onko muita raskauden keskeyttäneitä?

Olen keskeyttänyt raskauden kaksi kertaa vuoden sisään lapsen vaikean kehitysvamman takia.Viime lokakuussa oli munuaisten puuttuminen vauvalla ja nyt syynä suvussamme kulkeva kromosomivika. kromosomivian kohdalla kukaan ei osaa sanoa kehitysvamman laajuutta enkä ole koskaan aikonut alkaa pelaamaan venäläistä rulettia lapseni terveyden tai elämänlaadun kustannuksella. Tuo kromosomivika on sellanen että jokaisessa raskaudessa on 50% mahdollisuus lapsella olla sellainen. Eka keskeytys tapahtui viikolla 22 ja toinen viikolla 16, viime torstaina. Tiukkaa tekee, mutta emme aio luovuttaa, ei meidänkään huono tuuri ikuisesti kestä. toivotaan ensi kerralla parempaa onnea ja iloitaan meidän kaksvuotiaasta tyttärestä. Nämä keskeytyneet raskaudet olis molemmat olleet poikia..meinaa surettaa kovasti, mutta onneksi elämä voittaa ja heti ku pystyy, yritämme uudeestaan.
otan osaa kaikkien teidän saman kokeneiden suruun, se on suunnaton. Voimia ja jaksamista kaikille, uskokaa pois,kyllä se aurinko vielä sinne risukasaan paistaa. Mulla on pakko uskoa niin, muuten en kestä..
Elsa

 

voih.. :ashamed: voimia Elsa,sinulle ja miehellenne!! :hug: toivotaan että teillekkin suodaan vielä toinen terve lapsi!meillä myös ollaan ikikiitollisia pari vuotiaasta typystämme ja sen avulla jaksaakin paremmin eteenpäin :heart: ikävä on kyllä enkeliämme kuten varmaan meillä kaikilla on enkeleitämme,mutta uskon että heidän on parempi näin,vaikka se meihin sattuukin.. :saint: voimia ja onnea teidänkin uuteen yritykseen,kunhan on sen aika.. :hug: tuohon minäkin koitan turvautua että paistaa se aurinko joskus risukasaankin.

 

voih,Sussu, kyllä tää maha alkaa olla jo kohta rantapallon kokoinen ja ihmiset luulee että se syntyy PALJON aikaisemmin... tässä vaiheessa kuitenkin oon ikionnellinen siitä enkä välitä raskausarvista tai ylimääräisistä kiloista. täytyy sanoa että mun suru enkelitytöstämme alkoi pikkuhiljaa laantua kunnolla vasta sitten kun uusi raskaus saatiin alulleen, toivonkin todella että teitäkin onnistuisi mahdollisimman pian, pidän peukut teille pystyssä!

ja Elsa, otan osaa suureen suruunne. varmasti rankkaa!
pidän myös teille peukut pystyssä... ei huono onnikaan voi ikuisesti kestää.

onnen :hug: molemmille teille, ja tietty kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville.

 

Hei
Haluaisin kertoa oman tarinani. Synnytin 8.2.2005 pienen tytön rv 14+5 vaikean turvotuksen ja huonon ennusteen vuoksi. Syy turvotukseen ei selvinnyt tutkimuksissa eikä ruumiinavauksessa. Tyttömme ei kuollut kohtuun itsestään ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen raskauden keskeyttämisestä.
Tämän jälkeen olin ja olen edelleen sairaslomalla. Työskentelen lasten kanssa ja se tekee työhön palaamisen erityisen raskaaksi. Nyt kuitenkin aion yrittää.
Olen pohtinut paljon syyllisyttä ja tällä hetkellä ajattelen, että sen kanssa on vain elettävä. Tyttömme on haudattuna oman kaupunkimme hautausmaalle ja voin käydä haudalla, joka on minulle tärkeää. Suru pulpahtaa edelleen pintaan herkästi, ja kaipuuu on kova. Laskettu aika olisi ollut huomenna 5.8.
Olemme lapsettomuushoidoissa ja nyt neljä kiertoa yritääneet uudestaan tulla raskaaksi onnistumatta. Ennestään meillä on 2-vuotias tytär.
ajattelen näin jälkikäteen, että tärkein keino minulle toipumisen kannalta oli puhuminen. Sain eräältä papilta ohjeen "puhu, puhu ja puhu, niin ennenpitkään kohtaat jonkun joka on kokenut saman". Hain myös itse keskusteluapua mielenterveystoimistosta ja kävimme papin juttusilla mutaman kerran. Nyt tuntuu, että tuska on jo hieman helpottanut.
Uskon, että keskeytyksestä voi toipua siten, että asian kanssa voi elää. Tosin se ei tapahdu itsestään eikä surua voi oikaista, se on vain elettävä läpi, päivä kerrallaan. Hyvin nöyränä, mutta toiveikkaana toivomme kolmatta lasta.
Rapu

 

Hei kaikille
Kiitos tuestanne ja myötätunnostanne,auttaa eteenpäinn kun tietää et edes joku tukee,tuntematonkin..Kiitos.
En pääse usein konneelle joten vastailen silloin tällöin. Kuitenkin kiitos. mukavaa kun joku ottaa osaa. Rankkaa on ollut, mutta selvitään me tästä, tulipa vviel aviokriisikin päälle, mies oli hakemassa jo eroa pettämisen takia (jota en ollu tehny, LIEVÄ väärinkäsitys) mut onneks asia on kunnossa ja seuraava pienokainen tilauksessa. Joten siskot, peukkuja pystyyn! Ilmottelen etenemisestä (hidasta varmaan tän netin puuttumisen takia) mut ilmoittelen.
Syysaurinkoa teille kaikille ja voimiaja hyviä muistoja

Elsa

 

itku kurkussa luen teidän viestejä ja yritän miettiä, miltä teistä kaikista tuntuu jotka olette joutuneet tekemään niinku olette tehnyt... vaikka enhän koskaan pysty kuvittelemaankaan millaista teillä on.. :'(

Kirjoitan tänne siksi, että itselläni on turnerin syndrooma.. tai kai se on minun kohdallani turnerin oireyhtymä, koska kromosomivaurio ei ole niin iso.

Lääkärit kehottivat äitiä keskeyttämään raskauden, koska minusta tulisi "epänormaali". Mutta täälä sitä ollaan.. Lapsia en tulekoskaan saamaan ja mietinkin lähes joka päivä mitä tuleva aviopuolisoni.. (jos sellasta ikinä on) suhtautuu minuun..

Elämä ei oo helppoo.. Lääkärissä pitää käydä.. Menkat on epäsäännölliset.. yms.. meen sydäntutkimuksiin lokakuussa..

Ja sisarukset väittää lellikiks joka on saanut elämässä kaiken...

Kaikilla niillä joiden lapsi on jouduttu keskeyttämään.. sanon teille, lapsenne ovat nyt paremmassa paikassa...

ja lopuksi vielä.. otan osaa suureen suruunne :hug: