Onko ketään muuta jo kehtaa myöntää olevansa väsynyt yhden lapsen kanssa?

[uupunut]

Minä nimittäin olen! Tuntuu vaan että kaikki ympärillä on niin tehokkaita ja jaksavaisia vaikka olisivat yksinhuoltajiakin, kuten minä. Olen aina kaivannut omaa rauhaa ja hiljentymistä, nyt tuntuu etten osaa rentoutua edes silloin kun lapsi menee illalla nukkumaan. Yöt pyörin horroksessa tai hereillä vaikka on rauhoittavaa lääkitystäkin siihen ja masennuslääkkeet. Joka äännähdyksen kuuntelen, olen ihan jumissa joka puolelta, naamasta näkee stressin ja valvomisen, maha joka päivä kipeä ym...

Mietin jokaikinen aamu että kunpa saisi kerrankin nukkua edes yhdeksään ja olla hiljaa. Lapsi herää kuuden maissa, näin on ollut aina ja on heti touhua täynnä. On vielä taapero ja erittäin vilkas ja temperamenttinen, uhmakohtauksia on ja kirkuu ja hyppii.

Tuntuu turhauttavalta ja uuvuttavalta kun tietää miten päivät menee. Vaipanvaihtoa, pukemista, ulkoilua, kauppakassien kärräämistä, ruokailua ja sen jälkeisten sotkujen siivoamista joka puolelta. Päiväunikiukuttelut ym. muut. Siis tietysti nämä kaikki on normaaleja juttuja, mutta enpä oisi ikinä uskonut miten raskasta tämä on.

En kadu, lapsi on maailman tärkein asia. Silti en vaan ymmärrä miten toiset "nollaa" ja kestää kun on meteliä ja tohinaa aamusta iltaan. Tuntuu liian usein siltä, että nuppi pamahtaa kohta.

Minun äiti ottaa välillä lasta hoitoon mutta ei jaksa 3h kauempaa, kun on niin villi. Ymmärtää minun väsymyksen kyllä. Mulla ei ole kavereita eikä mitään. Lapsen kanssa vaan 24/7. Kunpa saisi edes joskus mennä rauhassa vessaan. Mitä tahansa teen, lapsi roikkuu ja huutaa mun jalassa kiinni. Illalla usein rojahdan puolitajuttomana sohvan pohjalle. Silloin voisi tehdä jotain "omaa" mutta hyvä jos aina suihkuun edes jaksaa.

Eikö oo kohtalotoveria?

 

[...]

No, mä OLIN tolkuttoman väsynyt juuri tuossa tilanteessa. Oli elämäni rankinta aikaa. Ei siinä paljon jaksanut äitiydestä nauttia. :hug:

 

[e]

Saisitko tukiperhettä tai kunnalta jotain perhetyöntekijää? oletko kysynyt?

 

[Hei]

Lähtekää liikenteeseen eli puistoihin, perhekahviloihin, kauppoihin pyörimään, HopLoppiin tai jonnekin. Kunhan liikutte ihmisten ilmoilla. Se auttaa kummasti ja ehkä löydätte kavereita. Yksin ei ole kivaa kitkuttaa. MInulla on monta lasta, mutta isommilla on jo omat menonsa ja olen aika paljon sitten meidän taaperoikäisen kanssa, joten tiedän mistä puhut. Nyt ollaan lähdössä uimahalliin Tsemppiä!

 

[Hei ap,]

täällä myös kahden lapsen totaaliyh. Toinen on vaipoissakin vielä. Tuo ensimmäinen kirjoittamasi kappale on niin totta... Eli minkään en enää pysty rentoutumaan edes silloin kun olisi tilaisuus, vaan jännitän valmiiksi sitä milloin lapsi taas herää (yösyötölle tai päiväunilta jotka on 1-2h). Oon ajatellut että nollaaminen vaatisi tässä vaiheessa useamman päivän levon ja hiljaisuuden, mutta siihen ei tietenkään ole mahdollisuutta.

 

[nortsu]

Soita heti ihmeessä perheneuvolaan tai sossuun tai johonkin! Ei tarvii yksin jaksaa kenenkään. Nykypäivänä on jo niin paljon apuja saatavilla ja helpommatki tapaukset saa! Kun olet noin piipussa jo se vaikuttaa lapseen tietenkin! Olet tiukkana, apua on saatava, joko että joku käy hoitaa lasta kun olet poissa, tai todella joku tukiperhe joka ottaa vkl hoitoon ja saat levätä. Musta on kamalaa kun ihmiset jää yksin ilman entisajan tukiverkkoja. Älä sinä jää yksin enää päiväksikään! Halaus. Ja soita heti eikä viidestoista päivä!!!

 

[idunnor]

Kyllä mä välillä olen rasittunut vaikka mies onkin paljon läsnä mutta kärsin/nautin unettomuudesta, miten sen ottaa (unen tarpeeni on minimaalinen eikä haittaa arkea). Lapsi vain on todella vilkas ja kerkeää tekemään vaikka ja mitä, käännän hetkeksi selkäni niin hän on jo kiivennyt ikkunalaudalle ties mitä apuvälinettä hyväksi käyttäen tai jos käyn vessassa niin on roudannut turvaistuimensa jonkin oven/lipaston eteen jotta saa sen auki jne jne...

Vielä puoli vuotta sitten olin palamassa loppuun ja masennus alkoi nostaa päätään mutta löysin pakokeinon ja tavan rentoutua, samalla myös palan itsestäni jonka luulin hukanneeni lopullisesti.
Laitan kuulokkeet korville ja musiikkia soimaan, piirrän/luon jotain tai teen taustatyötä seuraavaa teosta varten, siten nollaan itseäni niin jaksan... Saan kaiken sisällä myllertävän kohdistettua konkreettisesti johonkin niin helpottaa.
Olisko sulla jotain vastaavaa mitä voisit tehdä? Kirjoittaa, piirtää, lukea, askarrella, kuunnella musiikkia ja vain olla, neuloa jne. mitä tahansa? Ei se tosin energiaa anna tai vähennä lapsen tarvetta sinuun mutta voi auttaa muuten...

Ja perheneuvola tms. voi järjestää jotain tukitoimia että saat hengähtää? Ota sinne yhteyttä...

Voimia sulle, joku päivä on helpompaa :hug:

 

[vieras]

Et ole ainut. Mä olin kuoleman väsynyt enkä sit paljon muuta muistakkaan. Jotenkin hoidin homman. Mitään tukiverkostoa ei ollut ja mies oli paljon pois töiden takia. Vaikka sinusta nyt tuntuu kamalalta, niin lupaan että se helpottaa.

 

[Harhaanjohtaja]

mä olin väsyneempi yhden kanssa aikoinaan kuin nyt kahden ja välillä kolmen lapsen kanssa

Ja elämätilanne oli sillon se mikä vaikutti, eli olin yksinhuoltaja. Kovasti tsemppiä :hug:

Kyllä se elämä oikeesti helpottaa. Mulla meni silti 5 vuotta ennenkun uuden lapsen halusin..sen verran pelotti että taasko..Mut onneks ei

 

[harmaa]

kiva että otit asian puheeksi. en ole yh. mutta alle 2v viipeltäjän äiti ja tuntuu että nyt uupunut kanssa. käyn myös töissä joten en tiiä mutta aluksi työssäkäynti helpotti asiaa että sai tehä jotain muuta nyt tuntuu että työssäkään ei oikein jaksa täysillä joten ole vähän höllentänyt otetta.
Teen aina diagnoosia itsestäni ja ehkä myös oma kunto on retuperällä, herkkuja ja vähäset liikunnat ulkona lapsen kanssa. nyt rupesin ottaan vitamiineja ja menen labrakokeisiin jos toi hemoglobiinikin on alhaalla..olethan tarkistanut oman hemoglobiinin?
alhainen arvo väsyttää oloa, ja tukee stessaamisen oloa

mä ite yritän ajatella että kohta tää vaihe on ohi ja lapsi itse painelee tuolla kavereiden kanssa

 

[toinen]

mulla oli rehellisetsi sanottuna rankempaa yhen lapsen kanssa suhteessa,kun nyt kahen lapsen kanssa yksin.mutta mulla oliki paska mies.

 

[Hilpuri Tilli]

Kyllä aiemmin, etenkin ensimmäiset 1-2 vuotta. Nyt jo jaksaa, lapsi kohta 7-vuotias.