Se on sellainen juttu, että monesti vähän huonompikin hoito on parempi kuin ei hoitoa lainkaan. Eli kun nyt kerran näyttää siltä, että lääkäreitä ei syystä tai toisesta saada duuniin ja ihmiset jäävät sen takia kokonaan ilman hoitoa, on siis aika purkaa säännöstelyä ja jakaa lääkärinoikeuksia vähän laajemmin.
Otetaan käytännön esimerkki. Kaadun ja murran ranteeni. Olen täysin ok sen kanssa, että asia hoidetaan niin, että röntgenhoitaja ottaa kuvan ja osaava lähihoitaja/hoitaja/lääkintävahtimestari kipsaa ranteen ja kirjoittaa reseptin särkylääkkeeseen. En tarvitse tähän lääkäriä. Toki tämä on siinä mielessä huono esimerkki, että vielä toistaiseksi päivystyksiä on onnistuttu pyörittämään joka paikassa, vaikka jonotusaika helposti nouseekin tunteihin. Mutta sama logiikka pätee monessa kohtaa ketjua ja myös kroonikkojen kohdalla, jotka joutuvat toistuvasti asioimaan lääkärin kanssa sieltä sen kummempaa apua saamatta.
Ja toinen juttu. Yliopistojen valtionrahoitus kaikkinensa tänä vuonna on 2,1 miljardia pitäen sisällään kaikki laitokset, pääaineet, kampukset ja oppimiskeskukset, stipendit ja hurlumheit. Eikö nyt jumalauta voi vaikka sieltä YLE:stä irrottaa sen verran fyrkkaa, että saataisiin yksi lääkäreitä kouluttava yksikkö lisää?