Olisitko tehnyt lapsia, jos...

\

\

Mikä mättää ap? Minulla auttaa jos pystyy/jaksaa liikkua ja saa joskus olla itsekseen.
Tosin onhan se vanhemmuus raskasta,jos ei mitään apua omilta tai puolison vanhemmilta tai keneltäkään.
Kyllä oma väsymys toisen lapsen myötä on ainakin kasvattanut minua niin, että ketään en tuomitse, en niitä, jotka istuvat baarissa tai polttavat tai unohtavat pukea lapsensa päiväkotiin vietäessä tai eivät koko vuonna muista ostaa kontaktimuovia kirjoihin tai joiden lapset kulkee resupekkana ... ym. ymmärrän että se voisi olla minä. Jos olisi samat eväät elämään.

Oon paljon lasten kanssa ollu keskenään aamuvarhaisesta iltamyöhään oikeestaan melkein heti kolmannen synnyttyä, kun alettiin rakentaan. Mies siis raksalla aina. 3:n viikon päästä pitäis muuttaa ja talo vielä aika vaiheessa ja mies tekee isänsä kanssa kaksin sitä. :/

Mua itkettää kokoajan. Esikoinen tosi vaikee tapaus. Miehen kanssa ei olla samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa, hän kun vain vierailee kotona ja on lapsille mukava ja itse yritän pitää lapsille jotain kuria. :\|
Sitten onkin soppa valmis, kun aina äiti haukutaan ja soitetaan isille ja kannellaan. \|O :headwall:

Oon niin väsyny, niin väsyny... :'( :ashamed:

Mutta teillähän on paljon apuja, jos miehen isä rakentaa apuna. Asuvatko siis sukulaiset lähellä?

Vaadit vaan miestä myös kurinpitoon osallistumaan. Ei puoliso saa alkaa kaveriksi ja itse saa olla ikävä ja nalkuttava.

 

Olisin tehnyt lapset nuorena, enkä tällaisena vanhana kurppana.

 

Kyllä olisin, kaikista valvotuista öistä huolimatta

 

Olisin,ehdottomasti! Vaikka välillä onkin raskasta ja vaikeaa,päivääkään en antaisi pois...

 

Olisin. Mutta en enempää kuin tuon mikä mulle on siunaantunut! En ole oikein äitityyppiä sanan siinä merkityksessä, että kymmenen vuotta ollaan kotona lasten kanssa ja omaa aikaa ei yhtään.

 

\

\

Mikä mättää ap? Minulla auttaa jos pystyy/jaksaa liikkua ja saa joskus olla itsekseen.
Tosin onhan se vanhemmuus raskasta,jos ei mitään apua omilta tai puolison vanhemmilta tai keneltäkään.
Kyllä oma väsymys toisen lapsen myötä on ainakin kasvattanut minua niin, että ketään en tuomitse, en niitä, jotka istuvat baarissa tai polttavat tai unohtavat pukea lapsensa päiväkotiin vietäessä tai eivät koko vuonna muista ostaa kontaktimuovia kirjoihin tai joiden lapset kulkee resupekkana ... ym. ymmärrän että se voisi olla minä. Jos olisi samat eväät elämään.

Oon paljon lasten kanssa ollu keskenään aamuvarhaisesta iltamyöhään oikeestaan melkein heti kolmannen synnyttyä, kun alettiin rakentaan. Mies siis raksalla aina. 3:n viikon päästä pitäis muuttaa ja talo vielä aika vaiheessa ja mies tekee isänsä kanssa kaksin sitä. :/

Mua itkettää kokoajan. Esikoinen tosi vaikee tapaus. Miehen kanssa ei olla samoilla linjoilla lasten kasvatuksen kanssa, hän kun vain vierailee kotona ja on lapsille mukava ja itse yritän pitää lapsille jotain kuria. :\|
Sitten onkin soppa valmis, kun aina äiti haukutaan ja soitetaan isille ja kannellaan. \|O :headwall:

Oon niin väsyny, niin väsyny... :'( :ashamed:

Sinulla on ollut raskas elämäntilanne nyt, ehkä valoa jo pilkistää tunnelin päästä kun talo valmistuu ja mieskin pääsee taas osallistumaan normaaliin perhearkeen.

 

\

olisit tiennyt, minkälaista arki on lapsen/lapsien kanssa?
Minä en. :ashamed:
On noi eväät vähän heikommat välillä, en meinaa jaksaa ja 3 on siunaantunut.

En tiedä, miksi olen ensimmäisen jälkeen halunnut vielä 2 lisää. On täytyny kyllä tulla joku oikosulku. :headwall:

Rakastan lapsiani ja en heitä kadu tms., mutta kyllä sitä välillä kiroo, mihin ittensä on laittanu. :headwall: \|O :'(

Sama mielipide minullakin.Jos nyt aloittaisin alusta,haluaisin vain yhden lapsen tai korkeintaan 2.Ja tämä kakkonen sitten hieman ennemmin kun esikoinen menisi kouluun.Mutta nyt on näin eikä muuttaakaan voi.Aina täytyy ajatella että ehkä tulevaisuudessa on "kivempaa" kun lapset kasvaa eikä koko ajan riehu,kilju,metelöi yms.Tottakai isompina niillä on erilaisemmat ongelmat mutta silti.

 

Olisin kyllä. Mutta jotain saman tapaisia aatoksia oli, mulla oli lähes pakkomielle siitä, että kakkonen on saatava alulle niin pian kuin mahdollista. Tietty olen vähän vanhakin tähän hommaan, mutta pelotti, että jos ekan kanssa on kauhea uhmaikä tms, niin sitten ei tahdokaan enää toista. Ja kaksi oli toiveissa.

Nyt alkaa paljastua kaamea totuus, eli se, että kun näille alkaa tulla vähän järkeä päähän, niin pitääkin mennä takaisin töihin. (Ja on useasti harmittanut, että ei ole omaa aikaa eikä omaa rahaa, mutta kun katselee sitä lasta, niin kyllä olen onnellinen, kun saan olla kotona.)

 

Kyllä olisin, kos ei olisi löytynyt sopivaa elämänkumppania, olisin tehnyt ainakin yhden lapsen joka tapauksessa, keinolla tai toisella

Nyt olen onnellinen kahdesta lapsestani, vaikka joku päivä tuntuu sille ettei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa

 

\

Rakastan lapsiani ja en heitä kadu tms., mutta kyllä sitä välillä kiroo, mihin ittensä on laittanu. :headwall: \|O :'(

sanoppa muuta...

 

Olisin :heart:

 

Olisin. Ja teinhän mä tän kolmosenki vaikka hyvin tiesin mitä tuleman pitää. Tai siis mitä voi tulla. Eihän sitä ikinään tiiä etukäteen millanen lapsi on.

 

no olisin. =) lisääkin ottaisin mielellään vastaan mutta mies ei haluu. :'( no, hyvin nääkin riittää. kädet täynnä hommia.

 

KYLLÄ, en ole menettänyt MITÄÄN lastn kanssa ollessa.
tylsää olisi ilman lapsia

 

Olisin..! Onhan niitä hermojarepiviä päiviä ollut, mutta niin olisi ollut varmasti "lapsettomassakin" elämässä.
Lapset on kuitenkin niin rakkaita, hauskoja ja ihania :heart: enpä tiedä missä olisin ilman mun muruja...

 

no olisin tehny! :heart:

 

no comments, tällä hetkellä on täälläkin vähän heikot eväät :x

 

Kyllä olisin, kaikesta huolimatta.

 

Olisin, ehdottomasti. Vaikka välillä kiroankin :saint:

Lapset olivat mun elämäni pelastus :heart: :ashamed:

 

Rehellisesti sanottuna: en tiedä olisinko tehny. En jaksa olla sellainen äiti kuin tahtoisin, kaikki tuntuu jotenkin väkisin puurtamiselta. Mä luulen, että moni ihminen olis onnellisempi, jos multa olis jääny lapset saamatta ja mies tapaamatta...

 

Olisin, koska suunnilleen kyllä tiesin mitä se on.
Olen ennen hoitanut serkkuni lapsia 5pvä/vko, nuorempi oli muutaman kk ja vanhempi silloin reilu 3v. Vanhempaa hoidin noin 2vuotiaasta asti =)
Hoidin heitä vielä vanhemman pojan mennessä kouluun,itse odotin esikoista silloin.. <br><br>

 

Kyllä olisin tehnyt :heart: :heart: :heart:

 

:heart: kyllä :heart:

lapset on parasta mun elämässä mitä kuvitella saattaa kaikki muu on laimeeta ja vähemmän merkityksellistä.

Pienet aamuriehunnat ja riidat unohtuu onneks melko nopeesti :kieh:

Helppoohan tää ei tietty oo mutta ei kai elämä yleensäkkään :wave:

 

AP vie lapsesi hoitoon että jaksat. Ala vaikka opiskella tai jotain. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun saat päivät olla erossa niin jaksat kyllä illat paremmin.

 

Olisin ehdottomasti.

Harmittaa vain se, että aloitin niin vanhana, etten enää välttämättä ehdi saada kolmatta lasta. Jos olisin tiennyt, kuinka ihania omat lapset ovat, olisin ollut viisaampi ja aloittanut lasten tekemisen vähän nuorempana.