Onko miehen sukua pakko sietää?

[aaargh]

onko niitä puolison karseita sukulaisia siedettävä vaan sen takia että ne on miehelle sukua? menin naimisiin mieheni, en suvun kanssa.
En jaksa hänen sukulaisiaan, jotka valittavat joka helvetin asiasta ja kaikki asiat tuntuvat kuuluvan heille. He arvostelevat imetystäni, raskauttani, kodinhoitoani jne jne. En jaksa enää. mies kyllä puolustaa mua, mutta ei ehkä samalla lailla ota itseensä sitä arvostelua.
En halua mieheni sukulaisia enää kotiini silloin kun itse olen kotona. En halua osallistua heidän elämäänsä enää millään lailla. Mies hoitakoon vierailunsa sukunsa luona ilman minua.
Minun ei ole pakko ottaa heitä elämääni, eihän?!

 

[ei]

ei todellakaan.

 

[tähdenlento09]

EI

 

[Keittiönoita]

Ei ole. Kuten ei miehelnkään ole pakko sietää naisen sukua.

 

[fanta]

Ei ole. Kuten ei miehelnkään ole pakko sietää naisen sukua.

Toisaalta, he ovat sen tulevan lapsen sukulaisia myös.

 

[aaargh]

Ei ole. Kuten ei miehelnkään ole pakko sietää naisen sukua.

Ei tietenkään. Mun puolella vaan toi suhtautuminen mieheen on ihan erilaista kuin miehen puolella muhun.

 

[muuttanut]

Ei ole pakko, ei ole pakko edes omia sukulaisiaan sietää jos ei halua. Eri asia sitten helpottaisiko se pitemmän päälle kuitenkaan se välttely, sinä ite tiedät tilanteen että olisiko.

Mun mielestä olisi ainakin hankalaa ja aiheuttas ongelmia, kun lapset kuiteskin haluaisi olla tekemisissä vaikka minä jostain syystä en enää kykeniskään. Minä olen kehittänyt siihen epämielyttäviin sukulaisiin suhtautumiseen sellasen perus kestohymyn naamalle ja ajattelen jotain muuta ja vastailen kohteliaasti ja häivyn paikalta heti kun on mahdollista.

Aikuisena vaan on joskus hoidettava ikäviäkin asioita velvollisuudesta, itse pitää vaan määritellä oman yksityisyytensä ja sietokykynsä rajat.

 

[aaargh]

Ei ole. Kuten ei miehelnkään ole pakko sietää naisen sukua.

Toisaalta, he ovat sen tulevan lapsen sukulaisia myös.

Mitä tekee sellaisilla sukulaisilla, jotka vaan arvostelevat ja pahoittavat toistuvasti toisten mielen Mä en halua olla niitten kanssa enää missään tekemisissä. Jos mies haluaa niin käyköön lapsen kanssa keskenään sukunsa luona mutta meille ne eivät tule enää ikinä jos itse olen kotona.

 

[Keittiönoita]

Toisaalta, he ovat sen tulevan lapsen sukulaisia myös.

Ovat toki, mutta kyllähän lasten isäkin osaa lastensa kanssa käydä sukuaan tapaamassa tai pyytää sukuaan käymään.

 

[fanta]

Toisaalta, he ovat sen tulevan lapsen sukulaisia myös.

Ovat toki, mutta kyllähän lasten isäkin osaa lastensa kanssa käydä sukuaan tapaamassa tai pyytää sukuaan käymään.

Niin ajattelin siltä kantilta, että usein ihmiset eivät itse tavallaan halua kuulua siihen puolison sukuun, ajattelevat vain omaa sukuaan sinä sukuna, joka on tärkeä tai merkityksellinen. En tiedä onko ap:n tapauksessa niin, mutta usein on. Olisi ehkä helpompaa jos ajattelisi puolisonkin suvun omakseen =) Voisi sitä luontaista pinnaa olla enemmän.

 

[Vacca Foeda]

En minäkään suuresti välitä miehen suvusta mutta en kiellä heitä meidän lapsilta (olipa ymmärrettävästi sanottu...). Lapset saa olla osa sukua ihan vapaasti, minä en niin välitä yhteisistä tapaamisista jne.

 

[vieras]

No, mun mies ei edes puolusta mua sukunsa edessä, eikä ollenkaan suostu ymmärtämään miksen halua viettää joulua suvun kanssa. Että joo, näin meillä. On ollut tilanteita, joissa miehen suku on kohdellut mua törkeästi ja mies on vaan hiljaa. Ei kuulemma halua riidellä kenenkään kanssa, joten ei sano niille vastaan.

 

[aaargh]

Toisaalta, he ovat sen tulevan lapsen sukulaisia myös.

Ovat toki, mutta kyllähän lasten isäkin osaa lastensa kanssa käydä sukuaan tapaamassa tai pyytää sukuaan käymään.

Niin ajattelin siltä kantilta, että usein ihmiset eivät itse tavallaan halua kuulua siihen puolison sukuun, ajattelevat vain omaa sukuaan sinä sukuna, joka on tärkeä tai merkityksellinen. En tiedä onko ap:n tapauksessa niin, mutta usein on. Olisi ehkä helpompaa jos ajattelisi puolisonkin suvun omakseen =) Voisi sitä luontaista pinnaa olla enemmän.

Mun exän suku oli aivan ihana. He kohteli mua aina kuin perheenjäsentä. Pidin heitä ihan yhtä tärkeinä kuin omaa sukuani.
Tää nykyisen suku taas kohtelee mua kuin jotain b-luokan kansalaista joten eipä paljon tunnu siltä et haluisin heidän kanssaa olla tekemisissä.
Oma sukuni taas kohtelee miestäni kuin omaa lihaa ja vertansa et on hieman toisenlainen meininki...

 

[Saraldo]

Ei ole pakko heisät pitää, mutta ehkä kuitenkin kannattaisi jotenkin opetella sietämään. Lapsen kannalta se olisi aika tärkeää. Samalla näyttäisit hänelle hyvää esimerkkiä siitä, miten aikuiset asioita hoitaa. Anna niiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja vierailujen aikana voit keskittyä pelkästään lapseen. Jos olet sanavalmis ihminen, voit myös pistää jotain vähän takaisin. Jos he katkaisevat välit, niin silloin sua ei voi siitä syyttää...

 

[Cosmopolitan]

Olen samaa mielta kuin Saraldo. Elama on helpompaa, jos miehenkin sukua jotenkin sietaa - ystavia ei tarvitsekaan olla.

 

[aaargh]

Ei ole pakko heisät pitää, mutta ehkä kuitenkin kannattaisi jotenkin opetella sietämään. Lapsen kannalta se olisi aika tärkeää. Samalla näyttäisit hänelle hyvää esimerkkiä siitä, miten aikuiset asioita hoitaa. Anna niiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja vierailujen aikana voit keskittyä pelkästään lapseen. Jos olet sanavalmis ihminen, voit myös pistää jotain vähän takaisin. Jos he katkaisevat välit, niin silloin sua ei voi siitä syyttää...

Kyllä olen sanonut takaisin, mutta mittani on nyt täysi. Mun ei tarvii omassa kodissani joutua puolustamaan itseäni tai omia ratkaisujani. Siksi onkin parempi että miehen suku pysyy vastedes pois meiltä.
Ja kuten sanoin jo et lapsi olkoon suvun kanssa tekemisissä isänsä kanssa, mutta tavatkoon miehen sukua jossain muualla.

 

[Keittiönoita]

Niin ajattelin siltä kantilta, että usein ihmiset eivät itse tavallaan halua kuulua siihen puolison sukuun, ajattelevat vain omaa sukuaan sinä sukuna, joka on tärkeä tai merkityksellinen. En tiedä onko ap:n tapauksessa niin, mutta usein on. Olisi ehkä helpompaa jos ajattelisi puolisonkin suvun omakseen =) Voisi sitä luontaista pinnaa olla enemmän.

Ja mä taas ajattelin siltä kannalta, että jos miehen suku kohtelee tätä miniää huonosti, niin ei varmaan ole sellaisissa sukutapaamisissa kenelläkään kivaa. En anopilla, ei miniällä, ei miehellä eikä lapsilla. Mieluummin siis mies lasten kanssa äitinsä luokse kuin että ap:n pitäisi lähteä sinne mukaan pahoittamaan mielensä. Sietää voi ja on hyväkin silloin, jos se miehen suku kuitenkin kohtelee asiallisesti.

 

[fanta]

Ja mä taas ajattelin siltä kannalta, että jos miehen suku kohtelee tätä miniää huonosti, niin ei varmaan ole sellaisissa sukutapaamisissa kenelläkään kivaa. En anopilla, ei miniällä, ei miehellä eikä lapsilla. Mieluummin siis mies lasten kanssa äitinsä luokse kuin että ap:n pitäisi lähteä sinne mukaan pahoittamaan mielensä. Sietää voi ja on hyväkin silloin, jos se miehen suku kuitenkin kohtelee asiallisesti.

Tuo on kyllä totta.

 

[vieras--]

Minä en missään tapauksessa halua, että lapset menisivät appivanhempien luo ilman minua. Haluan suojella heitä, kun en täysin luota siihen, etteikö mieheni saisi päähänsä mennä naapuriin tai jonnekin asioille ja jättää lapset sinne. Sen verran on outoa porukkaa. Olinkin jo ehtinyt unohtaa apen lähentely-yrityksen - siis appi yritti lähennellä minua , mutta valitettavasti se palautui mieleeni, kun on käyty läpi miehen lapsuuteen liittyviä asioita. Anoppi ei arvostelele suoraan, mutta selän takana on haukuttu kaikki miniät. On tullut kuultua vaikka millaista tarinaa muista miniöistä. Mitähän lienee minusta on kerrottu.

 

[aargh]

Niin ajattelin siltä kantilta, että usein ihmiset eivät itse tavallaan halua kuulua siihen puolison sukuun, ajattelevat vain omaa sukuaan sinä sukuna, joka on tärkeä tai merkityksellinen. En tiedä onko ap:n tapauksessa niin, mutta usein on. Olisi ehkä helpompaa jos ajattelisi puolisonkin suvun omakseen =) Voisi sitä luontaista pinnaa olla enemmän.

Ja mä taas ajattelin siltä kannalta, että jos miehen suku kohtelee tätä miniää huonosti, niin ei varmaan ole sellaisissa sukutapaamisissa kenelläkään kivaa. En anopilla, ei miniällä, ei miehellä eikä lapsilla. Mieluummin siis mies lasten kanssa äitinsä luokse kuin että ap:n pitäisi lähteä sinne mukaan pahoittamaan mielensä. Sietää voi ja on hyväkin silloin, jos se miehen suku kuitenkin kohtelee asiallisesti.

nostan tän nyt kun on aikaa olla koneella...
Eli mä oon ajatellu just noin, et se ei oo kenestäkään kivaa kun se meininki on mitä on. sen takia en ala mitään pakkosietämään niitä ihmisiä vain siksi et "niin kuuluu tehdä". En siedä sellaista käytöstä keltään muultakaan niin miksi sietäisin sitä miehen sukulaisilta.