A
"aloittaja"
Vieras
Omalla kohdallani olen jo näitä millainen minun kuuluisi olla- pohdintoja käynyt sen verran useaan otteeseen läpi, että osaan olla jo ihan oma itseni. Minulle on melkolailla sama olenko jonkun mielestä hempeilevä naisellinen itkupilli taikka kova jätkä. Tietysti jos jotain tollasta tärkeältä ihmiseltä kuulee, niin kyllähän se kirpaisee, mutta en koe että sen takia minun tarvitsisi enää yrittää muuttua.
Ja väittäisin, että kaikki ovat muiden mielipiteiden vaikutuksille alttiita, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä ja ainakin alitajuisesti. Aina ei ole helppoa vetää rajaa siihen mitä itse tuntee olevansa ja mitä ajattelee muiden odottavan itsensä olevan, eli mitä minä todella olen. Ja varmaan se todellinen minuus koostuu näistä kummastakin. Ihmisenä kasvaminen kestää koko elämän.
Samoilla linjoilla olen.