Hei!
Onko kellään samantapaista ongelmaa kuin minulla?Olen yksinhuoltaja lapseni on jo yhdeksän vuotta vanha ja sain hänet seitsäntoistavuotiaana. Ja nyt odotan uutta tulokasta pieneen perheeseemme. Olen asiasta onnellinen,mutta en ole tulevan lapsen isän kanssa suhteessa. Ilmoitin hänelle odotuksesta ja sovimme että keskustellaa mitä tehdään.Eli tuntuu että hänen puolelta asia menee hyvin.
Ongelma on minun oma äitini! Hän suuttui minulle kun minulla ei ole miestä ja olen tyhmä kun pidän lapsen ja ilmoitti ettei tule hyväksymään sitä! Ymmärsin nämä samat huudot silloin yhdeksän vuotta sitten kun olin niin nuori,mutta nyt en ymmärrä hänen pitäisi tukea minua tässä asiassa vaikka ei olisi samaa mieltä.
Minulla on työpaikka ja olen hyvin omillani toimeen tuleva ja tämä vanhempi lapsikin toivoo jo pikkusisarusta jota pääsisi hoitamaan.
Vielä pitäisi uskaltaa kertoo isälleni ja äitini uhkaili minua ettei isänikään hyväksy! Toivottavasti hän ei ole niin paska! Jaksan toivoa että hän edes hyväksyisi minut!
Kertokaa omista kokemuksistanne jos on samantapaisia.Tää kun rupee masentaa jo minua ja pelottamaan!
Itse olen onnellinen odotuksestani vaikka se oli vahinko,mutta niin oli aikasempi ja todellakin elämäni paras tapahtuma!
Onko kellään samantapaista ongelmaa kuin minulla?Olen yksinhuoltaja lapseni on jo yhdeksän vuotta vanha ja sain hänet seitsäntoistavuotiaana. Ja nyt odotan uutta tulokasta pieneen perheeseemme. Olen asiasta onnellinen,mutta en ole tulevan lapsen isän kanssa suhteessa. Ilmoitin hänelle odotuksesta ja sovimme että keskustellaa mitä tehdään.Eli tuntuu että hänen puolelta asia menee hyvin.
Ongelma on minun oma äitini! Hän suuttui minulle kun minulla ei ole miestä ja olen tyhmä kun pidän lapsen ja ilmoitti ettei tule hyväksymään sitä! Ymmärsin nämä samat huudot silloin yhdeksän vuotta sitten kun olin niin nuori,mutta nyt en ymmärrä hänen pitäisi tukea minua tässä asiassa vaikka ei olisi samaa mieltä.
Minulla on työpaikka ja olen hyvin omillani toimeen tuleva ja tämä vanhempi lapsikin toivoo jo pikkusisarusta jota pääsisi hoitamaan.
Vielä pitäisi uskaltaa kertoo isälleni ja äitini uhkaili minua ettei isänikään hyväksy! Toivottavasti hän ei ole niin paska! Jaksan toivoa että hän edes hyväksyisi minut!
Kertokaa omista kokemuksistanne jos on samantapaisia.Tää kun rupee masentaa jo minua ja pelottamaan!
Itse olen onnellinen odotuksestani vaikka se oli vahinko,mutta niin oli aikasempi ja todellakin elämäni paras tapahtuma!