Onko joku toinenkin "työidentiteetin vanki" pukeutumisessa?

[QUOTE="minttu";30191717]Riippuu varmasti paljon ammatista. Olen itse insinööri ja töissä miesvaltaisella työpaikalla. Vaikka ei ehkä pitäisi, kiinnitän huomiota pukeutumiseen niin ettei mulla ole liian laitettu ulkonäkö työpaikalla. Pukeudun myös melko harvoin hameeseen tai mekkoon, koska koen että tällaiset jutut mitkä on tyttömäisiä tai kovin naisellisia voisivat heikentää mun uskottavuuttani.

Esim. tästä syystä en ole laittanut rakennekynsiä vaikka tekisi mieli kokeilla niitä. Olen varmaan aika mammari. Mutta mulla on tietynlainen tyyli työpaikalla ja toki sitten joskus viihteellä saatan pukeutua naisellisemmin.

Ymmärrän hyvin jos pappi tai muu kirkon työntekijä ei halua uskottavuusjuttujen takia käyttää vapaallakaan pääkallopaitaa.

Ehkä ei pitäisi niin paljon ajatella asioita näin mutta koen että hieman neutraalimpi mutta silti tyylikäs pukeutuminen tuo mulle arvovaltaa ja uskottavuutta paremmin kuin korkkarit ja hame.[/QUOTE]

Ymmärrän tavallaan sinua.
Toisaaltaan, itse työskentelen paikassa, jossa loppujen lopuksi on aivan sama mille näyttää, jos meriitit on kovat. Fiksua tyyppiä, jolla on raudanluja ammatiosaaminen on vaan sellainen, joka tuppaa saamaan kunnioitusta, vaikka näyttää puutarhatontulle. ((( oikeasti, täällä on yksi sellainen, joka todellakin näyttää puutarhatontulle ))). Toisaaltaan kyse ei ole "bisnespuolesta", joten tietynlainen "erikoisuus" pukeutumisessa saattaa olla meriittikin.

 

Olen siis uraohjus

...ja kirjoitat "asiantuntioiden"? Hah!

 

Olen niin huojentunut, että olen valtavirrasta poikkeava, ilman minkäänlaisia pinnistelyä. Ihan olemalla itseni, pitämällä tarpeettomana nostaa itseään tai egoaan jalustalle.

Oletko tosiaan sitä mieltä että et koe tarvetta nostaa itseäsi jalustalle?
Että nämä aloitukset eivät ole sitä pönkittelyä? Koko ajan mollaat muita ja teet TODELLA selväksi miten sinä olet parempi ja naisellisempi kuin kukaan muu, ja miten sinulla on niiiiiin unelmatyöpaikka että olet työsi vanki vapaa-ajallakin mutta nuatit siitä vaikket voikaan pääkallopaitaa pitää. Tekisit sitä työtä vaikka ilman palkkaakin kun on niin ihQ työ.
Muuten kyllä voit pitää ehkä jopa hutsahtavan ylinaisellisia vaatteita ja korostaa feminiinisyyttäsi ehkä jopa liiallisuuksiin, koska lenkkarit, huppari ja tavisfarkut ovat yök, niin maskuliiniset että! Eihän oikea nainen kulje missään muussa kuin korkeissa koroissa hameessa ja topissa ja täydelliset kampaukset ja pakkelit pitää kans olla, AINA.

 

Ymmärrän tavallaan sinua.
Toisaaltaan, itse työskentelen paikassa, jossa loppujen lopuksi on aivan sama mille näyttää, jos meriitit on kovat. Fiksua tyyppiä, jolla on raudanluja ammatiosaaminen on vaan sellainen, joka tuppaa saamaan kunnioitusta, vaikka näyttää puutarhatontulle. ((( oikeasti, täällä on yksi sellainen, joka todellakin näyttää puutarhatontulle ))). Toisaaltaan kyse ei ole "bisnespuolesta", joten tietynlainen "erikoisuus" pukeutumisessa saattaa olla meriittikin.

Sama homma meillä, olen nähnyt kun yksi kollega tuli töihin Kontio-saappaat jalassa. Hän voi pukeutua miten haluaa ja oikeastaan tehdä mitä haluaa kun on työssään niin hyvä. Ehkä mun epävarmuuteni johtuukin siitä etten ole ihan yhtä guru omalla osaamisalueellani ja tästä syystä en halua että toisten huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin kuten nyt vaikka ne rakennekynnet.

Ainakin vähän nuorempana huomasin että näyttävästi pukeutuva saa helposti sellaista tytöttelyä osakseen. Nyt kun olen hieman vanhempi huomaan että se on vain tapa yrittää alentaa toista, eikä liity sinänsä pukeutumiseen. Keski-ikäisiä naisia taas mummotellaan tai täditellään riippumatta henkilön iästä tai kompetenssista.

 

Ymmärrän tavallaan sinua.
Toisaaltaan, itse työskentelen paikassa, jossa loppujen lopuksi on aivan sama mille näyttää, jos meriitit on kovat. Fiksua tyyppiä, jolla on raudanluja ammatiosaaminen on vaan sellainen, joka tuppaa saamaan kunnioitusta, vaikka näyttää puutarhatontulle. ((( oikeasti, täällä on yksi sellainen, joka todellakin näyttää puutarhatontulle ))). Toisaaltaan kyse ei ole "bisnespuolesta", joten tietynlainen "erikoisuus" pukeutumisessa saattaa olla meriittikin.

Tästäkin pitää sanoa että ainakin täällä päin juuri se pappi joka pukeutuu Metallican paitaan on se suosituin...

Jos olet kaikella tapaa ammattilainen ja hyvä tyyppi niin on ihan sama mitä sulla on päälläsi vapaa-aikana ja silti et menetä mitään uskottavuudestasi. Itseasiassa se tuo jopa lisää uskottavuutta ammattiin koska olet oma itsesi siitä huolimatta mitä teet työksesi.

Valitettavasti ne "aina varmuuden vuoksi turvallisesti tylsän harmaat" todella sulautuvat tapettiin eivätkä jätä mitään mielikuvaa kanssaan asioiville.

 

Tämä palstailu on todellakin valottanut omaa elämääni ja oikein lisännyt tyytyväisyyttä ja ymmärrystä että olen aikoinani tehnyt hyviä valintoja.

Olen elänyt vaihderikkaita vuosia, elänyt köyhyydessä, elänyt vapaassa suhteessa, tehnyt mitä olen halunnut ja kuitenkin osannut rakastaa miestäni oikealla tavalla. Olemme siis tehneet hyvää työtä suhteemme eteen.
Elämä on ollut julma, mutta ratkaisukeskeisellä ajattelulla olen oppinut olemaan elämässä kiitollinen, läsnä, sillä elämä on nyt.

Ja tiedättekö, se on lahja ja rikkaus, että teen työtä, jota tekisin ilman että se olisi työni. Ja kyllä, nautin sekä luottamusta että julkisuutta työssäni.
Eikö olekin kummallista että olen varsin pidetty henkilö, saan työkutsuja kotiini saakka, ilman että minun tarvitsee kysellä töitä. Siitä olen kiitollinen.

Tehkää tekin elämästänne onnellista. Ei tarvitsisi kirjoitella noin karkeasti ja happamasti. Kai te ymmärrätte, että kirjoituksissanne paljastetta juurikin sen perinpohjaisen luonteenne?

Kaikkea hyvää teille, jotka voitte pomppia vaikka alasti julkisella paikalla.
Kaikkea hyvää teille, joille parisuhde on kahden mielenkiintoisen ja uniikin henkilön kohtaaminen.
Hyvää myös niille, joita vitut kiinnostaa.
Tai niille, joille sillä ei ole mitään merkitystä, tai niille joita yksityiselämäni haittaa, koska olen niin tavallinen. Ja sehän on siunaus! Näin tavallisella ihmisellä kuin minä, on noin paljon erikoisia ihmisä kimpussani..mitähän se olisi, jos olisin erikoinen..?

Kaikkea hyvää.
Ja olihan se niin, että se kenellä onni on, se onnen kätketöön...? hmmmm?

Ei mun elämässä!!! hahahaa...uudet haasteet ja ihana , ihana elämä :heart:

Ja jos kääntäisitte katseenne itseenne, voisitte olla tarkkanäköisempiä.

 

Great.

 

Työstähän on tullut Suomessa älyttömän tärkeä osa naisen identiteettiä. Se on aika harmi juuri taiteen, naisellisuuden ja erotiikan kannalta, sillä yleinen kuvio on, että työidentiteetti "ostetaan" feminiiniydellä. Allegorisesti työ on siis feminiiniyden verenvuotoa, kuivumista, tyhjenemistä, kaikkine verenhukan oireineen. Askel syklistä viivalle, ympyrästä nuoleksi, kilvestä keihääksi, runosta proosaksi.

anemia (n.) Look up anemia at Dictionary.com
alternative (chiefly U.S.) spelling of anaemia (q.v.). See ae. As a genus of plants, Modern Latin, from Greek aneimon "unclad," from privative prefix an- (see an- (1)) + eima "a dress, garment" (see wear (v.)).

Aihe on aika runollinen Mutta, harva tavan tallaaja ymmärtää näitä kysymyksiä, joten jätän aiheen jatkokäsittelyn tähän varmaan enemmistölle hieman kryptiseen viestiin.

Sulla ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan.

 

Tästä muuten kerran opiskeluaikana yksi ilmaisutaidon opettaja kertoi että hän kyseli monen lukuvuoden ajan aina opiskelijoiltaan että ovatko he erikoisia vai ihan tavistyyppejä. Eniten vastattiin että "erikoisia" joskus hyvinkin laajoin perusteluin. mutta järjestelmällisesti he olivat sitä harmaata massaa joilla oli vain tarve korostaa itseään. Ja niistä jotka vastasivat olevansa sitä "tylsää tavismassaa" löytyi aina ne oikeasti erikoisimmat, älykkäimmät ja persoonallisimmat tyypit. Mutta niinhän se on että kukas sen taviskissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Vähän aiheen vierestä, mutta minusta tuo kysymys on jo itsessään huono. Koska yleensä ihmiset eivät ole vain taviksia tai erikoisia, vaan ne erikoiset ovat samaan aikaan tavallisia ihmisiä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat minustakin hyvin erikoisia tai jopa (hyvällä tavalla) outoja, mutta tottakai he ovat samaan aikaan myös ihan tavallisia kansalaisia. On itsensä ja muiden vähättelyä latistaa kaikki "tavalliseksi massaksi". Ei ole kyse itsensä korostamisesta, jos tunnistaa oman ainutkertaisuutensa, oman persoonansa joka on uniikki, ja jos tunnistaa olevansa jotain muuta kuin se oletus, mitä tavallinen ihminen on tai millaista elämää pitäisi elää. Se oletushan ei sinänsä kerro mitään siitä, mitä muutkaan ovat, vaan se on jokin normi - jota on ihan hyväkin kyseenalaistaa.

Itse kieltäytyisin varmaan vastaamasta ilmaisutaidon opettajasi kysymykseen ainakaan mitenkään yksisanaisesti. Tai sitten sanoisin olevani "tavallinen" siinä tapauksessa, että muut sanoisivat olevansa "erikoisia" - tai päinvastoin.

 

Jakautunut persoona

 

[QUOTE="minttu";30191717]Riippuu varmasti paljon ammatista. Olen itse insinööri ja töissä miesvaltaisella työpaikalla. Vaikka ei ehkä pitäisi, kiinnitän huomiota pukeutumiseen niin ettei mulla ole liian laitettu ulkonäkö työpaikalla. Pukeudun myös melko harvoin hameeseen tai mekkoon, koska koen että tällaiset jutut mitkä on tyttömäisiä tai kovin naisellisia voisivat heikentää mun uskottavuuttani.

Esim. tästä syystä en ole laittanut rakennekynsiä vaikka tekisi mieli kokeilla niitä. Olen varmaan aika mammari. Mutta mulla on tietynlainen tyyli työpaikalla ja toki sitten joskus viihteellä saatan pukeutua naisellisemmin.

Ymmärrän hyvin jos pappi tai muu kirkon työntekijä ei halua uskottavuusjuttujen takia käyttää vapaallakaan pääkallopaitaa.

Ehkä ei pitäisi niin paljon ajatella asioita näin mutta koen että hieman neutraalimpi mutta silti tyylikäs pukeutuminen tuo mulle arvovaltaa ja uskottavuutta paremmin kuin korkkarit ja hame.[/QUOTE]

Surullista. Minä olen myös insinööri, mutta ammattitaitoni ja itsevarmuuteni kestää kaikenlaisen pukeutumisen. Välillä olen töissä sporttisemmassa tyylissä. Toisinaan pyöräilen pitkät työmatkat. Talvella palelen, joten silloin tykkään pukeutua lämpöisiin villapaitoihin ja farkkuihin. Kesällä hikoilen helposti, joten päälläni on usein joku lyhyt hellemekko. Perustyylini on hyvin naisellinen. Tykkään avokaulaisista puseroista, korkokengistä ja vartaloa myötäilevistä vaatteista (jotka vartaloni myös kestää!).

Tällä tyylillä olen pärjännyt hyvin työyhteisössäni, eikä ole tullut mieleenikään, että pukeutumiseni olisi jotenkin ollut hidaste tai este uralla etenemiseeni.

 

Tämä palstailu on todellakin valottanut omaa elämääni ja oikein lisännyt tyytyväisyyttä ja ymmärrystä että olen aikoinani tehnyt hyviä valintoja.

Olen elänyt vaihderikkaita vuosia, elänyt köyhyydessä, elänyt vapaassa suhteessa, tehnyt mitä olen halunnut ja kuitenkin osannut rakastaa miestäni oikealla tavalla. Olemme siis tehneet hyvää työtä suhteemme eteen.
Elämä on ollut julma, mutta ratkaisukeskeisellä ajattelulla olen oppinut olemaan elämässä kiitollinen, läsnä, sillä elämä on nyt.

Ja tiedättekö, se on lahja ja rikkaus, että teen työtä, jota tekisin ilman että se olisi työni. Ja kyllä, nautin sekä luottamusta että julkisuutta työssäni.
Eikö olekin kummallista että olen varsin pidetty henkilö, saan työkutsuja kotiini saakka, ilman että minun tarvitsee kysellä töitä. Siitä olen kiitollinen.

Tehkää tekin elämästänne onnellista. Ei tarvitsisi kirjoitella noin karkeasti ja happamasti. Kai te ymmärrätte, että kirjoituksissanne paljastetta juurikin sen perinpohjaisen luonteenne?

Kaikkea hyvää teille, jotka voitte pomppia vaikka alasti julkisella paikalla.
Kaikkea hyvää teille, joille parisuhde on kahden mielenkiintoisen ja uniikin henkilön kohtaaminen.
Hyvää myös niille, joita vitut kiinnostaa.
Tai niille, joille sillä ei ole mitään merkitystä, tai niille joita yksityiselämäni haittaa, koska olen niin tavallinen. Ja sehän on siunaus! Näin tavallisella ihmisellä kuin minä, on noin paljon erikoisia ihmisä kimpussani..mitähän se olisi, jos olisin erikoinen..?

Kaikkea hyvää.
Ja olihan se niin, että se kenellä onni on, se onnen kätketöön...? hmmmm?

Ei mun elämässä!!! hahahaa...uudet haasteet ja ihana , ihana elämä :heart:

Ja jos kääntäisitte katseenne itseenne, voisitte olla tarkkanäköisempiä.

No mee nyt vielä vaahtopallot suunpielessä halailemaan vaikka puita.

Tiesitkö muuten, että mitä tyhmempi ihminen on, sen optimistisemmin se suhtautuu kaikkeen
Fiksut on useimmiten kyynisiä.

 

Tämä palstailu on todellakin valottanut omaa elämääni ja oikein lisännyt tyytyväisyyttä ja ymmärrystä että olen aikoinani tehnyt hyviä valintoja.

Olen elänyt vaihderikkaita vuosia, elänyt köyhyydessä, elänyt vapaassa suhteessa, tehnyt mitä olen halunnut ja kuitenkin osannut rakastaa miestäni oikealla tavalla. Olemme siis tehneet hyvää työtä suhteemme eteen.
Elämä on ollut julma, mutta ratkaisukeskeisellä ajattelulla olen oppinut olemaan elämässä kiitollinen, läsnä, sillä elämä on nyt.

Ja tiedättekö, se on lahja ja rikkaus, että teen työtä, jota tekisin ilman että se olisi työni. Ja kyllä, nautin sekä luottamusta että julkisuutta työssäni.
Eikö olekin kummallista että olen varsin pidetty henkilö, saan työkutsuja kotiini saakka, ilman että minun tarvitsee kysellä töitä. Siitä olen kiitollinen.

Tehkää tekin elämästänne onnellista. Ei tarvitsisi kirjoitella noin karkeasti ja happamasti. Kai te ymmärrätte, että kirjoituksissanne paljastetta juurikin sen perinpohjaisen luonteenne?

Kaikkea hyvää teille, jotka voitte pomppia vaikka alasti julkisella paikalla.
Kaikkea hyvää teille, joille parisuhde on kahden mielenkiintoisen ja uniikin henkilön kohtaaminen.
Hyvää myös niille, joita vitut kiinnostaa.
Tai niille, joille sillä ei ole mitään merkitystä, tai niille joita yksityiselämäni haittaa, koska olen niin tavallinen. Ja sehän on siunaus! Näin tavallisella ihmisellä kuin minä, on noin paljon erikoisia ihmisä kimpussani..mitähän se olisi, jos olisin erikoinen..?

Kaikkea hyvää.
Ja olihan se niin, että se kenellä onni on, se onnen kätketöön...? hmmmm?

Ei mun elämässä!!! hahahaa...uudet haasteet ja ihana , ihana elämä :heart:

Ja jos kääntäisitte katseenne itseenne, voisitte olla tarkkanäköisempiä.

Mukavaa, että olet tyytyväinen omiin ratkaisuihisi. Alkuperäiseen kysymykseesi vielä sellainen, että valintojahan nekin ovat, miten paljon antaa työn sanella muuta elämää. Vaikka kuinka on kyseessä "työ, jota tekisi muutenkin", niin muiden katseet ja mielipiteet ovat silti eri asia - ja silloin pitää itse vetää raja siihen, kuinka paljon antaa niiden vaikuttaa. Se, ettei välitä vaan pukeutuu halutessaan vaikka siihen pääkallopaitaan, on ihan ok. Sekin on ok, jos antaa työidentiteetin määrittää vapaa-aikaakin - se on siis ok silloin, jos itse kokee sen hyväksi ratkaisuksi.

Jäin tosin miettimään, mikä ihme voisi olla sellainen julkinen tai puolijulkinen ammatti, joka on samalla oma intohimo tai ainakin asia, jota tekisi muutenkin, ja joka on otettava huomioon vapaa-aikanakin. Suurin osa ammateista on sellaisia, joissa on selkeästi työminä ja henkilökohtainen minä, jolloin vapaa-ajan pukeutumisella ei ole mitään väliä. Räväkästi pukeutuvia pappejakin on, etenkin nuorisopapeissa - ja vaikka pappina kokisi, ettei ihan pääkallopaitaan ole soveliasta pukeutua, niin jotain samantyylistä, heavy rock -henkistä voi kuitenkin laittaa, että ihan täysin ei omasta tyylistä tarvitse tinkiä.

Olet kuvaillut työtäsi niin, että se kuulostaa joltain taideammatilta, mutta taiteen saralla ei kyllä pääkallopaidoilla tai muutenkaan vapaa-ajan pukeutumisella ole mitään väliä. Myös tiedemaailmassa on tunnettuja ihmisiä, joilla on erikoinen ja omaperäinen tyyli, eikä se haittaa uskottavuutta alalla. Ja mallit ja missit menevät halutessaan kauppaan ilman meikkiä ja verkkareissa.

Yleensä, mitä erikoisempi tyyppi, sitä vähemmän hänen tarvitsee välittää muiden mielipiteistä muutenkaan. Oman tiensä kulkijat tekevät mitä lystää ja pukeutuvat miten huvittaa. Joten oletko nyt ihan-ihan varma, että se pääkallopaita ei olisi ok?

 

Yleensä, mitä erikoisempi tyyppi, sitä vähemmän hänen tarvitsee välittää muiden mielipiteistä muutenkaan. Oman tiensä kulkijat tekevät mitä lystää ja pukeutuvat miten huvittaa. Joten oletko nyt ihan-ihan varma, että se pääkallopaita ei olisi ok?

Tämä on ihan totta.

 

Vähän aiheen vierestä, mutta minusta tuo kysymys on jo itsessään huono. Koska yleensä ihmiset eivät ole vain taviksia tai erikoisia, vaan ne erikoiset ovat samaan aikaan tavallisia ihmisiä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat minustakin hyvin erikoisia tai jopa (hyvällä tavalla) outoja, mutta tottakai he ovat samaan aikaan myös ihan tavallisia kansalaisia. On itsensä ja muiden vähättelyä latistaa kaikki "tavalliseksi massaksi". Ei ole kyse itsensä korostamisesta, jos tunnistaa oman ainutkertaisuutensa, oman persoonansa joka on uniikki, ja jos tunnistaa olevansa jotain muuta kuin se oletus, mitä tavallinen ihminen on tai millaista elämää pitäisi elää. Se oletushan ei sinänsä kerro mitään siitä, mitä muutkaan ovat, vaan se on jokin normi - jota on ihan hyväkin kyseenalaistaa.

Itse kieltäytyisin varmaan vastaamasta ilmaisutaidon opettajasi kysymykseen ainakaan mitenkään yksisanaisesti. Tai sitten sanoisin olevani "tavallinen" siinä tapauksessa, että muut sanoisivat olevansa "erikoisia" - tai päinvastoin.

Niin, kysymys on huono niille jotka ajattelevat kaikesta liian analyyttisesti, niille jotka ajattelevat mikä on motiivi kysymysken takana, niille jotka jäävät ajattelemaan miten tähän kuuluu vastata, niille jotka jäävät kuuntelemaan mitä muut vastaavat ja päättävät sen pohjalta mitä vastaavat.

Se kertoo kysyjälle aika paljon, kuten myös se vastaako yhdellä sanalla vai tuleeko perään litania perusteluja.

Se kertoo kysyjälle sen miten näet itsesi ja se kertoo myös yllättävän paljon luonteestasikin ja siitä miten ilmaiset itseäsi.

Tuo sinun vastauksesikin kertoo paljon sinusta jo ihan sen perusteella mitä olet mieltä siitä kysymyksestä.

Ei sellainen kysymys voi olla huono. Ei mikään kysymys ole huono mihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.

 

Tästäkin pitää sanoa että ainakin täällä päin juuri se pappi joka pukeutuu Metallican paitaan on se suosituin...

Jos olet kaikella tapaa ammattilainen ja hyvä tyyppi niin on ihan sama mitä sulla on päälläsi vapaa-aikana ja silti et menetä mitään uskottavuudestasi. Itseasiassa se tuo jopa lisää uskottavuutta ammattiin koska olet oma itsesi siitä huolimatta mitä teet työksesi.

Valitettavasti ne "aina varmuuden vuoksi turvallisesti tylsän harmaat" todella sulautuvat tapettiin eivätkä jätä mitään mielikuvaa kanssaan asioiville.

Eli Metallicaan pukeutuvalle ammattilaiselle on samantekevää, mitä hänellä on päällään, mutta tylsän harmaan kohdalla se ei enää olekaan samantekevää. Taisit juuri voittaa tämän ketjun pinnallisimman tyypin palkinnon. Eikä se ole vähän se.

 

Eli Metallicaan pukeutuvalle ammattilaiselle on samantekevää, mitä hänellä on päällään, mutta tylsän harmaan kohdalla se ei enää olekaan samantekevää. Taisit juuri voittaa tämän ketjun pinnallisimman tyypin palkinnon. Eikä se ole vähän se.

"Varmuuden vuoksi tylsään harmaan pukeutuvat" on eri asia, kun ne, jotka viihtyvät tylsässä harmaassa ja haluavat pukeutua niin.

 

Eli Metallicaan pukeutuvalle ammattilaiselle on samantekevää, mitä hänellä on päällään, mutta tylsän harmaan kohdalla se ei enää olekaan samantekevää. Taisit juuri voittaa tämän ketjun pinnallisimman tyypin palkinnon. Eikä se ole vähän se.

Sä et nyt ihan tainnut tajuta pointtia....

 

No mee nyt vielä vaahtopallot suunpielessä halailemaan vaikka puita.

Tiesitkö muuten, että mitä tyhmempi ihminen on, sen optimistisemmin se suhtautuu kaikkeen
Fiksut on useimmiten kyynisiä.

Aika kehno oikeutus suomalaiselle pessimismille Ei Suomen rivikansalaiset maailman äjattelevimpia ole, tosin enemmän kuin jenkeissä yleisesti.

 

"Varmuuden vuoksi tylsään harmaan pukeutuvat" on eri asia, kun ne, jotka viihtyvät tylsässä harmaassa ja haluavat pukeutua niin.

Eivät välttämättä. Useimmilla ihmisillä vaatetus ja joskus jopa värit liittyy omaan identiteettiin.

 

"Varmuuden vuoksi tylsään harmaan pukeutuvat" on eri asia, kun ne, jotka viihtyvät tylsässä harmaassa ja haluavat pukeutua niin.

Juuri näin. Eihän siinä mitään jos tykkää pukeutua niin (erittäin moni esim aina pukuun pukeutuva mies on erittäin charmantti persoona) mutta ne jotka haluaisivat ilmaista itsestään enemmän juuri mm. pukeutumisellaan mutta eivät uskalla tehdä niin, vaikka juuri sen takia että pelkäävät etteivät heitä oteta työssä tosissaan sen takia, peittävät sitä omaa minuuttaan ja luonnettaan sitten muutenkin.

 

Eivät välttämättä. Useimmilla ihmisillä vaatetus ja joskus jopa värit liittyy omaan identiteettiin.

Sitähän tässä juuri haetaan. Sitä että jokainen uskaltaisi olla mitä on eikä peittäisi itseään harmaaseen sen takia että ei otettaisi tosissaan tms.

Ei siinä ole mitään väärää jos kokee että harmaa ilmaisee omaa luonnettaa parhaiten, silloinhan kaikki on kunnossa itsetuntoa myöten. Mutta jos sillä alkaa jotain peittelemään kuten ap, joka sanoi että mielellään käyttäisi persoonallisempia vaatteita, niin silloinhan ei ole enää oma itsensä. Se taas heijastuu työhön jolloin helposti sitä vetäytyy muutenkin taka-alalle, senkin takia ettei tunne oloaan hyväksi, ja jää taustalle.

 

Eivät välttämättä. Useimmilla ihmisillä vaatetus ja joskus jopa värit liittyy omaan identiteettiin.

???
Et vissiin tajunnut pointtia.

 

Aika kehno oikeutus suomalaiselle pessimismille Ei Suomen rivikansalaiset maailman äjattelevimpia ole, tosin enemmän kuin jenkeissä yleisesti.

Mikä on rivikansalainen? Millainen suomalainen ei ole rivikansalainen? Miten tämä määritelmä tehdään? Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

 

"Varmuuden vuoksi tylsään harmaan pukeutuvat" on eri asia, kun ne, jotka viihtyvät tylsässä harmaassa ja haluavat pukeutua niin.

Mutta kai kummatkin voivat olla rautaisia asiantuntijoita, huipputyyppejä ja vaikka luovia neroja.