onko kenelläkään "toisella naisella" onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?

Onnellisia kokemuksia??? Jos onnellisuudeksi voi laskea sen, pahanolon ja kärsimyksen minkä toiminnallaan omalle ja pettämiskummanin aviopuolisolle ja lapsille aiheuttaa niin onnellisia kokemuksia on jokaisessa "salasuhteessa"!!!

 

Onnellisia kokemuksia??? Jos onnellisuudeksi voi laskea sen, pahanolon ja kärsimyksen minkä toiminnallaan omalle ja pettämiskummanin aviopuolisolle ja lapsille aiheuttaa niin onnellisia kokemuksia on jokaisessa "salasuhteessa"!!!

Onnellisuutta tosiaan! Ex-vaimon salasuhde varattuun ukkomieheen toi onnea kahdelle ihmiselle n. vuodeksi, mutta onnettomuutta seitsemälle muulle ihmiselle (salamiehen vaimo +3 lasta, minä +2 lasta) vuosikausiksi.

Kaipa kahden 'onni' oli kaikkien muiden onnettomuuden arvoinen. Eikä tuo kahden onnikaan jatkunut kuin siihen asti kun salamies bongasi itselleen nuoren ja verevän kolmosnaisen.

 

Mitäs jäätte märehtimään eksiänne, kyllä varmaan on kurjaa!

Hankkikaa tekin uusi elämä. Tuskin se entinenkään enää niin hienoa ja hyvää oli kun eksä tilallenne uuden etsi.

Luuserit.

 

Ja taas puhutaan aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta. Ap:hän kysyi: "Onko kenelläkään ”toisella naisella” onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?"

Keltään ei kysytty, mitä mieltä olette "toisista naisista", pettämisestä tai lasten / jätettyjen aviopuolisoiden kohtaloista!!!

Opetelkaa lukemaan kysymys oikein ja vastaamaan kysymykseen. Eikös niin pitänyt tehdä jo kouluaikaan kokeissa? Vai vastasitteko matikan kokeen kysymyksiin kirjoittamalla maantiedosta tai biologiasta?

Perustakaa, moralistit oma ketju, jossa saatte haukkua exiänne ja näiden rakkaita sydämenne pohjasta ja kadehtia heidän onneaan sydämenne verille ja naamanne myrkynvihreiksi!!!! PRRRKL!!!

 

Ei oo onnellista kokemusta, kakkosena ei ollu kivaa!
Nyt ykkösenä on.

 

Ja taas puhutaan aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta. Ap:hän kysyi: "Onko kenelläkään ”toisella naisella” onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?"

Keltään ei kysytty, mitä mieltä olette "toisista naisista", pettämisestä tai lasten / jätettyjen aviopuolisoiden kohtaloista!!!

Opetelkaa lukemaan kysymys oikein ja vastaamaan kysymykseen. Eikös niin pitänyt tehdä jo kouluaikaan kokeissa? Vai vastasitteko matikan kokeen kysymyksiin kirjoittamalla maantiedosta tai biologiasta?

Perustakaa, moralistit oma ketju, jossa saatte haukkua exiänne ja näiden rakkaita sydämenne pohjasta ja kadehtia heidän onneaan sydämenne verille ja naamanne myrkynvihreiksi!!!! PRRRKL!!!

Otan osaa, vihaisuutesi on suorastaan liikuttavaa. Kun on tiukka pipo tai muu vanne pään ympärillä, se saa aikaan tuollaisia purkauksia. Yritä hellittää, ettet kuole piakkoin aivoinfarktiin.

Missä täällä on muuten sanottu, mitä pitää ja mitä saa kirjoittaa?
Syytät muita moralisoinnista, mutta lankeat itse halpahintaiseen toisten moralisointiin ja haukkumiseen. Missä on sanottu sekin, että erilaisia näkökulmia ei saisi tuoda esille, vaan aina pitää vastata vain tietyllä tavalla ja - kuten tässä tapauksessakin - alkuperäistä ajatusmallia vahvistaen.

Löysää sitä pipoa, ennen kuin on myöhäistä!

 

Et kaipaa saarnaa että varattuihin ei saisi koskea ja niinpä pari sanaa siitä, että olet tyhmä, kun et ymmärrä mitä tapahtuu:

Suhteen onnettomuus ja onnellisuus on suhteellinen käsite. Kokemuksesta vain sanoa, että kun paneskelee "irti arjesta" tyyppisessä sivusuhteessa jotain miehenkipeää irtonumeroa, jolle olen kaikki kaikessa, niin se vakisuhde näyttää aika arkiselta ja väljähtyneeltä ja kun nainen oikein rohkaisee, niin alkaa itsekin ihmetellä, että kuinka tällainen herkkä, älykäs ja persoonallinen mies voikaan olla kalehdittuna sellaiseen suhteeseen kuin on.

Minullakin oli vahvoja tunteita. Vahvempina rakkaus (itse- sellainen) ja omahyväisyys. Ihminen on mestari pukemaan ne vain johonkin paljon jalommalta kuulostavaan.

Onneksi kerran kulkuset tyhjinä kilisten kotiin (huom "KOTIIN") kompuroidessa tajusin mitä olin tekemässä ja kylliksi omahyväisyyttäni kirottuani ja naurettuani koin jotain oppineeni.

Minusta kaikista kamalin vaihtoehto olisi ollut, että olisin tämän B-naisen kanssa alkanut uuden vakisuhteen ja jäänyt vangiksi omaan harhaani. Kun rikkoo perheensä ja käy kaikki eroprosessit läpi jonkun toisen naisen takia (muka), niin kynnys tunnustaa toimineensa kusipäisesti vain nousee korkeammaksi. Ehkä peräti ylittämättömäksi. Ja niin uusi kusipää olisi syntynyt.[/quote]

 

Avioliitoista kai purkautuu puolet. Tuskin niissä kaikissa on syynä uskottomuus ainakaan primmäärinä syynä. Onneton loppu parisuhteessa ei ole siis ainoastaan pettämisen tulos vaan ylipäänsä nykyajan parisuhteen tuloksena harmillisen usein.

Ihmisen ei pidä olla itsekäs ja ajatella, että seksin harrastamisella ja rakkaudella olisi pyhä yhteys. Pysyvä rakkaus syntyy usein juuri nimenomaan ilman seksiä.

Seksi on primitiivinen ja itsekäs. Lajin jatkaminen ja itsekkyys ovat yhteydessä toisiinsa. Orgasmi vaatii itsekkyyttä.

Minä olen saanut paljon liiton ulkopuoliselta suhteelta. Minulla on ollut niitä muutama. Tapaan erästäkin entistä kumppaniani silloin tällöin, mutta emme enää harrasta seksiä keskenämme. Molemmat muistelevat tykönään hienoja hetkiä.

Puolisoni kanssa olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja elämä on onnellista. Puolisollani on ollut jonkinlaisia suhteita - seksistä en onneksi ole selvillä. Mutta tiedän pari noista miehistä ja arvostan heitä. Puolisolleni seksi ei ole juurikaan merkittävää, joten en usko hänellä olleen avion ulkopuolista seksiä.

Mutta minulle seksillä on merkitystä ja siksi tarvitsen avion ulkopuolisen kumppanin.

 

Ap kysyi, että onko onnellisia kakkosnaisia. Miten sitä voisi olla onnellinen kakkosena? Kuka haluaa tyytyä siihen, että joutuu olemaan "piilosilla", väheksytty ja vaiettu ihminen? Kakkosena saa ehkä juhlahetkiä, huomionosoituksia ja lahjuksia, mutta sydäntä ei kokonaan saa. Ei myöskään arkipäivää, tukea huoliinsa, suku ei tunne sinua, etä pääse toisen elämään mukaan.

Jos kakkosena olisi onnellista, mehän pyrkisimme siihen "virkaan" emmekä tyytyisi olemaan ykkösiä. On niin helppoa kertoilla juttuja puolison vioista ja puuteista, tunteiden puutteista yms., mutta pitää osata nähdä todellisuus. Jos se puoliso olisi niin mahdoton ja elämän niin kylmää ja sisällyksetöntä, niin toki se kakkonen vaihdettaisiin ykköseksi ja vanha kumppani saisi kenkää. Ei pidä uskoa satuihin.

Vastaukseksi alkuperäiselle sekä nimimerkille Ei voi:

Kyllä voi "kakkosenakin" olla onnellinen. Minä olen yksi sellainen. Ihminen kokee onnellisuutta ihmissuhteissaan silloin, kun niissä kokee saavansa sitä mitä haluaa. Ihmiset haluavat eri asioita. Eivät kaikki halua ihmissuhdetta jossa joutuisi olemaan "ykkösen" asemassa arkineen kaikkineen. Jokainen arvottaa asiat omalla tavallaan. Jos haluaa "ykköseksi", ei kannata alkaa "kakkoseksi". Jos taas ei halua kenenkään "ykköseksi" kannattaa alkaa jonkun "kakkoseksi" )

 

No voi helvetti! Vai vielä pitäis pönkittää ja kehua, kun joku pettää taas toista.

Mun moraalini mukaan pettäminen on väärin, perusteli sitä millä tahansa.

 

Itse kadun kovasti toisena naisena olemisesta. Usko, ei siitä jää kuin pelkkä rikkinäinen sydän ja murjottu itsetunto käteen. Itse olin suhteessa toiseen mieheen muutaman kuukauden. Hän väitti, että haluaa erota naisestaan ja haluaa olla mun kanssani. Niin minä sitten odotin.. Välillä olin kuin maani myynyt kun hän ei tullutkaan sovittuun tapaamiseen, ei vastannut puheluihin ja viesteihin muutamiin päiviin. Silloin kun olimme yhdessä hän väitti naiselleen, että on kavereidensa luona ja tulee silloin ja silloin. Se oli erittäin alentavaa. Kyllähän siinä suurista tunteista puhuttiin ja varmasti hänelläkin oli tunteita minuun. Mutta usko nyt herranen aika, että olisihan hän naisensa jo jättänyt jos heillä niin huonosti menee. Ei saa olla liian sinisilmäinen, minä opin sen itse kantapään kautta. Sanot miehelle suoraan, että jos hän haluaa olla kanssasi niin sitten on vain sinun kanssasi, kokonaan eikä molempien kanssa. Jos hän ei osaa päättää niin älä ihmeessä katsele sellaista häntäheikkiä hetkeäkään. Ja oletko miettinyt että jos satuttekin yhteen niin mitä jos hän tekee saman sinulle? Hyvinkin voi tehdä. Tuollaisiin miehiin ei voi luottaa.

 

Hyvä on olla kakkosena tai ainakin mies tulee aina tarvittaessa. Odottamaan en ala niin ykkösenä kuin kakkosenakaan. Vaadin oman aikani ja saan sen. Siitä se onni tulee jos näin on hyvä.

 

Eikä teitä kakkosia jotenkin ällötä, että mies on voinut olla samana päivänäkin sängyssä toisen naisen kanssa? Ja puuhaillut ties mitä..Ainakaan minua ajatus ei kyllä innosta. Voisiko olla niin, että jos naisille ei vapailta markkinoilta miestä löydy, hän tavallaan kuitenkin ajattelee seurustelevansa kun on jonkun miehen kakkonen?

Ja sen haluaisin oikeastaan kysyä "näiltä kakkosilta", että haittaako sinua, jos rakastamallasi miehellä on toinen nainen? Koska sen ei pitäisi kyllä haitatta

 

Voi vähän aikaa olla onnellinen rakastumisen huumassa. Minulle kyllä selvisi aika pian, että tulisin olemaan ikuinen kakkonen ellen peräti kolmonen tai nelonen. Siihen laskin vaimon, lasten harrastuksiin kuljetukset, miehen omat harrastukset. Sitten kun kaikki muu oli hoidettu, oli minun vuoroni.

Jos kestää onnellisena "joutohetkien ajanvietteenä", niin ehkä pysyy siinä tilassa. En kauan kestänyt vaan sanoin, että ota tai jätä ja tiesin vastauksen ennen kysymistä. Mies totesi, että eihän hän voi ottaa, kun hänellä on jo vaimo. Olin siinä vaiheessa jo päättänyt lopettaa. Esitäpä kokeeksi sama kysymys, jos uskallat.

Ainahan miehet kertovat kakkoselle, että on NIIN onnetonta kotona. Kaikkea ei tarvitse uskoa, jos ei halua pettää itseään.

Mutta nauti osastasi, jos olet siinä onnellinen. Ei käy kateeksi.

 

Mies joka oikeasti haluaa erota myös eroaa nopeassa tahdissa. Nykyään eroon ei tarvita vaimon suostumusta, omaisuutta ei automaattisesti puoliteta, vaimolle ei tarvitse maksaa elatusta eikä vaimo voi estää miestä tapaamasta lapsia. Nykymiehellä ei pitäisi olla mitään todellisia syitä pysyä onnettomassa avioliitossa. Jos hän kuitenkin vitkuttelee eron kanssa, on syynä mitä ilmeisimmin vaan se ettei se liitto niin onneton olekaan.

 

Intohimovaihe suhteessa kestää yleensä maksimissaan kaksi vuotta. Sitten arki ja kyllästyminen tulee peliin. Niin naiset kuin miehetkin kokevat ajoittain kyllästymistä siihen omaan kumppaniinsa, vaikka hän olisikin rakas. Rakastaminen on nimenomaan sitoutumista parisuhteeseen ja rakkauden hehkun ylläpitoa tekemällä rakkauden tekoja. Liian moni luulee, että kun intohimo hiipuu, niin sille ei ole enää mitään tehtävissä.

Nykyaikana seuran etsiminen on niin helppoa. Yksinään baariin tulevia naisia ei katsota oudoiksi ja netin kautta yhtä lailla niin miehet kuin naisetkin voivat hakea pelkkää seksiseuraa. Kun miehet käyttäytyvät vastuuttomasti ja itsekkäästi, niin naiset tekevät sitä samaa perässä. Kaikkialta pursuaa seksiä ja pornoa. Siinä myllerryksessä voi olla vaikea tajuta, että ratkaisu onnelliseen vaikkakin vähän väsähtäneeseen suhteeseen ei ole pettäminen vaan päinvastoin keskittyminen entistä enemmän omaan ykkössuhteeseen.

Niinhän sitä sanotaan, että ei voi nähdä lähelle ennenkuin menee riittävän kauas. Se pitää paikkaansa tässäkin asiassa. Kun elää koko ajan nykysuhteessa, ei näe sen hyviä puolia. Kun pettää tai muuttaa väliaikaisesti pois, sitä vasta sitten tajuaa saatuaan perspektiiviä, että miten hyvin asiat itse asiassa onkin koko ajan ollut.

 

En kaipaa "saarnaa" miksi varattuihin ei saisi koskea. Olen kuitenkin sitä mieltä, että itse tämä varattu on vastuussa omista teoistaan, en niinkään minä.

Olen tapaillut miestä,joka on suhteessa. Onnettomassa sellaisessa, ja tiedän olevani "se toinen nainen". Tiedän myös, että harvoin se toinen nainen voittaa vaan yleensä häviää.

Tunteet ovat kuitenkin vakavia ja vahvoja sekä minulle että miehellä. Emme ole puhuneet hänen erostaan, ainoastaan siitä kuinka onneton on suhteessaan ja kuinka kaduttaa että on sitä jatkanut

Onko kenelläkään "toisella naisella" hyviä kokemuksia varatuista miehistä? Onnellisia, yhteisiä tulevaisuuksia??

Aloin seurustella miehen kanssa kun hänellä oli eroprosessi meneillään entisestään. Mies oli aivan "rakastunut" minuun. Ihmettelin kyllä jo tuolloin, miten voi päästä niin helposti yli parin vuoden suhteesta... Nyt kun meille tuli ongelmia emme suinkaan alkaneet ratkoa niitä, vaan mies löysi uuden, johon on taas aivan rakastanut. Tämä on kuulemma nyt "sitä oikeaa"...

 

olin toinen nainen lähes 3 vuotta. Itkin usein sitä etten varmaan tule toista ikinä saamaankaan omakseni, rakastin kovasti miestä, mies ei uskaltanut katkasita suhdetta lasten takia mutta kohtalo puuttui yllättäen peliin. Miehen vaimo löysi itselleen salarakkaan... nykyinen mieheni yllätti heidät ja heitti eukon pihalle. Siitä on elomme jatkunut onnellisena

Aika reppanan olet mieheksesi ottanut! Ei ollut sitten äijällä munaa tehdä omaa ratkaisua, vaan sitten vasta älähti, kun vaimo toimi samoin kuin hän itse! Voisin lyödä vaikka vetoa, että oli niin raukka, ettei kertonut omasta salasuhteestaan vaimolle mitään, vaan syyllisti tämän 100 prosenttisesti ja sai itselleen marttyyrikehän päänsä päälle -siinäpä vasta tosi mies.

Herää kysymys, ottaako tämä mies koskaan mitään vastuuta teoistaan, vai onko sellainen takana urputtaja ja tekomoralisti?

 

Muutaman kuukauden olin kakkonen, kunnes mieheni erosi ja sen jälkeen olenkin ollut ykkönen. Kakkosena ei ollut kivaa, mutta ykkösenä edelleen kaikki hyvin.
Tällä hetkellä kaikki osapuolet ovat varmaan tyytyväisiä, me kaksi saimme toisemme, exälle jätettiin koko miehen entinen omaisuus taloineen päivineen ja tyytyväiseltä vaikuttaa.

 

Meidän suhde alkoi puhtaasti seksipohjalta (yhteinen fetissi) kun olimme molemmat varattuja. Heidän suhteensä oli vapaa suhde (kyllä, tiedän tämän, olen puhunut silloisen vaimon kanssa) ja minä olin pelkuri, enkä kyennyt sanomaan pahasti ex-miehelle. Huomasimme, että kun oli aloittanut niin intiimiltä pohjalta, oli hirvittävän helppoa paljastaa muitakin puolia itsestään.

Meistä tuli ystäviä ja vuoden päästä huomasin, että rakastin miestä. En kuitenkaan maininnut asiasta miehelle, koska tiesin tilanteesta ja minun asemani oli alusta asti ollut selvä. Kun salasuhdetta oli kestänyt 1,5v jäin rysän päältä kiinni ja minun seurustelusuhteeni päättyi (ainoa asia, jota kadun suhteessamme on se, etten jättänyt exääni aiemmin ja ollut rehellinen). Olisin saanut jäädä suhteeseen, mutta tajusin rakastavani toista miestä niin paljon, etten voisi häntä menettää.

Tämän jälkeen tapaamiset helpottuivat. Elin vain niitä hetkiä varten kun sain olla hänen kanssaan. Yhteiset hetket olivat humaavia - muulloin olin yksinäinen ja masentunut. Kerran mies sitten esitteli minut vaimolleen (mies siis tunsi vaimon sivusuhteet) ja kappas, vaimo tuli hirvittävän mustasukkaiseksi ja vaati miestä lopettamaan suhteen (en sitten tiedä olisiko itse lopettanut omansa).

Hämmästelen usein itsekin sitä, miten kylmän rationaalisesti silloin toimin. En koskaan valittanut tai näyttänyt miehelle, että minun oli paha olla. Olin lämmin syli ja ystävällinen kuuntelija - päinvastoin kuin tiesin vaimon olevan. Ymmärsin nimittäin, että se oli minun ainoa valttikorttini (no täydellisen seksin lisäksi). Ja niin siinä kävi, että mies valitsi minut. Ollaan nyt tunnettu yli neljä vuotta ja asuttu yhdessä niistä kaksi. Edelleenkin rakastan häntä ja hän minua, seksi sujuu ja yhdessä on hyvä olla. Kertaakaan emme ole edes riidelleet mistään.

Tämän jälkeen olen luopunut kyynisestä elämänasenteestani ja uskosta, että parisuhde on vain tahtomisen asia. Olen alkanut uskoa Siihen Oikeaan, jonka kanssa kaikki sujuu. Jos parisuhteessa on kaikki hyvin, sitä ei voi rikkoa, ei ole edes tarvetta pettää. Joku voi sanoa, että hyvittelen tällä huonoa omaatuntoani, mutta sanokoon vain. Tiedän, että tekisin kaiken uudelleen jos olisin taas siinä tilanteessa.

 

ja niin tahdon ollakin. Olen ollut jokusen miehen kakkonen ja tyydyn osaani, en edes tahdo olla heidän ykkönen. Onhan minulla itselläni mies, jonka ykkönen olen.

Narsististako??? Kyllä, jonkun mielestä, ehkä itsenikin mielestä?
Totetunut fantasiamaailma, hetkiä, joista en tahdo luopua. Se on tapani "nollata" itseni, kaiken arjen keskellä ja olla hetki itselleni ja hänelle. Tiedän tekeväni väärin, mutta silti elän näin, niinkauan kun se tuntuu hyvältä.

 

junaan ja vielä asemillekin.

Tuo sanonta on totta. Pitää olla ihme luonne, jos ei ole ristiriitaisia tunteita kakkosena ollessa, mutta onhan ihmisiä, jotka eivät tunnista edes omia tunteitaan.

 

En usko että sellaiset ihmiset rupeavatkaan kakkossuhteisiin jotka olisivat täysin tyytyväisiä elämäänsä.. Parisuhteet ovat heille peliä. Eihän sitä kosketusta haliessaan voi tietää mitä toisella on arjessa. Itse en enää aijo hakea kuin sitä kosketusta satunnaisesti, siten jaksan arjen...Minulle on yksi hailee olenko kakkonen vai ykkönen sille jonka kanssa aijon satunnaisesti sängyn jakaa. Sen tiedän myös ettei kertaakaan kenenkään kanssa ole yhteen kertaan jäänyt, eli onhan se fyysinen kanssakäyminen tärkeää ihmiselle

 

En tiedä, voiko sanoa, että olisin kakkonen, mutta minulle on erittäin tärkeä eräs toinen mies mieheni lisäksi. Seksiä emme ole harrastaneet, ei edes suukkoa vaihdettu. Siitä en ole varma, ettenkö tulisi esim. pusua hänelle antamaan tulevaisuudessa. Mutta tykkään hänestä tosi paljon ja hänen kanssa on helppo puhua asioista.
Miksikö pitää olla tällainen? Ehkä samaa kuin tuolla aikaisemmilla, jaksaa arjen sen avaulla. Oma mies on joskus loukannut minua sen verran pahasti, etten häntä enää niin tulisesti rakasta. Mutta tulemme kuitenkin toimeen niin, ettei ole tarvetta lähteä avioliitosta, seksi sujuu. Puolisomme tietävät, että tulemme hyvin juttuun ja että olemme yhteydessä muulloinkin. Mutta kaipa ainakin oma mieheni luottaa minuun, koska ei kiellä ystävyyttämme. Tosin meinaa olla välillä mustis. Mutta teidän on turha haukkua minua tästä, näkisittepä kuinka mieheni osaa liehakoida jotain muuta naista, jos sille päälle sattuu. Ja hän teki sitä paljon, ennen kuin minä otin (annoin sijaa)tämän sydänystävän.

Kakkonen tunnen olevan siinä mielessä, että silloin kun hänen vaimo on paikalla, minun pitää olla etäisempi, viilempi ystävääni kohtaan, ettei hänen vaimonsa tule liian mustasukkaiseksi. Mutta huh huh, kyllä hän jaksaa vahdata miestään.

 

sitä et sinäkään voi tietää. Vaimo voisi taas kertoa mitä mies on hänelle tunteistaan sanonut ja miten vaimo tuntee.. aivan.. mieheni petti mua.. kun mieheni kertoi parhaalle (EX) ystävälleni että ei halua hänen kanssaan mitään enää, naikkonen raivostui ja itki.. ei varmaan edes arvannut että mieheni oli samaan aikaan ollut kummankin kanssa,, järkyttäväähän se on,ei siitä ikinä yli pääse, mutta kai sen kaa voi elää.. mieheni katui ankarasti ja sanoi että se oli ihan syvältä.. joten..hmm..sen jälkeen naikkonen haukku meidät molemmat pikkupennuiks, kun ite on jo kymmenisen vuotta vanhempi epätoivoinen iskijä, jolle kelpaa varmaan kuka tahansa varattu, varakas tms. mies