Tottakai on mahdollisuus!
Itse olin 16 kun tulin raskaaksi, 17 kun poikamme syntyi. Tosin ehdin käymään peruskoulun ja vuoden ammattikoulua ennen lapsen syntymää, mutta silti jäi koulu kesken. Esikoisemme nyt 1v. 2kk ja olen raskausviikolla 9 eli näillä näkymin (mitä tahansahan voi vielä sattua) toinen tulossa, ikää minulla silloin 19v. En jatkanut koulua, koska ala ei minua oikesti kiinnostanut.
Mielestäni lapsen teossa ei ole mitään oikeaa aikaa tai ammattiarvoa, ei varsinkaan oikeaa ikää. Itselläni lapset ja perhe on numero 1, nautin lapsestani/lapsistani niin pitkään kun on mahdollista ja sitten lähden opin tielle luomaan uraani. Olen vielä nuori, ehdin hankkimaan vaikka kolme ammattia vielä jos haluan. Kerran lapset vaan pieniä ovat. Jos koet itse olevasi valmis lapsen hoitoon ja valmis ottamaan kaiken sen vastuun mitä lapsen myötä tulee, niin pidä lapsi äläkä välitä muiden mielipiteistä, älä edes vanhempiesi. Varsinkin nuoren äidin täytyy ajatella itsekkäästi välillä, ainakin siinä jos muut jo valmiiksi hylkäävät lapsen.
Mies häviää, kaverit hylkää... Ei pidä paikkaansa!!! Kyllä se vaan niin on, että jos mies oikeasti kanssasi haluaa olla, se pysyy siinä vierellä koko ajan. Ottaa siis vastuun teoistaan. Omanikaan ei mihinkään ole lähtenyt ja tuskin lähteekään, parisuhde pysynyt tosi hyvänä koko ajan.
Ja ystävät... Kyllä ne todelliset pysyy ja varmasti tarjoavat joskus myös apua lapsen hoitoon. Ne "kännikaverit" sanoo kyllä hei hei jos lapsen saat, joskus ehkä lähettävät viestiä tai soittelevat, että lähdetkö juhlimaan, ikinä ne ei kysy mitä kuuluu tai miten vauva voi.
Ja vanhempasi luultavasti hyväksyvät asian ajan myötä. Kuka voi vastustaa ja olla pitämättä pienestä, suloisesta ja täysin viattomasta lapsesta?! Isosiskoni katkaisi välit kanssani kerrottuani raskaudesta, mutta otti yhteyttä taas kun huomasi että niin se asia vaan on, minä pidän lapsen.
Ja oletko oikesti sitten valmis siihen että ulosmenemiset vähentyvät? Tiedän nimittäin pari äitiä, tosin he ovat jo hieman vanhempia, jotka heti sairaalasta päästyään ovat hankkineet lapsenvahdin ja itse lähteneet ulos juhlimaan.. Tuo on sellainen asia, mitä minä en henkilökohtaisesti hyväksy, entä imettäminen ja lapseen tutustuminen ym.? Ei kai sinusta tulisi samanlainen?
Sitten on kyllä vielä yksi juttu... Mieti asiaa myös talouden kannalta. Saisit minimirahat, pieniä ne sitten oikestikin ovat. Meillä ei hätää kun miehellä tulot, mutta entä jos olisin yksin? Eläisin aika tiukilla. Suomi on onneksi siitä hyvä maa, että melkein kaikessa tuetaan.
Tee ja päätä asia niinkuin itse parhaaksi näet, älä kuuntele liikaa toisten mielipiteitä, jos ollenkaan. Sinä se pääasiassa lapsen kuitenkin hoidat ja kasvatat, ei äitisi eikä kukaan muu.