Onko meillä enää mitään toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miks ihmiset nykyään on sellasia että heti kun se kuuma ensihuuma häviää ja tilalle tulee harmaa arki niin kuvitellaan että se on siinä ja laitetaan eropaperit vireille? Parisuhde ei useimmiten ensihuuman jälkeen ole ollenkaan sitä mitä telkkarin saippuasarjat antaa ymmärtää vaan jotain ihan muuta.
 
[QUOTE="a p";25601126]No me just vietiin lapset mummolaan ja niiiin ootin sitä iltaa... Pettymys tuli (ja itku salaa nukkumaan mennessä...).[/QUOTE]

:( Höh.

Mulla menee nämä omat fiilikset niinkun aaltoina, välillä on ihan ok, ja välillä olen tosi pettynyt parisuhteeseen. Mutta uskoisin kyllä siihen, että muutoksen avain löytyy aina itsestä ja omasta asenteesta. Kun ei sitä toista voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi. Toki se "vika" voi olla siinä toisessa, mutta siihenhän ratkaisuna voi olla se, että muuttaa omaa suhtautumistaan siihen ko. vikaan.

Mä luulen, että oma pettyneisyyteni johtuu myöskin siitä, että tällä paikkakunnalla ei ole minulle oman alan töitä, ja nyt olen ollut jo hyvän aikaa kotiäitinä, ja alkaisin kaivata muutakin... ja kun sitä muuta ei ole! Eli turhautumiseni omaan tilanteeseen heijastuu myöskin siihen parisuhteeseen, ja huomaankin olevani pettynyt siihenkin.
 
Miks ihmiset nykyään on sellasia että heti kun se kuuma ensihuuma häviää ja tilalle tulee harmaa arki niin kuvitellaan että se on siinä ja laitetaan eropaperit vireille? Parisuhde ei useimmiten ensihuuman jälkeen ole ollenkaan sitä mitä telkkarin saippuasarjat antaa ymmärtää vaan jotain ihan muuta.

Mä en haluakkaan enää mitään ensihuumaa vaan sitä arkea. Mutta voi arkikin olla muuta kuin tappelua, nälvimistä yms... Mä haluaisin olla onnellinen ja että joskus ees tuntuis että mua rakastetaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
[QUOTE="a p";25601187]Mä en haluakkaan enää mitään ensihuumaa vaan sitä arkea. Mutta voi arkikin olla muuta kuin tappelua, nälvimistä yms... Mä haluaisin olla onnellinen ja että joskus ees tuntuis että mua rakastetaan.[/QUOTE]

No nälviminen ja haukkuminen ei tietysti ole terveen parisuhteen ainesosa.Mutta suurin virhe minkä ihmiset nykyään tekee, on se, että mennään naimisiin/yhteen siinä toivossa että se tekee heidät onnelliseksi.Parisuhteen idea ei ole kuitenkaan se, että yritetään tehdä itseä sillä onnelliseksi vaan se, että yritetään tehdä toinen osapuoli onnelliseksi.
 
[QUOTE="a p";25601244]Mä oon yrittänyt tehdä mieheni onnelliseksi, mutta tuntuu siltä ettei hän halua minun olevan onnellinen.[/QUOTE]

ehkä te tarvisitte jonkinlaista parisuhdeneuvontaa tms. Tympeäähän tollasen äijän kanssa on.
 
Jos mies ei suostu lähtemään, niin mä menen yksin johku terapiaan. En kohta jaksa tätä enää.

Voiko sillä olla merkitystä että mä olen mieheni ensimmäinen kumppani joka asteella? Ja mulla kuitenkin sillon 16v kesänä oli muutamakin mies, siis ennen kuin syksyllä tapasin tämän nykyisen... (olin aika hurja teini) Kavereitakin hänellä on aina ollut aika vähän.
 
Meillä on aika samanlaista ja yhdessä ollaan oltu yhtä kauan. Lapsia 2 vähemmän eikä mies koskaan kehu mua (ei edes kun haluaa seksiä). En silti ole eroamassa. Kyllähän se pikkulapsiaika menee ohi, ehkä voitte vielä palauttaa kipinän? Tai sitten sulle ei riitä mikään.
 

Yhteistyössä