Onko joku toinenkin "työidentiteetin vanki" pukeutumisessa?

Mutta kai kummatkin voivat olla rautaisia asiantuntijoita, huipputyyppejä ja vaikka luovia neroja.

??? Mielestäni voivat. Olenko väittänyt jotain muuta?

 

En lukenut vastauksia, mutta mulla vähän samanlainen tilanne, eli en voi pukeutua töissä ihen miten haluaisin. Tai tietenkin voisin, mutta se ei olisi kunnioittavaa muita ihmisiä kohtaan. Olen ratkaissut asian niin että laitan joskus jonkun asusteen, vaikka huivin, joka on sitä "minua". Valitsen huivin niin että se sopii muihin vaatteisiin, silloin vaikka ne pääkallot eivät hyppää silmille. Tai laitan jakun alle paidan jossa on pääkallo (ei tosin oo mun juttu), mutta kun siitä näkyy vain osa niin ei haittaa.

 

Mutta kai kummatkin voivat olla rautaisia asiantuntijoita, huipputyyppejä ja vaikka luovia neroja.

Toki, poikkeushan sen säännön tekee. Mutta harvemmin, ja se johtuu siitä että silloin kun ihminen peittää itsestään jotain, eli ei uskalla vapaa-aikanakaan ilmaista itseään täysillä, niin jotain oleellista usein jää puuttumaan persoonasta.

 

???
Et vissiin tajunnut pointtia.

Tajusin. AP vain pukee sanoiksi sen, mitä itsekin jo sanoin ketjussa: työ määrittää suomalaisnaisen elämää ja identiteettiä tosi raskaasti useimmiten. Eikä se ole hyvä esim. nyt itseilmaisun kannalta.

Harmaa jakkupuku kun useimmiten EI tarkoita sitä mitä Top Gunissa, jossa sama nainen pystyy SEKÄ olemaan naisellinen ETTÄ formaali, VAAN sitä, että jakkupuvussa Suomessa lähtee tyttömäisyys, naisellisuus sun muut piirteet tehokkaasti litomaan naisen olemuksesta ja meiningeistä.

 

??? Mielestäni voivat. Olenko väittänyt jotain muuta?

Blue aika suoraan antoi ymmärtää toisin.

 

En lukenut vastauksia, mutta mulla vähän samanlainen tilanne, eli en voi pukeutua töissä ihen miten haluaisin. Tai tietenkin voisin, mutta se ei olisi kunnioittavaa muita ihmisiä kohtaan. Olen ratkaissut asian niin että laitan joskus jonkun asusteen, vaikka huivin, joka on sitä "minua". Valitsen huivin niin että se sopii muihin vaatteisiin, silloin vaikka ne pääkallot eivät hyppää silmille. Tai laitan jakun alle paidan jossa on pääkallo (ei tosin oo mun juttu), mutta kun siitä näkyy vain osa niin ei haittaa.

Tässä taidettiin puhua vapaa-ajasta. Miten sinä silloin pukeudut? Tokihan työaikana monienkin pitää noudattaa tiettyä koodistoa, mutta vapaa-aika on eri asia.

 

Tajusin. AP vain pukee sanoiksi sen, mitä itsekin jo sanoin ketjussa: työ määrittää suomalaisnaisen elämää ja identiteettiä tosi raskaasti useimmiten. Eikä se ole hyvä esim. nyt itseilmaisun kannalta.

Harmaa jakkupuku kun useimmiten EI tarkoita sitä mitä Top Gunissa, jossa sama nainen pystyy SEKÄ olemaan naisellinen ETTÄ formaali, VAAN sitä, että jakkupuvussa Suomessa lähtee tyttömäisyys, naisellisuus sun muut piirteet tehokkaasti litomaan naisen olemuksesta ja meiningeistä.

Kerrohan vielä, missä ammatissa nainen voi pukeutua sinun mielestäsi naisellisesti. Jos ei jakkupuku ole mielestäsi naisellinen, niin mikä sitten?

 

En ihan äkkiä keksi työtä, joka määräisi vapaa-ajan vaatetuksen.

 

Tämä palstailu on todellakin valottanut omaa elämääni ja oikein lisännyt tyytyväisyyttä ja ymmärrystä että olen aikoinani tehnyt hyviä valintoja.

Olen elänyt vaihderikkaita vuosia, elänyt köyhyydessä, elänyt vapaassa suhteessa, tehnyt mitä olen halunnut ja kuitenkin osannut rakastaa miestäni oikealla tavalla. Olemme siis tehneet hyvää työtä suhteemme eteen.
Elämä on ollut julma, mutta ratkaisukeskeisellä ajattelulla olen oppinut olemaan elämässä kiitollinen, läsnä, sillä elämä on nyt.

Ja tiedättekö, se on lahja ja rikkaus, että teen työtä, jota tekisin ilman että se olisi työni. Ja kyllä, nautin sekä luottamusta että julkisuutta työssäni.
Eikö olekin kummallista että olen varsin pidetty henkilö, saan työkutsuja kotiini saakka, ilman että minun tarvitsee kysellä töitä. Siitä olen kiitollinen.

Tehkää tekin elämästänne onnellista. Ei tarvitsisi kirjoitella noin karkeasti ja happamasti. Kai te ymmärrätte, että kirjoituksissanne paljastetta juurikin sen perinpohjaisen luonteenne?

Kaikkea hyvää teille, jotka voitte pomppia vaikka alasti julkisella paikalla.
Kaikkea hyvää teille, joille parisuhde on kahden mielenkiintoisen ja uniikin henkilön kohtaaminen.
Hyvää myös niille, joita vitut kiinnostaa.
Tai niille, joille sillä ei ole mitään merkitystä, tai niille joita yksityiselämäni haittaa, koska olen niin tavallinen. Ja sehän on siunaus! Näin tavallisella ihmisellä kuin minä, on noin paljon erikoisia ihmisä kimpussani..mitähän se olisi, jos olisin erikoinen..?

Kaikkea hyvää.
Ja olihan se niin, että se kenellä onni on, se onnen kätketöön...? hmmmm?

Ei mun elämässä!!! hahahaa...uudet haasteet ja ihana , ihana elämä :heart:

Ja jos kääntäisitte katseenne itseenne, voisitte olla tarkkanäköisempiä.

Minua hieman häiritsee se, että ilmeisesti haluat antaa itsestäsi kuvan hyvinkin fiksuna ja menestyvänä julkisuuden ihmisenä (mitä en epäile, ettetkö tällainen olisikin), mutta samalla kielenkäyttösi on välillä todella alatyylistä. Se jotenkin vie pohjaa tarinasi uskottavuudelta.

Toki julkisuuden henkilökin tietysti voi puhua alatyylisesti (á la esim. Tuksu), mutta menestys ja fiksuus siitä paketista puuttuvat, vaikka julkisuutta onkin ollut reippaasti. Toki menestystä voi mitata monella tavalla, mutta pelkkä julkisuus ei minusta täytä menestyksen mittareita.

Minä joudun myös olemaan työni puolesta jonkin sortin julkisuudessa, mutta minulla ei onneksi ole pukeutumisongelmia. En ole koskaan edes unissani pistänyt päälleni esim. pääkallopaitaa tai muuten pukeutunut kyseiseen tyyliin, koska se ei minua miellytä. Toisin sanoen ristiriitaa ammatin ja pukeutumismieltymysten välillä ei ole. Mutta voin toki kuvitella, että se voi joissakin tapauksissa olla ongelma.

 

Blue aika suoraan antoi ymmärtää toisin.

Ai. Mä en kyllä ymmärtänyt niin. Mutta en toki voi puuttua siihen, miten sinä hänen sanomansa ymmärsit.

 

Toki, poikkeushan sen säännön tekee. Mutta harvemmin, ja se johtuu siitä että silloin kun ihminen peittää itsestään jotain, eli ei uskalla vapaa-aikanakaan ilmaista itseään täysillä, niin jotain oleellista usein jää puuttumaan persoonasta.

Noin ajatellaan usein yläasteiässä. Vaatteet on mun aatteet. Sitten myöhemmin huomataan, että elämässä on ihan hirveän paljon muitakin tapoja tuoda julki persoonaansa. Ja vielä vähän myöhemmin huomataan, ettei sen oman persoonan paljastaminen ja esitteleminen olekaan niin olennaista. Silloin ollaan jo iso askel lähempänä todellista vuorovaikutusta.

 

Noin ajatellaan usein yläasteiässä. Vaatteet on mun aatteet. Sitten myöhemmin huomataan, että elämässä on ihan hirveän paljon muitakin tapoja tuoda julki persoonaansa. Ja vielä vähän myöhemmin huomataan, ettei sen oman persoonan paljastaminen ja esitteleminen olekaan niin olennaista. Silloin ollaan jo iso askel lähempänä todellista vuorovaikutusta.

Olen eri mieltä. Vaatteet ja myös esim. korut valitaan aina jonkin syyn (alitajuisen ehkä) perusteella, ja ne ilmentävät AINA ihmisen persoonaa. Ei se tarkoita että omaa persoonaa pyritään jotenkin erityisesti esittelemään, mutta valinnat väkisinkin näkyvät ympäristöön. Vaikka päällä olisi vain sitä harmaata ja beigeä.

 

Kerrohan vielä, missä ammatissa nainen voi pukeutua sinun mielestäsi naisellisesti. Jos ei jakkupuku ole mielestäsi naisellinen, niin mikä sitten?

Luitko viestini? Jakkupukukin VOI olla naisellinen, mutta Suomessa se tekee naisesta vähemmän tyttömäisen lähes aina. Tämä on asian pihvi ainakin omalta kannaltani.

Työn ei saisi heijastua liikaa olemassaoloon naisilla kuten nyt. Se on tappiollista naisellisuudelle ja ekspressiivisyydelle ylipäätään.

 

Noin ajatellaan usein yläasteiässä. Vaatteet on mun aatteet. Sitten myöhemmin huomataan, että elämässä on ihan hirveän paljon muitakin tapoja tuoda julki persoonaansa. Ja vielä vähän myöhemmin huomataan, ettei sen oman persoonan paljastaminen ja esitteleminen olekaan niin olennaista. Silloin ollaan jo iso askel lähempänä todellista vuorovaikutusta.

Olen osittain samaa mieltä. Mutta silti on näköjään, oletettavasti aikuisia, naisia jotka kokevat eivät saa ilmaista itseään vapaa-ajallakaan haluamillaan vaatteilla ja surevat sitä niin paljon että tekevät siitä aloituksen palstalle. Onhan se vähän surullista....

 

Noin ajatellaan usein yläasteiässä. Vaatteet on mun aatteet. Sitten myöhemmin huomataan, että elämässä on ihan hirveän paljon muitakin tapoja tuoda julki persoonaansa. Ja vielä vähän myöhemmin huomataan, ettei sen oman persoonan paljastaminen ja esitteleminen olekaan niin olennaista. Silloin ollaan jo iso askel lähempänä todellista vuorovaikutusta.

Mutta onhan kuitenkin ihan eri asia tietoisesti peitellä, kuin pukea mitä huvittaa sen kummemmin persoonan korostamista miettimättä.

 

Kyllähän sitä vapaa-ajalla voi pukeutua haluamallaan tavalla. No opettajana en kävisi lähikaupassa kirkkovenepaidassa tai pappina en varmaankaan pukisi mitään helvettipaitaa... mutta siis joku pääkallon kuva nyt ei varmasti ole este minkään ammattikunnan edustajalle. Toki siitä tulee itselle este, jos siitä esteen haluaa tehdä. Kyllä se on enemmän tuon paidan kantajan pään sisällä se este.

 

Kerrohan vielä, missä ammatissa nainen voi pukeutua sinun mielestäsi naisellisesti. Jos ei jakkupuku ole mielestäsi naisellinen, niin mikä sitten?

Sen mielestä kaikkien pitäisi pukeutua siideripissismäisesti.

 

Luitko viestini? Jakkupukukin VOI olla naisellinen, mutta Suomessa se tekee naisesta vähemmän tyttömäisen lähes aina. Tämä on asian pihvi ainakin omalta kannaltani.

Työn ei saisi heijastua liikaa olemassaoloon naisilla kuten nyt. Se on tappiollista naisellisuudelle ja ekspressiivisyydelle ylipäätään.

Luin viestisi. Sinä et ilmeisesti lukenut minun viestiäni. Aika harvassa työssä on mahdollista (ihan käytännönkin syistä) pukeutua iloisen viehkeästi ja lähimpänä sitä on mielestäni juuri jakkupuku/toimistotyyli. Enkä todellakaan tajua, miten Suomessa tämäkin tehdään taas mielestäsi naisten osalta erityisten väärin.

 

Niin, kysymys on huono niille jotka ajattelevat kaikesta liian analyyttisesti, niille jotka ajattelevat mikä on motiivi kysymysken takana, niille jotka jäävät ajattelemaan miten tähän kuuluu vastata, niille jotka jäävät kuuntelemaan mitä muut vastaavat ja päättävät sen pohjalta mitä vastaavat.

Se kertoo kysyjälle aika paljon, kuten myös se vastaako yhdellä sanalla vai tuleeko perään litania perusteluja.

Se kertoo kysyjälle sen miten näet itsesi ja se kertoo myös yllättävän paljon luonteestasikin ja siitä miten ilmaiset itseäsi.

Tuo sinun vastauksesikin kertoo paljon sinusta jo ihan sen perusteella mitä olet mieltä siitä kysymyksestä.

Ei sellainen kysymys voi olla huono. Ei mikään kysymys ole huono mihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Tuollaiset "ootsä erikoinen vai tavallinen" -tyyppiset kysymykset ovat yleensä 14-vuotiaiden pohdintoja. Veikkaan, että aika harva aikuinen vastaisi tuohon kumpaakaan. Joko ihmiset alkavat analysoida kysymystä tai sitten vastaavat jotain "kai kaikki ovat omalla tavallaan´erikoisia" tai "eiks me kaikki aika tavallisia olla". Aikuisten maailmankuva ei oikein normaalisti ole sellainen, että on olemassa erikoisia ihmisiä ja suuri lauma taviksia. Joten eniten, mitä vastaus kertoo, on ehkä vastaajan ikä...

Mutta tottakai vastaukseni kertoo minusta, tuohan on ihan sitä, mitä ajattelen. Minusta kysymys on lapsellinen ja yksinkertaistava eikä maailmankuvani ole noin mustavalkoinen. Vaikka sä tietty hait tuolla analyysilläsi sitä, että olen epävarma omasta persoonallisuudestani ja siksi yritän selittää jotain, eikös vaan? Kun "oikea vastaushan" tietysti olisi se, että "olen ihan tavallinen", koska ne itseään erikoisina pitäväthän ovat tietysti vieläkin tavallisempia....

 

[QUOTE="Jenis";30192182]Olen eri mieltä. Vaatteet ja myös esim. korut valitaan aina jonkin syyn (alitajuisen ehkä) perusteella, ja ne ilmentävät AINA ihmisen persoonaa. Ei se tarkoita että omaa persoonaa pyritään jotenkin erityisesti esittelemään, mutta valinnat väkisinkin näkyvät ympäristöön. Vaikka päällä olisi vain sitä harmaata ja beigeä.[/QUOTE]

Tässä logiikassa on se ikävä aukko, että ihminen, joka ei ole kiinnostunut vaatteista visuaalisen kulttuurin muotona, tuomitaan tylsäksi.

 

Tässä logiikassa on se ikävä aukko, että ihminen, joka ei ole kiinnostunut vaatteista visuaalisen kulttuurin muotona, tuomitaan tylsäksi.

Ai miten niin? Mä en kyllä dumaa ketään. Sanoin vain, että oli vaatteista tai tyylistä kiinnostunut eli ei, jotkut vetimet jollain periaatteella kaupasta kotiin kantaa ja päälleen pukee.

 

Tajusin. AP vain pukee sanoiksi sen, mitä itsekin jo sanoin ketjussa: työ määrittää suomalaisnaisen elämää ja identiteettiä tosi raskaasti useimmiten. Eikä se ole hyvä esim. nyt itseilmaisun kannalta.

Harmaa jakkupuku kun useimmiten EI tarkoita sitä mitä Top Gunissa, jossa sama nainen pystyy SEKÄ olemaan naisellinen ETTÄ formaali, VAAN sitä, että jakkupuvussa Suomessa lähtee tyttömäisyys, naisellisuus sun muut piirteet tehokkaasti litomaan naisen olemuksesta ja meiningeistä.

Oletko koskaan miettinyt, että naisen identiteetti saattaa määrittää ennemminkin hänen työnsä?
Geelikynsi, hiuslisäke, korkokenkä- tyttö- tyttö tuskin hakeutuu rakennuksille töihin. Vaan vaikkapa ennemmin glitterin myyjäksi. Se painia harrastanut riuska tyttö tuskin hakeutuu Glitteriin töihin, vaan ennemmin raksalle. ((( noin yleensä )))

Mä en edelleenkän tajua, että miksi sä olet täällä vaatimassa, että kaikkien naisten tulisi sopeutua sun standardeihin tai sitten ne on huonoja. Mun mielestä on mahtavaa, että kukin nainen täällä voi pukeutua ja käyttäytyä ihan kuten hyvältä tuntuu ja se on helvetin hieno juttu.
Sinäkään miehenä, etä vastaa sitä ihannekuvaa, joka minulla miehestä on. Olenko silti huomauttelemassa sinulle asiasta? Kertomassa miten epämiehinen olet ja miten epäonnistunut olet täyttämään jokaisen kriteerin, jonka MINÄ olen miehisyydelle asettanut.

Jos olisit vaivautunut lukemaan ketjua vähääkään, tajuaisit, että 90% vastaajista voi pukeutua töissä ja vapaa- ajallaan täysin haluamallaan tavalla. Harvempi jaksaa vempata pitkin kyliä korkkareissa ja minihameessa. Kokeile vaikka.

 

Tuollaiset "ootsä erikoinen vai tavallinen" -tyyppiset kysymykset ovat yleensä 14-vuotiaiden pohdintoja. Veikkaan, että aika harva aikuinen vastaisi tuohon kumpaakaan. Joko ihmiset alkavat analysoida kysymystä tai sitten vastaavat jotain "kai kaikki ovat omalla tavallaan´erikoisia" tai "eiks me kaikki aika tavallisia olla". Aikuisten maailmankuva ei oikein normaalisti ole sellainen, että on olemassa erikoisia ihmisiä ja suuri lauma taviksia. Joten eniten, mitä vastaus kertoo, on ehkä vastaajan ikä...

Mutta tottakai vastaukseni kertoo minusta, tuohan on ihan sitä, mitä ajattelen. Minusta kysymys on lapsellinen ja yksinkertaistava eikä maailmankuvani ole noin mustavalkoinen. Vaikka sä tietty hait tuolla analyysilläsi sitä, että olen epävarma omasta persoonallisuudestani ja siksi yritän selittää jotain, eikös vaan? Kun "oikea vastaushan" tietysti olisi se, että "olen ihan tavallinen", koska ne itseään erikoisina pitäväthän ovat tietysti vieläkin tavallisempia....

Hienoa pohdintaa tulee sulta joo, mutta nyt sen enempää pohtimatta koita heittäytyä siihen että kyseessä oli ilmaisutaidon kurssi ja koita ajatella että miltä kantilta sitä sellaisessa raamissa mietitään (en nyt ala enempää selittämään minkälaista juttelua siitä tuli) sen sijaan että koitat kääntää sitä esim. psykologian kurssilla esitetyksi.

Ja ei, en alalysoinut sua mitenkään vaan koitin saada sinut ymmärtämään kuvitteellisella "podinnallani" juuri sen että kyseessä ei ollut se esim. psykologian kurssi vaan ILMAISUTAIDON kurssi.

 

Kuinkahan tärkeä ap onkaan...jos meidän pääministeri pukeutuu shortseihin ja leikkii Duudsonien kanssa niin ap:n täytyy olla presidentin puoliso tai jotain...

 

Tajusin. AP vain pukee sanoiksi sen, mitä itsekin jo sanoin ketjussa: työ määrittää suomalaisnaisen elämää ja identiteettiä tosi raskaasti useimmiten. Eikä se ole hyvä esim. nyt itseilmaisun kannalta.

Harmaa jakkupuku kun useimmiten EI tarkoita sitä mitä Top Gunissa, jossa sama nainen pystyy SEKÄ olemaan naisellinen ETTÄ formaali, VAAN sitä, että jakkupuvussa Suomessa lähtee tyttömäisyys, naisellisuus sun muut piirteet tehokkaasti litomaan naisen olemuksesta ja meiningeistä.

Näkisin, että miesten kohdalla ongelma on vielä suurempi. Naiset kuitenkin tuovat persoonaansa esiin hiusten, somisteiden, korujen ja yleensä tyylinsä kautta paljon enemmän kuin miehet. Se, jos keski-ikäisten naisten tyyli sitten ei vaan satu olemaan sinua miellyttävä tyttömäinen, on toinen juttu. Voipi olla mahdollista, että tyttömäisyys ei ole heidän juttunsa enää. Naisellisuus voi silti olla. Tosin näistä molemmista voi olla erilaisia variaatioita. Mitähän mahdat itse tyttömäisyydellä tarkoittaa, tuskin kuitenkaan mitään velour-kankaisia puputunikoita retroväreissä, ponnareita ja hellokitty-pinnejä, pinkkejä toppeja yhdistettynä blingbling-farkkuihin... Tällaisiinhan monet tytöt pukeutuvat, vähän iästä riippuen, tai sitten ihan vaikka farkkuihin tai verkkareihin Ne romanttiset kukkamekkotytöt ketokukkaseppele päässään ja utuinen katse silmissään lukemassa runoja paljasjaloin metsässä kannon nokassa ovat sitten enemmänkin mielikuvia vaan...

Aika harva noita mainitsemiasi harmaita jakkupukuja käyttää työnsä ulkopuolella. Mutta ihmiset (asiakkaat) haluavat tietyissä ammateissa jäykkää asiallisuutta. Ihan jopa pankissa on tarkkaa, miten pukeudutaan, saati monessa muussa. Eivät miehetkään voi vastaavissa ammateissa toimia ihan millaisissa vermeissä vaan - omaa persoonaa ei voi tuoda esiin silloin, jos pitää edustaa vain työnantajaa tai jotain instituutiota. Suurin osa töistä toki sallii aika paljon, ja niissä paikoissa näkyykin rennompaa pukeutumista. Eri asia sitten, miellyttääkö kaikkien ihmisten tyyli sinua, minua tai muitakaan ihmisiä - mutta pääasia varmaan, että pukeutuja itse viihtyy vaatteissaan.