Y
yksi vaan
Vieras
Tänään oli varattu lapselle silmäkliinikkalle aikaa. Tultiin sinne, ilmoitoiduttiin ja mentiin odotustilaan. Meni n. 15 min meidän varatusta ajasta eikä lääkäri vielä pyytänyt meidän omaan huoneeseen. Ajattelin, että kun on paljon potilaita niin voi jonkun verran venyä vastaanotto. No, meni 25 min lisää. Menin kysymään ilmoittautumispisteestä milloin päästään lääkärille. Vastaus oli, kyllä lääkäri jossakin vaiheessa pyytää teitä.
Meni 10 minuuttia lisää, lääkäri kutsui huoneeseen.
Lääkäri: Istukaa alas. Miksi lapsella ei ole laseja päässä?
Minä: Kun viimeksi käytiin täällä, syksyllä, meille sanottiin ettei lapsi tarvitse laseja.
Lääkäri: Enpäs usko että teille olisi sanottu näin. Teillehän lähetettiin paperinkin kotiin, jossa kerrotaan että lapsi tarvitse niitä laseja.
Minä: Valitettavasti meille kotiin ei tullut mitään paperia ja meille viimeisen käynnin yhteydessä sanottiin ettei lapsi tarvitse laseja.
Lääkäri: En tiedä mitä kuulitte lääkäriltä, mutta tässä paperissa lukee että lapsi tarvitsee laseja.
Lääkäri ottii kyseisen paperin ja rupesi lukemaan ääneen.
Siinä meni vähän aikaa kun se sättii minua kun lapsella ei ole laseja päässä.
Minä: Ettekö ajo tarkistaa lapselta näköä?
Lääkäri: Kyllä tässä on aikaa tarkistaa ja mitä se teitä nyt huolestuttaa kun ette kerran käyttänytkään niitä laseja.
Minä: Valitettavasti minulla ei ole koko päivää aikaa istua ja kuunnella kun te haukutte minua. Valitettavasti ette maksa lapsenhoittajalle joka huolehtii tällä hetkellä minun lapsista. Jos ette ajo tarkistaa näköä niin olkaa hyvää ja antakaa aikaa toiselle lääkärille joka ottaa meidät vastaan saman tein.
Lääkäri rupesi tarkistamaan lapselta näön. Minulle hän ei sanonut enään sanaakaan. Lopussa kirjoittii jotakin pienelle paperille hoittajalle. Lähdettiin pois, lääkäri ei sanonut edes heippa. Hoittaja tuli perässä ja luki paperista että lapsen täytyy käyttää niitä laseja mitä määräättiin vuosi sitten. Pyysin hoittajaa lähettämään meille sekä syksyn että tämän käyntien palautteet.
Eli semmoinen käynti.
Meni 10 minuuttia lisää, lääkäri kutsui huoneeseen.
Lääkäri: Istukaa alas. Miksi lapsella ei ole laseja päässä?
Minä: Kun viimeksi käytiin täällä, syksyllä, meille sanottiin ettei lapsi tarvitse laseja.
Lääkäri: Enpäs usko että teille olisi sanottu näin. Teillehän lähetettiin paperinkin kotiin, jossa kerrotaan että lapsi tarvitse niitä laseja.
Minä: Valitettavasti meille kotiin ei tullut mitään paperia ja meille viimeisen käynnin yhteydessä sanottiin ettei lapsi tarvitse laseja.
Lääkäri: En tiedä mitä kuulitte lääkäriltä, mutta tässä paperissa lukee että lapsi tarvitsee laseja.
Lääkäri ottii kyseisen paperin ja rupesi lukemaan ääneen.
Siinä meni vähän aikaa kun se sättii minua kun lapsella ei ole laseja päässä.
Minä: Ettekö ajo tarkistaa lapselta näköä?
Lääkäri: Kyllä tässä on aikaa tarkistaa ja mitä se teitä nyt huolestuttaa kun ette kerran käyttänytkään niitä laseja.
Minä: Valitettavasti minulla ei ole koko päivää aikaa istua ja kuunnella kun te haukutte minua. Valitettavasti ette maksa lapsenhoittajalle joka huolehtii tällä hetkellä minun lapsista. Jos ette ajo tarkistaa näköä niin olkaa hyvää ja antakaa aikaa toiselle lääkärille joka ottaa meidät vastaan saman tein.
Lääkäri rupesi tarkistamaan lapselta näön. Minulle hän ei sanonut enään sanaakaan. Lopussa kirjoittii jotakin pienelle paperille hoittajalle. Lähdettiin pois, lääkäri ei sanonut edes heippa. Hoittaja tuli perässä ja luki paperista että lapsen täytyy käyttää niitä laseja mitä määräättiin vuosi sitten. Pyysin hoittajaa lähettämään meille sekä syksyn että tämän käyntien palautteet.
Eli semmoinen käynti.
ei jessus miten ammattimaista käytöstä