää mitään sellaista mitä en tunne olevani. Ellen kelpaa niin ok. Toki aihe pohdituttaa kovasti.

Saman oikeuden suon toki naisille: ei mitään tarvitse olla, mitä ei koe olevansa, mutta sille, mitä on, tulisi antaa mahdollisuus muuttua ja kehittyä, monipuolistua (esim. kansainvälisyyden ja koulutuksen kautta).

Mutta ehkä tässäkin on jotkut rajat, miten voi olla. Minä en esim. oikein ymmärrä sellaista, että ryypätään kun miehetkin ryyppäävät tai X kun miehetkin X... Minulle se on vain silkkaa idiotismia.[/QUOTE]
Kyse on ajoituksesta. Naiset - ne "machonaisetkin" - yleensä pitävät siitä, jos puoliso näyttää tunteensa, on romanttinen jne. Mutta pitää malttaa odottaa edes siihen asti, että alat naisen kanssa virallisesti seurustelemaan. Siihen asti vain tapailet Eli etene hitaammin, se on mun neuvoni sulle.

 

["vieras"]

[QUOTE="kirsi";25345945]Olen tuonut tässä keskustelussa jo näkemykseni esille. Löytyy sivulta 11, 12 tai 13 muistaakseni.[/QUOTE]

No voitko sitten ihan selkokielellä kertoa mihin loppupäätökseen ajatusten kanssa tulit?

Oma kantani selkokielellä: Ihminen on vapaa toimimaan oman moraalinsa puitteissa, häntä eivät kahlehdi muiden ihmisten tai yhteiskunnan odotukset ja vaatimukset, vaan on vapaa joko toimimaan niiden puitteissa tai ei. Kapinointi on myös vapautta. Kapinoinnnista voi seurata vankeutta tai yhteiskunnan hyljeksintään. Ihminen on vapaa niin kauan kuin kokee tekevänsä valintoja omasta tahdostaan. Se, että ihminen toimii odotusten ja toiveiden mukaan ei ole vankila silloin kun ihminen tekee sen omasta halustaan.

 

[säpäle]

Ai tämä ketju menikin ap:n iskemistekniikan hiomiseksi?

 

[ähis]

Näin juuri. Tunteista kertominen - jopa imartelu - on ok silloin, kun ollaan jo suhteessa. Mutta jos ollaan vasta tapailuasteella, sellainen on ahdistavaa. Ap ei ole vastannut esittämiini kysymyksiin, mutta uskoisin näiden kirjoitustensa pohjalta tilanteen olevan se, että hän etenee liian nopeasti. Jolloin myös antaa vaikutelman Einari Epätoivosta.

Ap:n olisi hyvä muistaa sekin, että 25-vuotiaista naisista läheskään kaikki eivät koe vielä mitään järisyttävää vauvakuumetta. Eivätkä siten mitään pakottavaa tarvetta pariutua asap. Monella tuon ikäisellä on opinnot vielä kesken tai juuri päättymässä ja siten koko heidän tulevaisuudensa suunnitelmat vielä auki.

No sekin ap:n kannattaa muistaa että se naisellinenkin nainen voi muuttua vuosien kuluessa.

Itse menin naimisiin 11 ja puoli vuotta sitten ja esikoinen syntyi 10 vuotta sitten. En ole enää se sama nainen kuin silloin. Elämä on karsinut pois kaikkea turhaa krumeluuria jota minussa silloin ehkä oli.

 

["vieras"]

[QUOTE="kirsi";25345970]Presidentilläkin on yksityiselämä. Ihanaa saivartelua ja pilkunviilausta tällainen keskustelu on leppoisaa, ei rasita aivojakaan.[/QUOTE]

Aivan, ja presidentin yksityiselämälle asetaan roolinsa puolesta odotuksia jolloin rooli ei jää vain virka-ajalle.

 

[Keittiönoita]

Ai tämä ketju menikin ap:n iskemistekniikan hiomiseksi?

Alkoi vähän säälittää ap, joka ei saa naisista muuta kuin hetken seuraa

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";25346038]Aivan, ja presidentin yksityiselämälle asetaan roolinsa puolesta odotuksia jolloin rooli ei jää vain virka-ajalle.[/QUOTE]

No kyllä minä luulen että presidenttikin voi perheen ja läheisimpien ystävien kesken vaikkapa heittää ronskin vitsin tai laulaa karaokea nuotin vierestä tai jopa pieraista.

 

["aloittaja"]

Miten paljon ap tiedät miten suomalaiset miehet käyttäytyvät ollessaan kaksin naisen seurassa? Yleisesti karskilta, miesporukassa äijämäiseltä vaikuttava mies voi olla naisen seurassa jotain täysin muuta. Samoin kuin yleisesti kiltiltä, mukavalta ja hyväkäytöksiseltä vaikuttava mies voi paljastua joksikin aivan muuksi.

Toinen asia mitä ajattelen on että musta suurin osa ihmisistä on kuitenkin pohjimmiltaan herkkiä. Psykopaatit yms. on tietysti asia erikseen.

Ihan varmasti. Minussakin on tietynlaista karskiutta (olen suht urheilullinen ja arpiakin löytyy), mutten ikinä, varsinkaan aluksi, halua kokeilla epäkunnioittavuuden rajoja naisen suhteen. Kun olen alkanut näyttää karskimpaa ja härskimpää puoltani, muutama nainen on jopa tuntunut helpottuneelta, osa on jopa sanonut tyyliin "olihan se mies", outoa Tapani on leijonana jopa vähän jumaloida kiinnostavaa naista ja veikkaan että se on liikaa ja liian nopeasti monelle kulttuurissamme.

Minäkin yritän uskoa hyvään naisissa, mutta ehkä olen "liian positiivisissa" tai sitten vain muuten liian erilaisissa sfääreissä. Koen että yksilöys voi olla myös haitta, koska se on vierasta. Harvempi nainen on oikeasti valmis heittämään kulttuuriset odotuksensa miehestä romukoppaan kokemukseni mukaan, vaikka näinhän pitäisi olla, jos kaikki on itsestä kiinni eikä kulttuuri paljoa vaikuta kuten joku sanoo täällä.

 

[Keittiönoita]

No sekin ap:n kannattaa muistaa että se naisellinenkin nainen voi muuttua vuosien kuluessa.

Itse menin naimisiin 11 ja puoli vuotta sitten ja esikoinen syntyi 10 vuotta sitten. En ole enää se sama nainen kuin silloin. Elämä on karsinut pois kaikkea turhaa krumeluuria jota minussa silloin ehkä oli.

Aivan totta. Ihmiset - niin miehet kuin naisetkin - muuttuvat. Ja niin kuuluu tapahtuakin. Vain joku Tapani Kansa hoilaa, että koskaan et muuttua saa. Olisi ahdistavaa, jos ei saisi muuttua.

 

["vieras"]

No kyllä minä luulen että presidenttikin voi perheen ja läheisimpien ystävien kesken vaikkapa heittää ronskin vitsin tai laulaa karaokea nuotin vierestä tai jopa pieraista.

No tietenkin, mutta entäs voisiko presidentti mennä vapaa-ajallaan senaatintorille juomaan pussikaljaa vaikka haluaisi? Ja oikeastaan missään kohtaa keskustelua ei lähdetty oletuksesta, että roolia tulisi suorittaa 24h, vaan, että on ihmisiä joiden tulee tietoisesti suorittaa ulkoapäin annettua roolia. Toki osalla roolit loppuvat virka-aikaan mutta osa joutuvat jatkamaan roolin suoritusta osittain myös vapaa-ajalla.

 

["aloittaja"]

Miten naiselle on jotenkin yksilöllisempää toimia sen naisten maailman mukaan, kuin jäljitellä sitä miesten maailmaa? Eikö se ole yksilöllisempää, että valitsee itse, kumpaako maailmaa elää missäkin tilanteessa?

Tuolla aikaisempaan kysymykseeni vastasit niiden kaavojen moninaisuuksista. Miten ihmeessä pelkästään naisen maailmassa pysyminen antaisi enemmän kaavoja, kuin miesten ja naisten maailmat yhteensä erilaisina kombinaatioina?

Yksinkertaisuudessa on rikkautta, tämä on klassismin ja osaltaan barokin ajan keskeisiä sanomia. Ei se valtava määrä eri valinnanvaraa välttämättä ole parempi kuin "kaava". Mutta asia on mutkikas.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";25346076]Ihan varmasti. Minussakin on tietynlaista karskiutta (olen suht urheilullinen ja arpiakin löytyy), mutten ikinä, varsinkaan aluksi, halua kokeilla epäkunnioittavuuden rajoja naisen suhteen. Kun olen alkanut näyttää karskimpaa ja härskimpää puoltani, muutama nainen on jopa tuntunut helpottuneelta, osa on jopa sanonut tyyliin "olihan se mies", outoa Tapani on leijonana jopa vähän jumaloida kiinnostavaa naista ja veikkaan että se on liikaa ja liian nopeasti monelle kulttuurissamme.

Minäkin yritän uskoa hyvään naisissa, mutta ehkä olen "liian positiivisissa" tai sitten vain muuten liian erilaisissa sfääreissä. Koen että yksilöys voi olla myös haitta, koska se on vierasta. Harvempi nainen on oikeasti valmis heittämään kulttuuriset odotuksensa miehestä romukoppaan kokemukseni mukaan, vaikka näinhän pitäisi olla, jos kaikki on itsestä kiinni eikä kulttuuri paljoa vaikuta kuten joku sanoo täällä.[/QUOTE]
Ihan kaikella ystävyydellä...vaikutat ihmiseltä, joka jo muutaman tapaamiskerran jälkeen vie kaiken hengitettävissä olevan hapen. Haluat jotain viehätyksesi kohteena olevaa naista niin paljon, että hän kokee seurasi jo ahdistavaksi. Vika lienee ihan vaan siinä. Joten toistan jälleen: etene hitaammin.

 

[säpäle]

[QUOTE="aloittaja";25346076]Ihan varmasti. Minussakin on tietynlaista karskiutta (olen suht urheilullinen ja arpiakin löytyy), mutten ikinä, varsinkaan aluksi, halua kokeilla epäkunnioittavuuden rajoja naisen suhteen. Kun olen alkanut näyttää karskimpaa ja härskimpää puoltani, muutama nainen on jopa tuntunut helpottuneelta, osa on jopa sanonut tyyliin "olihan se mies", outoa Tapani on leijonana jopa vähän jumaloida kiinnostavaa naista ja veikkaan että se on liikaa ja liian nopeasti monelle kulttuurissamme.

Minäkin yritän uskoa hyvään naisissa, mutta ehkä olen "liian positiivisissa" tai sitten vain muuten liian erilaisissa sfääreissä. Koen että yksilöys voi olla myös haitta, koska se on vierasta. Harvempi nainen on oikeasti valmis heittämään kulttuuriset odotuksensa miehestä romukoppaan kokemukseni mukaan, vaikka näinhän pitäisi olla, jos kaikki on itsestä kiinni eikä kulttuuri paljoa vaikuta kuten joku sanoo täällä.[/QUOTE]

Eli tässä olikin loppujen lopuksi, kuten jo alkusivuilla sanoi, kyse siitä, että ap:lla ei ole käynyt flaksi suomalaisnaisten kanssa ja sen vuoksi hänen mielestään ne venäläiset tosinaiseudellaan ymmärtävätkin paremmin naiseutta.

Aika metkaa kyllä, kun näin yksinkertaisesta lähtötilanteesta tuli näin pitkä keskustelu, jossa on käyty läpi kulttuurieroja ja vapaus-käsitteen filosofiaa.

 

["Nainen"]

Ihan kaikella ystävyydellä...vaikutat ihmiseltä, joka jo muutaman tapaamiskerran jälkeen vie kaiken hengitettävissä olevan hapen. Haluat jotain viehätyksesi kohteena olevaa naista niin paljon, että hän kokee seurasi jo ahdistavaksi. Vika lienee ihan vaan siinä. Joten toistan jälleen: etene hitaammin.

Näin minäkin sanoisin. Minulla on eräs ystävätär, joka on ollut sinkku iät ja ajat. Aina, kun hän tapaa jonkun tyypin, hän haluaa "heti kaiken" ja miehet ovat lähteneet livohkaan kuka ennemmin kuka myöhemmin.

Toisen tilaa on kunnioitettava.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25346076]Ihan varmasti. Minussakin on tietynlaista karskiutta (olen suht urheilullinen ja arpiakin löytyy), mutten ikinä, varsinkaan aluksi, halua kokeilla epäkunnioittavuuden rajoja naisen suhteen. Kun olen alkanut näyttää karskimpaa ja härskimpää puoltani, muutama nainen on jopa tuntunut helpottuneelta, osa on jopa sanonut tyyliin "olihan se mies", outoa Tapani on leijonana jopa vähän jumaloida kiinnostavaa naista ja veikkaan että se on liikaa ja liian nopeasti monelle kulttuurissamme.

Minäkin yritän uskoa hyvään naisissa, mutta ehkä olen "liian positiivisissa" tai sitten vain muuten liian erilaisissa sfääreissä. Koen että yksilöys voi olla myös haitta, koska se on vierasta. Harvempi nainen on oikeasti valmis heittämään kulttuuriset odotuksensa miehestä romukoppaan kokemukseni mukaan, vaikka näinhän pitäisi olla, jos kaikki on itsestä kiinni eikä kulttuuri paljoa vaikuta kuten joku sanoo täällä.[/QUOTE]

Älä suorita mitään rooleja tai yritä täyttää kuvittelemiasi odotuksia. Yritä olla oma itsesi alusta alkaen. Tulee ristiriitaisia tunteita jos vaihtelet persoonaasi jatkuvasti.

 

[piina]

Se joka noin väittää valehtelee. Me ihmiset toimimme sosiaalisissa verkostoissa ja meidän tulee ajatella muiden reaktioita. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että ihminen huomaa sen, että muut eivät välitäkään niin paljoa hänen tekemisistään kun hän on ajatellut.

En ole tuota noin ajatellutkaan, mutta pitää varmasti paikkaansa. Me ihmiset murehdimme ihan turhaan sitä mitä toinen heistä ajattelee, koska suurin osa meistä ei juuri edes huomaa toisia omien murheiden takaa. Ainakaan ruuhkavuosina ihmisillä ei yksinkertaiseti ole aikaa murehtia sitä miltä naapuri näyttää tai mitä sukulainen kömmäsi. En tiedä miksi sen tajuaa vasta 50v täytettyään?

 

["vieras"]

Oletko ap aiemmin käyttänyt nimimerkkiä "lyhyt yksinäinen mies" ?

 

[säpäle]

[QUOTE="aloittaja";25346107]Yksinkertaisuudessa on rikkautta, tämä on klassismin ja osaltaan barokin ajan keskeisiä sanomia. Ei se valtava määrä eri valinnanvaraa välttämättä ole parempi kuin "kaava". Mutta asia on mutkikas.[/QUOTE]

Niin on mutkikas, joten et voi mielestäni mennä sanomaan, että ne naiseuden kaavat antavat yksilöllisyyteen enemmän vapautta, kuin nämä molemmat yhteensä. Samalla perusteella voisin sanoa, että nythän naiset ovat vapaita, kun voivat heittää pehmeät arvot romukoppaan ja noudattaa vain sitä miesten valmista kaavaa.

 

[ähis]

[QUOTE="aloittaja";25346107]Yksinkertaisuudessa on rikkautta, tämä on klassismin ja osaltaan barokin ajan keskeisiä sanomia. Ei se valtava määrä eri valinnanvaraa välttämättä ole parempi kuin "kaava". Mutta asia on mutkikas.[/QUOTE]
WTF??? Tajuatko itse kuinka tollolta kuulostat?

Diipadaapaa lallallaa. Puutaheinää suoltaa ap vaan. On ajattelunsa mutkikas, ei ihme ettei ole nainen halukas...

 

["aloittaja"]

Näin juuri. Tunteista kertominen - jopa imartelu - on ok silloin, kun ollaan jo suhteessa. Mutta jos ollaan vasta tapailuasteella, sellainen on ahdistavaa. Ap ei ole vastannut esittämiini kysymyksiin, mutta uskoisin näiden kirjoitustensa pohjalta tilanteen olevan se, että hän etenee liian nopeasti. Jolloin myös antaa vaikutelman Einari Epätoivosta.

Tuon juuri uskon olevan suomalaisen kulttuurin rakenne, jonka kanssa olen ongelmissa. Katolisissa maissa tunteiden näyttäminen mieheltä rehellisesti ja kenties ylitsevuotavastikin jo aika pian tuntuu "kuuluvan asiaan". Minulle sellainen vain tuntuu luontevalta tavalta toimia.

 

[Data]

[QUOTE="aloittaja";25346076]Minäkin yritän uskoa hyvään naisissa, mutta ehkä olen "liian positiivisissa" tai sitten vain muuten liian erilaisissa sfääreissä. Koen että yksilöys voi olla myös haitta, koska se on vierasta. Harvempi nainen on oikeasti valmis heittämään kulttuuriset odotuksensa miehestä romukoppaan kokemukseni mukaan, vaikka näinhän pitäisi olla, jos kaikki on itsestä kiinni eikä kulttuuri paljoa vaikuta kuten joku sanoo täällä.[/QUOTE]

Ne ovat naisen omia odotuksia, eikä nainen jätä kiinnnostumatta siksi että se ei sovi kulttuuriimme. Kukaan ei käsittääkseni ole väittänyt että kulttuurimme ei muokkaisi meitä. Oletko sinä kulttuurimme orja kun et yritä vaihteeksi miehiä jos naisilta et saa vastakaikua? Me kaikki olemme ympäristömme ja geeniemme summa.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";25346161]Oletko ap aiemmin käyttänyt nimimerkkiä "lyhyt yksinäinen mies" ?[/QUOTE]

Miksi minulle tuli sama mieleen?

 

["Nainen"]

[QUOTE="aloittaja";25345823]Kyllä minä hyväksyn muitakin näkemyksiä ja olen valmis mieltäni muuttamaan jos perusteet ovat kyllin vankat. Sinulle sanon saman kuin sille joka kutsui minua sovinistiksi että tarkista narsismin määritelmä.

Olen treffeillä saanut mm. kuulla olevani liian mukava ja hyväkäytöksinen eli tulkintani mukaan erilainen temperamentiltani kuin nainen odotti. Toki osa treffeistä on ollut mukaviakin. Myös kaveruus on tuttua, mikä on kiltin miehen kohtalo No, en ole pelkästään kiltti...[/QUOTE]

Miksi sinun perusteesi näille teorioille ovat mielestäsi niin vankat, että katsot niiden olevan jonkinlainen "totuus". Oletko saanut yhtään ajattelemisen aihetta sinulle annetuista vastauksista? Olisiko sinussa itsessäsi jotakin, jota voisit muuttaa? Ovatko treffisi edenneet pidemmälle, siis tapailun tasolle? Jos ovat, mitä sitten on tapahtunut, kun suhde ei olekaan lähtenyt kehittymään?

Kiitos, ei minun tarvitse tarkistaa narsismin määritelmää, tiedän kyllä, mistä on kyse.

 

[Keittiönoita]

En ole tuota noin ajatellutkaan, mutta pitää varmasti paikkaansa. Me ihmiset murehdimme ihan turhaan sitä mitä toinen heistä ajattelee, koska suurin osa meistä ei juuri edes huomaa toisia omien murheiden takaa. Ainakaan ruuhkavuosina ihmisillä ei yksinkertaiseti ole aikaa murehtia sitä miltä naapuri näyttää tai mitä sukulainen kömmäsi. En tiedä miksi sen tajuaa vasta 50v täytettyään?

Koska lapset alkavat olla sen ikäisiä, että voi jälleen alkaa ajatella itseäänkin.