Tässä meille kaikille pari runoa lohdutuseksi. Meillä maailma romahti rv 18+4 (maaliskuu-06 puoliväli)rakenneultrassa, kun kaikki ei ollutkaan hyvin...nyt on oma pieni tähti taivaalla. Ikävä masua on kova.
Katselen täältä kaukaa
"Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö olen heille surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isää olkaan taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan. "
Lapseni, pieni tähtönen
sua joka päivä ajattelen
iltaisin taivaalle katselen
Ja kun korkealla loistaa kuu
tiedän, on sulla hymyssä suu.