Anoppi alkaa vanhentua.

[miniä]

Emme ole itsekään mitään alle 3-kymppisiä ja oma äitini on jo kuollut. On ollut aika erikoisia vaiheita anopin elämässä. Hän on toisaalta ihan fiksu, mutta sitten tekee melkoisia tempauksia ja joskus erakoituu pitkiksi ajoiksi, jaksaakseen sitten olla joissakin hyvinkin läheisissä väleissä ihmisten kanssa. Hänellä on ihmissuhteissaan aina ollut on/off -meininki: olen tänään tämän ystävä, mutta voin näyttävin elkei hylätä hänet täysin.

Viime aikoina anopin terveys on alkanut huonontua. Henkiselläkin puolella on alkanut jo heittää. Sen huomaa monista asioista, vaikkemme asu hänen lähellään. Autosta ja mökistä anoppi jo luopui eikä jaksa enää itse siivota. Hän haaveilee paikasta palvelutalossa.

Kun tuo henkinen puoli on mitä on, ollut aina ja nyt vielä alkava vanhuus, koin outona sen, että anoppi lähetti lapselleni tyhjän lukujärjestyksen ja pyysi lasta täytättämään sen ja palauttamaan. Totesin miehelleni, että meidän lapsen lukkarin saa vain soittamalla koulun rehtorille

Anoppi kun on semmoinen vedättävä tapaus: kehuu rahoillaan, vaikka on meitä varattomampi, silti ihan kivasti itse toimeentuleva. En missään nimessä halua mitään kalabaliikkia, kun niistä on vuosia sitten päästy eroon, joten ehei, ei tietoja lapsen tarkoista kouluaineista ja -ajoista.

 

[Honostooppari]

Ohi meni ja lujaa :|

 

[samaa mieltä]

Ohi meni ja lujaa :|

Eikä ees viheltänyt mennessään. Ja meni muuten korkeeltakin.

 

[LisaMarie]

Ohi meni ja lujaa :|

Anoppi kun on semmoinen vedättävä tapaus: kehuu rahoillaan, vaikka on meitä varattomampi, silti ihan kivasti itse toimeentuleva. En missään nimessä halua mitään kalabaliikkia, kun niistä on vuosia sitten päästy eroon, joten ehei, ei tietoja lapsen tarkoista kouluaineista ja -ajoista.

Joo, toi kohta varsinkin. Miksi sillä ei vois olla lapsen lapsen lukkaria, jos se häntä kiinostaa Mitä muta se voi sillä tehdä kun kattoa koska muksu on kotona, jota voi soitaa ja miten lukujärjestys liittyyrahaan, joko olevaan tai olemattomaan *missä se päätä raapiva hymiö on?*

 

[ap.]

Ohi meni ja lujaa :|

Anoppi kun on semmoinen vedättävä tapaus: kehuu rahoillaan, vaikka on meitä varattomampi, silti ihan kivasti itse toimeentuleva. En missään nimessä halua mitään kalabaliikkia, kun niistä on vuosia sitten päästy eroon, joten ehei, ei tietoja lapsen tarkoista kouluaineista ja -ajoista.

Joo, toi kohta varsinkin. Miksi sillä ei vois olla lapsen lapsen lukkaria, jos se häntä kiinostaa Mitä muta se voi sillä tehdä kun kattoa koska muksu on kotona, jota voi soitaa ja miten lukujärjestys liittyyrahaan, joko olevaan tai olemattomaan *missä se päätä raapiva hymiö on?*

Anoppi ei koskaan soita lapselle tai minulle, ainoastaan miehelleni. Kun kutsuin hänet ekaa kertaa vauvan tulon jälkeen meille - hänellä oli silloin mieheni kanssa hoidettavana autoasia, vauva ei kiinnostanut juuri lainkaan, ei ottanut syliin kertaakaan jne.

Anoppi on vuosia puhunut rahoistaan ja spekuloinut perinnöllä. Kerran hän oli jo livauttamassa ok-tonttia miehelleni, mutta jokin vaisto sai minut ottamaan selvää asiasta ja niinhän sieltä selvisi, ettei mieheni - toisin kuin hänen äitinsä oli uskotellut - olisi saanut tonttia itselleen, vaan anoppi aikoi pidättää itsellään hallintaoikeuden. Myötäilin puhelimessa ja olin kohtelias. Mieheni ällistyi totaalisesti, kun kerroin, mikä tonttiasian totuus on. - Seuraavana päivänä anoppi otti asiakseen soittaa miehelleni ja kertoa, ettei hän luovutakaan tonttia, vaan "laittaa sen perinnöksi".

Ja me kun emme tarvitse mitään toisten rahoja. Me elämme omillamme. Ja muutenkin, on se vain outoa, että kaikki muut saavat kertoa ja ruikuttaa anopeistaan ummet lammet, mutta kun minä kirjoitan asiallisesti, sitä ei muka ymmärretä.

Hassua kun laitatte omat nickinne.