Olisitko tehnyt lapsia, jos...

olisit tiennyt, minkälaista arki on lapsen/lapsien kanssa?
Minä en. :ashamed:
On noi eväät vähän heikommat välillä, en meinaa jaksaa ja 3 on siunaantunut.

En tiedä, miksi olen ensimmäisen jälkeen halunnut vielä 2 lisää. On täytyny kyllä tulla joku oikosulku. :headwall:

Rakastan lapsiani ja en heitä kadu tms., mutta kyllä sitä välillä kiroo, mihin ittensä on laittanu. :headwall: \|O :'(

 

olisin kaikesta huolimatta tehnyt, ehkä muutama lisävuosi kasvuaikaa itselle ei olisi tehnyt pahaa =)

 

Heh, luultavasti olisin joka tapauksessa. Ei, vaan aivan varmasti. Elämä on uskomatonta, joka tasolla. Eivätkä lapset sitä ainakaan yksinkertaista.

 

En muuten oikeasti tiedä, ehkäpä olisin kuitenkin.

 

\

olisin kaikesta huolimatta tehnyt, ehkä muutama lisävuosi kasvuaikaa itselle ei olisi tehnyt pahaa =)

Olisn tehnyt. Musta tää on helpompaa kun ekan kohdallla luulin. Vaikka teininä sain niin en olis kasvuaikaa lisää halunnut. Juuri hyvä silloin kun ovat tulleet. Mutta lisää en halua. kaksi on just hyvä

 

Esikoisen olisin ehkä jättänyt tekemättä :ashamed:

 

Olisin kumminkin. Vaikka hetkittäin tuntuukin siltä, ettei minusta ole tähän.

Ja ettei kukaan tervejärkinen ja itsesuojeluvaistolla varustettu halua lapsia, ainakaan useampia.

Silti olisin. Minut tyhjiin ja väsyksiin asti "imevät" ( en imetä)

lapseni, kuitenkin ovat ne kolme kallisarvosinta asiaa elämässäni.

Ja vaikka väsyttävät ja vievät, antavat kuitenkin enemmän =)

 

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

 

Kyllä olisin. On niistä niin paljon iloa :heart:

 

\

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

peesaus =)

 

\

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

Peesailen tätä! Eikä tää arki nyt niin kamalaa edes ole, ennemmin ajattelen et elämäni olisi tyhjää/tylsää ilman omia lapsukaisia :heart:

 

\

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

Peeshi.

 

Kirjoitan nyt harmaana, koska sanottavani jälkeen saisin p askaa niskaan oikein urakalla ja ihmeteltäisiin, miksi edes kuunann tein lapsia. :ashamed:

Eli en olisi tehnyt.
Minä en ole pätkääkään äiti tyyppi.Stressaannun suunnattomasti metelistä ja ellen saa omaa yksinäistä aikaani.
Luen, istun koneella, katson elokuvaa, käyn baareissa paljon mielummin kuin "leikin" kotia.
Kun joskus saisi olla viikon ihan yksin ja tehdä IHAN MITÄ huvittaa.Nukkua koska huvittaa, syödä koska huvittaa, bilettää koska huvittaa.
Ei tarvitsisi istua Puuhamaassa tai Muuminmaailmassa kesällä, voisi kiertää festareja.
Töistä tullessa väsyneenä voisi nukkua vaikka 5 tuntia, ei tarviotsisi huolehtia kestäkään muusta kuin itsestään.

Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä ja synkältä, mutta jos kelloa saisi pyöräyttää kemmenenkin vuotta taaksepäin ja tietäisin tämän minkä tiedän nyt, olisin melko varmasti valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden .

 

Kyllä olisin, vaikka kuopuksen kanssa onkin ollut tosi rankkaa. Onneksi luoja on suonut mulle ihan tavallisen ja kiltin esikoisen =)

 

Kyllä mä olisin ehdottomasti tehnyt.

Vaikka joskus on huonoja aamuja ja lopulta karjun pää punaisena, niin silti lapset tuo sisältöä elämään.

 

\

Kirjoitan nyt harmaana, koska sanottavani jälkeen saisin p askaa niskaan oikein urakalla ja ihmeteltäisiin, miksi edes kuunann tein lapsia. :ashamed:

Eli en olisi tehnyt.
Minä en ole pätkääkään äiti tyyppi.Stressaannun suunnattomasti metelistä ja ellen saa omaa yksinäistä aikaani.
Luen, istun koneella, katson elokuvaa, käyn baareissa paljon mielummin kuin "leikin" kotia.
Kun joskus saisi olla viikon ihan yksin ja tehdä IHAN MITÄ huvittaa.Nukkua koska huvittaa, syödä koska huvittaa, bilettää koska huvittaa.
Ei tarvitsisi istua Puuhamaassa tai Muuminmaailmassa kesällä, voisi kiertää festareja.
Töistä tullessa väsyneenä voisi nukkua vaikka 5 tuntia, ei tarviotsisi huolehtia kestäkään muusta kuin itsestään.

Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä ja synkältä, mutta jos kelloa saisi pyöräyttää kemmenenkin vuotta taaksepäin ja tietäisin tämän minkä tiedän nyt, olisin melko varmasti valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden .

Mulla samoja fiiliksiä, en kyllä käy baareissa (tekis välillä mieli kyllä mennä ja laittaa moshaten).

Mulla on kyllä keskivaikee masennus tässä syynä. En millään jaksais vaan mitään. Nyt on semmonen stressivaihe päällä, että oon vajonnu syvemmälle ja syvemmälle aina vaan... :'(

Mulla oli niin huonot eväät elämään, että en osaa/jaksa/kestä tätä lapsiperheen elämää sitten millään välillä. :ashamed: :'( :ashamed:

 

Kyllä olisin =) Vaikka välillä onkin rankkaa en ole kertaakaan katunut lapsia

 

Olisin tehnyt, ketään en ole niin paljon rakastanut enkä kenestäkään ole saanut niin paljon onnen tunteita kuin omista lapsistani, eli on tämä sen kaiken arvoista =)

 

Toisina päivinä kaduttaa, toisina taas on pyörryksissä ja ihastuksissaan heidän ihanuudesta.
Tekisin varmaan edelleenkin sille esiikoiselle kaverin, vaikka se toinen lapsi tekikin lapsista työtä. Yksi lapsi kun oli, oli lapsen kanssa olo onnea, iloa ihastusta, ihmetystä, rakkautta. Mutta samat asiat kun tekee kahden kanssa, siitä tuli työtä. Usein hyvinkin raskasta. Ja jos fiksu olisi, ei väsyttäisi itseään ihan loppuun, kuten joutuu väsyttää kahden kanssa, jos ei mitään apua koskaan paitsi mies tulee 5 tai puoli 6 aikaan töistä. Joka paikkaan molempien kanssa, omía lääkäritarkastuksia ei jaksa kun tietää että se on raskas työ liikkua kahden kanssa.

Nyt jo vähän alkaa helpottaa kun lapset kasvaa. Mutta siis jos ei mitän apua keneltäkän koskaan, ehkä olisi fiksua kun tekisi vaan yhden.

Tosin silloin jäisi näkemättä se miten esikoinenkin osaa leikkiä paremmin, jopa joskus riehua, kehittyy ihmisenä kun on se sisar.

 

Ehdottomasti.. Haluisin vaan monta vielä lisää... Mutta mua painaa huoli siitä että tää maailma on niin #&%?$!* ja paha...

 

Mikä mättää ap? Minulla auttaa jos pystyy/jaksaa liikkua ja saa joskus olla itsekseen.
Tosin onhan se vanhemmuus raskasta,jos ei mitään apua omilta tai puolison vanhemmilta tai keneltäkään.
Kyllä oma väsymys toisen lapsen myötä on ainakin kasvattanut minua niin, että ketään en tuomitse, en niitä, jotka istuvat baarissa tai polttavat tai unohtavat pukea lapsensa päiväkotiin vietäessä tai eivät koko vuonna muista ostaa kontaktimuovia kirjoihin tai joiden lapset kulkee resupekkana ... ym. ymmärrän että se voisi olla minä. Jos olisi samat eväät elämään.

 

Mä tiesin jo pienenä millaista elämä lapsiperheessä on. Olin paljon kummitätini apuna 8-vuotiaasta eteenpäin, kun serkkuni olivat pieniä. Siellä oppi hyvin totuuksia lapsiperheen arjesta neljän alle kouluikäisen kanssa Eli tiesin mihin ryhdyin.

 

Kyllä olisin! Lapset ovat minulle rakkainta maailmassa . (vaikka joinain päivinä se ei siltä näytä )

 

\

Mikä mättää ap? Minulla auttaa jos pystyy/jaksaa liikkua ja saa joskus olla itsekseen.
Tosin onhan se vanhemmuus raskasta,jos ei mitään apua omilta tai puolison vanhemmilta tai keneltäkään.
Kyllä oma väsymys toisen lapsen myötä on ainakin kasvattanut minua niin, että ketään en tuomitse, en niitä, jotka istuvat baarissa tai polttavat tai unohtavat pukea lapsensa päiväkotiin vietäessä tai eivät koko vuonna muista ostaa kontaktimuovia kirjoihin tai joiden lapset kulkee resupekkana ... ym. ymmärrän että se voisi olla minä. Jos olisi samat eväät elämään.

Oon paljon lasten kanssa ollu keskenään aamuvarhaisesta iltamyöhään oikeestaan melkein heti kolmannen synnyttyä, kun alettiin rakentaan. Mies siis raksalla aina. 3:n viikon päästä pitäis muuttaa ja talo vielä aika vaiheessa ja mies tekee isänsä kanssa kaksin sitä. :/

Mua itkettää kokoajan. Esikoinen tosi vaikee tapaus. Miehen kanssa ei olla samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa, hän kun vain vierailee kotona ja on lapsille mukava ja itse yritän pitää lapsille jotain kuria. :\|
Sitten onkin soppa valmis, kun aina äiti haukutaan ja soitetaan isille ja kannellaan. \|O :headwall:

Oon niin väsyny, niin väsyny... :'( :ashamed:

 

Mä oon haaveillu äitiydestä 10-vuotiaasta lähtien. Ja en oo koskaan kuvitellu, että lapsien kanssa olis aina helppoa.
Olen mä kyllä huonoina hetkinä laulellut laulua "Voi niitä aikoja (ilman lapsia siis), voi niitä aikoja, kun elää sais sen uudelleen" (vai miten ne laulunsanat ny menikään...)

Mutta kyllä mä oisin silti tehnyt lapseni. Harmittas kovasti, jos näitä ei tässä olis.