Ollaankos me liian vaativia vanhempia?

Puoleen väliin ketjua luettuani en voi muuta sanoa, kuin että ethän sä Fleur-hyvä voi olla ihan tosissasi????

Siinä olen ihan tosissani että jotain koulun ulkopuolista aktiviteettia on löydettävä, vaikkei nuo minun markkinoimat nyt kelpaiskaan, mutta joku.. Isänsä on toki jo päättänyt että luistelun on jatkuttava vaikka sitten hänen ohjauksessaan jossai muuten ja kunhan ikää tulee pari vuotta niin purjehtiminen alkaa.. Minä toki nyt koitan löytää jonkun jota saisin kiinnostavasti esiteltyä lapselle, siis jotakin mistä kiinnostuisi ihan itsekin. Mutta en luovuta sillä olen sitä mieltä että hän vastustaa vaan koska on arka aloittamaan, mutta tiedän että alkuun päästyään nauttisi monesta asiasta.

Tämän on pakko olla vitsi...

Siis jopa "jotain mistä lapsi kiinnostuisi itse"! Mikä idea harrastuksessa on jos lapsi ei ole siitä kiinnostunut? Olen aina kuvitellut että harrastus on asia mistä ihminen nauttii, saa toteuttaa itseään ja rentoutua sen parissa.

Mutta se onkin siis jotain mistä vanhemmat ovat etukäteen päättäneet että tuota meidän lapsi alkaa harrastaa, vaikka sitten väkisin Uskotteko oikeasti että vastustelevan lapsen väkisin luistelamaan raahaaminen auttaa herättämään rakkauden lajiin?

Kyllä, harrastukset ovat hyvästä ja lapsia tulee siihen kannustaa. Mutta onkohan teoidän tapauksessanne menty siihen että lasta on liikaa raahattu harrastuksesta toiseen taaperosta asti niin että nyt tämä vaan haluaa olla rauhassa kotona? Kaverit ja koulu ovat lapselle tärkeitä asioita, anna nyt ihmeessä lapsen ensin rauhassa keskittyä näihin. Katsokaa harrastuksia vähän myöhemmin. Varmasti lapsellenne on parempi viettää nuo teidän töissäolotunnit kavereiden kanssa leikien ja touhuten kuin väkipakolla luistelemassa. Ja jos teillä ei muutenkaan jää paljoa yhteistä aikaa niin kannattaako sitä käyttää siihen että mies orjapiiskurina raahaa tytön luistelusulkeisiin vasten tämän tahtoa? Jos lapsi vaan haluaisi olla kanssanne kotona kaikessa rauhassa.

Ei ole raahattu taaperona tasan yhteenkään äiti-lapsikerhoon sillä niistä en pidä, minusta ne eivät ole lapsen harrastamista vaan äidin harrastamista ja minä harrastin omia harrastuksiani ihan riittämiin silloinkin.. Minusta koulu ei valmenna tarpeeksi tulevaisuutta varten, siksi koen tärkeäksi omaehtoisen harrastamisen jotta ovet olisivat avoinna sitten kun sen aika tulee ylioppilaslakin jälkeen.

 

ei v***u mitä porukkaa..

 

ei v***u mitä porukkaa..

 

Meillä esikoinen aloitti jääkiekon, ostettiin varusteet ja kaikki, ehtona oli, että ainakin yksi koko kausi pitää jaksaa käydä, varusteet ei ihan ilmaisia olleet. Mutta ellei nyt enää halua mennä, asia on ok. Miksi pitää pakottaa?

Ei kaikki halua harrastaa mitään. Minä en halunnut lapsena harrastaa mitään ylimääräistä. Paitsi lukemista. En vieläkään harrasta mitään "hienoa", satunnaisen lenkkeilyn, huutokauppojen ja huonekalujen kunnostuksen lisäksi, enkä koe olevani yhtään sen huonompi ihminen.

 

Puoleen väliin ketjua luettuani en voi muuta sanoa, kuin että ethän sä Fleur-hyvä voi olla ihan tosissasi????

Siinä olen ihan tosissani että jotain koulun ulkopuolista aktiviteettia on löydettävä, vaikkei nuo minun markkinoimat nyt kelpaiskaan, mutta joku.. Isänsä on toki jo päättänyt että luistelun on jatkuttava vaikka sitten hänen ohjauksessaan jossai muuten ja kunhan ikää tulee pari vuotta niin purjehtiminen alkaa.. Minä toki nyt koitan löytää jonkun jota saisin kiinnostavasti esiteltyä lapselle, siis jotakin mistä kiinnostuisi ihan itsekin. Mutta en luovuta sillä olen sitä mieltä että hän vastustaa vaan koska on arka aloittamaan, mutta tiedän että alkuun päästyään nauttisi monesta asiasta.

Tämän on pakko olla vitsi...

Siis jopa "jotain mistä lapsi kiinnostuisi itse"! Mikä idea harrastuksessa on jos lapsi ei ole siitä kiinnostunut? Olen aina kuvitellut että harrastus on asia mistä ihminen nauttii, saa toteuttaa itseään ja rentoutua sen parissa.

Mutta se onkin siis jotain mistä vanhemmat ovat etukäteen päättäneet että tuota meidän lapsi alkaa harrastaa, vaikka sitten väkisin Uskotteko oikeasti että vastustelevan lapsen väkisin luistelamaan raahaaminen auttaa herättämään rakkauden lajiin?

Kyllä, harrastukset ovat hyvästä ja lapsia tulee siihen kannustaa. Mutta onkohan teoidän tapauksessanne menty siihen että lasta on liikaa raahattu harrastuksesta toiseen taaperosta asti niin että nyt tämä vaan haluaa olla rauhassa kotona? Kaverit ja koulu ovat lapselle tärkeitä asioita, anna nyt ihmeessä lapsen ensin rauhassa keskittyä näihin. Katsokaa harrastuksia vähän myöhemmin. Varmasti lapsellenne on parempi viettää nuo teidän töissäolotunnit kavereiden kanssa leikien ja touhuten kuin väkipakolla luistelemassa. Ja jos teillä ei muutenkaan jää paljoa yhteistä aikaa niin kannattaako sitä käyttää siihen että mies orjapiiskurina raahaa tytön luistelusulkeisiin vasten tämän tahtoa? Jos lapsi vaan haluaisi olla kanssanne kotona kaikessa rauhassa.

Ei ole raahattu taaperona tasan yhteenkään äiti-lapsikerhoon sillä niistä en pidä, minusta ne eivät ole lapsen harrastamista vaan äidin harrastamista ja minä harrastin omia harrastuksiani ihan riittämiin silloinkin.. Minusta koulu ei valmenna tarpeeksi tulevaisuutta varten, siksi koen tärkeäksi omaehtoisen harrastamisen jotta ovet olisivat avoinna sitten kun sen aika tulee ylioppilaslakin jälkeen.

Olet siis jo päättänyt senkin että lapsesi menee lukioon???

 

En voi muuta sanoa kuin että ap ei tajua tekevänsä lapselleen vaan hallaa pakottamalla häntä vanhempien haluamiin harrastuksiin! Sehän on henkistä väkivaltaa PAKOTTAA lapsi harrastamaan jotain vain siksi, että vanhempien pakkomielle on, että lapsi harrastaa jotain heidän päättämäänsä lajia. Huh huh.

 

Kauheita vanhempia olette-Vai ukko ihan päivämäärän jo lyönyt lukkoonn millon alkaa joku harrastus..ihan rupes säälittämään sun lapsi

Se on pakko lyödä lukkoon kun sinne ei pääse jos ei syntymästä saakka ole ollut tiedossa asia. Ikäraja vain on 9 vuotta, mutta tänä vuonna olivat jo tutustumassa leirillä.

 

ONNEKSI ETTE OLE MINUN VANHEMPIANI!!!!

 

Puoleen väliin ketjua luettuani en voi muuta sanoa, kuin että ethän sä Fleur-hyvä voi olla ihan tosissasi????

Siinä olen ihan tosissani että jotain koulun ulkopuolista aktiviteettia on löydettävä, vaikkei nuo minun markkinoimat nyt kelpaiskaan, mutta joku.. Isänsä on toki jo päättänyt että luistelun on jatkuttava vaikka sitten hänen ohjauksessaan jossai muuten ja kunhan ikää tulee pari vuotta niin purjehtiminen alkaa.. Minä toki nyt koitan löytää jonkun jota saisin kiinnostavasti esiteltyä lapselle, siis jotakin mistä kiinnostuisi ihan itsekin. Mutta en luovuta sillä olen sitä mieltä että hän vastustaa vaan koska on arka aloittamaan, mutta tiedän että alkuun päästyään nauttisi monesta asiasta.

Tämän on pakko olla vitsi...

Siis jopa "jotain mistä lapsi kiinnostuisi itse"! Mikä idea harrastuksessa on jos lapsi ei ole siitä kiinnostunut? Olen aina kuvitellut että harrastus on asia mistä ihminen nauttii, saa toteuttaa itseään ja rentoutua sen parissa.

Mutta se onkin siis jotain mistä vanhemmat ovat etukäteen päättäneet että tuota meidän lapsi alkaa harrastaa, vaikka sitten väkisin Uskotteko oikeasti että vastustelevan lapsen väkisin luistelamaan raahaaminen auttaa herättämään rakkauden lajiin?

Kyllä, harrastukset ovat hyvästä ja lapsia tulee siihen kannustaa. Mutta onkohan teoidän tapauksessanne menty siihen että lasta on liikaa raahattu harrastuksesta toiseen taaperosta asti niin että nyt tämä vaan haluaa olla rauhassa kotona? Kaverit ja koulu ovat lapselle tärkeitä asioita, anna nyt ihmeessä lapsen ensin rauhassa keskittyä näihin. Katsokaa harrastuksia vähän myöhemmin. Varmasti lapsellenne on parempi viettää nuo teidän töissäolotunnit kavereiden kanssa leikien ja touhuten kuin väkipakolla luistelemassa. Ja jos teillä ei muutenkaan jää paljoa yhteistä aikaa niin kannattaako sitä käyttää siihen että mies orjapiiskurina raahaa tytön luistelusulkeisiin vasten tämän tahtoa? Jos lapsi vaan haluaisi olla kanssanne kotona kaikessa rauhassa.

Ei ole raahattu taaperona tasan yhteenkään äiti-lapsikerhoon sillä niistä en pidä, minusta ne eivät ole lapsen harrastamista vaan äidin harrastamista ja minä harrastin omia harrastuksiani ihan riittämiin silloinkin.. Minusta koulu ei valmenna tarpeeksi tulevaisuutta varten, siksi koen tärkeäksi omaehtoisen harrastamisen jotta ovet olisivat avoinna sitten kun sen aika tulee ylioppilaslakin jälkeen.

Olet siis jo päättänyt senkin että lapsesi menee lukioon???

No voi kauheaa jos sanon niin, mutta olen kyllä..

 

Puoleen väliin ketjua luettuani en voi muuta sanoa, kuin että ethän sä Fleur-hyvä voi olla ihan tosissasi????

Siinä olen ihan tosissani että jotain koulun ulkopuolista aktiviteettia on löydettävä, vaikkei nuo minun markkinoimat nyt kelpaiskaan, mutta joku.. Isänsä on toki jo päättänyt että luistelun on jatkuttava vaikka sitten hänen ohjauksessaan jossai muuten ja kunhan ikää tulee pari vuotta niin purjehtiminen alkaa.. Minä toki nyt koitan löytää jonkun jota saisin kiinnostavasti esiteltyä lapselle, siis jotakin mistä kiinnostuisi ihan itsekin. Mutta en luovuta sillä olen sitä mieltä että hän vastustaa vaan koska on arka aloittamaan, mutta tiedän että alkuun päästyään nauttisi monesta asiasta.

Tämän on pakko olla vitsi...

Siis jopa "jotain mistä lapsi kiinnostuisi itse"! Mikä idea harrastuksessa on jos lapsi ei ole siitä kiinnostunut? Olen aina kuvitellut että harrastus on asia mistä ihminen nauttii, saa toteuttaa itseään ja rentoutua sen parissa.

Mutta se onkin siis jotain mistä vanhemmat ovat etukäteen päättäneet että tuota meidän lapsi alkaa harrastaa, vaikka sitten väkisin Uskotteko oikeasti että vastustelevan lapsen väkisin luistelamaan raahaaminen auttaa herättämään rakkauden lajiin?

Kyllä, harrastukset ovat hyvästä ja lapsia tulee siihen kannustaa. Mutta onkohan teoidän tapauksessanne menty siihen että lasta on liikaa raahattu harrastuksesta toiseen taaperosta asti niin että nyt tämä vaan haluaa olla rauhassa kotona? Kaverit ja koulu ovat lapselle tärkeitä asioita, anna nyt ihmeessä lapsen ensin rauhassa keskittyä näihin. Katsokaa harrastuksia vähän myöhemmin. Varmasti lapsellenne on parempi viettää nuo teidän töissäolotunnit kavereiden kanssa leikien ja touhuten kuin väkipakolla luistelemassa. Ja jos teillä ei muutenkaan jää paljoa yhteistä aikaa niin kannattaako sitä käyttää siihen että mies orjapiiskurina raahaa tytön luistelusulkeisiin vasten tämän tahtoa? Jos lapsi vaan haluaisi olla kanssanne kotona kaikessa rauhassa.

Ei ole raahattu taaperona tasan yhteenkään äiti-lapsikerhoon sillä niistä en pidä, minusta ne eivät ole lapsen harrastamista vaan äidin harrastamista ja minä harrastin omia harrastuksiani ihan riittämiin silloinkin.. Minusta koulu ei valmenna tarpeeksi tulevaisuutta varten, siksi koen tärkeäksi omaehtoisen harrastamisen jotta ovet olisivat avoinna sitten kun sen aika tulee ylioppilaslakin jälkeen.

Eli olette päättäneet jo senkin, että lapsenne menee lukioon?
Ja tosiaan ekalle luokalle meni nyt vasta tänä syksynä..?
Kovat paineet tulee ainokaiselle lapsellenne, jos hänen täytyy elää teidän vaatimustenne mukaan ja toteuttaa teidän unelmianne.

 

Meillä äiti-lapsikerhossa muksut harrasti leikkimistä toisten ikätoveritten kanssa ja puheenkehitykselle sekä sosiaalistumiselle se tekee ihan hyvää

 

No voi kauheaa jos sanon niin, mutta olen kyllä..

Susta saa joku mahtavan anopin.

 

Voi herranjestas, en ole koskaan ymmärtänyt tollasia vanhempia! Ymmärrän kyllä sen, että lapsen annetaan kokeilla erilaisia harrastuksia, joista voi sitten löytää sen, mikä omimmalta tuntuu.. Mutta, että pakotetaan 7-vuotias LAPSI harrastamaan jotakin (ja ylipäänsä pakotetaan harrastamaan), mitä hän ei todellakaan tahdo - siitä ei voi seurata muuta kuin ongelmia. Kauhea ajatusmaailma! Ihan kuin se lapsen harrastamisen määrä tekisi siitä lapsesta jotenkin "paremman" tai "kunnioitettavamman". Huhhuh, joku järki sentään tuohon touhuun!

 

Et siis tajua mikä on OMAEHTOINEN harrastus. Se on harrastus jonka lapsi haluaa. Ei harrastus jonka sinä lapselle haluat.

 

Luettuani tämän ketjun ymmärrän että lapsillani on ollut hyvä lapsuus, harrastaa on saanut mitä haluavat (varojen puitteissa ), milloin haluaa. Minä olen puolipäivätöissä ja minulla on aikaa kuunnella ja auttaa. Kun vanhimmat olivat pieniä tein muutaman vuoden iltatöitä 2 - 3 krt/viikko lisäksi.
Rahaa ei aina ole ollut kaikkiin turhuuksiin, mutta aikaa sitä enemmän.

Koskaan ei ole tullut mieleeni pakottaa lapset johonkin toimintaan sen takia että se olis minusta hienoa.

 

Minkälaiset vaatimukset ootte asettaneet vävyehdokkaalle? Entäs nimiehdotukset lapsenlapsille? Montako niitä tulee ja koska?

 

No, entäs sitten kun se ylioppilaslakki on kourassa... Minnekkäs ne vanhemmat on ajatellut, että mihin ammattiin se lapsi sitten lähtisi kouluttautumaan ? Ku tuntuu olevan tuo lapsen elämä jo suunniteltu hyvin pitkälle ja sen mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut. =) :xmas

 

jossain kohti ap sanoit, että jos harrastuksen aloittaa, sitä ei saa lopettaa koskaan. Siinä lienee myös yksi syy,ettei lapsesi aloita.

en voi ymmärtää ollenkaan tuollaista ajattelua *sori*

Mutta ei sinun mieltäsi varmasti mikään tule muuttamaan, joten onnea valitsemallasi tiellä.
'

 

Ei tää voi olla tottakaan enää.. Ette te voi elää lastenne puolesta LAPSEN ELÄMÄÄ!!

 

No voi kauheaa jos sanon niin, mutta olen kyllä..

Susta saa joku mahtavan anopin.

Aivan varmasti saa supermahtavan jos osaa pitää tytärtäni oikein.. miehen suhteen en voi olla varma miten vävypoikaa kohdellaan.

 

KYLLÄ!

 

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ensimmäiseen viestiin sen verran, että en todellakaan pakottaisi lasta harrastamaan! Kyllä se koulu on rankkaa pienelle ekaluokkalaiselle vaikka kuinka osais lukeakin ( jne ) jo!!!! Ehdottomasti kuuntelet lasta, jos ei halua harrastuksia niin sitten EI!

 

Puoleen väliin ketjua luettuani en voi muuta sanoa, kuin että ethän sä Fleur-hyvä voi olla ihan tosissasi????

Siinä olen ihan tosissani että jotain koulun ulkopuolista aktiviteettia on löydettävä, vaikkei nuo minun markkinoimat nyt kelpaiskaan, mutta joku.. Isänsä on toki jo päättänyt että luistelun on jatkuttava vaikka sitten hänen ohjauksessaan jossai muuten ja kunhan ikää tulee pari vuotta niin purjehtiminen alkaa.. Minä toki nyt koitan löytää jonkun jota saisin kiinnostavasti esiteltyä lapselle, siis jotakin mistä kiinnostuisi ihan itsekin. Mutta en luovuta sillä olen sitä mieltä että hän vastustaa vaan koska on arka aloittamaan, mutta tiedän että alkuun päästyään nauttisi monesta asiasta.

Tämän on pakko olla vitsi...

Siis jopa "jotain mistä lapsi kiinnostuisi itse"! Mikä idea harrastuksessa on jos lapsi ei ole siitä kiinnostunut? Olen aina kuvitellut että harrastus on asia mistä ihminen nauttii, saa toteuttaa itseään ja rentoutua sen parissa.

Mutta se onkin siis jotain mistä vanhemmat ovat etukäteen päättäneet että tuota meidän lapsi alkaa harrastaa, vaikka sitten väkisin Uskotteko oikeasti että vastustelevan lapsen väkisin luistelamaan raahaaminen auttaa herättämään rakkauden lajiin?

Kyllä, harrastukset ovat hyvästä ja lapsia tulee siihen kannustaa. Mutta onkohan teoidän tapauksessanne menty siihen että lasta on liikaa raahattu harrastuksesta toiseen taaperosta asti niin että nyt tämä vaan haluaa olla rauhassa kotona? Kaverit ja koulu ovat lapselle tärkeitä asioita, anna nyt ihmeessä lapsen ensin rauhassa keskittyä näihin. Katsokaa harrastuksia vähän myöhemmin. Varmasti lapsellenne on parempi viettää nuo teidän töissäolotunnit kavereiden kanssa leikien ja touhuten kuin väkipakolla luistelemassa. Ja jos teillä ei muutenkaan jää paljoa yhteistä aikaa niin kannattaako sitä käyttää siihen että mies orjapiiskurina raahaa tytön luistelusulkeisiin vasten tämän tahtoa? Jos lapsi vaan haluaisi olla kanssanne kotona kaikessa rauhassa.

Ei ole raahattu taaperona tasan yhteenkään äiti-lapsikerhoon sillä niistä en pidä, minusta ne eivät ole lapsen harrastamista vaan äidin harrastamista ja minä harrastin omia harrastuksiani ihan riittämiin silloinkin.. Minusta koulu ei valmenna tarpeeksi tulevaisuutta varten, siksi koen tärkeäksi omaehtoisen harrastamisen jotta ovet olisivat avoinna sitten kun sen aika tulee ylioppilaslakin jälkeen.

Tarkoittaako omaehtoinen harrastus teidän kielessä sitä että lapsi raahataan väkisin harrastamaan? Kuvittelin senkin termin tarkoittavan harrastusta mitä lapsi itse haluaa harrastaa ja mistä on kiinnostunut.

Anteeksi mutta aika kovilta kuulostavat nuo teidän ajatukset jos nyt jo suunnittelette lapsen elämää ylioppilaslakin jälkeen. entä jos lapsella ilmeneekin oppimisvaikeuksia tai hän ei muuten pärjää koulussa? Niin ettei tie edes lukioon ole auki. Oletteko silloin kovinkin pettyneitä lapseen kun hän pilaa teidän tulevaisuudensuunnitelmanne?

Äiti itsekin ja toivon toksi että nyt ala-asteikäiset lapset aikanaan päätyisivät lukioon ja löytäisivät itselleen sopivat ja mielenkiintoiset ammatit. Mutta minä en ole se joka nbäistä päättää ja tärkeintähän on että lapsi itse tulee olamaan onnellinen siinä työssä mihin päätyy, vaikka sitten ilman minkäänalaista koulutusta.

Onko teille todellakin hieno koulutus ja ammattinimike tärkeämpää kuin se miten lapsi työssään viihtyy?

 

Sun lapsesi ei tule kasvamaan koskaan normaaliksi terve järkiseksi aikuiseksi

 

Mun on pakko vastata ap:n kysymykseen näin: te ette vain ole liian vaativia vanhempia, mutta olette myös järjettömän pelottavia!