K
kikki
Vieras
Mies on muuten tosi ihana, maailman paras isä ja hyvä puoliso. Tai on niin kauan, kunnes tulee kyse sen äidistä. Äitinsä suhteen on ihan täysin voimaton, aina sanoo, että tällä kertaa panee vastaan, mutta lopulta se on anoppi joka vie voiton.
Anoppi on kaikinpuolin kamala ja ilkeä ihminen. Kymmenen vuotta ollaan oltu miehen kanssa yhdessä, ensimmäiset vuodet tulin anopin kanssa toimeen, sen jälkeen yritin sietää häntä ja hänen käytöstään ja nyt tilanne on ihan räjähdysherkkä. En ollenkaan jaksa anoppia ja hänen juttujaan.
Anoppi puuttuu jokaiseen asiaan, jokaiseen suunnitelmaan, jokaiseen tapahtumaan meidän elämässä. Ei voi ymmärtää, että me ehkä haluamme tehdä oman mielemme mukaan, emme hänen mielensä. Olen ihan loputtoman kyllästynyt riitelemään ja kiistelemään jokaisesta pikkuasiastakin. Vaikka kuinka yritän aina ottaa asenteen, että annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin raja tulee vastaan jossain vaiheessa. Viimeinen anopin tempaus oli käydä tyhjentelemässä vierailunsa aikana meidän kaappeja ja heittämään tavaroita roskikseen.
Meillä tapellaan anopin takia ainakin kerran viikossa, ja tappelut eivät ole mitään pieniä. Anoppi valehtelee, salailee ja sitten oikein ilkkuu minulle, kun saa tahtonsa läpi jälleen kerran. Nyt esim. ei voi kertoa minulle/meille aikataulua, kun on mieheni kanssa lähdössä pariksi päiväksi sukulaisen vuosipäiville. Ei voi edes kertoa missä hotellissa ovat yötä, eikä sitä millä junalla ovat menossa ja tulossa. Mies on monta kertaa kysynyt, ( anoppi siis varasi heille liput ja hotellit) mutta anopin vastaus on, että onko sillä niin kovasti väliä, kyllä sen sitten aikanaan näkee.
Minä en enään jaksa tätä ja vaikka miestäni rakastankin, niin karmea anoppi tuntuu päivä päivältä painavan vaakakupissa enemmän ja enemmän. Onko mitään enään tehtävissä vai pitäisikö sitä ihan suosiolla luovuttaa?
Anoppi on kaikinpuolin kamala ja ilkeä ihminen. Kymmenen vuotta ollaan oltu miehen kanssa yhdessä, ensimmäiset vuodet tulin anopin kanssa toimeen, sen jälkeen yritin sietää häntä ja hänen käytöstään ja nyt tilanne on ihan räjähdysherkkä. En ollenkaan jaksa anoppia ja hänen juttujaan.
Anoppi puuttuu jokaiseen asiaan, jokaiseen suunnitelmaan, jokaiseen tapahtumaan meidän elämässä. Ei voi ymmärtää, että me ehkä haluamme tehdä oman mielemme mukaan, emme hänen mielensä. Olen ihan loputtoman kyllästynyt riitelemään ja kiistelemään jokaisesta pikkuasiastakin. Vaikka kuinka yritän aina ottaa asenteen, että annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin raja tulee vastaan jossain vaiheessa. Viimeinen anopin tempaus oli käydä tyhjentelemässä vierailunsa aikana meidän kaappeja ja heittämään tavaroita roskikseen.
Meillä tapellaan anopin takia ainakin kerran viikossa, ja tappelut eivät ole mitään pieniä. Anoppi valehtelee, salailee ja sitten oikein ilkkuu minulle, kun saa tahtonsa läpi jälleen kerran. Nyt esim. ei voi kertoa minulle/meille aikataulua, kun on mieheni kanssa lähdössä pariksi päiväksi sukulaisen vuosipäiville. Ei voi edes kertoa missä hotellissa ovat yötä, eikä sitä millä junalla ovat menossa ja tulossa. Mies on monta kertaa kysynyt, ( anoppi siis varasi heille liput ja hotellit) mutta anopin vastaus on, että onko sillä niin kovasti väliä, kyllä sen sitten aikanaan näkee.
Minä en enään jaksa tätä ja vaikka miestäni rakastankin, niin karmea anoppi tuntuu päivä päivältä painavan vaakakupissa enemmän ja enemmän. Onko mitään enään tehtävissä vai pitäisikö sitä ihan suosiolla luovuttaa?