Omaa maitoa vai korviketta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ritu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olen samaa mieltä. ne äidit, jotka eivät ole pystyneet imettämään joutuvat melkoisen painostuksen kohteeksi. siinä on muutenkin vaikeaa myöntää ""epäonnistuneensa"" ilman ulkopuolisten aiheuttamia paineita. enkä usko, että kovin moni vaan laiskuuttaan jättää imettämättä.
 
Ihan vain mielenkiinnosta kyselin, en mitenkään provosoidakseni tai ärsyttääkseni.

Oma maitoni valitettavasti loppui vauvan ollessa yhdeksän kuukautta. Läheinen ihminen kuoli aivan yllättäen ja stressi oli niin kova, että herumisrefleksi lakkasi toimimasta. Yritin kyllä kovasti imettää, mutta vauva oli jo niin iso, että iloisesti naureskellen hylkäsi rinnan, josta ei tullut kuin hiukan etumaitoa.

Ja jos toden sanon.. niin olen kyllä sen verran mukavuudenhaluinen, että en vuotta jaksaisi täysimettää. Mutta nostan kovasti hattua sille, joka jaksaa! :)
 
Kun olet näköjään perehtynyt asiaan näin hyvin, niin valistaisitko, mitä pahaa liian vähäinen imetys todistettavasti ahieuttaa lapselle. Usein kuulee, että äidinmaito SAATTAA ehkäistä joitakin sairauksia yms. vaivoja. Ja kuinka esim. suuret ikäluokat ja heidän lapsena, jotka ovat saaneet äidinmaitoa tuskin nimeksikään (äidit kun menivät töihin hyvinkin pian), puolimaitoa, mehua ja sokerivettä jo aivan pienestä pitäen ja kiinteitäkin hyvin pian, ovat melko vapaita esim. allergioista ja muistakin sairauksista, joita äidinmaidon sanotaan ehkäisevän?

Siis tämä ei ole vi**uilua, vaan ihan oikeasti tahtoisin tietää näistä asioista enkä ihan kaikkea nyt ymmärrä.
 
että mua pistää vihaksi tällaiset imetys-terroristit!

Meillä vauva ei ikinä oppinut rintaa syömään, syinä kireä kielijänne, pieniviikkoisuus ja se, että keskolassa jo oppi pullolle.

Ja kyllä siitä sai kuulla: olin laiska, huono ja niin, joo, mukavuudenhaluinen äiti.

Näille, joiden mielestä pullosta syöttäminen on mukavuudenhaluisten touhua, niin olkaapa hyvä ja kokeilkaa sitä. Kukaan ei nimittäin siihen pullojen pesu- ja keittämisrumbaan varmasti ihan hepposin perustein lähde! Saatikka sitte korvikkeen lämmitykset sun muut. Helpompaahan se olisi vaan laittaa tissi suuhun, ja ois ruokakin heti sopivan lämpöistä.

En halua todellakaan ilkeillä, mutta olisi se teille pro-imetys terroristeille ihan hyvä opetus kokeilla tuota pulloilua ennen kuin alatte heittää typeriä yleistyksiä!

Tsemppiä kakille, erityisesti pullojen kanssa pelaajille :) Kaikki me ollaan yhtä hyviä äitejä!
 
niin, minä ainakin olisin halunnut täysimettää meidän pikkuista, mutta suihkutissit (suunnilleen sellaiset suihkut että kumpaakin tissiin kolme rinnan suojaa ja 20min niin paita oli märkä, säälin vauvaa joka taisteli suihkua vastaan ja pumppasin omat maidot pulloon ja välillä korviketta sekaan jotta olisi vahvempaa, omistanikun tuli pelkkää ""vettä"", niin läpinäkyvää se oli)ja nyt myöhemmin ns ""tissiraivarit"" ovat hankaloittaneet asiaa...harmittaa asia.
 
Niin, ihan pikku vinkki teille jotka AIOTTE täysimettää ainakin 6 kk:n ikään: Ei sitä niin vaan aiota, se onnistuu jos onnistuu. Meillä täysimetys päättyi kuin seinään kun poika sairasti ekan korvatulehduksen: kipeillä korvilla ei imetty ollenkaan ja oli pakko antaa pullosta. Oma maidontuotanto tyrehtyi, pumppailu ei riittäny (pumppasin myös öisin 2-4krt) pojan huuto ja itku korvakipuisena sai viimeisetkin tipat tyrehtymään. Eikä sitä maitoa millään saatu uudetsaan tulemaan, ei auttanu yrttiteet tai kotikaljat. Niinpä, meillä syödään nyt pullosta.
 
Itse olen niin laiska, että aion täysimettää vauvaani puolivuotiaaksi. Imetys on mielestäni niin helppoa. Puolen vuoden jälkeenkin korviketta annan vasta sitten jos oma maito ei tunnu enää riittävän, ja toivon, että voitaisiin vuoden iässä siirtyä suoraan tavalliseen maitoon. Olen menossa äitiysloman jälkeen töihin, mutta aikomukseni on pumpata silloinkin jos vaan onnistuu, jotta hoitaja voi antaa omaa maitoani lapselle pullosta päivän aikana. Ainakin tuo puolen vuoden etappi saavutetaan ihan pian. Jos imetys siitä eteenpäin ei toimikaan, en ota siitä isompia paineita.

On toki äitejä, joilta imetys ei vaan kertakaikkiaan onnistu, mutta on myös niitä äitejä, jotka jostain syystä eivät halua imettää, ja sitten sanovat ""ettei onnistunut"". Tai muuten omalla toiminnalla (ts. antavat korviketta turhaan) vaikuttavat siihen, ettei maito riitä. Nämä sitten ns. pilaavat niiden äitien maineen, joilla maito vaan ei riitä vaikka päällään seisoisi. Onko kukaan tavannut äitiä, joka olisi tunnustanut, ettei yksinkertaisesti vain halunnut imettää?
 
Minä yhäkin veikkaan, että esim. tuo ""korvikkeen anto turhaan"" on melko usein jonkun muun kuin äidin syytä: neuvolasta tai sairaalasta annetaan hyvin heppoisin perustein ""käsky"" antaa lisäruokaa, jos vauva esim. ei lihokaan ihan käyrien mukaan. Minun vauvani sai sairaalassa lisäruokaa, vaikka oli terve, täysaikainen ja normaalikokoinen, koska paino oli kolmantena päivänä laskenut vielä 20 grammaa edellisestä päivästä. Tuollainen painonlasku on aivan normaalia näin jälkikäteen ajateltuna. Neuvolasta taas käskettiin antamaan lisäruokaa, jotta päästään syntymäpainon ohi ja lupailtiin, että voin vielä myöhemmin päästä korvikkeesta eroon. No, mitään tukea tai puhettakaan korvikkeesta eroon pääsemisestä ei enää myöhemmin kuulunut.

Toisaalta, olen lukenut lastenlääkärien tutkimuksesta, jossa todetaan, että varhainen lisämaidon antaminen voi olla melko useinkin tarpeellista ja hyödyllistä, ja että pelkkä imettäminen ennen kuin maito on kunnolla noussut voi vahingoittaa vauvaa, koska verensokerin lasku vaikuttaa pahimmillaan aivoihin. Ja että varhaisessa vaiheessa pulloruokinta ei vaikeuttaisi imetyksen oppimista ja sujumista.

Josta tulikin mieleeni, että pulloruokinnasta huolimatta meillä imetys sujuu ihan hyvin. Mutta tiedä näistä tutkimuksista sitten, toinen sanoo juuta ja toinen eitä.
 
Osallistunpa nyt minäki tähän keskusteluun..

Omassa lähipiirissäni on kyllä ollut äiti joka sanoi suoraan ettei imetys kiinnosta pätkääkään.. räpelsi vajaan kuukauden ja sitten lopetti. Ei ole kyllä kummoinenkaan äiti tämä henkilö muutenkaan, on itse kertoillut (ilman omantunnontuskia) että he miehen kanssa kauppaan mennessään jättivät vauvan yksin isoon parkkihalliin nukkumaan, ""ettei tarvii herättää""..

No se siitä..

Itse imetin esikoista 4 kuukautta. Se on pitkä aika verrattuna siihen että siskoni imetti 2 kuukautta ja maito loppui, veljeni avovaimo imetti kuukauden ja lopetti, ei kuulemma maito riittänyt mutta en ihan uskonut sitä selitystä.. mutta mitäpä se minulle kuuluikaan! Jokainen tavallaan.

Ja siitä asiasta vielä että vaikka imetin ""vain"" 4 kuukautta niin tyttö on aina ollut hyvin terve, pari pientä flunssaa ollut eikä yhtään korvatulehdusta. Vesirokko oli talvella (ja se on hyvä juttu mielestäni) sen sai velipuoleltaan joka on päiväkodissa. Sehän leviääkin niin helposti.. Tyttö on siis nyt 2v7kk.

Nyt meillä pian 3kk ikäinen vauva ja näillä näkymin mennään tissimaidolla sinne puolenvuoden ikään saakka ennen soseita, mikäli siis vaan kasvaa hyvin. Ainakin vielä vaikuttaa siltä, on alusta lähtien ollut aika pieni tyllerö ja paino nousee tasaisesti. Ei jaksa maitoa paljoa kerralla ottaa joten turhalta vaikuttaa nuo soseet liian aikaisessa vaiheessa. Nukkuukin hyvin, päivällä 4-5 tuntia putkeen ja yöllä usein 7 tuntia. Tietty poikkeuksiakin on. No mutta taitaa mennä asian vierestä.

Hassulta kyllä kuulostaa täysimetys vuoden ikään asti. Pitääkö siinä olla koko ajan imettämässä? Luulis että niin isolta vaavilta masu tyhjenee vauhdilla jos pelkkää maitoa saa...vaikka kaikki ravintoaineet onkin. Muistan esikoisen kohdalta miten paljon söi kunnon ruokaa siinä 8kk iässä ku sai antaa jo vähän isompia paloja, sellanen 100g meni vauhdilla ja lisäksi pullollinen maitoa päälle :)
 
""On toki äitejä, joilta imetys ei vaan kertakaikkiaan onnistu, mutta on myös niitä äitejä, jotka jostain syystä eivät halua imettää, ja sitten sanovat ""ettei onnistunut"". ..................... Onko kukaan tavannut äitiä, joka olisi tunnustanut, ettei yksinkertaisesti vain halunnut imettää? ""


Miettikääpä MIKSI joku äiti ei halua esim. tunnustaa, että imetys ei toimi tai ei vaan halua imettää?!

Jos ette keksi vastausta niin lukekaapa omat tyrmäävät kommenttinne!
 
Täysimetin puolivuotiaaksi asti, oli helppoa ja vaivatonta. Ja minusta maailman luonnollisin asia. Poika kasvoi hirveää vauhtia.

Nyt hän on 9 kk. Vehnä- ja kananmuna-allerginen valitettavasti... imetän edelleen ja olen karsinut ruokavaliostani kaiken vehnän ja kananmunan (ja samalla laihtunut aikas paljon :=).

Anoppi ja äiti ovat sitä mieltä, että minun pitäisi lopettaa imetys ja siirtyä korvikkeeseen. Itse olen sitä mieltä, että imetän sinne vuoden ikäiseksi tai vanhemmaksikin jos haluan. Vuoden ikäisestä voi sitten antaa lehmänmaitoa.

Pojalle ja minulle on tärkeää nuo läheisyyden hetket ja nukkumaanmeno iltaisin on kyllä kiinni imettämisestä... on oppinut nukahtamaan tissille. Sinänsä se on vähän hankalaa välillä, kun ei mihinkään voi mennä iltaisin. Mutta eipä ole ollut tarvettakaan ja eiköhän se nukahtaminenkin siitä jonkun kuukauden päästä suttaannu muutenkin.

 
vieläkin ihmetyttää tuo täysimetys vuoden ikään asti. käsittääkseni vauvan rautavarastot ainakin alkavat ehtyä, jos ei puolen vuoden jälkeen ala saada monipuolisempaa ravintoa. tee niin kuin haluat, mutta yleisesti yli 6 kk täysimetys ei kyllä ole suositeltavaa.
 
Nii, muakin ihmetyttää tuo 1 v asti imetys, kun meitäkin kannustettiin alottamaan 5kk iässä lapselle joko viljat tai lihat juuri sen takia, että lapsen rautavarat ovat huvenneet ja hän alkaa tarvita sitä lisää...
 
En ole tuollaisesta kuullutkaan, että voisi täysimettää vuoden. Onkohan nyt aivan varmaa, että lapsen kehityksen kannalta on turvallista pidättäytyä kiinteästä ruuasta vuoden verran....

Itse olen pikkuhiljaa lopettelemassa imettämistä ja voin sanoa, että on vapautunut tunne. En ole ollut mikään imetysfanaatikko enkä myöskään imetystä vihaava. Näin jälkikäteen mietittynä kadun, kun en antanut alussa vauvalle korviketta tarpeeksi. Imetin lähes taukoamatta ja vauva oli kuitenkin tyytymätön. Riittävät yöunet ovat äidille tarpeen ja kun imettää koko ajan ei ehdi nukkua. Onko se sitten järkevää, kun väsyneenä ei jaksa nauttia äitiydestä. Ja kun pienenä antaa vauvan syödä yöllä tunnin välein, niin tietäähän sen mitä se tekee vauvan unirytmille.

Liikaa höpötetään imetyksen tärkeydestä ja unohdetaan äidin jaksaminen.




 
Kuulostaa tosi oudolle,että joku täysimettää vuoden ikään..provo?? Itse täysimetin 4,5kk, ja imetän edelleen muun ruuan ohella,nyt lapsi 12kk. Joskus kun oli nuhaa ja poika kipeä muutenkin eikä ruoka maittanut,niin hän söi tunnin välein rintaa..uhhuh,rasittavaa. Korvikkeita en ole antanut,koska on lehmänmaitoallergia,samoin soijamaidolle. Etsiskelenkin jotain tavan maidon korvaavaa,nythän vuoden iässä jo voisi antaa. Kalliit apteekin korvikkeet on turhia meillä,koska syö muuten monipuolisesti,pitäisi vain se kalkki saada jostain.(nyt siis rintamaidosta)
 
ei ole provo, olen aivan tosissani. väitän tietäväni tästä asiasta enemmän kuin suppeakatseiset neuvolatädit (meidän neuvolatädin mielestä tosin ihan ok).

ja eivät tietenkään ketkään tunnusta, että eivät vain halua imettää, sillä silloinhan kävisi ilmi että ovat vastuuttomia äitejä!
 
Meita tietää sitten asiasta näköjään enemmän kuin mm. WHO:n asiantuntijat. Täytyy kyllä myöntää että pidän WHO:n suositusta (täysimetystä 6 kk) painavampana kuin yhden fytonomin ajatuksia. Mutta minä olenkin tämmöinen tutkijatyyppi enkä kovin luontaistuote-uskovainen...
 
Juu, en mäkään paljon painoa anna fytonomin omalle teorialle tuosta 1v imetyksestä, mikäs sinä Meita olet ei- imettäviä haukkumaan, kun itse olet noin välinpitämätön ja huono äiti että pidät lastasi maidolla vuoden ikään, etkä anna kiinteää ruokaa kuten suositellaan? Sinähän tässä vastuuton olet!
 
Multa katos nyt, että kuka se oli joka kyseli, että onko äitejä jotka ei halua imettää. Mä tiedän yhden, joka ilmoitti synnärillä, ettei aio imettää. Syy oli, että hän oli kuullut, et se sattuu. Aikansa hän tappeli sitten hoitsujen kanssa asiasta ja sai tahtonsa läpi, eikä imettänyt pisaran pisaraa. Hoitsut kiikutti vauvalle pulloa, hoiti vaipan vaihdot ja äiti napsi jotain maidon nousua estäviä pillereitä ja makas sängyssään. Tuli jotenkin mieleen, että oliskohan sitä lapsentuloa pitänyt kuitenkin vielä hiukkasen harkita.
 
Kyllähän se totta on että imetys sattuu ainakin joillakin. Itselläni sattui kaksi kuukautta (imuote oli oikea) mutta imetin silti vaikka oli maidon riittämättömyyttä, koliikkia muuttoa ja ties vaikka mitä jotka pistivät lupaamaan että tämä on sitten viimeinen kerta ja taas seuraavalla kerralla sama juttu.

Minua vähän mietityttää että mitäs hyviä puolia on muka siinä että täysimettää vauvaa vuoden ikään asti... Menta..?
 
Melkoisen uskomattomalta mielestäni kuulostaa tämä Meintan väite, että meille taviksille ei kerrottaisi ollenkaan totuudenmukaisia imetyssuosituksia (koska olemme niin laiskoja ja välinpitämättömiä paskoja, että sitten emme imettäisi lainkaan), vaan pitäisi opiskella ravitsemusterapeutiksi ja FYTONOMIKSI, jotta osaisi hoitaa lastaan oikein. Kurjaa, jos asia on näin.

Ja toisekseen, minun mielestäni tämä iänikuinen hyvä äiti / huono äiti -asettelu on melkoisen turha ja naiivi.
 
Itse täysimetin kaksosiani viikkoa vaille nelikuisiksi. Alussa tosin tarvittiin jonkin verran korviketta, mutta noin 2,5 kk iässä rintamaito alkoi riittää pelkästään ja saman tien molemmat hylkäsivät ihan tykkänään pullot, hörpytysmukit sun muut. Vain tissi kelpasi. Soseet aloitin silloin melkein nelikuisina, kun poika oli hirmuisen väsynyt ja nälkäinen pelkällä maidolla, soseet korjasivat tilanteen heti. Samalla neiti alkoi nukkua yönsä heräilemättä. Tosin poika heräilee edelleen ahkerasti ;)

Edelleen (vauvat 7 kk) imetän, muuta maitoa eivät huoli. Vettä olen nyt saanut vähän annettua nokkamukista, kun poika on päivisin alkanut kieltäytyä joskus tissistä. Maito on alkukankeuden jälkeen riittänyt, itsekin sain sen riittämään tiheällä imetysjaksolla. Vähän tietysti rankkaa kaksosten kanssa, mutta yllättävän hyvin se sitten meni. Ja minusta kannatti, inhosin sitä pullojen pesua ja keittelyä.

Sen voisin kommentoida, että nämä vauvat ovat tämän tissipolitiikankin suhteen olleet aika erilaisia, vaikka samalla ravinnolla ja muullakin hoidolla. Toinen siis heräilee edelleen tissille öisin, vaikka toinen nukkuu autuaasti. Tytölle maistuu tissi päivisinkin aina kun tarjoaa, poika tappelee koko pienellä lihaskimppukropallaan vastaan minkä pystyy. Tyttö olisi varmaan pärjännyt puolivuotiaaksi täysimetyksellä, mutta sai soseita nelikuisesta veikan siivellä - ei ehkä olisi vielä silloin hänelle tarvinnut aloittaa näin jälkeenpäin ajatellen.

Mutta ollaan toisten tuoreiden äitien kanssa pohdittu tätä korvikepolitiikkaa. Minun kokemukseni on, että monella on tosi vaikeaa alussa sen maidon riitävyyden kanssa, etenkin sektioäideillä tai meillä muilla, joilla istukan irtoamisen kanssa on ollut ongelmia. Moni on yrittänyt hampaat irvessä sitä täysimetystä, mutta lopuksi se korvikepullo on pantu vauvan suuhun kun ei ole viitsinyt lasta nälällä kiduttaa. Moni näkee tosi paljon vaivaa osittaisimetyksen onnistumiseksi ja suree sitä korvikkeen antamista, mutta vaihtoehtoja ei aina ole.

 

Yhteistyössä