onko muita raskauden keskeyttäneitä?

moi..ajattelin täältä huhuilla onko muita jotka ovat joutuneet keskeyttämään raskauden?en oikein tiedä kuuluuko tämä edes tälle osastolle,mutta vertaistukea tässä kaipailisin tähän suruun ja ikävään.. :'( eli synnytin viime pe.pienen enkelityttömme(rv14+2)ja suru ja kaipuu on todella suuri.. :'( tämä toinen lapsemme oli todella toivottu ja odotettu,mutta kaikki ei mennytkään odotuksien mukaisesti..monien tutkimuksien jälkeen tällä tytöllämme todettiin turnerin syndrooma ja turvotusta kauttaaltaan,jopa sikiön kehon sisälläkin,joten suurella toden.näk.oli myös paha sydän-tai munuaisvika ja lääkärit antoivat todella huonot ennusteet pienokaisellemme selvitä edes raskauden loppuun asti..meille jäi siis vaikea ja raskas päätös..päädyimme lopulta itkien raskaudenkeskeytykseen.. nyt olemme koittaneet jatkaa elämää päivä kerrallaan ja tehdä surutyötämme..myös esikoinen pitää onneksi jalat tiukasti maan pinnalla.silti tulee enkelityttömme olemaan ikuisesti mielessämme ja toisena lapsenamme..onko muilla millaisia kokemuksia?miten olette selvinneet ikävästä?entä syyllisyydestä,että miksei lapsi saanut olla suht terve pystyäkseen elämään täällä?itseämme emme tästä voi syyttää vaikka syyllisyydentunne välillä tuleekin mieleen,mutta ajattelemme että näin on enkelitytöllämme parempi olla,ilman kipuja ja kärsimyksiä..on vain pakko luottaa omiin tunteisiin.. miten,samankaltaista kokeneet olette uskaltaneet seuraavaa ruveta yrittämään?vauvakuume on edelleenkin kova..ja kaipuu toisesta tytöstä yhtä kova.. :'( joka tapauksessa eteenpäin on katsottava ja kolmatta on puhe yrittää kunhan kierto tasaantuu ja surtu on kunnolla.samankaltaisia kokeneet kirjoitelkaa omista kokemuksistanne,tuki olisi nyt tarpeen tässä surun keskellä.. :'( :'( onneksi meillä on kuitenkin tämä parin vuoden ikäinen neitokainen piristämässä päiviä jonkin verran.. :heart:

 

:'( :hug:

 

Hei Sussu!

Tosi ikävää, että teille kävi noin kurjasti :'(
Minusta ei kyllä ole vertaistuen antajaksi (ainakaan vielä), kun ei omalle kohdalle ole keskenmenoa/keskeytystä sattunut. Mutta tiedän minä ainakin jossain määrin mitä joudut nyt kokemaan. Tämä minunkin raskausaika on ollut henkisesti yhtä vuoristorataa, kuten olen jo aiemmin kertonutkin. Välillä ollaan onnellisen optimistisia ja sitten taas tulee itku kun kaikesta näkeekin vain ikävän ja masentavan puolen :'(
Varmasti teitte oikean ratkaisun kun päädyitte keskeytykseen tässä vaiheessa sen sijaan, että olisitte jäänyt odottelemaan vauvan menehtymistä kohtuun. Missään nimessä ei kannata ainakaan jäädä miettimään oliko keskeytyspäätös oikea vai väärä. Hulluksihan siinä tulisi. Saman päätöksen olisin kyllä itsekin tehnyt kun luin mitä kirjoitit vauvan ongelmista. Pahalta kuullostivat rakenneviat ja turvotukset :ashamed:
Toivottavasti saatte esikoistanne jonnekin hoitoon välillä, jotta voitte kunnolla surra ja itkeä. Itsekin olen joutunut nielemään pahan oloni välillä ihan sen takia, etten halua järkyttää esikoista itkulla. Lapsi parkahan on ihan huolesta sekaisin kun näkee että äiti ja isi ovat surullisia.

Luulen, että lapsen menettämisen surusta pääsee parhaiten siten, kun antaa itselleen aikaa surra. Puhuu siitä ystävien tms. kanssa heti kun siltä vain tuntuu. Ja tietenkin uusi raskaus varmasti jossain vaiheessa tuo taas ilon. Näin minä tämän ajattelen, mutta tosiaan en nyt ihan pysty täysin kuvitellakaan mitä käytte nyt miehesi kanssa läpi kun en ole lasta menettänyt. Mutta mielessäni olen kyllä jo hautajaiset järjestänyt :ashamed: vaikka vielä toivoa onkin.

 

moi Lumi ja Huispaaja..ja kiitos tuestanne..mites sulla Lumi muuten menee..?meillä on nyt viikko synnytyksestä ja mieli on vieläkin sekava ja surullinen,mutta kyllä tästä noustaan pikkuhiljaa..parhaillaan järjestelen esikoisen synttäreitä. Neitokainen täytti jo ke.2 vuotta ,mutta nyt sunnuntaina juhlistamme sitä.. :flower: :heart: vaikkei itsellä olekkaan niin juhlamieli mutta tytön takia koitamme pitää mahdollisimman kivat synttärit,kakkua,ystäviä yms yms. tänään ajattelin sytyttään kynttilän uunin päälle(mahd.ylös ettei esikoinen pääse siihen)enkelityttömme muistoksi,kun sen menehtymisestä on nyt se viikko..kyllä se tästä ajan kanssa..paljon olen ystävieni kanssa puhunut ja surrut.myös mieheni kanssa,paitsi että me suremme niin eritavalla,hän tekee suruun töitä ja miettii itsekseen.ei kuulema halua vatvoa enään koska tulee vain huonompi mieli.minun on taas saatava puhua ja siihen onneksi löytyy hyviä ystäviä.. :hug: pitää vaan koittaa uskoa parempaan tulevaisuuteen,myös sitten joskus mahd.uuden raskauden aikana..

 

Kaikkea hyvää ja voimia! :hug:

 

Moi!

Mulla on muuten ollut fyysisesti ihan ok olo, mut viime maanantaina alkoi töissä supistelemaan tosi usein ja kipeesti. Tiistaina menin sitten äitipolille päivystykseen kun supistelu vaan jatkui lähes taukoamatta. Tosin kivuttomana maanantain jälkeen. Onneksi ei kuitenkaan kohdunsuulla ole tapahtunut mitään aukeamista/pehmenemistä. Sain kuitenkin sairaslomaa 4 päivää. Huomaa kyllä, et lepo auttaa. Ei ole enää kauheasti supistellut kun oon ollut vain kotosalla. Mutta heti jos lähden kävelylle tai nostelen jotain, niin taas on vatsa kovana välittömästi :/ Harmittaa kauheasti kun ei tässä pahemmin voi kunnostaan pitää huolta lenkkeilemällä, ettei vain vauva lähde etuajassa syntymään. Esikoisesta tuli pyöräiltyä ja lenkkeiltyä vielä rv 37... eli aika erilainen raskaus on tämä Nyt tässä pitäis vielä odotella sinne 15.päivään kun on seuraava Tays:n ultra. Toivottavasti osaavat silloin sanoa jotain vauvan ennusteesta. Sanoin jo miehelle, että jos tästä raskaudesta selvitään niin et vauva jää eloon, niin meidän lapsiluku taitaa olla tässä! Joskus ollaan puhuttu enemmän ja vähemmän tosissaan et olishan 3 lasta kiva. Mut se oli silloin kun mulla oli vielä ruusuiset kuvitelmat raskausajasta :headwall:
Huomenna olis ollut sukulaistytön ylioppilasjuhlat 150km päässä. Harmittelin jo etukäteen, et ei kyllä huvittais mennä sinne "sukukokoukseen" kun kaikki tietty kyselis et miten on raskaus sujunut.. En ole kertonut näistä ongelmista kuin toiselle siskolleni ja tietty kavereille. Sukulaiset eivät tiedä mitään. Enkä aiokaan kertoa, ennenkuin tiedän mikä vauvan keuhkojen tilanne on. No, nyt sit näyttää siltä ettei voidakaan lähteä sinne juhliin kun meidän poitsulle tuli eilen silmätulehdus ja päivystyksestä se sai silmätippakuurin. Yöllä sille nousi kuume ja tuli kauhea rohiseva yskä Tuossa se nytkin vain nukkuu sohvalla reporankana pikkuraukka Muuten olisin voinut lähteä yksin käymään niissä ylppäreissä, mut en
halua näiden supistelujen takia lähteä etteivät sitten pahene. Harmi sinänsä kun on uudet vaatteet ja lahjatkin hankittuna, mutta näinhän sitä voi käydä lapsiperheessä. Ja eipähän tartte nyt selitellä sukulaisille mitään raskaudesta
Synttärionnittelut teidän tytsylle =) :flower:

 

moi Lumi..!kiitos tytön synttärionnitteluista! =) saas nähä miten se huomenna yllättyy kun täytettiin tuo sen synttäri lahja sen huoneeseen,nimittäin sellanen muksujen pomppulinna.. =)ei varmaan malta aamupuurollekkaan tulla..!
Meilläkin on noita juhli nyt enempi ja vähempi edessä..eikä oikein huvittais kun ei ite ole ymmärrettävästä syystä kovin juhlatuulella.. :ashamed: meillä nämä juhlijat kyllä tietävät meidän tapahtumista ja siksi tuntuvat onneksi ymmärtävän jos ei tullakkaan..mutta olen päättänyt joka juhlissa edes käväistä ettei elämä jumitu paikalleen ja on esikoisneidille vaihtelua arkirutiineihin.tänään oli kaverin valmistujaisjuhlat,huomenna tulee osa tytön synttärivieraista ja on minun äidin valmistujais juhla ja miehen siskon valmistujaisjuhlat ja sunnuntaina siis ne tytön synttärijuhlat.. tuleepahan kerranki pidettyä juhlavaatteita oikein olan takaa.. polttelin tänään kynttilää enkelityttömme muistoksi ja muistelin viime perjantain tapahtumia..itkuhan siinä tuli mutta jotenkin se avartaa mieltä kun käsittelee tapahtuneen kunnolla,enään ei koko aika ole ihan niin paha olla,jospa tästä vielä noustaan,esikoistyttö vierellä ja enkelityttö mielessä.. mutta nyt lähden tästä nukkumaan mutta kirjoittelehan mita ultrassa sanovat ja kuulumisia muutenkin.minäkin ilmoittelen välillä miten meillä menee ja miten tulevaisuudessa.loppuis nyt vaan tuo jälkivuoto niin pääsee elimistökin lataamaan ja tasoittumaan :/ mutta kuulemisiin.,

 

Oletko saanut Käpy Ry:n yhteystiedot ja tukipaketit:
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tukipaketit.html
Käy ryhmissä tai soita tukipuhelimeen.
Vime kesänä minulle tehtiin keskeytys, olimme odottaneet pienokaista 2 vuotta. Istukkatutkimuksessa löytyi vaikea kromosomivamma.
Raskaan ajan kestää paremmin kun on vertaistukea.

 

moi vieras.kiitos vinkistäsi,kävin sivuilla jo vähän vilkaisemassa. :hug:

 

Täälläkin kannattaa käydä. www.enkelisivut.net :hug:

 

Jouduin keskeyttämään raskauteni rv22+1 9/2003 vauvan vakavan sairauden vuoksi. Joko olet löytänyt tämän sivuston? Halaus!

http://health.groups.yahoo.com/group/enkelinkosketus/

"Tämä postituslista on perustettu kaikkia heitä varten, jotka ovat kokeneet raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden takia.

Ryhmässä voit keskustella kaikista tunteista, ajatuksista ja mietteistä
mitkä päässä liikkuvat, me muutkin olemme kokeneet saman, joten tiedämme
mitä tarkoitat vaikket sitä osaisikaan aivan sanoiksi pukeakaan aina.
Ryhmässä voit puhua niistä kipeimmistäkin, salaisimmistakin asioista, joita et kenellekään muulle uskaltaisi paljastaa, pelkäämättä toisten reaktiota.

Me emme tuomitse, emme moralisoi vaan haluamme auttaa aina yhden
askeleen kerrallaan eteenpäin. Päivä kerrallaan - se riittää!

Olit sitten vielä odottamassa tarkempia tietoja mahdollisista kehityshäiriöistä, saanut varmuuden tai vaikka keskeytyksestä olisi jo vuosia, jos tuntuu siltä että haluat keskustella anonyymisti (pientä esittelyä odotetaan, mutta itse päätät miten paljon kerrot) suljetussa ryhmässä, jota ulkopuoliset eivät pääse kurkkimaan, olet tervetullut mukaan.

Jos haluat kysyä lisää tai rekisteröitymisen kanssa on ongelmia,
ota yhteyttä: kissa_krumeluu@msn.com tai enkelinikosketus@yahoo.com(lisätiedustelut,rekisteröinnin neuvomisessa kannattaa kääntyä kissa_krumeluun puoleen)

"Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien. Enkeli uneen sinut tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa. Me tiedämme, et ole siellä yksin. Kuljet sielläkin, kulta, käsityksin."

Voimia jokaiselle!"

 

:hug: :hug: :hug: Voimia ja jaksamista, vaikka se välillä tuntuu, että löisi vain päätä seinään :headwall:
:hug:

 

moi Sussu!

täysin niinkuin olisin omaa tekstiäni lukenut... samoilla viikoillakin jouduin tyttörakkaastani luopumaan..turnerin syndrooma ja kauttaaltaan turvoksissa..lääkäri sanoi ettei vauva selviytyisi todennäköisesti edes 2 päivää eteen päin... :'(
minulle tämä sattui jo viime talvena joten minun tyttäreni oli jo taivaan portilla ottamassa sinun enkeliäsi kädestä kiinni ja pitämässä huolta.. tiedän ettei mikään tunnu auttavan sinua surussasi, itse luulin että kaikki loppuu..mutta aina välillä heräsin siihen todellisuuteen että olinkin edelleen täällä, hengissä ja aina välillä alkoi jo tuntua paremmalta.. mutta aikaa se vie. meidän enkeli lensi taivaaseen 11.11.04 ja mikä onkin kaikista ironisinta on se että olen taas raskaana ja tämän toisen vauvamme laskettu aika on tuo samainen 11.11. vuosi vain on eri..kummallista miten kuitenkin uusi raskaus vei pahaa oloa pois, vaikka se ei tuokkaan sitä samaa tyttökultaa meille takaisin!hauskaa olisi vaihtaa kuulumisia kanssasi myöhemminkin, tiedustella miten sinulla menee.. jos tuntuu siltä niin kirjoittele hannemari84@hotmail.com

ja voimia teille suruunne!

:hug:

 

moi joanna ja muut..!kiitos tuestanne ja ymmärryksestänne :hug: arkiset aherrukset pitävät päivissä kiinni,mutta ei ole päivääkään ettenkö olisi pientä enkelityttöämme ajatellut..ja itkukin nousee aina välillä kurkkuun,viimeksi su.kun juhlistimme esikoisemme 2-vuotis synttäreitä ja eräs ystävämme/tyttömme kummi toi tutultaan saamia tytön vaatteita(heillä poikia,niin ei taida mekkoja juuri tällä hetkellä tarvita..!) ja joukossa oli myös pieni mekko,joka ei enään esikoisellemme mahdu,silloin tuli taas tuskan ja menetyksen tunne voimakkaana kasvoille kun huomasi että marraskuun jälkeen olisi pikku mekolle ollut käyttöä,JOS kaikki olisi ollut suht hyvin.. :'( mutta laitoin kaappiin jemmaan pikkumekonkin,onhan pienellä enkelitytöllämme jo nätti valkoinen,kimalteleva mekko päällään.. :saint: toivon mukaan vielä meille suotais joko mekolle käyttäjä tai sinisävyisille vaatteille..myös miehen vaimon isoa vauvamasua kaiholla katselen,mutta päivääkään en kadu,enkä kumpaakaan tyttöä,niin esikoistamme kuin enkelityttöämmekään. tuolla odotus puolella lueskelin yhtä topicia jossa oli niskapoimusta ja pisti vähän vihaksi muutamien kommentit.. \|O toki jokaisella on mielipiteensä ,mutta näissä päätöksissä on vaikea puhua kenenkään mikä on oikein ja mikä väärin..itsekkin yhä punnitsen teinkö oikean päätöksen mieheni kanssa,mutta on vain luotettava omiin vaistoihin.
Joanna-laitan sinulle säpöä,olisi todella mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia..onnea toiseen odotukseesi :flower: :flower: p.s.jos säpöäni ei kuulu niin mailini taas tilttailee,mutta yritän kuitenkin.minullekkin voi mailailla toki Susanna@jihaa.zzn.com

 

Hei! Kaksi vuotta sitten päädyimme raskauden keskeytykseen n 15 rv:llä. Syynä sikiön pään alueen vakava epämuodostuma. Shokkihan se oli kun kuulimme että vauvamme ei tulisi selviytymään hengissä tuskin edes täysiaikaiseksi. Koska "tuomio" oli niin selvä, keskeytystä ei kovin kauan harkittu, sillä ymmärsimme sen olevan paras vaihtoehto niin pienelle vauvallemme kuin meille vanhemmillekin. Synnytys ei fyysisesti ollut kovin rankka, henkisesti kyllä kovastikin.. Vaikeinta oli tietenkin ajatella vauvan elämän pysähtyminen itse synnytyksen aikana. Siinä toivoin kovasti, että olisipa jo ehtinyt menehtyä kohtuun, niin luonto olisi hoitanut asiansa omaan tahtiinsa. Pieni tyttömme näytti niin täydelliseltä ja virheettömältä, että oli vaikea uskoa hänessä olleen niin vakavia kehityshäiriöitä... Suru oli suunnaton.. Uskoa ja lohtua elämään ja ennenkaikkea jaksamista auttoivat kaksi tervettä lastamme. Vaikka hekin surivat kovasti pientä enkelivauvaamme, juuri heidän ansiostaan jaksoin taapertaa läpi suuren surun. Lisäksi puhuminen ystäville auttoi kovasti. Tästä on nyt siis jo kaksi vuotta ja suru on enää lähinnä haikeutta. Tulin puolen vuoden kuluttua uudelleen raskaaksi ja veikeä hymytyttömme täyttää kohta vuoden! Enkelimme säilyy kuitenkin ikuisesti sydämissämme ja olen hyväksynyt, että ehkä meidän piti jostain syystä kokea oman pienokaisen menetys.
Toivotan sinulle voimaa ja jaksamista! Muistetaan että myös enkeleitä tarvitaan ja heillä on meille jokin sanoma.. :hug:

 

kiitos piipero tuesta.. :hug: lohduttavaa kuulla ettei olla ainoita jotka ovat tämän menetyksen kokeneet näin kovana,vaikka eihän tätä menetystä kenellekkään toivomalla toivo..meilläkin on tosiaan tämä esikoistyttö joka pitää minut elämässä kiinni tälläkin hetkellä.ja toivottavasti tulevaisuus näyttää kirkkaammalta.itsekkin olen koittanut itselleni sanoa ja tarkkaan miettiä että tällä enkelitytöllämme oli jokin merkitys syntyä JUURI meille ja että juuri meidän tuli käydä tämä kaikki läpi..niin hankalaa kun se tässä tilanteessa onkin ajatella Aluksi oli vihainen Jumalalle että,miksi meille näin teit??mitä ollaan niin pahaa tehty että näin teit??mutta nyt ei enään jaksa olla vihainen,kieltämättä vähän katkera olen vieläkin-ja surullinen..mutta näin oli tapahtuva meille,päättipä siittä isommat voimat tai ei. mutta kiitos tuestanne,sitä todella tässä tarvitaankin :hug:

 

:hug: :hug: Mutta onneksi täälläkin paistaa aurinko. Tosin nyt meni vähän pilveen

 

Hei,

Minulle tehtiin raskauden keskeytys 3vkoa sitten. Tunteet ovat menneet laidasta laitaan. Vaikka minulle oli aivan selvä että teen keskeytyksen, koska ehkäisy petti ja tulin raskaaksi yhden illan suhteesta. tämä oli shokki, jossa tunnen olevani vieläkin. en oikein vieläkään tajua että tapahtui minulle. onneksi viikot olivat vasta 7, joten ihan alussa. mutta siltikin kova paikka. olen puhunut ammattiauttajalle ja myös ystäville. mutta valtava suru iskee välillä. ilmoitin myös tällä miehelle, mutta en saanut mitään tukea häneltä. sain vain syyttelyä...ei edes anteeksi pyyntöä.pyysin maksamaan keskeytys kulut, mutta ei ole vielä suostunut.

Oiskohan ketään joka ollut samassa tilanteessa?
Itse haluan lapsia, mutta ne kuuluvat parisuhteeseen. Haluan että lapsi on haluttu ja toivottu.

 

\

Hei,

Minulle tehtiin raskauden keskeytys 3vkoa sitten. Tunteet ovat menneet laidasta laitaan. Vaikka minulle oli aivan selvä että teen keskeytyksen, koska ehkäisy petti ja tulin raskaaksi yhden illan suhteesta. tämä oli shokki, jossa tunnen olevani vieläkin. en oikein vieläkään tajua että tapahtui minulle. onneksi viikot olivat vasta 7, joten ihan alussa. mutta siltikin kova paikka. olen puhunut ammattiauttajalle ja myös ystäville. mutta valtava suru iskee välillä. ilmoitin myös tällä miehelle, mutta en saanut mitään tukea häneltä. sain vain syyttelyä...ei edes anteeksi pyyntöä.pyysin maksamaan keskeytys kulut, mutta ei ole vielä suostunut.

Oiskohan ketään joka ollut samassa tilanteessa?
Itse haluan lapsia, mutta ne kuuluvat parisuhteeseen. Haluan että lapsi on haluttu ja toivottu.

ei voi muuta sanoa kuin että minulta et ainakaan sympatiaa saa!

 

VOIMIA TOVERIT :hug: :hug:

 

Heippa Sussu ja Lumi!!

Olenkin mietiskellyt, että mitä teille kuuluu, mutta en ole kauhean usein päässyt koneelle. Nyt vihdoin kotona netti toimii.

Lumi: joko sait ennusteen???Mites vauvan keuhkot???

Sussu: synttärionnittelut teille ja paljon jaksamista!!!!

Meillä mennään päivä kerrallaan. Eilen sain juuri sairaalasta kirjeen, jossa sanottiin, että viikkoja olikin 21+5, eikä 19+6, niin kuin piti. Vauvan rakenne ja kromosomit olivat normaalit.
Itselläni on välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Haudalla käyn lähes päivittäin. Se jotenkin helpottaa oloa. Lapset ja ihanat ystävät onneksi pitävät normaalielämässä kiinni.

 

Hei sussu!

Meillä oli joskus vahinko raskaus mutta ensi järkytyksen jälkeen lapsi oli erittäin haluttu. Olimme viikolla 15 ultrassa jossa lääkäri havaitsi poikkeavuuden napanuorassa. Menimme siitä tutkimuksiin äitiyspolille ja lapsivesinäytteellä sitten todettiin että lapsellamme on 18-trisomia. Eli vammaisuus on niin vaikea että lapsi eläisi muutamasta minuutista muutamaan kuukauteen jos edes täysiaikaiseksi eläisi. Meiltä ei oikeastaan edes kysytty että haluammeko keskeytyksen vaan oli ennemminkin toteamus että seuraava mahdollisuus olisi keskeyttää raskaus seuraavan viikon tiistaina. Näin jälkeenpäin olen oikein tyytyväinen että lääkäri teki päätöksen vaikka kyllä hän kuitenkin vielä kysyi että hyväksymmekö keskeytyksen. Jos meille olisi nuorina ensimmäisen lapsen odottajina annettu täysi päätösvalta niin minä olisin varmasti alkanut empiä että mitä tehdä. Keskeytyksen jälkeen mietin että oliko poikamme kuitenkaan vamainen kun oli niin sievä pikku paketti. Syytin itseäni koko sen ajan jonka odotin patologin lausuntoa. Luettuani lausunnon sain mielenrauhan ja sain surra suruni syyttelemättä ketään. Toivuimme tosin nopeasti ja aloimme yrittää toista lasta heti kolmen kuukauden kuluttua. Keskeytys oli viikolla 18 + 4. Keskeytys oli siksikin niin vaikea että tunsin liikettä jo 12 viikolla muljahduksina alavatsalla kun yritin nukkua mahallani. Näin jälkeenpäin se tuntuu oudolta koska terveet lapseni ovat antaneet itsestään elon merkkejä vasta 16 viikolla. Kokemus oli syvä ja rankka mutta olen osannut ottaa asian kuitenkin aika lailla kevyesti. En ole jäänyt siis rypemään surussa vaan aloin elää täyttä elämää hyvin pian yhtä kokemusta rikkaampana.

 

hei Maria,Gringa,Lumi ja muut..! pitkästä aikaa uskalluin aukaisemaan tämänki palstan ja katsomaan mitä on kirjoiteltu.. meillä edetään päivä kerrallaan ja onneksi lämpimät päivät ja esikoinen päivä askareineen pitävät rytmissä kiinni.silti päivittäin on enkeli tyttömme mielessä ja kynttilääkin polttelen aina sillon tällön muistoksi.myös välillä vielä on Luojalle todella vihainen ja katkera että meille kävi näin vaikka oma päätös sinäänsä olikin..mutta jotenkin on jo totutellut että näin oli meille käyvä ja kirjoitettu käyväksi.nyt voi ihan puhua ja ajatella enkelityttöämme ilman suurempia kyyneleitä.myös kirjahyllyssä pieni posliinienkeli on muistona tästä toisesta tytöstämme :saint: .Elämä jatkuu,näinhän se on.kiertokin alkoi jo viikko sitten ja tänään oli vain pientä tiputtelua enää.tarkoitus olisi aloittaa kolmannen yritys tässä pikku hiljaa.mitään kovaa pupuilua ei ajateltu pistää käyntiin vaan ihan pikku hiljaa kun siltä tuntuu.. silti enkelimme tulee aina olemaan se toinen lapsistamme. Huomenna olisi Oysssa jälkitarkastus.saa nähä onko sitä jo fyysisesti parantunut.aamusta on myös tatuoijalle aika,jossa kumpikin otamme pienen symbolin enkelitytöstämme(minä sydämmen siivillä,koska esikoisesta on jo sydän symbolina ja ukko ei vielä tiedä-kai jonku tähden?).jälkitark.jälkeen on vielä asiointia kaupungilla ja yhteishaudalle viemme kynttilän ja pienen kukkakimpun.Saa nähä miten sielä sitten reagoin,vähän pelottaa ajatuskin,mutta onneksi varasimme aikaa siihen että saa rauhassa käydä sielä..
Niin Gringa ja Lumi mitäs teille kuuluu?mites Lumi masuasukkisi voi? entäs Gringa,yritättekö uutta vai..?! minulle saa myös laittaa säpöä osoitteeseen Susanna@jihaa.zzn.com niin vaihdellaan kuulumisia.
Maria,voimia sinullekkin kun olet saman kokenut vielä pidemmällä rv:a kun minä.. :ashamed: :hug: palaillaan..

 

moi Sussu!
mitä kuuluu? alkaako yhtään helpottaa?
oletteko uskaltautuneet harkitsemaan uutta yritystä?
me emme varsinaisesti yrittääneet mitään, seksikin jäi tuolloin vähälle, sillä masennus oli suuri. kuitenkin noina harvoina hetkinä emme käyttäneet mitään ehkäisyä ja saman tienhän tulinkin uudestaan raskaaksi. 2 viikkoa sitten kuulin että tämä vauvamme näyttäisi kaikin puolin olevan terve (rakenneultrassa kävimme) ja että uusi tulokkaamme olisi poika! edesmennyt kullanmurummehan oli tyttö, ja edelleen kaipaan häntä suunnattomasti!!
ultraan meno oli KAUHEA sillä muistin vain edellis kerrasta sen miten lääkäri sanio "tällä pienokaisella on kyllä niin suuri turvotus, että mahdollisuudet ovat kovin pienet.." tarkkailin nyt koko ajan sitä lääkäriä ja kun se oli ihan hiljaa niin kysyin itkuisin silmin "mikä sillä on hätänä?" johon lääkäri vaan sanoi että "ei yhtään mikään näytä olevan,liikkuu vain niin paljon että vaikeaa saada mitään mitattua". totesi viellä että "teidän kannattaa hankkia valjaat, on meinaan ikiliikkuja tulossa"

mieheni nieleskeli myös kyyneliään.
nyt meillä raskaus edennyt jo 24 viikolle asti, mutta tänään kävin lääkärissä ja laittoivat loppuraskaudeksi sairaslomalle, sillä tulkitsivat minut stressaantuneeksi ja masentuneeksi. onko tuo nyt mikään ihme että stressaa kun on takanapäin tällänen helvetti..?!
kyllä masentaakin, vaikka luulisi että olisin maailman onnellisin nyt. kuitenkin koko ajan sellanen epätodellinen olo, että millon joku tulee vie vauvani multa pois!?
ei se oo helppoa lähteä uudestaan yrittämään, mutta kuten mieheni minulle sanoi että "yrittämättä ei saavuta mitään".

toivottavasti kirjoittelet ajatuksistasi.. olisi mukavaa lukea!
ja Lumi, onko kellään tietoa miten Lumi voi?

 

moi..!kiva kuulla että nettiystävät kaipaa.. :hug:
Päivät kuluu jo vähän helpommin näin henkistäpuolta ajatellen.Toki on välillä niitä hankaliakin päiviä että itku ja katkeruus valtaa mielen,mutta päivä kerrallaan ja pikku hiljaan surraan ja eletään eteenpäin.
Eka kierto siis oli ja meni tuossa viime kuun vaihteessa.Uutta on ruvettu yrittämään pikku hiljaa sitä tahtia ku jaksaa ja kiinnostaa.Myönnettävä on ettei tuo seksi ole meillekkään nyt yhtä hyvin maistunu..jotenki on vielä niin lukossa ettei sitä tiettyä kiihkoa löydy :ashamed: mutta ei auta ku antaa kummallekki meistä aikaa.Jospa se siitä. Ensi viikonloppuna(just ollaan reissussa sillon,tyttöä oli puhe käyttää Ranuan eläinpuistossa..) olis taas menkkojen aika ja taitavat tullakki ku ei ole mitään oireita ollutkaan,mutta yritän olla stressaamatta ettei pety kovin.Koitan ajatella,että tärppää sitten ku tärppää.
Kiva että teidän pikku ukkelilla on masussa kaikki ok! :hug: toivon teille kyllä sydämmen täydeltä onnea odotukseen ja muutenki :heart:
kyllähän se enkeleitämme on aina ikävä,siitä ei pääse mihinkää eikä tarvine päästäkkään :ashamed: ovathan ne meidän ihania enkelityttöjämme :saint: Mutta siis elämä menee eteenpäin kuitenkin,välillä helpommin,välillä vaikeammin.
Mites,Joanna,onko masusi jo iso?
Lumi-sinun kuulumisia minäkin kaipailisin..mitä teille kuuluu? :attn:
vaihdellaanhan kuulumisia!.. :hug: