Onko nainen naisena vain osa miesten yhteiskuntaa?

["aloittaja"]

Omalla kohdallani olen jo näitä millainen minun kuuluisi olla- pohdintoja käynyt sen verran useaan otteeseen läpi, että osaan olla jo ihan oma itseni. Minulle on melkolailla sama olenko jonkun mielestä hempeilevä naisellinen itkupilli taikka kova jätkä. Tietysti jos jotain tollasta tärkeältä ihmiseltä kuulee, niin kyllähän se kirpaisee, mutta en koe että sen takia minun tarvitsisi enää yrittää muuttua.

Ja väittäisin, että kaikki ovat muiden mielipiteiden vaikutuksille alttiita, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä ja ainakin alitajuisesti. Aina ei ole helppoa vetää rajaa siihen mitä itse tuntee olevansa ja mitä ajattelee muiden odottavan itsensä olevan, eli mitä minä todella olen. Ja varmaan se todellinen minuus koostuu näistä kummastakin. Ihmisenä kasvaminen kestää koko elämän.

Samoilla linjoilla olen. Tärkeänä pidän rohkeutta olla myös herkkä ja heikko, vaikkei sitä kukaan arvostaisikaan. Uskomista itseen.

 

["hmmm"]

[QUOTE="Hanna";25345310]Näinpä.

Ap ei taida tajua, millaista se elämä todellisuudessa oli ennen muinoin. Minun vanhempani ja isovanhempani ovat kertoneet ajoista pari sukupolvea taaksepäin. Eläpä on ollut pelkkää raatamista, niukkuudessa elämistä ja suorastaan eloonjäämiskamppailua. Ei se kovin hohdokasta aikaa ole ollut kuin korkeintaan muutamille harvoille etuoikeutetuille rikkaille. Suurin osa tavallisesta kansasta on elänyt puutteessa. Ilot olivat vähissä ja olot kovia. Miehet antoivat selkäsaunoja ilman syytä koko lapsikatraalle ja vaimolleen.

Kyllä nykyaika on ihmisille paljon helpompaa ja miellyttävämpää kaikin tavoin. En ymmärrä tuollaista vanhojen aikojen glorifiointia.[/QUOTE]

Niin. Ap kertoo lukeneensa historiaa kirjoista. Kun taas ennen maaseudulla, pienen tilan, suuren perheen lapsena, monen meidänkin vanhemmat ovat nähneet nälkää, saaneet osakseen paljon työtä, moni väkivaltaa.

Liika työ, lapsi lapsen perään ja valtava työmäärä on ajanut monen naisen hullujen huoneelle. Ja tästä ei ole kauan aikaa.

Nykyään tietysti on toisin, maaseudulla elämä on tutkimusten mukaan stressitöntä verrattuna kaupunkielämään. Maaseudulla voi enää asua varakkaat. Harvemmin palkkatyöllä elävät.

 

["hmmm"]

Mutta miksi aina kaikki vaatimukset osoitetaan tytölle, naiselle? Miksi? Kumpi käyttäytyy huonommin? Kumpi on itsekkäämpi, vie enemmän tilaa ja ääntä?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Hanna";25345050]Ja mitä pahaa siinä on, että on samanlainen kuin muutkin? Jos oikein tarkkoja ollaan, niin kukaan ei ole samanlainen kuin joku toinen. Kaikki me olemme erilaisia ja yksilöitä. Se ei näköjään ole sinulle avautunut.

Et siis arvosta itsenäisyyttä muussa merkityksessä? Itse et ole valmis muuttamaan luonnettasi muiden painostuksesta, mutta kaikkien länsimaisten naisten tulisi muuttaa itseään sinun takiasi?! Kuulostaa narsistiselta.[/QUOTE]

Muutos on tärkeää, mutta muutos vain muiden painostuksesta ei ole edullista kenellekään minun nähdäkseni. "Samanlainen kuin muutkin" on sitä katujyrällä tasoiteltua sosialismia, josta itse en niin välitä, koska sitä on jo aika paljon. Toki siinäkin on hyviä puolia.

 

["hmmm"]

vaatimukset pehmeydestä.

Kun jo päiväkodissa ei saa turhaa naureskella. Pitää olla kova ja aikuismainen. Mitä kehittyneempi ja isompi kooltaan, sen ihaillumpaa.Mitä röyhkeämpi, sen suositumpi.

Sellaisessa maailmassa elämme.

 

["kirsi"]

[QUOTE="hmmm";25345367]Mutta miksi aina kaikki vaatimukset osoitetaan tytölle, naiselle? Miksi? Kumpi käyttäytyy huonommin? Kumpi on itsekkäämpi, vie enemmän tilaa ja ääntä?[/QUOTE]

Niinpä!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Hanna";25345257]Ap ei halua katsoa pinnan alle, koska hänelle on tärkeää saada nuori silmää miellyttävä nainen. Rumilla, ap:n ikäisillä, saati vanhemmilla ryppyisillä haahkoilla ei ole mitään jakoa.[/QUOTE]

Ei, nainen on minulle kokonaisuus, silti aina epätäydellinen, kuten kaikki ihmiset ovat. Sen sijaan viehätyksen tunnetta ei voi pakottaa kukaan, mutta kyseessä on makuasia.

 

[Keittiönoita]

On ihan totta, että Suomessa sukupuolten välinen ero on vähäisempi kuin monissa muissa kulttuureissa. Ei kannata unohtaa sitä tosiasiaa, että meillä on ollut vain hyvin lyhyt ajanjakso, jolloin nainen saattoi omistaa elämänsä vain miehelleen ja lapsilleen. Sitäpaitsi sekin koski oikeastaan vain varakkaita kansalaisia. Suomessa naiset ovat perinteisesti olleet töissä...jos ei kodin ulkopuolella, niin siellä kotitilalla. Sotien aikana naiset olivat töissä ja miehet rintamalla.

Liekö syynä ilmasto, pitkä pimeä vuodenaika vai luonne, mutta Suomessa on aina arvostettu vahvoja naisia.... sellaisia Niskavuoren vanhoja emäntiä. Vaikka mies olisi retku, ketku tai heikko, vahva nainen on pitänyt perheen kasassa ja lapset hoidettuina. Aiemmin miniän työteliäisyys oli tärkeämpi ominaisuus kuin kauneus, koska taloissa oli paljon työtä eikä niiden tekemiseen hymyily riittänyt.

Tällä hetkellä Suomi on kotiäitiydessä Euroopan kärkijoukossa. Ellei ollut jopa ykkösenä. Suomalaiset naiset haluavat käyttää mahdollisuutensa olla hoitovapaalla ja hoitaa lapsensa kotona. Tämä puhuisi sen puolesta, että pehmeät arvot ovat naisille aiempaa tärkeämpiä.

Mä en ole elämäni aikana juurikaan ajatellut, onko tämä miesten yhteiskunta, naisten yhteiskunta vai molempien yhteiskunta. Olen tehnyt asioita mieleni mukaan ja ajattelematta, onko se sukupuolelleni "sopivaa" vai ei. Elän omaa elämääni enkä suorita jotain roolia, joka mulle on jostain ulkoapäin annettu.

 

["kirsi"]

[QUOTE="vieras";25345313]Miten ihminen on silloin vanki tai minkä vanki hän on?[/QUOTE]

Lainaan itseäni tällä kommentilla, sama kommenttini löytyy jo tästä ketjusta:

"Sosiaalinen ja kulttuurinen normisto kattaa miltei kaikki ihmisen elämänalueet. Niiden lisäksi tulee asenteet, odotukset, vaatimukset ym. jotka kaikki vaikuttavat meihin. Osa alkaa noudattaa niitä ja osa taistelee niitä vastaan, molemmat tyylit ovat kuitenkin vangitsevia. On vangitsevaa taistella vankilansa kahleita vastaan. Vasta kun ymmärtää ja hyväksyy olevansa vanki, saattaa päästä ehdonalaiseen, jolloin on huomattavasti vapaampi jo mitä vankilan seinien sisäpuolella.

Eli kun taistelee vastaan on osallisena siinä samassa vankeudessa ja samassa sellissä.

 

[Data]

[QUOTE="kirsi";25345240]Minusta nuo molemmat ovat vankeja.

Sosiaalinen ja kulttuurinen normisto kattaa miltei kaikki ihmisen elämänalueet. Niiden lisäksi tulee asenteet, odotukset, vaatimukset ym. jotka kaikki vaikuttavat meihin. Osa alkaa noudattaa niitä ja osa taistelee niitä vastaan, molemmat tyylit ovat kuitenkin vangitsevia. On vangitsevaa taistella vankilansa kahleita vastaan. Vasta kun ymmärtää ja hyväksyy olevansa vanki, saattaa päästä ehdonalaiseen, jolloin on huomattavasti vapaampi jo mitä vankilan seinien sisäpuolella.[/QUOTE]

On väärin sanoa olevansa vanki, jos noudattaa odotuksia omasta tahdostaan. Kulttuuri muodostuu meistä ihmisistä, me olemme kulttuurimme tuotteita vaikka teemme itse kulttuurimme. Samalla tavalla voisi väittää että ihminen on biologiansa vanki. Vaikka olisi houkuttelevaa joskus sanoa että tietyt naiset ja miehet ovat hormoniensa ja viettiensä vankeja.

 

["kirsi"]

Elän omaa elämääni enkä suorita jotain roolia, joka mulle on jostain ulkoapäin annettu.

Uskoisin, että aika harvassa on ne ihmiset, jotka tietoisesti suorittaa jotain ulkoapäin annettua roolia.

Sitäkin enemmän o varmasti sellaisia, jotka tiedostamattaan tekevät niin.

 

[Data]

[QUOTE="hmmm";25345410]vaatimukset pehmeydestä.

Kun jo päiväkodissa ei saa turhaa naureskella. Pitää olla kova ja aikuismainen. Mitä kehittyneempi ja isompi kooltaan, sen ihaillumpaa.Mitä röyhkeämpi, sen suositumpi.

Sellaisessa maailmassa elämme.[/QUOTE]

Minusta päinvastoin. Pitää ottaa muut huomioon, olla kohtelias ja osoittaa tunteensa rakentavasti. Nauraa kyllä saa, mutta huutaminen ja painiminen voi olla jo liikaa. Koulut on jo enemmän tyttöjen kuin poikien valtakuntaa.

 

["aloittaja"]

Eivät kaikki tietenkään, mutta et voi väittää, että naisissä näitä kylmiä tyyppejä olisi sen enempää kuin miehissä.
Olen itse nainen ja luonteeltani kyllä lämmin ja hellä, mutta ensi alkuun olen pidättyväinen, enkä näe siinäkään mitään pahaa.
Olisihan se mukavaa jos kaikki oltais kuin unikuvista, mutta niin ei ole, eikä se haittaa. Jos ymmärtää katsoa pinnan alle niin alun viileys ei haittaa.

Siksi Suomessa kai ryypätäänkin niin paljon kun ei muuten uskalleta näyttää tunteita ja olla avoimia alusta asti.

Se onkin ongelma sellaiselle, joka uskaltaa näyttää tunteita ja toivoa vilpittömästi hyviä asioita. Jos toinen (mies) on innokas hetkeen tarttuva ja toinen (nainen) pidättyväinen niin homma on epätasapainossa heti alkuun kokemukseni mukaan.

Olen toki alkanut oppia "naisten niksejä" miehen metsästämisestä, salaperäisyydestä ym. Mutta ehkä joissain muissa kulttuureissa nainenkin kävisi nopeammin isolla liekillä. Sellainen on itselleni tyypillistä, en oikein osaa laskelmoida enkä "pelailla" jos rehellisesti tunnen viehätystä, kun taas naiset tuntuvat odottavan mieheltä tyyneyttä ja heistä riippumatonta asennetta joka tilanteessa alkuun. Sekin on jälleen eräs kulttuurinen "pariutumiskaava", jonka parissa taistelen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kirsi";25345513]Uskoisin, että aika harvassa on ne ihmiset, jotka tietoisesti suorittaa jotain ulkoapäin annettua roolia.

Sitäkin enemmän o varmasti sellaisia, jotka tiedostamattaan tekevät niin.[/QUOTE]
Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, niin kyllä hyvin monet naiset maailmassa suorittavat annettua rooliaan ihan tietoisesti. Joidenkin kohdalla on vähän pakkokin, koska rooliin liittyvät asiat on märitelty laissa tai muissa vallitsevissa säännöissä. Jos rikot sääntöjä, saat rangaistuksen.

 

[bannia vaan]

Lopeta näiden idioottimaisten aloituksiesi tekeminen- olet jo edellisen tekstisi perusteella aika jälkeenjäänyt.

 

["vieras"]

[QUOTE="kirsi";25345480]Lainaan itseäni tällä kommentilla, sama kommenttini löytyy jo tästä ketjusta:

"Sosiaalinen ja kulttuurinen normisto kattaa miltei kaikki ihmisen elämänalueet. Niiden lisäksi tulee asenteet, odotukset, vaatimukset ym. jotka kaikki vaikuttavat meihin. Osa alkaa noudattaa niitä ja osa taistelee niitä vastaan, molemmat tyylit ovat kuitenkin vangitsevia. On vangitsevaa taistella vankilansa kahleita vastaan. Vasta kun ymmärtää ja hyväksyy olevansa vanki, saattaa päästä ehdonalaiseen, jolloin on huomattavasti vapaampi jo mitä vankilan seinien sisäpuolella.

Eli kun taistelee vastaan on osallisena siinä samassa vankeudessa ja samassa sellissä.[/QUOTE]

Ihmisten laatimat sosiaaliset ja kulttuuriset normistot eivät ole kaiken kattavia. Suomessakin on lukuisia erilaisia kulttuureja sekä yhteisöjä, joissa vallitsevat erilaiset tavat. Perheissä ja oppilaitoksissa sekä työelämässä toki asetetaan kaikenlaisia odotuksia ja vaatimuksia, mutta niitä ei ole pakko toteuttaa. Suomalaiset tavat ja sosiaalinen kanssa käynti ei ole niin rajoittavaa, etteikö voisi kieltäytyä nousemasta ylös kansallislaulun aikana tai kieltäytyä mämmiroveesta. Raskaana olevien naisten ei tarvitse koskaan mennä naimisiin tai edes sallia isyydentunnustusta.

Ihminen ei ole pakoitettu tekemään mitään, ei edes kapinoimaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa elävä ihminen on mielestäni erittäin vapaa. Ja anarkia on erittäin vapauttava tunnetila Siinä ihminen ei sodi edes itseään vastaan.

 

["aloittaja"]

Voi, mutta joidenkin ulkomaalaisten ja suomalaisten tunteiden esiintuomisessa on eroja. Se että latino tuo tunteensa ja välittämisensä esille voimakkaammin, ei tarkoita että hän välittäisi sen enemmän. Kyse on siitä, miten kulttuurissa toimitaan.

Ongelma on vain se, että jos mies tavallaan pursuaa kulttuurinsa yli, mikä on kai harvinaista, niin hänen voi olla vaikea muistaa kulttuurinsa sääntöjä ja helpompi olisi tavata nainen, joka ei pahastu, vaikka mies kulttuuria vähän rikkookin, koska hän itsekin rikkoo oman kulttuurinsa naiseuden kaavoja. Kovin yleistä sellainen ei kuitenkaan ole ainakaan alle 25v. naisissa oman kokemukseni mukaan, mikä todistaa kulttuurin väkevästä voimasta.

 

["kirsi"]

On väärin sanoa olevansa vanki, jos noudattaa odotuksia omasta tahdostaan. Kulttuuri muodostuu meistä ihmisistä, me olemme kulttuurimme tuotteita vaikka teemme itse kulttuurimme. Samalla tavalla voisi väittää että ihminen on biologiansa vanki. Vaikka olisi houkuttelevaa joskus sanoa että tietyt naiset ja miehet ovat hormoniensa ja viettiensä vankeja.

Avainkysymys onkin se, noudattaako ihminen aidosti omasta tahdostaan ympäristön odotuksia? Mistä sen tietää ja kuka sen tietää? Ihminen itse ei sitä aina tiedä.

Olen kuullut monen ihmisen sanovan täytettyään 50-vuotta, että nyt olen jo sen ikäinen, että minun ei tarvitse enää ajatella mitä muut minusta ajattelevat (vaikka silti moni ajattelee sitä edelleen).

Ikäkriiseissä ihminen voi havahtua, että onkin elänyt muiden eikä omien odotusten mukaisesti ja saattaa tehdä tämän jälkeen suuriakin muutoksia elämässään.

 

["vieras"]

[QUOTE="kirsi";25345513]Uskoisin, että aika harvassa on ne ihmiset, jotka tietoisesti suorittaa jotain ulkoapäin annettua roolia.

Sitäkin enemmän o varmasti sellaisia, jotka tiedostamattaan tekevät niin.[/QUOTE]

Nunnat, kuninkaalliset..

 

[hmm..]

[QUOTE="aloittaja";25345533]Se onkin ongelma sellaiselle, joka uskaltaa näyttää tunteita ja toivoa vilpittömästi hyviä asioita. Jos toinen (mies) on innokas hetkeen tarttuva ja toinen (nainen) pidättyväinen niin homma on epätasapainossa heti alkuun kokemukseni mukaan.

Olen toki alkanut oppia "naisten niksejä" miehen metsästämisestä, salaperäisyydestä ym. Mutta ehkä joissain muissa kulttuureissa nainenkin kävisi nopeammin isolla liekillä. Sellainen on itselleni tyypillistä, en oikein osaa laskelmoida enkä "pelailla" jos rehellisesti tunnen viehätystä, kun taas naiset tuntuvat odottavan mieheltä tyyneyttä ja heistä riippumatonta asennetta joka tilanteessa alkuun. Sekin on jälleen eräs kulttuurinen "pariutumiskaava", jonka parissa taistelen.[/QUOTE]

Siinä punnitaankin kiinnostus. Tosi on, että se on tälle "hetkeen tarttuvalle" haastavampaa, varsinkin jos liekki sammuu yhtä nopeasti kuin syttyy.
Minun mieheni oli hyvinkin avoin heti alusta asti. Tulin todellakin jahdatuksi jos näin voi sanoa. Eikä kyse ollut mistään pelistä, olen sellainen luonteeltani. Lähtötilanne oli ehkä epätasapainoinen, mutta miehen kiinnostus oli tarpeeksi suurta ja hän jaksoi odottaa minunkin avautumistani.

Oletko kenties kärsimätön tai laimeasti kiinnostuva?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aloittaja";25345533]Se onkin ongelma sellaiselle, joka uskaltaa näyttää tunteita ja toivoa vilpittömästi hyviä asioita. Jos toinen (mies) on innokas hetkeen tarttuva ja toinen (nainen) pidättyväinen niin homma on epätasapainossa heti alkuun kokemukseni mukaan.

Olen toki alkanut oppia "naisten niksejä" miehen metsästämisestä, salaperäisyydestä ym. Mutta ehkä joissain muissa kulttuureissa nainenkin kävisi nopeammin isolla liekillä. Sellainen on itselleni tyypillistä, en oikein osaa laskelmoida enkä "pelailla" jos rehellisesti tunnen viehätystä, kun taas naiset tuntuvat odottavan mieheltä tyyneyttä ja heistä riippumatonta asennetta joka tilanteessa alkuun. Sekin on jälleen eräs kulttuurinen "pariutumiskaava", jonka parissa taistelen.[/QUOTE]
Noh, suomalaiset naiset eivät välttämättä halua riippakiveksi mitään Einari Epätoivoa, joten jos mies on parin tapaamisen jälkeen valmis menemään vihille, naisella alkaa hälytyskellot soimaan.

 

[olen nainen]

[QUOTE="aloittaja";25344715]Sinä et vain itse näe miten valtavasti vapauttasi ja myös miehen vapautta rajoitetaan. Emme puhu samaa kieltä, joten keskustelu ei taida edetä hirveästi kun ensin minun pitäisi selvittää miten vapautta rajoitetaan.[/QUOTE]

Kyllä me kuule ihan samaa kieltä puhutaan (suomea), mutta kun toisella (lue sinulla) ei ole tahtoa tai edes halua kuunnella saati ymmärtää toisten mielipiteitä tai näkökantoja. Ehkä haluat antaa itsestäsi oppineen ja älykkään kuvan epäloogisilla ympäripyöreillä lauseillasi ja sillä, että koitat itsepinteisesti väittää/selittää tiettyjen käsitteiden olevan jotain muuta (esim. vapaus), kuin mitä ne normielämässä ja normikielenkäytössä on.

Asioita ei tarvitse selitellä muuksi, kuin mitä ne on. Ihminen on niin kauan vapaa, kun ei ole kenenkään omaisuutta tai lukkojen takana. Näin se yksinkertaisesti on. Ja se kalakaan ei ole veden vanki, vaan se on kalan luonnollinen elinympäristö. Sano mitä sanot. Tyhmä saa olla, mutta ei tietämätön!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="www";25345275]Tässä olet väärässä.
Et tajua että yhteiskunta kaatuisi ilman naisten näkymätöntä raadantaa.[/QUOTE]

Kaikki kunnia heidän raatamiselleen, mutta täytyyhän meidän kritisoida näkemystä, jonka mukaan naisen elämä oli helvetillistä ennen tätä aikaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25345578]Ongelma on vain se, että jos mies tavallaan pursuaa kulttuurinsa yli, mikä on kai harvinaista, niin hänen voi olla vaikea muistaa kulttuurinsa sääntöjä ja helpompi olisi tavata nainen, joka ei pahastu, vaikka mies kulttuuria vähän rikkookin, koska hän itsekin rikkoo oman kulttuurinsa naiseuden kaavoja. Kovin yleistä sellainen ei kuitenkaan ole ainakaan alle 25v. naisissa oman kokemukseni mukaan, mikä todistaa kulttuurin väkevästä voimasta.[/QUOTE]

Minusta on kyllä erittäin vaikea ensivaikutelman perusteella tehdä syväluotaavaa kuvaa ihmisen arvoista tai siitä, että mitä kulttuuri hän edustaa tai mikä on hänen elämän katsomuksensa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25345327]Emmeköhän me edelleen elä taidehistorian kannalta ihan modernimin aikaa.[/QUOTE]

Elämme post-postmodernia aikaa, mutta taustalla säteilee romantiikan aikakausi paljon kirkkaammin kuin klassismi tai modernismi.