Okei joo. Teillä on mahdollisuus antaa lapsenne harrastaa. Kolme tärkeää sanaa:
1. MAHDOLLISUUS. Ei siis pakko. Te ette ole yhtään sen huonompia vanhempia vaikkei lapsellanne olisi 7-vuotiaana yhtään säännöllistä harrastusta.
2. LAPSENNE. 7-vuotias on vielä kovin pieni. Koulu, kaverit, leikkiminen, lukeminen... siinä on puuhaa yllin kyllin. Harrastusten aika tulee sitten kun on tullakseen. Parasta mitä voit lapsellesi tässä vaiheessa antaa (koulun aloittaminen on suuri muutos joka tapauksessa) on oma aikasi. Käytte kirjastossa, uimassa, katsotte elokuvia jne. Olette yhdessä. Sitä lapsesi tarvitsee, jos jotakin.
3. HARRASTAA. Harrastaminen on vapaaehtoista toimintaa. kenenkään ei pidä pakottaa toista, varsinkaan lasta, tekemään vapaa-ajallaan mitään oman tahtonsa vastaista.
Toivottavasti Fleur olet huomannut senkin pointin, että harrastukset sijoittuvat usein ilta-aikaan. Harrastukset saattavat siis syödä perheenne entisestään vähäistä yhdessäoloaikaa. Sitähän et halua? Kai ymmärrät fiksuna äitinä (sellaisena itseäsi ainakin markkinoit täällä) että materialla ym. ei voi koravata menetettyä yhdessäoloaikaa - jotenkin tuntuu, että lapsen harrastukset lievittäisivät huonoa omaatuntoasi; tietäisit lapsesi olevan hyvällä asialla vaikka itse olet poissa. Sikäli ymmärrän huolesi, että toki harrastuksista saa arvokasta henkistä pääomaa, mutta vain, jos harrastaminen lähtee lapsesta itsestään. Pakottaminen erottaa sinua lapsestasi. Jos ei nyt, niin sitten kun lapsi kasvaa.