\
Vaadit vaan miestä myös kurinpitoon osallistumaan. Ei puoliso saa alkaa kaveriksi ja itse saa olla ikävä ja nalkuttava.
Mutta teillähän on paljon apuja, jos miehen isä rakentaa apuna. Asuvatko siis sukulaiset lähellä?Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 23:11 Cathryn kirjoitti:\Oon paljon lasten kanssa ollu keskenään aamuvarhaisesta iltamyöhään oikeestaan melkein heti kolmannen synnyttyä, kun alettiin rakentaan. Mies siis raksalla aina. 3:n viikon päästä pitäis muuttaa ja talo vielä aika vaiheessa ja mies tekee isänsä kanssa kaksin sitä. :/Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 22:53 vieras kirjoitti:Mikä mättää ap? Minulla auttaa jos pystyy/jaksaa liikkua ja saa joskus olla itsekseen.
Tosin onhan se vanhemmuus raskasta,jos ei mitään apua omilta tai puolison vanhemmilta tai keneltäkään.
Kyllä oma väsymys toisen lapsen myötä on ainakin kasvattanut minua niin, että ketään en tuomitse, en niitä, jotka istuvat baarissa tai polttavat tai unohtavat pukea lapsensa päiväkotiin vietäessä tai eivät koko vuonna muista ostaa kontaktimuovia kirjoihin tai joiden lapset kulkee resupekkana ... ym. ymmärrän että se voisi olla minä. Jos olisi samat eväät elämään.
Mua itkettää kokoajan. Esikoinen tosi vaikee tapaus. Miehen kanssa ei olla samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa, hän kun vain vierailee kotona ja on lapsille mukava ja itse yritän pitää lapsille jotain kuria. :\|
Sitten onkin soppa valmis, kun aina äiti haukutaan ja soitetaan isille ja kannellaan. \|O :headwall:
Oon niin väsyny, niin väsyny... :'( :ashamed:
Vaadit vaan miestä myös kurinpitoon osallistumaan. Ei puoliso saa alkaa kaveriksi ja itse saa olla ikävä ja nalkuttava.