Olisitko tehnyt lapsia, jos...

Enpä muutes tiedä.. Kylllä mie lapsi arjen tiesin, ettei siinä yllätyksiä tullut, mutta mie ja miun hermot ei varmaan ole "sopivimmat" äidille..
Mutta toisaalta herää kysymys missä minä olisin jos lapsia ei olisi ja se kuva ei mieleeni piirry kovin kauniina, joten ihan hyvä että nuo tuli saatua.
Eli.. kyllä olisin tehnyt. On ne niin rakaat vaikka aivan kauheita osaavat ollakkin.. :heart: :heart:

 

Olisin! Vaikka onkin ollut joskus äääärimmäisen vaikeaa...mut nyt sitä on jotenkin tullut aatelleeksi, että mitä ihmettä mä silloin tein kun ei ollut lapsia..hmmmm...kävin baareissa, kulttuuririennoissa, luin, hengailin, matkustelin...noh, mutta silti, on se elämä jotenkin täydempää nyt!

 

Tää on vaikea kysymys.
En ole mikään "perinteinen" pullantuoksuinen äitihahmo(eikä musta sellasta ikuna tulekaan). Kaikki tais ollakin siinä luulossa etten omia lapsia ees halua. Kaks noita on aikaseks saatu, enkä oikeestaan kadu. Paljon ne ottaa mut kyl ne antaakin, jos ei muuta niin rakkautta vaikka tuntuu etten oo sitäkään ansainnu. :ashamed:
Oikeesti, oon varmaan kaikkien mittapuiden mukaan huono äiti, ja tyhmäkin vielä kun en osaa hävetä ja katua et oon lapset tehny. :/

 

Kyllä varmaankin...
onhan niitä raskaitakin päiviä ollut,mutta onneksi kuitenkin enemmistönä on niitä hyviä päiviä-ja ne hyvät päivät antavat voimia kahlata myös ne vaikeammatkin päivät läpi

 

\

no comments, tällä hetkellä on täälläkin vähän heikot eväät :x

:hug: :hug: =)

 

Kyllä olisin tehnyt. Hiukka enemmän omaa aikaa tekisi kyllä hyvää mutta hyvin pärjätään. =)

Sen voin kyllä myöntää että toista en todellakaan ihan heti halua. Jos vahingossa tulisin raskaaksi nyt se olis vielä täys katastrofi. :ashamed:

 

Olisin ehdottomasti tehnyt! Minusta arki lasten kanssa on ihanaa :heart:

 

\

AP vie lapsesi hoitoon että jaksat. Ala vaikka opiskella tai jotain. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun saat päivät olla erossa niin jaksat kyllä illat paremmin.

Vastaan vähän ap:n puolesta. Meillä myös on ollut rakentaminen, ja siis tiedän mitä "herkkua" se on.
Mutta meillä ei ainakaan olisi ollut mahdollisuutta laittaa lapsia hoitoon ja itse opiskelemaan. Se nimittäin maksaa.

Mutta oliko niin, että ap:n mies oli työttömänä, eli ehkä heillä tämä mahdollisuus olisi.

Tämä on kyllä hyvä idea, jos talous antaa myöten laittaa lapset hoitoon.

 

joskus yön pimeinä tunteina vastaus voisi olla toinen... mutta kyllä ihan oikeasti tätä olen halunnut enkä osaani pois vaihtaisi, riemuineen ja suruineen.

sinulle ap suuri :hug:
paitsi tuota masennusta tiedän tilanteesi, meillä on viiden vuoden sisään syntynyt kolme lasta ja rakennettu omakotitalo. varsinkin tuo rakennusaika oli äärettömän raskasta, tosin meillä oli silloin vasta kaksi lasta. taakkaa lisäsi vielä miehen äiti, jonka mielenterveysongelmat räjähtivät käsiin juuri kun raksahommat käynnistyivät. yökaudet valvoin vauvan kanssa ja pelkäsin, kuinka mies jaksaa käydä töissä, rakentaa taloa ja hoitaa sairasta äitiään, joka ei hoitoa halunnut. lopulta minun osani tässä kaikessa oli siis se helpompi...

usko minua, kun sanon että vielä helpottaa. kun pääsette kaikki saman katon alle ja miehesi joutuu pakostakin ottamaan vastuuta taas perheestä ja opettelemaan uudestaan isän roolin. yritä saada itsellesi omaa aikaa. ja käythän mielenterveystoimistossa, jos siis masennusta sairastat? voisit sielläkin jutella tilanteestasi ja kysellä josko sitä kautta löytyisi apua. aurinko alkaa vielä paistaa. =)

 

Rehellisesti sanottuna... olisin kyllä tehnyt... mutta jälkiviisaana usein mietin, olisikohan pitänyt kuitenkin vähän isommilla ikäeroilla tehdä lapset... ja järjestää elämä niin, että olis välillä ite ollu töissä... :/
No, toisaalta meijän muksut on niin samanikäsiä, että leikit on aina menny hyvin yksiin ja on siinä mielessä helpompaa... Ja ihania äitin mussukoitahan nuo ovat, en pois vaihtais :heart: Miehen voisin joskus vaihtaa \|O :snotty:

 

Jaa-a, kyllä mä varmaan silti olisin tehny, vaikka en olisi uskonut että meitä siunataan 4llä korvakierrelapsella. Sitten en varmaa olis tehny, ainakaan näin montaa, jos tämän olisin tienny etukäteen. Että siinä mielessä onkin hyvä kun ei ihan kaikkia tiedä etukäteen :wave:

 

oisin tehnyt, mutta ehkä vähän vanhempana

 

ehdottomasti olisin, vaikka noin neljään vuoteen mahtuu todella paljon univelkaa :heart:

rakastan noita pieniä ihmisiä, tekisin niiden vuoksi mitä hyvänsä.

 

ja kyllä!

 

Ehdottomasti, varsinkin kun kuopus syntyi, niin tää on mun juttu!! :heart: :heart:

 

välillä kyllä tulee mietittyä että en olisi.Mutta nyt kun "ikuinen" vauva vaihe ohi niin kyllä olen iloinen omasta pojastani.ja kaiken kukkuraksi se on helppo lapsi.ja pelkään aina et tulee semmonen riiviö kuin jollain toisella ehkä on,mutta ei onneksi..ja onhan se jo nyt kivempaa et saa sitä omaa aikaa koska vauva aikana mä vaan nukuin vauvan kans ja muuten olikin täys tohina päällä. vauvana kamala "uhma iässä" sitten ihana :heart:

 

Kiitos kaikille ihanista kommenteista. :flower: =)

Eilen oli tosi huono ilta mulla ja kaikki tuntu niin vaikeelle. Tänään on ollu taas helpompi päivä (tähän asti), kun mies otti 3-vuotiaan aikasin aamulla Viron reissulle mukaan. Tulevat yöllä, kun laiva satamassa vasta n.klo 23. Nukuttiin vauvan kanssa päiväunet ja esikoinen tulee koulusta tunnin päästä. =) :heart: :heart: :heart:

Meillä on tämä kolmas lapsi maitoallerginen ja korvakierre-tapaus, mutta nyt alkaa onneks helpottaan, kun on saatu erikoismaito ja lääkkeetkin auttaa aina melkein heti. Päästään tästä homekämpästä muuttaankin ens kuuna alusta.

Mullekkin (niinkun monet kertoivat) lapset on tuonu rikkautta ja rakkautta elämään tosi paljon. Mitä mun elämä oliskaan ilman lapsia? Tosi tylsää oman edun tavottelua ja miehen kanskin olis erottu aikapäiviä sitten. \|O :snotty:

Joku sanoi, että vie lapsia hoitoon... No, kun olen itse kotona, en halua viedä lapsiani hoitoon... Miehen vanhemmat ottaa onneks välillä (n.1x/kk) vanhinta ja keskimmäistä yökylään. Vauva vierastaa ja ikävöi äitiä noin parissa minuutissa (kokeiltu on). Sillain kyllä helppais, että joskus sais miehen kaa kaksin olla, mutta nyt on tää tilanne, ei voi mitään... :/

Sitten kun vauva nukkuu, voidaan miehen kaa käydä joku ilta jossain, sellasta on suunniteltu. Sekin on sitten klo 21.00 jälkeen. Mutta kyllä esim. syömässä käyminenkin jo KAKSIN piristäis kummasti... =)

 

Ap:lle ISo voimahalaus :hug: *hnnnngh*
Olisin tehnyt ja lujaa mutmut, mulla on vasta toinen tuloillaan et kysy uuestaan vaikkapa 1-3v päästä

 

Kyllähän tätä väillä tulee kyseenalaistaneeksi, mutta luultavasti olisin tehnyt kuitenkin, olen minä heihin niin ihastunut ja rakastunut :heart:

 

\

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

Just näin. :flower:

 

Välillä oon miettinyt, että en ois tehny, jos oisin tiennyt. Muttamutta, kyllä mä uskon et silti oisin tehny lapset...
Mutta jotain ois voinu tehdä toisin. Mä en ole unelmaäiti, mä oon kauhee tiukkis ja laiska kaiken lisäks. Kotona oleminen ei oo mun juttu, mutta nyt kun lapset on pieniä niin on ajateltava heidän etuaan. Mutta siis se mikä olis pitänyt tehdä toisin, ois ollu et mies jää kotiin, ja mä lähen töihin. Nyt se ei ole enää mahdollista, miehen unelma toteutui ja hänestä tulee ravintolapäällikkö.
Juuh, raskasta on, mutta ei auta kun toivoa että tulevaisuudessa helpottaa. Ja niinhän siinä käy.Mun lapset on kuitenkin niin ihania, ja mä rakastan niitä just sellasina kun ne on. Kiroon vaan omat hermoni, jotka ei riitä heidän vauhdissaan...

 

Vaikka tyttö välillä tinttailee erittäin kovaa eikä mikään ole hyvin, niin yhtään en kadu. =) Haluan lisää tinttaliisoja

 

toisinaan sitä miettii miten vapaa sitä olisi ilman lapsia. ilman rahahuolia kun lapsille pitää hommata sitä sun tätä. sitä että saa nukkua niin paljon kun huvittaa ja mennä ja tulla miten huvittaa.
mutta sitten taas toisaalta en ikinä vaihtaisi äidin rooli pois mistään hinnasta.
kolme lasta minullekkin siunaantunut :heart: :heart: :heart:

 

\

Kyllä oisin,ihan rehellisesti käsi sydämellä sanon.En oo koskaan aatellu et arki ois ruusuilla tanssimista

Kuin myös.

 

Olisin: mä en ollut kerennyt elää vielä 17 ikävuoteen mennessä niin omaa elämää ollenkaan että olisin kerennyt tottua, joten tämä on mulle ainoa tapa enkä osaa kuvitellakaan muuta. Kannattaa aloittaa nuorena.