Onko enää mitään toivoa?

[Umpisolmu]

Onko parisuhteella enää mitään toivoa nousta suosta silloin kun kaikki on jo ihan päin sitä itseään?

Vappu: mies on töissä toisella paikkakunnalla, ja ei osaa sanoa miten nyt vapun kanssa sitten on tai ei. Eilen soittaessa sanoo että ei tiedä meneekö töissä pitkään vai ei, sitten töiden jälkeen katsoo kannattaako lähteä enää ajamaan. Tänään soittaa varttia vaille kuusi että juu tulossa ollaan, käynkö kaupassa vai käytkö sinä.

Me on monesti puhuttu siitä että minä olen se vaihtoehto B joka on aina ja itsestäänselvästi olemassa, jos ei muuta kivempaa suunnitelmaa ole. Nyt ei sitten ollut joten lähti tänne. Ja nyt sitten on kiukkuinen kun minä en olekaan ilahtunut kun hän sittenkin päätti tulla, oli kuulemma nuipea vastaanotto.

Hän ei ihan oikeasti näe mitään outoa tässä? Kuulemma olisinhan minä voinut tehdä muita suunnitelmia jos olisin halunnut. No niinpä, niitä muita suunnitelmia olisin voinut mutta hänen kanssaan en mitään voi suunnitella. Ja tiedän kyllä että jos oikeasti en olisikaan ollut kotosalla kun hän nyt päätti tulla, niin olisi vähintäänkin myöhemmin palannut siihen kun vappunakin sai yksin olla.

Ja siis selvennökseksi ettei aina ole töissä toisella paikkakunnalla vaan nyt komennuksella.

Että mun on vaan niin paha mieli.

 

["mie"]

etten ymmärrä, mikä tässä on ongelma???

 

["Juh"]

Siis onko kyse nyt vain tästä komennusaikaisesta jutusta, vai yleensäkin?

 

[Umpisolmu]

No siis yleensäkin. Tuo siis toistuu samansisältöisenä tilanteena aina, oli sitten joulu tai juhannus.

Eikö kukaan muu näe mitään ongelmaa siitä ettei mitään suunnitelmaa voi tehdä koska mies puolen tunnin varoitusajalla päättää mitä haluaa tehdä minäkin uutena vuotena tai muuna pyhänä?

 

[An-Nikki]

Mä ymmärrän hyvin sun fiilikset. Ihan samassa veneessä olen ollut itse myös. En vaan osaa sanoa mitä tuossa tilanteessa olisi parasta tehdä.
Jos asiallinen keskustelu miehen kanssa ei auta, ei sulla ole paljon muita vaihtoehtoja, kuin joko hyväksyä se tosiasia, että olet aina päivystämässä kotona, odottamassa miehen mielenliikkeitä, tai sitten ihan tosiaan elät omaa elämääsi oman aikataulusi mukaan ja mies sitten osallistuu/ei osallistu siihen.

Mä kyllästyin siihen viitosvaihtoehtona olemiseen ja mun elämä on paljon mukavampaa kun saa itse järkkäillä kaikkea kivaa touhuamista.

 

[Rva66]

Joko kerrot miehelle etukäteen, että tänä vappuaattona lähdetään Virtasille kello 18.30 ja palataan yöbussilla kotiin, tai Mäkisille kello 19 ja jäädään yöksi vai oliko hänellä jotain suunniteltuna. Tai kysyt ajoissa, onko hänellä jotain suunnitelmaa, kun sinä voisit kyllä mennä Mirjan luo, joka on muuten vapun yksin. Jos miehellä ei ole suunnitelmaa, nin sitten vaan suunnittelet itsellesi menoa, vaikka omille vanhemmille, mutta älä odota aattoon asti, että hän saa päätettyä josko tulee vaiko eikö. Älä odota kotona naama nutturalla. Siis ei kotona eikä naama nurin. Kerran voit tätäkin kokeilla: odotat sittenkin kotona ja muista että sinulla on niiiin kivaa kotonasi ja suuuunnattoman ihanaa, kun prinssisi suvaitsi saapua, että ihan hykertelet hänen suloisesta seurastaan, ehkä hän ei ensi kerralla mieti vaan tulee suorinta tietä : )))
Jos suostuu viimeisenä vaihtoehtona olemaan, siellä saa sitten tosiaan olla...

 

[MIRKAMÖRKÖ]

älä ryhy kynnysmatoks....

 

[femin]

Mikähän tuossa oli se ongelma?

Mieshän oli sulle eilen sanonut, ettei tiedä miten kauan töissä menee, eikä siksi osannut tehdä suunnitelmia seuraavaksi päiväksi. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? :O

 

[romano]

No siis yleensäkin. Tuo siis toistuu samansisältöisenä tilanteena aina, oli sitten joulu tai juhannus.

Eikö kukaan muu näe mitään ongelmaa siitä ettei mitään suunnitelmaa voi tehdä koska mies puolen tunnin varoitusajalla päättää mitä haluaa tehdä minäkin uutena vuotena tai muuna pyhänä?

elä hyvä ihminen oo nii sidottu kaikkiin suunnitelmiin, elämä on kivampaa kun ei kaikkea suunnittele niin valmiiksi voi sitä jotain hahmotella mutta aina voi muuttaa suunnitelmia.