Onko tässä enää mitään järkeä tai pelastettavaa?

[fifiia]

[QUOTE="ulla";22447334]On niin lohduttava ajatus, että ihminen edestään löytäisi sen, minkä taakseen jättää. Elämä ei kuitenkaan toimi kausaalisuhteiden tavoin. Eroamalla voi hyvinkin päästä eroon ongelmiaan - mikäli ne ongelmat sattuvat johtumaan siitä nimenomaisesta ihmissuhteesta. Käsittämätöntä, että vielä tänäkään päivänä naiset eivät saisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä ja jättää huonoa ihmissuhdetta taakseen vaan velvollisuudesta ja epäitsekkyytensä osoittaakseen täytyy pysyä parisuhteessa sekä pitää välejä yllä sekä omiin että puolison sukulaisiin. Pelkkää muille ihmisille elämistä.[/QUOTE]

Hoh ja huoh en todellakaan tarkoittanut sitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä näivettymään, mutta kuten sanoin ensimmäisessä viestissä ei ihan selvinnyt mikä oikea ongelma on.

Mielestäni on reilua miestä kohtaan tehdä asiat selväksi; joko panostetaan yhdessä suhteeseen tai aletaan miettiä eroa. Jos mies ei halua tai kykene panostamaan pyynnöistä huolimatta suhteen hoitoon tekisin aivan varmasti omat johtopäätökset.

Henkilökohtaisesti en voi kuin tyytyväisyydellä todeta että oma mieheni tuon asian ymmärsi ja tällähetkellä toinen aika parisuhdeterapiaan on varattuna jolukuun puolelle, yksi käynti on takana

 

[loppu]

Kas, täällä keskustelu jatkuu. Hyvä. Tämä on aika mutkikas juttu. Kuten jossain viestissäni sanoin, ongelmat alkoi haitata ja kasautua pikkuhiljaa. Me kumpikin ollaan luonteltaan mitä ollaan, ja se kai on se suurin syy miksi tää juttu alkaa olla kasassa. Mä toivon parisuhteelta ja mieheltä asioita joita hän ei koskaan pysty antamaan. Ja mä taas antaisin asioita, joita mies ei arvosta eikä tavallaan "osaa käsitellä". Eli kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Kuvittelin aikani et jos koetan olla välittämättä puutteista ja keskityn muihin asioihin, yritän nauttia siitä mitä saan, niin asia jos ei korjaannu niin ainakin lakkaa haittaamasta. Vaan niinhän se on että maton alle lakaistut roskat lävähtää esille jossain vaiheessa. Nyt mä tiedän ja osaan jo sanoa mitä parisuhteelta ja mieheltä haluan ja mitä mä itse haluaisin ja voisin suhteelle antaa.

 

["vieras"]

Ihan ensimmäiseksi mua pisti silmään, miksi ihmeessä suostutte seksiin jos ette halua sitä itse?
Tuleehan siitä itku ja hyväksikäytetty olo. Kuin huora olisi, joku esine jota toinen käytti. Älkää ennän antako rikkoa itseänne enempää.

Vaikeahan tuo tilanne on jos mies ei ymmärrä kuinka huonossa kunnossa suhde on ja näin ei voi jatkaa. Silti toivoisin että jos mitään väkivaltaa ei kyseessä ole niin suhteen eteen tehtäisiin kaiken ja kun kaikki asiat kokeiltu ja annettu tilaisuus niin sitten vasta ero.

Oletko puhunut miehellesi että te olette tavallaan kaksi tuntematonta ihmistä samassa kodissa, joskus olitte läheisiä,nyt ette enään. Ja näin ei voi jatkua vaan teidän pitäisi yritää paikata suhdetta, löytää ne asiat johon toisessa rakastui ja kenties tutustua uudelleen tähän ihmiseen, joak jo tullut vieraaksi, kuka hän nykyään on.

 

[ei kaduta]

[QUOTE="vieras";22447010]Musta kyllä kannattaisi edes yrittää vielä, käydä parisuhdeneuvojalla tai jossain. 14 vuotta ihmisen elämästä on pitkä aika, minusta molemmat osapuolet on ansainneet sen, että edes yritetään ennen kuin nakataan suhde roskakoppaan.[/QUOTE]

Erosin melkein 20 vuoden jälkeen, eikä kaduta. Hyvä isä mutta meillä vain ei synkannut.