A
avun tarpeessa
Vieras
Kaipaan neuvoja ja kannanottoja. Eivätkä kommentit tyyliin "jätä se kusipää" tai "miksi teit idiootin kanssa lapsia" nyt auta yhtään.
Ongelma on miehen huono/olematon vihanhallinta ja kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä normaalilla tai asiallisella tavalla. Jos jokin menee pieleen tas asettuu poikkiteloin miehelle, hän räjähtää heti ja käytös on todella typerää. Hän kiroaa ja raivoaa ihan ilman kontrollia kun pinna palaa. Tämä tietysti vain "turvallisilla vesillä" eli tuttujen (läheisten) ihmisten keskuudessa eli yleensä kotona. Vuosien varrella on hiukan käytös rauhoittunut mutta etenkin jos on muuta stressiä niin kuppi menee nurin pienimmästäkin asiasta.
Esim. jos on korjaamassa jotain, niin heti yrittää väkisin tai voimalla jos ei meinaa onnistua heti ja sit palaa hihat kokonaan ja alkaa kirota ja raivota ja heittelee tai paiskoo tavaroita niin että menee rikki. Syy on tietenkin aina muissa kuin itsessä.
Olen useamman kerran kehoittanut miestä hakemaan apua tähän ongelmaan, ei ole normaalia käytöstä lainkaan. Mies tiedostaa kyllä (rauhoituttuaan) että käytös ei ole ok, mutta kieltäytyy ehdottomasti hakemasta apua tai keinoja ongelmansa korjaamiseksi.
Nyt kun perheessämme on kaksi pientä lasta, niin en enää mitenkään suvaitse moista käytöstä.
On selvää että kaikilla pinna palaa välillä jostain syystä, mutta aina (etenkin lasten läsnäollessa) on kyettävä hallitsemaan oma käytöksensä.
Tänään illalla mies yritti korjata erästä esinettä kodissamme ja esineestä putosi irti osa joka sai aikaiseksi pienen sotkun. Mies suivaantui välittömästi, alkoi kirota ja mesota sekä paiskomaan irronnutta osaa ja muitakin esineitä pitkin keittiötä = entistä pahempi sotku ja enemmän kiroilua ja huutoa + paiskomista. Innostui myös syyttämään minua koko tilanteesta ja sanoi "vitun lehmäksi" jne.
Kaikki tämä 3-vuotiaan ja pienen vauvan edessä. 3-vuotias pelästyi todella paljon ja juoksi luokseni turvaan ja sanoi pelkäävänsä "tuhmaa isiä". Kun mies huusi minulle, lapsi sanoi hänelle "isi ei saa tehdä noin, minun äiti". Mun sydän oli musertua surusta lapsen puolesta, 3-vuotias tuossa tilanteessa eli puolustamassa toista vanhempaa toiselta!
Sanoin miehelle että minun lasten ei tarvitse pelätä omassa kodissaan ja että hänen on poistuttava. Jatkoi riehumista ja kiukuttelua, soitin kaveripariskunnalle ja mies sieltä tuli hakemaan mun miestä pois. Siivosivat sotkun, tää kaveri sai miehen pikkuhiljaa rauhoittumaan ja pienen ulkoilun jälkeen tuli ilmoittamaan että mies lähtee heille yöksi.
Mikä helpotus...
Nyt pähkäilen, miten ihmeessä saisi miehen tajuamaan että käytöksensä on tuhoisaa ja ei missään nimessä hyväksyttävää ja lapset pelkää (minäkin, vaikkei mies ole kuin esineille väkivaltainen) ja että joko käytöksen on muututtava eli apua siihen haettava, tai miehen on lähdettävä lopullisesti sillä minä aion todellakin asettaa lapset etusijalle ja kodin on oltava sellainen paikka ettei siellä tarvitse koskaan pelätä, etenkään ei omaa vanhempaansa!
Jos ei muu mene jakeluun tai auta, niin mitä tapahtuu jos haen apua lastensuojelusta?
Että miehen olisi PAKKO tajuta että kyseessä on vakava asia ja henkinen väkivalta on kyseessä tässä tapauksessa...?
Ongelma on miehen huono/olematon vihanhallinta ja kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä normaalilla tai asiallisella tavalla. Jos jokin menee pieleen tas asettuu poikkiteloin miehelle, hän räjähtää heti ja käytös on todella typerää. Hän kiroaa ja raivoaa ihan ilman kontrollia kun pinna palaa. Tämä tietysti vain "turvallisilla vesillä" eli tuttujen (läheisten) ihmisten keskuudessa eli yleensä kotona. Vuosien varrella on hiukan käytös rauhoittunut mutta etenkin jos on muuta stressiä niin kuppi menee nurin pienimmästäkin asiasta.
Esim. jos on korjaamassa jotain, niin heti yrittää väkisin tai voimalla jos ei meinaa onnistua heti ja sit palaa hihat kokonaan ja alkaa kirota ja raivota ja heittelee tai paiskoo tavaroita niin että menee rikki. Syy on tietenkin aina muissa kuin itsessä.
Olen useamman kerran kehoittanut miestä hakemaan apua tähän ongelmaan, ei ole normaalia käytöstä lainkaan. Mies tiedostaa kyllä (rauhoituttuaan) että käytös ei ole ok, mutta kieltäytyy ehdottomasti hakemasta apua tai keinoja ongelmansa korjaamiseksi.
Nyt kun perheessämme on kaksi pientä lasta, niin en enää mitenkään suvaitse moista käytöstä.
On selvää että kaikilla pinna palaa välillä jostain syystä, mutta aina (etenkin lasten läsnäollessa) on kyettävä hallitsemaan oma käytöksensä.
Tänään illalla mies yritti korjata erästä esinettä kodissamme ja esineestä putosi irti osa joka sai aikaiseksi pienen sotkun. Mies suivaantui välittömästi, alkoi kirota ja mesota sekä paiskomaan irronnutta osaa ja muitakin esineitä pitkin keittiötä = entistä pahempi sotku ja enemmän kiroilua ja huutoa + paiskomista. Innostui myös syyttämään minua koko tilanteesta ja sanoi "vitun lehmäksi" jne.
Kaikki tämä 3-vuotiaan ja pienen vauvan edessä. 3-vuotias pelästyi todella paljon ja juoksi luokseni turvaan ja sanoi pelkäävänsä "tuhmaa isiä". Kun mies huusi minulle, lapsi sanoi hänelle "isi ei saa tehdä noin, minun äiti". Mun sydän oli musertua surusta lapsen puolesta, 3-vuotias tuossa tilanteessa eli puolustamassa toista vanhempaa toiselta!
Sanoin miehelle että minun lasten ei tarvitse pelätä omassa kodissaan ja että hänen on poistuttava. Jatkoi riehumista ja kiukuttelua, soitin kaveripariskunnalle ja mies sieltä tuli hakemaan mun miestä pois. Siivosivat sotkun, tää kaveri sai miehen pikkuhiljaa rauhoittumaan ja pienen ulkoilun jälkeen tuli ilmoittamaan että mies lähtee heille yöksi.
Mikä helpotus...
Nyt pähkäilen, miten ihmeessä saisi miehen tajuamaan että käytöksensä on tuhoisaa ja ei missään nimessä hyväksyttävää ja lapset pelkää (minäkin, vaikkei mies ole kuin esineille väkivaltainen) ja että joko käytöksen on muututtava eli apua siihen haettava, tai miehen on lähdettävä lopullisesti sillä minä aion todellakin asettaa lapset etusijalle ja kodin on oltava sellainen paikka ettei siellä tarvitse koskaan pelätä, etenkään ei omaa vanhempaansa!
Jos ei muu mene jakeluun tai auta, niin mitä tapahtuu jos haen apua lastensuojelusta?
Että miehen olisi PAKKO tajuta että kyseessä on vakava asia ja henkinen väkivalta on kyseessä tässä tapauksessa...?