onko meitä täällä paljonkin?

  • Viestiketjun aloittaja liima
  • Ensimmäinen viesti
soffia
Anteeksi jos tunnun teistä liian raadolliselta tänne palstalle, mutta joku voi löytää lohtuakin tästä. Itsellä 2 km, 2 lasta. Eka tietty tuntui surkealta ja toinenkin tietty itketti jne MUTTA olen ajatellut sen näin: noita "spontaaniabortteja" tapahtuu paljon, vaikka kromosomit olisivatkin kunnossa, niin se ei tarkoita että vauva olisi välttämättä terve, alkuraskaus on niin suurta kehityksen myllerrystä, ja jos joku menee vikaan, niin vauva tulee ulos itsestään. Olen ajatellut omalla kohdallani että todellakin, vauvalla ei ollut kaikki ok, siksi tuli pois. Tsemppiä ja uskoa tulevaan: tilastotietoa: jopa 3:n peräkkäisen km:n jälkeenkin on 65% mahdollisuus saada alkuun synnytykseen johtava raskaus!!! :heart:
 
Pipari harmaana
:'( kesällä meni yli puolentoista vuoden pitkän yrittämisen jälkeen...
vielä ei ole tärpännyt.

Keskeytynyt keskenmeno...ja lääkkeellinen tyhjennys. Kuollut 10viikon tienoilla.
 
Nyt kaksi km takana. Toinen viikolla 5-6 maaliskuussa 2004 ja nyt sitten 5.1.05 tämä toinen eli tuulimuna raskaus ja lääkkeellinen keskeytys rv 13 !!!

Että ihan riittävästi jo tähän mennessä! :'(

Terkuin: Sari
 
Tara harmaana
Mikä kilpailu tästä on tullut? Kenellä eniten ja miten vaarallisia ja miten kukin suree.. EN YMMÄRRÄ. Luulin, että tää palsta olisi kysymyksiä ja tuen saamista varten, mutta ei.
 
2 kesken
Ensimmäinen keskenmeno heti alkuraskauden aikana,cytotec kapseleilla supistukset ja lyhyt synnytys,kamalaa ja toinen km.kun odotin kaksosia toinen menikeskan n.11viik,toinen selvisi ja nyt 3kk vanha vauva.
 
eräs
Sain keskenmenon raskausviikoilla 21+2,suht.pitkällä jo siis.syytä tähän ei koskaan ole löytynyt.Tapauksesta on viisi vuotta ja vieläkin se mielessä kummittelee.Toivon koko sydämmestäni kaikille saman kokeneille paljon jaksamista.Elämä helpottaa ajan kanssa,vaikka unohtaa ei täysin voisikaan.. :'(
 
Odottamaton
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2005 klo 19:07 Tara harmaana kirjoitti:
Mikä kilpailu tästä on tullut? Kenellä eniten ja miten vaarallisia ja miten kukin suree.. EN YMMÄRRÄ. Luulin, että tää palsta olisi kysymyksiä ja tuen saamista varten, mutta ei.
Koita nyt vaan ymmärtää. Tämä palstahan on sitä varten, että saa kertoa mieltään painavista asioista. Monia helpottaa, kun saa kertoa omista kokemuksista, ja huomata ettei ole ainoa surun kokenut. Ei namä kommentit ja vastaukset minusta kilpailulta vaikuttaneet.
 
:'( Täällä myös. :'(
Eilen todettiin tuulimuna(vko7+3)
Vuosi sitten(23.2.04)
keskenmeno viikolla 6+0 :'( :'( :'(
Onneksi olen saanut mahdollisuuden saada kaksi aivan ihanaa ja tervettä tytärtä ja olisimme vielä halunneet ainakin kaksi lasta, kun tuo ikämittari täyttyy aivan pian minulla 41 ja mies täytti juuri 48.
Miten olette jaksaneet toipua keskenmenoista?Tuntuu ettei tuosta itkusta ja surusta selviä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.02.2005 klo 07:59 Odottamaton kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2005 klo 19:07 Tara harmaana kirjoitti:
Mikä kilpailu tästä on tullut? Kenellä eniten ja miten vaarallisia ja miten kukin suree.. EN YMMÄRRÄ. Luulin, että tää palsta olisi kysymyksiä ja tuen saamista varten, mutta ei.
Koita nyt vaan ymmärtää. Tämä palstahan on sitä varten, että saa kertoa mieltään painavista asioista. Monia helpottaa, kun saa kertoa omista kokemuksista, ja huomata ettei ole ainoa surun kokenut. Ei namä kommentit ja vastaukset minusta kilpailulta vaikuttaneet.
Niin...siksi juuri aloitin tämän kysymysketjun(ex-liimahan minä siis)Kun halusin tietää onko meitä paljon...silloin kun itselläni oli keskenmeno,meillä ei vielä ollut internet-yhteyttä...ja kyllä tosiaan tunsin itseni epäonnistuneeksi,ja yksinäiseksi...en tuntenut ketään joka olisi kokenut saman...lohduttaa,kun tietää ettei ole ainoa. =)
 
Odotin kesävauvaa, mutta marraskuussa oli keskenmeno, juuri kun 11 viikkoa oli tullut täyteen.

Yksi keskenmeno on myös viiden vuoden takaa. Meillä on kaksi lasta, joten täytynee olla onnellinen. Vauvakuume vaan ei kuitenkaan hellitä!
 

Yhteistyössä