ongelma "ystävän" kanssa - kuinka toimin

["äippä1"]

Ongelmani on vaikea "ystävä"... Tutustuimme pari vuotta sitten ja meistä tuli läheisiä. Keväällä tulin raskaaksi ja kaikki muuttui. En enää jaksanut lähteä ulos / shoppailemaan / syömään niin usein koska raskaus oli vaikea. No tämä "ystävä" aina suuttui ja sai raivarit... Joskus jos peruin tai kieltäydyin niin käytin kuulemma raskautta tekosyynä koska en halunnut / jaksanut lähteä sittenkään. Myös rahatilanne muuttui raskauden myötä joten ei aina ollut varaakaan ja tämän myös rehellisesti kerroin mutta "ystävä" vaan suuttui.
Tämä "ystävä" sitten ilmoitti että haluaa lapsemme kummiksi enkä oikein osannut kieltäytyä joten tyhmänä suostuin... Nyt vauvamme on jo syntynyt ja on aika haastava tapaus. Parhaimpina öinä nukun 5h... Tämän "ystävän" piti eilen tulla kylään mutta peruin koska vauva ei edellisyönä antanut nukkua juuri yhtään ja kaipasin lepoa. Sain kauhean paskamyrskyn niskaani siitä että aina perun ja keksin tekosyitä ja nyt käytän vauvaa tekosyynä.
En halua tätä ihmistä lapsemme kummiksi koska hän näytti "todellisen luonteensa" ja ymmärtämättömyytensä. Kuinka kerron sen hänelle ? Lisättäköön että hänen tulisi "ystävänäni" ymmärtää että uni on minulle tärkeämpää kuin monille muille juuri synnyttäneille koska minulla on suurentunut riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen enkä tosiaan kaipaa mitään syyttelyä ja syyllistämistä väsymyksestäni.

 

[vieras*]

Ei kummiksi ilmoittauduta, vaan vanhemmat kysyvät josku heidän valisemansa henkilö olisi hsalukas ko. tehtävään.

Viestistäsi saa sen käsityksen, että ystäväsi lähinnä raivoaa sinulle. Mihin tarvitset tuollaista ystävää?

 

["Mmm"]

Mun mielestä on jo aika tökeröä ilmoittaa haluavansa lapsen kummiksi! Eiköhän sen päätöksen tee vanhemmat ihan itse. Mä sanoisin suoraan etten kaipaa vaikeita ihmisiä omaan/lapsen elämään, todennäköisesti teidän välit menee siinä mutta et taida paljon menettää. Joillekin lapsettomille ystävien lisääntyminen voi olla kova paikka.

 

["minä vain"]

Mielestäni sinulla ei ole mitään menetettävää, eli sanoisin "ystävälle" suoraan asiat. Tiedän ettei se ole helpooa, olen itse ollut jokseenkin vastaavassa tilanteessa itsekin. Tuollainen ystävyyssuhde ottaa paljon enemmän kuin antaa, eikä pienen vauvan kanssa ole varmasti paljoa energiaa tuollaiseen negatiiviseen suhteeseen...tsemppiä!

 

["äippä1"]

Kuten varmaan huomaatte olen aika "nössö" enkä uskalla sanoa vastaan... Tämän "ystävä" on tosi voimakastahtoinen jne. En tosiaan häviä siinä mitään jos välit menee poikki mutta en osaa sanoa hänelle asiaa niinkuin se on.

 

[kaf]

[QUOTE="äippä1";30529954]Kuten varmaan huomaatte olen aika "nössö" enkä uskalla sanoa vastaan... Tämän "ystävä" on tosi voimakastahtoinen jne. En tosiaan häviä siinä mitään jos välit menee poikki mutta en osaa sanoa hänelle asiaa niinkuin se on.[/QUOTE]

no älä sitten sano mitään, vaan ole vaan kertomatta. nimeätte lapsen ihan omassa rauhassa niiden ihmisten kanssa, joista pidätte ja jatkatte elämäänne.

ei ihan korrektein tapa toimia, mutta parempi sekin, kuin 'olla naimisissa' tuollaisen kummin kanssa loppu ikä.