onko muita, jotka ajattelevat että yksilapsiset eivät oikeasti tiedä "mistään mitään"

en siis halua loukata ketään, mutta olen itse havainnut kolmannen lapsen jälkeen että kuinka elämä voikaan olla helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi.
Voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan, ja muutenkin elämän helppous oli jotain aivan toista.

Se minua hieman loukkaa, että olen itse vanhempieni ainoa lapsi ja heillä ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa j a vaativaa kolmen lapsen kanssa voi olla. Pääsivät niin helpolla aikoinaan itse, ja nyt eivät auta minua käytännössä yhtään vaikka apua joskus aina tarvittaisiin. Itse viettivät vapaata ja liikkuvaista elämää, koska olin ainoana lapsena isovanhemmillani aina hoidossa. No mutta näin meillä näköjään.

 

ja teit kolme lasta koska?

voi elämä!

 

Nimim. ei mitenkään katkera....

Koittakaa te monen lapsen äidit myös tajuta, että jokainen ottaa sen minkä jaksaa kantaa. Se taas ei riipu lapsiluvusta vaan vanhemmista, lapsen/lasten luonteesta ja vaativuudesta, muuhun elämään liittyvistä toiveista jne. Kyllä mä uskon, että mulla on opiskelevana, kokopäiväduunia tekevänä lähivanhempana ihan tarpeeksi rankkaa sunkin "elämä on rankkaa"-kerhoon, vaikka mulla onkin vain yksi lapsi. Huhheijaa taas mikä aloitus...

 

No en mä ajattele että yksilapsiset eivät tiedä mistään mitään, mutta näin yhden taaperon ja vauvan äitini voin todeta, että yhden lapsen kanssa oli todella helppoa. Vaikka silloin niin manasin ja ihmettelin, kun aika ei riitä mihinkään. Näin se vaan menee...

 

Periaatteessa ajattelen näin myös, joo. Itsehän myö ollaan itsemme tähän jamaan ajettu, mutta kyllä oli vaan sillon helppoa kun noita lapsia oli vaan yksi. Itse olen kanssa ainoa lapsi; isovanhemmat kyllä hoitavat lapsia pyydettäessä mutteivät koskaan tarjoa ensin apuaan. Ja tietävät kyllä, että ovat melkeinpä ainoat varteenotettavat hoitajat meidän lapsille. Ainakaan yökylään ei lapsia muualle voi viedä.

 

No en nyt ihan noinkaan ajattele. Joskus tosin huomaan että sellainen jolla on esim yksi lapsi, ei näe asiaa samoin kuin minä. Monella tälläisellä tutulla on se mielikuva,että elämä on yhtä helppoa,nopeaa ja liikkuvaista kolmenkin kanssa, kuin mitä se yhden kanssa. Ei mulla kuitenkaan ole tarvetta ajatella negatiivisesti, tai ali arvioida yhden lapsen vanhempia. Meidän elämän tilanteet on tavallaan samat, mutta kuitenkin niin erillaiset

 

en siis halua loukata ketään, mutta olen itse havainnut kolmannen lapsen jälkeen että kuinka elämä voikaan olla helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi.
Voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan, ja muutenkin elämän helppous oli jotain aivan toista.

Se minua hieman loukkaa, että olen itse vanhempieni ainoa lapsi ja heillä ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa j a vaativaa kolmen lapsen kanssa voi olla. Pääsivät niin helpolla aikoinaan itse, ja nyt eivät auta minua käytännössä yhtään vaikka apua joskus aina tarvittaisiin. Itse viettivät vapaata ja liikkuvaista elämää, koska olin ainoana lapsena isovanhemmillani aina hoidossa. No mutta näin meillä näköjään.

siis että sua loukkaa se kun sun vanhemmat ei hoida sun lapsia.
Ja miks ne hoitas sun lapsia, jos ne ei oo suakaan hoitanu.

 

No, en nyt sanoisi että "mistään mitään". Juu, toki varmasti kaikenlainen liikkuminen, oman ajan ottaminen jne. on helpompaa, mutta onhan se vähän kyllä lapsesta ja vanhemmistakin kiinni kuinka helppoa tai vaikeaa mikäkin on. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi. *Tuumii yksi yksilapsisen perheen äiti.

 

Nimim. ei mitenkään katkera....

Koittakaa te monen lapsen äidit myös tajuta, että jokainen ottaa sen minkä jaksaa kantaa. Se taas ei riipu lapsiluvusta vaan vanhemmista, lapsen/lasten luonteesta ja vaativuudesta, muuhun elämään liittyvistä toiveista jne. Kyllä mä uskon, että mulla on opiskelevana, kokopäiväduunia tekevänä lähivanhempana ihan tarpeeksi rankkaa sunkin "elämä on rankkaa"-kerhoon, vaikka mulla onkin vain yksi lapsi. Huhheijaa taas mikä aloitus...

et tiedä oikeesti *mitään " elämästä.. mut mulla on helppoo..

 

Eiköhän se ole aika lapsikohtaista että kumpi on rankempaa,
3 tavallista,tervettä lasta vai yksi erityislapsi?
Jokainen kokee äitiyden omalla tavallaan,jollekin yhdestä lapsesta voi olla suuri työ ja toinen jaksaa hoitaa kaikki 6 lastaan,kodin ja maatilankin siinä sivussa...

Itse olen päättänyt tehdä vain yhden lapsen ja seurata hänen kasvuaan ja elämäänsä aikuiseksi. Johtuu osittain siitä,että miehelläni ennestään 2 teini-ikäistä lasta eli meillä perhe koossa

 

No, kertokaapa ne salatut asiat, mitä yksilapsisen perheen vanhempien pitäisi tietää.

 

siis en tarkoita aliarvoida enkä loukata, mutta itselle on ollut valtava muutos huomata todellisuus siinä, että mitä yhden lapsen kanssa vielä kuvitteli elämästä ja mitä se kahden seuraavan jälkeen on oikeasti ollut.
Vaikea selittää.

 

Tuostahan on lyhyt matka siihen ajatukseen et ku sul ei oo lastakaan et tiedäkään mitään..

 

Musta taas kahden kanssa on yhtä helppoa kun yhdenkin B)

Kai se nyt riippuu enemmän lasten luonteista, omista voimavaroista, tukiverkosta, omasta asenteesta, jne.. Eikä siitä onko lapsia yksi vai kaksi.

Tai mistä minä tiedän. Tiedän varmaksi vain oman kokemukseni.

 

en siis halua loukata ketään, mutta olen itse havainnut kolmannen lapsen jälkeen että kuinka elämä voikaan olla helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi.
Voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan, ja muutenkin elämän helppous oli jotain aivan toista.

Se minua hieman loukkaa, että olen itse vanhempieni ainoa lapsi ja heillä ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa j a vaativaa kolmen lapsen kanssa voi olla. Pääsivät niin helpolla aikoinaan itse, ja nyt eivät auta minua käytännössä yhtään vaikka apua joskus aina tarvittaisiin. Itse viettivät vapaata ja liikkuvaista elämää, koska olin ainoana lapsena isovanhemmillani aina hoidossa. No mutta näin meillä näköjään.

Miksi ihmeessä hankit kolme lasta? Kuullostat katkeralta jo nyt. Itsellä yksi lapsi ja riittää.

 

ne yksilapsiset tiesivät olla viisaita eivätkä hankkineet lisää, silloin elämä on helpompaa. eiköhän ne yksilapsiset siis ole viisaampia :xmas:

 

Nimim. ei mitenkään katkera....

Koittakaa te monen lapsen äidit myös tajuta, että jokainen ottaa sen minkä jaksaa kantaa. Se taas ei riipu lapsiluvusta vaan vanhemmista, lapsen/lasten luonteesta ja vaativuudesta, muuhun elämään liittyvistä toiveista jne. Kyllä mä uskon, että mulla on opiskelevana, kokopäiväduunia tekevänä lähivanhempana ihan tarpeeksi rankkaa sunkin "elämä on rankkaa"-kerhoon, vaikka mulla onkin vain yksi lapsi. Huhheijaa taas mikä aloitus...

Näinpä. Itsekin opiskelen (lähinnä öisin ja osin viikonloppuisin) ja teen kokopäivätyötä, joten kyllä mulla omasta mielestäni on ihan tarpeeksi puuhaa ilman useampaa lastakin.

 

Ai että tätä kilpailua.. kenellä on lapsia, kenellä on enemmän lapsia, kenellä komein mies ja upein talo, kenen auto on tyylikkäin ja uusinta mallia, kenen hiustyyli on leikattu viimeisimpien trendien mukaan, kuka on kaunein, kuka on hoikin, kuka on kouluttautunein, kuka on kärsiny eniten elämässä, kuka on pärjännyt parhaiten elämässä, kuka on kouluttautunein, kuka on tyylikkäin, kenellä on paljon julkkis kavereita, kuka harrastaa trendikkäimpiä harrastuksia, kuka matkustaa eniten ja eksoottisimmissa maissa, kuka takoo viittatuhatta rautaa samaan aikaan, kuka... noh etteköhän te ymmärtäneet jo pointin...

 

Joo ja muistelkaas aikaa ku ei ollu muksuja lainkaan. Niillä vasta helppoa onkin.

 

Yksilapsisilla ei voi olla omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla vanhempi useammalle kuin yhdelle lapselle.

Kaikesta muusta he varmasti tietävät sen minkä useamman lapsen vanhemmatkin.

Minä henk.koht. koen elämän kahden lapsen kanssa paljon helpommaksi kuin elämän yhden lapsen kanssa. Lapsista on toisilleen todella paljon seuraa.

 

eiks se nyt oo aika pitkälti lapsista kiinni. 3 helppoa lasta on paljon helpompaa kuin 1 erittäin vaativa ja perustyytymätön (tai vaikka sairas) lapsi.

 

Ap:n kannattaisi muuttaa otsikkonsa muotoon *isovanhemmat eivät auta minua lapsenhoidossa*...

En ole koskaan määritellyt muiden ihmisten ymmärryksen tasoa heidän lapsimääränsä mukaan... ymmärryksen huipulla ollaan siis 11 lapsen kanssa?

Osa ihmistä ymmärtää "hankkia" sen verran lapsia, että tuntee itse pärjäävänsä heidän kanssaan. Meillä isovanhemmat ovat 300 km päässä ja muut lähisukulaiset 600 km päässä...

 

Joo ja muistelkaas aikaa ku ei ollu muksuja lainkaan. Niillä vasta helppoa onkin.

mä komppaan sua

 

Yksilapsisilla ei voi olla omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla vanhempi useammalle kuin yhdelle lapselle.

Kaikesta muusta he varmasti tietävät sen minkä useamman lapsen vanhemmatkin.

Minä henk.koht. koen elämän kahden lapsen kanssa paljon helpommaksi kuin elämän yhden lapsen kanssa. Lapsista on toisilleen todella paljon seuraa.

mä yhden lapsen äitinä joskus oon "kateellinen" niille joilla lapsia on useampi. Muksut leikkii keskenään ja keksii kivoja juttuja, mulla on välillä melko työ etsiä omalle, ainoalleni leikkiseuraa. Ja kuinka paljon joudun itse sitä osaa esittämään! Toisinaan käy ihan työstä keksiä jotain miellyttävää puuhaa ainoalle lapselle.

 

en siis halua loukata ketään, mutta olen itse havainnut kolmannen lapsen jälkeen että kuinka elämä voikaan olla helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi.
Voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan, ja muutenkin elämän helppous oli jotain aivan toista.

Se minua hieman loukkaa, että olen itse vanhempieni ainoa lapsi ja heillä ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa j a vaativaa kolmen lapsen kanssa voi olla. Pääsivät niin helpolla aikoinaan itse, ja nyt eivät auta minua käytännössä yhtään vaikka apua joskus aina tarvittaisiin. Itse viettivät vapaata ja liikkuvaista elämää, koska olin ainoana lapsena isovanhemmillani aina hoidossa. No mutta näin meillä näköjään.

"Tarkoitus ei ole loukata" mutta onko sinun järjenjuoksussa jotain vikaa?? Pakkoko oli tehdä 3 putkeen??

Miksi vanhempiesi pitäisi sinua auttaa, lapsistasi huolimatta - vastuu on sinun/miehesi! Minusta kuulosti että ongelma on oikeasti sinussa, asenteessasi.

Ota lapset lapsina - tee heistä mukavuus, elävyys, vaihtelevuus, rytimikkyys, äkkipikaisuus, ennakoimattomuus elämääsi. Mukauta oma elämäsi lapsiisi.