onko muita, jotka ajattelevat että yksilapsiset eivät oikeasti tiedä "mistään mitään"

Mulla on vaan yksi lapsi ja tiedän kyllä oikeen hyvin, että elämä on monin verroin helpompaa yhden kanssa, kuin useamman. Sen takia meille ei tulekkaan toista ennen kuin poitsu on hiukka vanhempi.
Omista valinnoistahan tuo on aika paljon kiinni. Tyhmähän sä oot ollut jos, kolme lasta on pitänyt pyöräyttää tajutakseen, että yhden kanssa on helpompaa ei se tarkota, että kaikki muutkin olis...

*muoks. Tietenkin poikkeuksiakin on ja isompana lapsista on seuraa toisilleen niin voi olla jopa helpompaa.

 

Jaa, mulle moni asia oli paljon hankalampaa kun lapsia oli vain yksi. Olin vapaampi liikkumaan kodin ulkopuolella- se on totta. Mutta kotona ollessa paljon sidotumpi tavallaan.
Kun esikoinen oli vauva, en meinannut uskalataa edes suihkussa käydä, ellen ollut varma että lapsi nukkuu. Ja silloinkin olin suihkussa kylppärin ovi auki- vähän väliä kuulostellen, ettei tyttö vaan itke.
Joskus oli pakko ne shampoot päässäkin hipisiä katsomaan, että varmasti nukkuu..
Sitten kun lapsia oli kolme, suljin oven perässäni ja jos kuului pientä ininää väänsin vaan suihkua kovemmallle..
Eli paljon rennommin sitä osaan ottaa kolmen kanssa ja on se tavallaan helpompaa muutenkin.

 

Voi hyvänen aika. Taas joku joka kuvittelee jonkun tekosyyn varjolla että muut ei tajua mistään mitään kun ne ei oo samanlaisia kuin minä ite.
Onhan se tietty eräänlainen erikoiskyky että onnistuu säilyttämään itsellään keskenkasvuisen narsistisen lapsen tasoisen ajatuksenjuoksun vielä aikuisellakin iällä.

 

En tiedä siitä rankkuudesta, ihan varmasti yksilapsisessa perheessä ollaan väsyneitä, kärsitään riittämättömyyden tunteesta yms kuin monilapsisessakin. Jokainen kokee sen elämänsä niin eritavalla, mutta mielestäni se on ihan omasta asenteestakin kiinni kuinka raskaaksi tai mielekkääksi sen arkensa kokee.

 

No en varmasti tule ajattelemaan noin, vaikka toinen lapsi vasta tulossa. Koska lapset on todella erilaisia.
Meidän esikoinen huusi yöt 1.5v asti ja sairasteli hirveästi, ei todellakaan ole ollut helppoa esikoisen kanssa pelkästään. Todella vaikeaa ja rankkaa aikaa.

Perheet ja lapset ovat erilaisia, ei voi alkaa mittaamaan kenellä on rankkaa ja kenellä ei. Oli lapsia sitten yksi tai kolme.

Aloituksesi on mielestäni vähän pöljä..

 

MUTTA AJATELKAAPAS sitä kun itse oltiin muksuja ja ei huolen häivää mistään.........ehkä en olisi tähän ketjuun saanut vastata koska meillä VAIN yksi lapsi (kiitos lapsettomuushoitojen) eli EN TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN!!!! :headwall: :headwall: *hyvänen aika kun jollain on ongelmia.....ehkäisy on keksitty jos et ole sattunut huomaamaan****ANTEEKSI MULLA NYT VAAN PULTTAS!!!

 

Minulla oli yhden lapsen kanssa rankempaa kuin nyt kahden.

Lapset viihdyttävät toisiaan, ja kuopus on muutenkin ollut helppo ja sopeutuvainen lapsi, jonka kanssa kaikki sujuu kuin huomaamatta.

Ainoastaan lähtemiset ja menot on kahden kanssa hieman hankalampia kuin aikoinaan yhden kanssa.

 

MUTTA AJATELKAAPAS sitä kun itse oltiin muksuja ja ei huolen häivää mistään.........ehkä en olisi tähän ketjuun saanut vastata koska meillä VAIN yksi lapsi (kiitos lapsettomuushoitojen) eli EN TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN!!!! :headwall: :headwall: *hyvänen aika kun jollain on ongelmia.....ehkäisy on keksitty jos et ole sattunut huomaamaan****ANTEEKSI MULLA NYT VAAN PULTTAS!!!

Mulla pulttas kans, mut kerkesin nielasta!
SIIS HALOO!!!! Ne lapset on LAHJA, ei mikään vitun paremmuuden mittari! Oispa oikeesti niin et vaan ne jotka OIKEESTI haluaa lapsia voisi niitä saada :'( :ashamed:

 

No juu periaatteessa samaa mieltä kuin ap, mutta yhden lapsen vanhempi on ihan totaalisesti eri lelämäntilanteessa kuin useamman lapsen vanhempi. Jokaiselle meistä se eka on se harjoituskappale

 

MUTTA AJATELKAAPAS sitä kun itse oltiin muksuja ja ei huolen häivää mistään.........ehkä en olisi tähän ketjuun saanut vastata koska meillä VAIN yksi lapsi (kiitos lapsettomuushoitojen) eli EN TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN!!!! :headwall: :headwall: *hyvänen aika kun jollain on ongelmia.....ehkäisy on keksitty jos et ole sattunut huomaamaan****ANTEEKSI MULLA NYT VAAN PULTTAS!!!

Mulla pulttas kans, mut kerkesin nielasta!
SIIS HALOO!!!! Ne lapset on LAHJA, ei mikään vitun paremmuuden mittari! Oispa oikeesti niin et vaan ne jotka OIKEESTI haluaa lapsia voisi niitä saada :'( :ashamed:

JUURI NÄIN! SINÄ SEN SANOIT Nadia!!!!!

 

Jaa, mulle moni asia oli paljon hankalampaa kun lapsia oli vain yksi. Olin vapaampi liikkumaan kodin ulkopuolella- se on totta. Mutta kotona ollessa paljon sidotumpi tavallaan.
Kun esikoinen oli vauva, en meinannut uskalataa edes suihkussa käydä, ellen ollut varma että lapsi nukkuu. Ja silloinkin olin suihkussa kylppärin ovi auki- vähän väliä kuulostellen, ettei tyttö vaan itke.
Joskus oli pakko ne shampoot päässäkin hipisiä katsomaan, että varmasti nukkuu..
Sitten kun lapsia oli kolme, suljin oven perässäni ja jos kuului pientä ininää väänsin vaan suihkua kovemmallle..
Eli paljon rennommin sitä osaan ottaa kolmen kanssa ja on se tavallaan helpompaa muutenkin.

peesi tähän, itse myös koen välillä 3 kanssa olevan helpompaa kuin sen ekan kanssa vaikka silloin oli vain 1 lapsi. Kyllä se myös on lapsista paljon kiinni. Meillä onneksi 1 enkeli, toinen "normaali ja vain 1 känkkäränkkä

 

Ekan kanssa koin että on rankkaa, olihan se iso elämänmuutos tulla äidiksi. Eka vuosi on kasvun aikaa, kasvaa äidiksi, vanhemmaksi. Nyt kahden lapsen äitinä jos olen vain toisen kanssa, tuntuu kuin lomailisi, ei silloin yhden kanssa vaan. Näin se menee (mulla ainakin) eikä pätkääkään hävetä. Noloa kilpailla tällaisella asialla (jos nyt joku kokee sen niin)

 

siis en tarkoita aliarvoida enkä loukata, mutta itselle on ollut valtava muutos huomata todellisuus siinä, että mitä yhden lapsen kanssa vielä kuvitteli elämästä ja mitä se kahden seuraavan jälkeen on oikeasti ollut.
Vaikea selittää.

Voi hyvänen aika. Yhden lapsen jälkeen elämä oli tietynlaista. Ja nyt mulla kahden lapsen kanssa se on TOISENLAISTA, kyllä, pikkuisen rankempaa. Mutta en mä nyt hyvä jumala aattele, etten mitään mistään sen esikoisen kanssa tiennyt!! Jos esikoinen olisi jäänyt ainoaksi, elämä olisi ollut sellaista. Tismalleen yhtä oikeaa ja yhtä hyvällä tavalla tietäväistä kuin nyt.

Muutaman vuoden kuluttua voit sit tehdä aloituksen, jossa pohdit, ettet tiennyt kolmen lapsen kanssa TODELLAKAAN mitään. Vasta nyt viiden lapsen kanssa tiedät... Apua.

 

ne yksilapsiset tiesivät olla viisaita eivätkä hankkineet lisää, silloin elämä on helpompaa. eiköhän ne yksilapsiset siis ole viisaampia :xmas:

Näin juuri .

Meillä on yksi lapsi eikä enempää tule juuri sen vuoksi, että tämän yhdenkin kanssa on ihan riittävän haastavaa. Miksi pitäisi tehdä elämästään vielä hullumpaa?!

Mulla on sisarukset reilusti vanhempia kuin minä. Heillä oli toisistaan pienenä seuraa, mulla ei ollut enää ketään. Mun äiti on itse sanonut, että pääsi paljon helpommalla näiden kahden vanhemman kanssa kuin mun kanssa. Ja uskon sen..

 

Minulla oli yhden lapsen kanssa rankempaa kuin nyt kahden.

Lapset viihdyttävät toisiaan, ja kuopus on muutenkin ollut helppo ja sopeutuvainen lapsi, jonka kanssa kaikki sujuu kuin huomaamatta.

Ainoastaan lähtemiset ja menot on kahden kanssa hieman hankalampia kuin aikoinaan yhden kanssa.

Niin totta, kun lapsia on enemmän kuin yksi, niistä on seuraa toisilleen, täyttävät ikäänkuin sitä elämää omalta osaltaan... meillä ehdin paremmin tekemään ruokaakin kun kummatkin ovat kotona, kun touhuavat keskenäänkin.

 

No minusta on väärin ilmaista asia tolleen (eivät tiedä mistään mitään), mutta siinä mielessä olen kyllä samoilla linjoilla, että kyllä sitä vieno hymynkare huulilla kuuntelee yksilapsisten taivastelua jaksamisesta jne.

Mutta elämä on valintoja, mitäs sitä omia valintojaan ruikuttamaan. Me tiedettiin tätä toista hankittaessa jo, että pienellä ikäerolla tulee olemaan elämä jonkin aikaa kiirutta. Ja tutuilta ollaan kuultu sekin, että kun tämä alku jotenkin selvitään, niin sit helpottaa kun lapsista on seuraa toisilleen.

Ja onhan ne mukelot ihania. Eikä kahden lapsen hoitaminen minusta niin ylivoimaista ole siltikään. Asennoitumiskysymyskin varmaan.

 

Minusta taas tuntuu että "tajusin" tietyllä tapaa enemmän kuin esim. ap; tein vain yhden lapsen koska halusin pitää elämäni mukavana myös jatkossa.

 

Mun mielestäni terveiden lasten vanhemmat eivät tiedä vanhemmuudesta yhtään mitään :xmas: Yksi kerrallaan synnyttäneet eivät tiedä yhtään mitään kaksoset synnyttäneiden elämästä. Eikä kaksoset synnyttäneet hevon peetä kolmoset synnyttäneen elämästä. Lapsensa elävinä pitäneet eivät tajua äitiydestä hevon peetä verrattuna niihin äiteihin, jotka ovat joutuneet antamaan luvan irroittaa lapsensa elintoimintoja ylläpitävistä laitteista.

Ei meistä kukaan oikeasti kykene asettumaan kenenkään toisen saappaisiin. Jonkun elämä ehkä liippaa läheltä ja hänen elämäänsä on mahdollista samaistua. Tuntea myötätuntoa Mutta ei se vielä kerro yhtään mistään mitään.

 

Viisaasti kirjoitettu, Keittiönoita .

 

ja teit kolme lasta koska?

voi elämä!

sama tuli mieleen. Itellä myös enemmän kakaroita ja kaikki ite halunnu, ei ne miun tiellä ole vaan miun ja isin kanssa Lähtemiset kestää, ruokaa tehdään enempi, vaihdetaan vaippaa, komennetaan uhmista.. mut näillä mennään, ei tää sen vaikeempaa ole, erillaista kyllä

 

en siis halua loukata ketään, mutta olen itse havainnut kolmannen lapsen jälkeen että kuinka elämä voikaan olla helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi.
Voi tehdä mitä vaan, lähteä mihin vaan, ja muutenkin elämän helppous oli jotain aivan toista.

Se minua hieman loukkaa, että olen itse vanhempieni ainoa lapsi ja heillä ei ole aavistustakaan kuinka rankkaa j a vaativaa kolmen lapsen kanssa voi olla. Pääsivät niin helpolla aikoinaan itse, ja nyt eivät auta minua käytännössä yhtään vaikka apua joskus aina tarvittaisiin. Itse viettivät vapaata ja liikkuvaista elämää, koska olin ainoana lapsena isovanhemmillani aina hoidossa. No mutta näin meillä näköjään.

Minusta on hienoa, että lapsia hankitaan vaan sen verran kun jaksetaan hoitaa vaikka sitten vain yksi.

 

Minusta se, että lapsi on terve, ei tarkoita sitä etteikö vanhemmuudesta jotain tietäisi . Aika älytön kommentti Keittiönoidalta..! Liekö itse jonkun erityislapsen äiti ja nyt saavat sitten kyytiä ne, joille on siunaantunut ihan normaali, terve lapsi..?

 

Minusta se, että lapsi on terve, ei tarkoita sitä etteikö vanhemmuudesta jotain tietäisi . Aika älytön kommentti Keittiönoidalta..! Liekö itse jonkun erityislapsen äiti ja nyt saavat sitten kyytiä ne, joille on siunaantunut ihan normaali, terve lapsi..?

Aina välillä unohdan, että kaikki eivät yhdeksän vuoden palstailustani huolimatta palstalla tunne mua. Sori. Mulla ei ole kaksosia eikä kolmosiakaan. Erityislapsi kyllä löytyy, mutta osaan vitsailla jopa hänen kustannuksellaan. Hän muuten itsekin osaa vitsailla omasta vammaisuudestaan. Omituinen otus.

Pyydän vilpittömästi anteeksi, jos arkipäivän realismini loukkasi jollain tavalla sinua.

 

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä paremmin ymmärtää miten vähä sitä oikeastaan tietää yhtään mistään. Mutta se ei haittaa koska jokaiselle on suotu järkeä jota voi käyttää ja soveltaa. Joten oli niitä lapsia 1 tai 100 voi oikeasti tietää jotakin tai ei mitään.

 

Täysi peesi ap:lle!

Meillä on kaksi vilkasta ja huonosti nukkuvaa lasta. Ovat rakkaita, en kadu, päivääkään en vaihtaisi pois. Mutta kyllä oli paljon, paljon helpompaa, kun vain yksi heräsi ja huusi, vain yksi karkasi kaupassa jne-jne. Meillä eivät leiki vieläkään yhdessä, vessaan ei voi mennä, kun ovat toistensa kurkussa. Tajuan just eikä melkein, mitä ap tarkoittaa. Jotkut kombinaatiot ovat varmaan helpompia, mutta ainakin meillä on ollut todella paljon rankempaa kahden kanssa. Ja se huomion jakaminen, mustasukkaisuus, ettei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa... Näihin ei vaan yhden kanssa joudu. Piste.