Miksi vanhemmat tartuttavat pelkonsa lapsiin!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arg
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

arg

Vieras
Usein on niin, että vanhemmat tartuttavat omat pelkonsa lapsiinsa. Esim. hammaslääkäri, lääkäri ja koirapelot ym. Kummipoikani pelkää lääkäriä kuin syötävä ja huutaa jo ennen kuin lääkäriä edes näkee. Syykin selvisi eilen kun lähdin niille kuskiksi sinne. No, kummipoikani äiti hössötti, sössötti, ja hoki ei tarvitse pelätä, ei tarvitse pelätä lässyn lässyn aijai ja voi voi. Minäkin ihan hermostuin ja lapsi huusi tietysti kuin syötävä. Sanoin sitten äidille, että me mennään huoneeseen ja sinä jäät odotushuoneeseen. Kaikki meni tosi hyvin ja käytiin vielä ottamassa verikokeetkin. Lapsi oli rauhallinen. Pitääkö kaikesta tehdä niin suuri numero ja pelotella lapsi jo etukäteen.

 
Näin hammashygienistin näkökulmasta katsottuna tuo pitää oikeasti paikkansa. Vanhemmat ovat vain tiellä hoitotilanteessa ja usein sanonkin vanhemmille, että menkää odotushuoneeseen. Nykyään näkee ihan kaikenlaista, jopa 13v on vanhemmat hoidossa mukana, oli eräs 16v joka itki hysteerisenä ja äiti hössötti vieressä. 10v sitten moisesta ei ollut tietoakaan. Olen ollut 20v alalla ja ympäri suomea hoitanut lapsia ja aikuisia. Pohjanmaalla kaikkein uskomattomin potilasaines!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hygienisti:
Näin hammashygienistin näkökulmasta katsottuna tuo pitää oikeasti paikkansa. Vanhemmat ovat vain tiellä hoitotilanteessa ja usein sanonkin vanhemmille, että menkää odotushuoneeseen. Nykyään näkee ihan kaikenlaista, jopa 13v on vanhemmat hoidossa mukana, oli eräs 16v joka itki hysteerisenä ja äiti hössötti vieressä. 10v sitten moisesta ei ollut tietoakaan. Olen ollut 20v alalla ja ympäri suomea hoitanut lapsia ja aikuisia. Pohjanmaalla kaikkein uskomattomin potilasaines!

oho! Kuulostaa aika uskomattomalta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja maijon:
Ei kai ne vanhemmat sitä tahallaan tee. Ja vaikka äiti yrittäisikin esittää reipasta pelottavassa tilanteessa, voi lapsi aistia sen pelon joka tapauksessa.

voisikos tässä tapauksessa jäädä suosiolla toiselle puolelle tai laittaa vaikka isä viemään lasta. Isät usein paljon reippaampia eivätkö hössötä!
 
ei varmaan tahallaan teekkään..kai ne on sit ihan avuttomia siinä asiassa.pitäis olla topakka ja napakasti sanoa et sä meet nyt lääkäriin ja sillä sipuli.ja rehellisesti kertoa et piikki pistää vähäsen ja poraaminenkin saattaa sattua..mut sä oot niin reipas ja rohkea et kestät sen kyllä.ja jos lapsi rupee itkee vieläkin ni sit vaan sanoo et selvä homma ei mennä hammaslääkäriin..se reikä vaan kasvaa siellä suussa ja omat on hampaas..ja enemmän se reikä sattuu ku poraaminen..
 
mulleki äiti tartuttanu mm ukkosen ja pimeän pelon :ashamed: ku se niitä itte pelkäs ja sanoi että pimeellä voi olla vaikka millasia raiskareita ulkona ja tietty sitä lapsi uskoo kaiken ja vieläki oon pimee pelkoinen :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja nallekarhu2:
mulleki äiti tartuttanu mm ukkosen ja pimeän pelon :ashamed: ku se niitä itte pelkäs ja sanoi että pimeellä voi olla vaikka millasia raiskareita ulkona ja tietty sitä lapsi uskoo kaiken ja vieläki oon pimee pelkoinen :kieh:

no just! huh huh!
 
Mä pelkään hysteerisenä mm. piikkejä ja hammaslääkäriä, ja tietty minä olen muksut verikokeissa ym käyttänyt, joten se on ollu mullekin tosi hyvää terapiaa olla mukana.

Otetaan nyt verikokeet, mä en voi sietää katsomastakaan sitä piikkiä ja miten se työnnetään suoneen (ahdistaa ajatuskin; arvakkaa hikooko kädet ja hakkaako sydän... :/ ), mutta olen oppinu sietämään sitä, enkä ole onneks saanu fobiaani tartutettua muksuihin! Se on jo saavutus multakin.

Kuopuksella on jonkinasteinen pelko verikokeisiin, kun ollaan jouduttu ravaamaan kokeissa joka päivä aikoinaan leukemiaepäilyn takia. Mutta ei se ihan onneks fobiaks ole menny ja poika antaa kyllä ottaa kokeet, vaikka itkeekin.

No, jaarittelut sikseen. Olen koittanu olla tartuttamasta pelkojani muksuihin, ja aikas hyvin olen onnistunutkin, tosin ampiaisten ja hämähäkkien osalta en. :ashamed:
 
Mulle taas isoveli joskus sano,et purjeveneet voi kaatua ja sen jälkeen oon peläny hysteerisenä purjeveneitä. Meillä siis sillon oli purjevene, joka sitten myytiin ja ostettiin tilalle moottorivene kun ei me voitu ikinä mennä purjeilla kun mä olin ihan paniikissa siitä. :ashamed: :D En tiedä uskaltaisinko vieläkään mennä purjeveneellä purjeilla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja willasukka:
meillä on tuo ratkaistu sillä, että mies hoitaa lapsen hammaslääkäri käynnit. mua ei saa sinne sisälle ilman kaikenmaailman kohtauksia sama koskee lääkärikäyntejä jos käynnin syy on korvissa.

Tässä asia sentään ratkaistu järkevästi.
 
Mulla on kokemusta siitäkin kun neuvolantäti aiheuttaa ihan itte piikkikammoa (tai sit ehkä kiinnipitokammoa ). Eli kysyn vaan että minkä takia muksua on pidettävä sylissä ja täysin liikkumattomana koko sen ajan kun täti ettii kaapista oikeat rokotteet, piikit, ruiskut yms. ja saa ne valmiiks? Vähemmillä itkuilla pääsee kun laittaa kaiken ensin valmiiks ennenkuin lukitsee lapsen sylissä paikoilleen.

Onneks noi omat on niin isoja että verikokeetkin onnistuu ilman syliä jo.
 
Mä pelkään hammaslääkäriä, mutta lapset ei (ainakaan vielä). Mä pelkään myös ampiaisia ja ötököitä, mutta jos lapsia on lähellä niin pystyn useimmiten hillitsemään pelkoni.
Ja mä koitan voittaa pelkoni just lasten vuoksi. Mä en haluu et ne joutuu elämään turhien pelkojen kanssa.
 
Mie oon kohta 25 vuotta käynyt jatkuvasti verikokeissa ja kun poikaa on pitäny roudata mukana, niin se tulee aina "turvaamaan" äiskää eli pitää kädestä kiinni. Poika kyselee kaikki verihiutaleita myöten labrahoitajilta ja kerran joutui itse verikokeeseen niin vaihdettiin vain osia.. Lähinnä huumoripitoista tuo turvaaminen.. :D

Ainut älytön juttu kävi kun pojan piti saada 6v rokotus, niin nlatäti sanoi, että ei se tunnu miltään (juu, ei se jäykkäkouristus tunnu yhtään miltään...). Minä mulkaisin nlatätiä ja sanoin pojalle, että kyllä se tuntuu, nipistää vähän pisto ja siinä se. Ei sentään tarvitse valehdella. |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja melle:
Mie oon kohta 25 vuotta käynyt jatkuvasti verikokeissa ja kun poikaa on pitäny roudata mukana, niin se tulee aina "turvaamaan" äiskää eli pitää kädestä kiinni. Poika kyselee kaikki verihiutaleita myöten labrahoitajilta ja kerran joutui itse verikokeeseen niin vaihdettiin vain osia.. Lähinnä huumoripitoista tuo turvaaminen.. :D

Ainut älytön juttu kävi kun pojan piti saada 6v rokotus, niin nlatäti sanoi, että ei se tunnu miltään (juu, ei se jäykkäkouristus tunnu yhtään miltään...). Minä mulkaisin nlatätiä ja sanoin pojalle, että kyllä se tuntuu, nipistää vähän pisto ja siinä se. Ei sentään tarvitse valehdella. |O

Joo ei tosiaan tarvi valehdella, koska toki se nipistää ja saattaa kirvelläkin. Onneks mein nlatäti ei ole koskaan tuollee huijannu.

 
mä pelkään hullunlailla hammaslääkäriä. itsekin kun joudun menee tärisen ja kädet hikoo ja ja.. sit kerran oli tilanne et kukaan muu ei päässyt pojan kanssa hammaslääkäriin niin oli pakko mennä. poika istu siihen tuoliin ja mä sinne vähän kauemmas. rutistin rystyset valkeina penkin käsinojia. ja jossain vaiheessa muistan et hoitaja kysy et onko mulla huono olo kun olen vitivalkoinen ja hiki karpalot valuu. mä siihen vaan et on. siinä sit haettiin äidille vesilasia ja paapottiin äitiä. ja poika istu reippaana ja hampaat tuli hoidettua. että otti muo päähän et olin tämmösen kohtauksen saanut aikaan. mut en ees oikeen muista mitään koko reissusta. pelkäsin ja et poika sai jonkun kammon mut seuraavalla kerralla oli vaan sanonut et nyt hän otti iskän mukaan kun äiti pelkää niin paljon lääkäriä.
 
Ei kai vanhemmat tietoiseti "tartuta" pelkojaan. Niille vain se oma käytös on ihan normaalia ja lapsi sitten oppii toimimaan samoin. Olis varmaan hyvä, jos jotenkin huomais oman toimintansa seuraukset suhteessa lapsen käyttäytymiseen ja sitten voisi muuttaa toimintatapaansa, kuten tässä moni on kertonutkin tehneensä.

Usein sama tilanne tulee esille, kun lapsi aloittaa päivähoidon. Vanhempi on jo valmiiksi asenteellinen oman töihin lähtönsä ja lapsen hoidon aloituksen suhteen ja välittää sitten lapselle negatiivisia tunteita ja asenteita. Siinä sitten ihmetellään, miksi lapsella on niin vaikeaa ja vanhempi on salaa tyytyväinen, kun arvasi lapsen reaktion, että kamalaahan se on, kun lapsi joutuu hoitoon.
 

Yhteistyössä