Onko meillä enää mitään toivoa?

["vieras"]

Ollaan oltu miehen kanssa 8 vuotta yhdessä, kolme lasta olemme saaneet lyhyen ajan sisään.
Olin 16 kun tavattiin, mies oli 2kymppinen. Muutettiin yhteen kun täytin 17. Ollaan aina oltu aika kovia ottamaan yhteen ja mä loukkaannun/suutun tosi helposti. Seksi on aina toiminut ja alkuun sitä oli monta kertaa päivässäkin.

Nyt lasten saannin ja uuden kodin ostamisen jälkeen ollaan jotenkin etäännytty. Mies ei ikinä puhu mitään, sanoo että miks tarvii puhua jos ei oo asiaa. Ei hirveesti halailla tai pussailla, illat istutaan sohvan eri päissä ja katotaan telkkaria. Minä meen aina ekana nukkumaan ja huikataan toisillemme hyvät yöt...
Lapsia ja kotia mies hoitaa kyllä ihan 10+ veroisesti ja viihtyy kotona. Ei käy baareissa tai paljoo muuallakaan töiden lisäks. Musta vaan tuntuu ettei mies musta enää kauheesti välitä. Myönnän ettei koti oo aina kovin siisti kun täällä kolmen pienen terroristin kanssa vietän päivät, mutta aina ruoka pöydässä ym..

Mies nälvii mua aika paljon ja pitää mua ihan idioottina joka ei tiedä mistään mitään. Ei kerro rakastavansa kauhean usein tms. Sitte kun seksiä haluaa niin kyllä pussaa ja halaa ja kehuu miten ihana ym mä oon....

Mitä mun pitäis tehä?? Lähenkö lätkimään? Oon vielä nuori ja mä haluan miehen jonka kanssa tunnen itseni rakastetuksi ja tasavertaiseksi.
Perhe-elämä meillä kuitenkin toimii ja lapsia käy sääliksi jos tässä ero tulee...

 

["a p"]

nosto

 

[Kuumin hiekka aavikolla]

Ootteko ajatelleet hakea ulkopuolista apua?

 

[Nirppa II harmaana]

Tuo kuulostaa ihan normaalilta lapsiperhe-arjelta. Tuota ihan samaa on meilläkin. Se on sitä arkea.
Ei mikään suhde ole pelkkää intohimoa. Arki koittaa suhteeseen kuin suhteeseen. Jos vaihdat niin alkuhuumaa tietysti on, mutta tuskin sekään loppuelämää kestää. Toisaalta se on kurjaa jos jatkuvasti nälvii, siihen voisit kysyä syytä, onko hän todella tuota mieltä...

 

["ronja"]

Aika hepposet perusteet erolle minun mielestä. Tuo on varmasti ihan korjattavissa oleva tilanne. Puhu miehesi kanssa, kerro miltä sinusta tuntuu.
Sun kirjotuksesta sain tunteen että odotat ehkä liikoja, ei se (perhe-) elämä yleensä mitään satua olekaan. Pikkulapsiajan jälkeen voikin olla jo ihan toiset sävelet.

 

["vieras"]

Hyvä mieshän sulla on jos perhettä ja kotia hoitaa. Kannattaa tehdä parisuhteen eteen töitä ja puhua. Opetella tuntemaan toista. Olette vain etääntyneet. Ei se ole syy heti lähteä eroamaan. En ihan ymmärrä kun nykyään mitä herkemmin heti erotaan, ei nähdä vaivaa ongelmien selvittämiseen. Yrittäkää yhdessä!

 

["a p"]

Mies ei halua ulkopuolista apua kun ei meillä muka oo mikään vialla.
Mulla alkaa vaan olla tosi huono olo tässä suhteessa. Olen aina paljon paremmalla mielellä kun mies on töissä.
Mä oon sanonutkin tästä miehelle, mutta se sanoo että mulla on korvien välissä vikaa.
Minä oon aina se joka keksii meille kivaa yhteistä tekemistä tai vien lapsia jonnekkin (esim kerhot, kaverien tapaamiset, hoplopit, uimahallit ym..) Mies kyllä kotona leikkii ja hoitaa, usein myös tekee iltapesut ja nukuttaa...

 

["a p"]

Ei mulla ero ookkaan ekana mielessä, vaan haluaisin miehen kanssa puhua tilanteesta. Hän ei vaan suostu.

Meillä oli tuossa taannoin lapset yökylässä ja saimme viettää kahden keskisen illan. No, käytiin syömässä ja drinksuilla, tultiin kotiin saunomaan ja toljotettiin telkkaa kunnes mentiin nukkumaan... Yritin kaikkeni et oltais juteltu ja pidetty yhdessä hauskaa, mutta ei niin ei...

Oon nykyään tosi pahantuulinen ja itkuherkkä, olo tuntuu masentuneelta. Oon varma että se johtuu meijän tilanteesta. Vaikee selittää, mutta tuntuu että oon henkisesti iha yksin. Kotona ei oo ketään kelle voisin puhua, kertoa päivän tapahtumista tai muuten vaan pölistä niitä näitä. Vastaus on aina "ei kiinnosta."

 

[vähän samaa vikaa]

Mies ei tajua minkään olevan vialla. Toi nälviminen musta kuulostaa huolestuttavimmalta. Sitä en sit kyl tiedä, miten miehen saa tajuamaan, ettei asiat ole hyvin.. Jos keksit ni kerro ihmeessä mullekin.

 

[..]

jos nyt lähet ja löydät jonkun muun, niin saattaahan se muutama vuosi mennä ihastumisen/rakastumisen huumassa, mutta tasaantuu ne tunteet uudessakin suhteessa.
Koittaisin sinuna tehdä töitä sen nykyisen suhteen eteen, tarvittaessa menkää tosiaan pariterapiaan. yks hyvä terapiamuoto voi olla myös se että meet töihin ja ukko jää kotiin.

 

["a p"]

Taidankin näyttää tän keskustelun miehelle kun tulee kotiin. Ehkäpä sitten tajuaa.....

 

[Kuumin hiekka aavikolla]

Aikalisä? Pieni tauko suhteessa? Kuinka sen sitten käytännössä järjestää? Tilanne on miehellekin itsestäänselvyys..

 

["a p"]

Töihin mä haluankin ja aion mennäkkin eni syksynä.
Mä en usko että kaikki kiva ja intohimo loppuu alkuhuuman jälkeen. Eihän missään oo mitään järkeä jos alkuhuuman jälkeen on vaan tasasta paskaa, eikä kumpikaan enää rakasta (ainakaan täysillä).

 

["a p"]

Tauko olis aika kova juttu, mutta miten. Miten lapset? Ne ei ymmärtäis... Minne mä lähtisin lasten kanssa tauon ajaks? Mieshän ei kotoaan lähde.

 

[mass]

Onko sulla kuitenkin opiskelut käytynä? Tuosta nälvimisestä ja idioottina pitämisestä tuli mieleen. Eli mistä se juontaa?

 

[vrs]

Ihan ensteks sun on sisäistettävä se, että sulla on helvetin hyvä mies. Se mies on myös sun lasten isä. Jos eroaisit nyt, uskotko todella minkään olevan paremmin?

Toi miehen nälviminen. Noh, se on kyllä hirmu rumaa. Yritä olla välittämättä, vaikka loukkaa. Kun mies nälvii, kysy ihan silleen neutraalisti ja tunteettomasti, et onko todella sitä mieltä mitä sanoi. Toista samat sanat, mitä mies käytti: toisen suusta kuultuna ne kuulostaa paljon pahemmalta ja jossain vaiheessa (ku sitkeesti vaan toistelet ja oot kylmän diplomaattinen) mieski saattaa vähän havahtua. Kannattaa myös joka kerta ihan rauhallisesti sanoa, että "hei, nyt loukkasit mua kyllä taas tosi paljon, tuli tosi paha mieli tosta mitä sanoit".

Sanot, että ootte riitaherkkiä ja tulistuvia: yleensä auttaa lähestymistavan muuttaminen. Jos aina räyhäät, on se miehenkin mielestä ihan normia eikä niin letkauta korvaansakaan. Jos taas yhtäkkiä käyt oikein karrikoidun sivistyneesti selittämään asioita, voi reaktio olla eri. Kun puhut, sammuta myös telkkari ja änkeä miehen näkökenttään. Älä selittele, älä syyttele. Puhu "minusta tuntuu" muodossa.

Jotta voit olla onnellinen jonkun muun kanssa, on sun ekaks oltava onnellinen itses kanssa. Onnellisuus on sitte muuten asennekysymys.

 

[Cherry Maua]

[QUOTE="a p";25600803]Ei mulla ero ookkaan ekana mielessä, vaan haluaisin miehen kanssa puhua tilanteesta. Hän ei vaan suostu.

Meillä oli tuossa taannoin lapset yökylässä ja saimme viettää kahden keskisen illan. No, käytiin syömässä ja drinksuilla, tultiin kotiin saunomaan ja toljotettiin telkkaa kunnes mentiin nukkumaan... Yritin kaikkeni et oltais juteltu ja pidetty yhdessä hauskaa, mutta ei niin ei...

Oon nykyään tosi pahantuulinen ja itkuherkkä, olo tuntuu masentuneelta. Oon varma että se johtuu meijän tilanteesta. Vaikee selittää, mutta tuntuu että oon henkisesti iha yksin. Kotona ei oo ketään kelle voisin puhua, kertoa päivän tapahtumista tai muuten vaan pölistä niitä näitä. Vastaus on aina "ei kiinnosta."[/QUOTE]

Mulla oli nuorena samanlainen tilanne, ymmärrän sua ja miltä susta tuntuu. Kaiken lisäksi aina valitin miehelle pahaa oloani ja sain siitä hyvästä nyrkistä aina silloin tällöin. Sun kannattaa nyt ajoissa tehdä tilanteelle jotain, jos tuntuu että olet onnellisempi yksin, niin eroa nyt jos vielä olet täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Koska myöhemmin se voi olla liian myöhäistä. pahimmassa tapauksessa lapset ehtivät kärsiä liikaa kuten meillä kävi.

Mutta se mikä on kaiken A ja O, on se miten sinä voit äitinä, ja mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin. Kun voit hyvin, riippumatta miehestäsi tai parisuhteestanne, se näkyy myös ulospäin ja silloin olosuhteet eivät pääse liiaksi lannistamaan sinua. Ajattele, mikä on elämässäsi tärkeintä. Uskoisin, että lapset, ja oma hyvinvointi? Rohkaistu tekemään asioiden eteen ratkaisuja!:hug:

 

[vrs]

[QUOTE="a p";25600820]Taidankin näyttää tän keskustelun miehelle kun tulee kotiin. Ehkäpä sitten tajuaa.....[/QUOTE]

Hyvä idea!

Saanko lähettää miehellesi pienen terveisen? Teenpä sen enivei:

Hei AP:n mies! Oot vissiin aika hyvä jätkä muuten, mutta mitä vittua toi vaimos mainitsema nälviminen meinaa? Tuleeko tosi miehekäs olo, ku saat naises itkemään? Vai onko itsetunto-ongelmia, jos muita tolleen tarvii kiusata? Oikeesti mies, EI NÄIN.

 

[yrmy]

mies on jostain kroonisesti vihainen, voi olla että asia ei edes varsinaisesti liity sinuun, mutta kun sieluun sattuu niin sinä olet se, ketä on kiva purra.

ei sitä tarvitse sietää, jos mies ei suostu käyttäytymään. älä anna miehen purra vapaasti vaan älähdä. muuten halveksunta vain lisääntyy. kysy mikä häntä sinussa loukkaa.

vaikka toisen käyttäytymistä ei pysty suoraan muuttamaan, niin omia reaktioitaan voi muuttaa, ja sillä tapaa toinenkin joutuu huomaamaan, että aiempi porsaanreikä on tukittu ja aitakaan ei enää ole matalin samassa kohtaa. mikään ei estä sinua sivistämästä itseäsi hyvällä parisuhdekirjallisuudella ja menemällä sinne terapiaan ilman miestä, jos hän ei mukaan lähde. sinun elämänlaatusi ei tuolla tapaa ainakaan taida aleta.

 

["a p"]

Kiitos vrs terveisistä miehelleni
Nälviminen on sellasta pientä kiusaa ja haukkumista... Mutta kun sanon että mulle tulee sellasesta paha mieli, niin mies suuttuu ja sanoo että enkö vitsejä ymmärrä.
Mieheni ei ikinä ole käyttänyt (fyysistä) väkivaltaa eikä uhkaillut sillä. En usko että ikinä ketään voisi satuttaa.
Mä vaan tartteisin läheisyyttä ja juttukaveriakin.. Miehelle sen omat jutut (xbox, tietokone, telkkariohjelmat...) taitaa olla tärkeempiä kuin minä. Ja kyllä, puhua oon yrittänyt ja paljon. Se ei tehoa.
Silloin ku meidän esikoinen oli pieni niin meillä oli aina yhdessä kivaa ja ihanaa. Viikonloppuisin laitettiin hyvää ruokaa ja illalla lapsen mentyä nukkumaan joimme pari lasia viiniä, saunoimme, kuuntelimme musiikkia, juteltiin ja oltiin lähekkäin (muutakin kuin pelkkää seksiä). Noita aikoja mulla on ikävä ja oon senkin miehelle sanonut.

 

[:(]

Me ollaan kans etäännytty miehen kanssa, tuntuu ettei puhuta oikein enää, ja kun olen yrittänyt puhua parisuhteen tilasta, niin vastaukseksi saan ynähdyksiä. Nyt olen sitten käyttäytynyt samoin kuin mies muutaman päivän, en anna hyvänyönsuukkoa, menne vaan itekseni nukkumaan. En halaile koskaan. Niin nyt ollaan kuin kämppikset, eikä mitään kontaktia Ajattelin että mies huomaisi kiinnittää omaan käytökseensä huomiota, jos olisin kuten hän. Mut ei vissiin...

En minä ainakaan erota haluaisi, lapset ja kaikki, pitkä suhde. Mutta ärsyttää että mies ei tajua eikä tunnu haluavan huoltaa suhdetta. Läheisyyttä tarvitsisin... nyt on seksissä ollut pitkä tauko, kun ei ole tilaisuuksia lasten kanssa, ja seksi ei kiinnosta, kun hellyyttä ei tule muutenkaan.

 

["a p"]

Me ollaan kans etäännytty miehen kanssa, tuntuu ettei puhuta oikein enää, ja kun olen yrittänyt puhua parisuhteen tilasta, niin vastaukseksi saan ynähdyksiä. Nyt olen sitten käyttäytynyt samoin kuin mies muutaman päivän, en anna hyvänyönsuukkoa, menne vaan itekseni nukkumaan. En halaile koskaan. Niin nyt ollaan kuin kämppikset, eikä mitään kontaktia Ajattelin että mies huomaisi kiinnittää omaan käytökseensä huomiota, jos olisin kuten hän. Mut ei vissiin...

En minä ainakaan erota haluaisi, lapset ja kaikki, pitkä suhde. Mutta ärsyttää että mies ei tajua eikä tunnu haluavan huoltaa suhdetta. Läheisyyttä tarvitsisin... nyt on seksissä ollut pitkä tauko, kun ei ole tilaisuuksia lasten kanssa, ja seksi ei kiinnosta, kun hellyyttä ei tule muutenkaan.

Mulla on ihan samat tuntemukset!! Voimia sinulle!
Seksiä meillä on edes kerran viikossa.. Tarviin edes sen pienen läheisen hetken. Mutta seksin laatukin on huonontunut.

 

[:(]

[QUOTE="a p";25601080]Mulla on ihan samat tuntemukset!! Voimia sinulle!
Seksiä meillä on edes kerran viikossa.. Tarviin edes sen pienen läheisen hetken. Mutta seksin laatukin on huonontunut.[/QUOTE]

Niin meilläkin oli pitkään, mutta ne oli aina aika pikikset, niin meni sitten sekin into Pitäisi tehdä kalenteriin tilaa seksille Viedä säännöllisesti kaikki lapset mummolaan ja sitten vaan... Kyllä oikeasti luulen, että läheisyys poikii läheisyyttä ja seksi seksiä ja molemmat toisiaan... eli pitäisi vaan niellä oma loukkaantuneisuus ja tehdä aloitteita.

 

["a p"]

Niin meilläkin oli pitkään, mutta ne oli aina aika pikikset, niin meni sitten sekin into Pitäisi tehdä kalenteriin tilaa seksille Viedä säännöllisesti kaikki lapset mummolaan ja sitten vaan... Kyllä oikeasti luulen, että läheisyys poikii läheisyyttä ja seksi seksiä ja molemmat toisiaan... eli pitäisi vaan niellä oma loukkaantuneisuus ja tehdä aloitteita.

No me just vietiin lapset mummolaan ja niiiin ootin sitä iltaa... Pettymys tuli (ja itku salaa nukkumaan mennessä...).

 

["mamaa"]

Hyvä idea!

Saanko lähettää miehellesi pienen terveisen? Teenpä sen enivei:

Hei AP:n mies! Oot vissiin aika hyvä jätkä muuten, mutta mitä vittua toi vaimos mainitsema nälviminen meinaa? Tuleeko tosi miehekäs olo, ku saat naises itkemään? Vai onko itsetunto-ongelmia, jos muita tolleen tarvii kiusata? Oikeesti mies, EI NÄIN.

Juu, peesi. Mitäpä sitä toistamaan kun vrs sanoi molemmissa kommenteissaan hyvin.